Colosseum pauhaa

Sunnuntai 7.6.2020

Olen suurella surulla seurannut kuluneen viikon tapahtumia Keskustassa ja Katri Kulmunin uralla. Viestintäkoulutuksen hankkiminen ministeriön budjetista johti Kulmunin eroon.

Ensimmäinen havaintoni liittyy joukkuepeliin. En todellakaan kuullut yhden yhtä keskustalaisten tukikommenttia Katrille, kun julkisuudessa kiehui. Jälkikäteen selkään on kyllä taputeltu, mutta silloin kun tukea olisi tarvittu sitä ei julkisuudessa kuulunut.

Joukkuepeli on lopulta aivan avainasemassa politiikan eri tilanteissa. Jos omat eivät seiso omiensa takana, lopputuloksena on yleensä rumaa jälkeä. Kyse ei ole pelkästään yksittäisen henkilön urasta, vaan nämä jättävät vääjäämättä jälkiä koko puolueen sisälle: kuka kannatti ja ketä.

Ylen A-studiossa Katrin eroa oli kommentoimassa entinen pääministeri keskustasta. Hänen mukaansa ”ei ollut muuta vaihtoehtoa”. Miten eri mieltä suuri yleisö tästä onkaan. Tottakai olisi ollut muitakin mahdollisuuksia, mutta Kulmuni päätti toimia näin. Kyseinen kommentti vaikuttaa ensisijaisesti kommentin lausujan henkilökohtaiseen arvovaltaan: ovatko lausunnot objektiivisia 'emeritushavaintoja' vai jotain muuta.

Toinen havaintoni liittyy mediaan. On tietysti täysin aiheellista, että Suomen Kuvalehti uutisoi tästä kuviosta, kuten se noin vuosi sitten uutisoi myös eduskunnan saunalla vietetyistä varsin vauhdikkaan oloisista illoista. Vertailun vuoksi nyt olisi kuitenkin tärkeää tuoda esiin, mitä kaikkea muuta ministeriöiden budjeteista maksatetaankaan. Ja liittyvätkö ne aina vahvasti minsiterin työtehtäviin. 

Kolmas havaintoni liittyy asennoitumiseemme koulutukseen ja itsensä kehittämiseen. Muista, että takavuosien SDP:n puheenjohtaja hankki itselleen kielikursseja, mutta en tiedä, maksoiko kurssit puolue vai valtio. Otaksun jälkimmäistä. Miksi englannin kielitaito on tärkeämpää kuin suomen kielen käyttö ja esiintymistaidot?

Neljäs, varsin ikävä havainto liittyy sosiaalisen median voimaan. Koulun historian tunneilla me päivittelemme muinaisten roomalaisten gladiaattoriturnajaisia, jossa kansa hurrasi, kun areenalla virtasi veri. Nykyajan Colosseum on sosiaalinen media, jossa päitä vaaditaan vadille tasaisin väliajoin. Olisi itseasiassa hyvä tehdä tutkimusta, millaisia vaikutuksia jopa ihmishenkiin sosiaalisen median mestauksilla onkaan. Vaikutukset mielenterveyteen ovat joka tapauksessa mittavat.

Mitä vielä sitten tulee sukupuoleen, totta kai tässä on kyse myös sukupuolesta, vaikka moni muuta väittää. Anna-Mari Nykänen parodioi hauskasti tämän päivän Hesarissa juuri tätä sukupuolikysymystä: naisten ja miesten välillä on suuria eroja siinä, missä menee moraalinen raja ja milloin erotaan tehtävästä. Siihen on kiistatonta dataa olemassa, kun tarkastellaan ministereiden eroja ja niiden syitä.

Viimeinen havintoni liittyy perinteisiin puolueisiin ja niiden ongelmiin, jotka tulevat hyvin näkyviin tässäkin kriisissä. Se vaatii kuitenkin ihan oman analyysinsä, sitten aikanaan.

Lohdullista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Twitter on ollut eroilmoituksen jälkeen täynnä myötätuntoa Katrin puolesta. Ehkä tämä vihdoin avaa silmämme sille rakenteisiin piiloutuneelle epätasa-arvolle, joka on totta, myönsimme tai emme. Olisi tietysti erityisen mukavaa, jos ensi kerralla myötätuntoa osoitettaisiin jo ennen, kun Colosseumin areenalla on verta.

Paavon patongit

Keskiviikko 20.4.2016 - Sanna

Suomessa on ihmetelty ministeri Paavo Väyrysen edesottamuksia oman puolueen perustamiseksi. Viikonlopun HS:ssa hän kertoo, ettei kuitenkaan ole aikeissa erota keskustasta, vaan edistää omaa puoluetta siinä rinnalla. Vaikuttaa siltä, että Paavo on kyllä ihan tosissaan, mutta pilkettä silmäkulmassa.

Paavon puuhia ei kannata kuitenkaan ohittaa olankohautuksella, sillä Paavo saattaa olla enemmän ajan hermolla kuin uskommekaan. Ranskassa muhii vallankumous (HS 16.4.) ja siellä Emmanuel Macron on perustanut yhteiskunnallisen liikkeen nimellä En Marche!.

Mistä nämä kansanliikkeet ja uudet puolueet kertovat? Onko yhteiskunta muuttumassa moniäänisemmäksi, konsensus katoamassa vai tarjoaako sosiaalinen media mahdollisuuden moniäänisyyden ilmaisemiseen. Sosiaalinen media synnyttää uudenlaiseen paineen rakentaa pelkkien mielipiteiden ja kommentoinnin sijaan vankempia instituutioita niiden viemiseksi eteenpäin. Ehkä Paavon puolue ja Ranskan kansaliike vastaavat juuri tähän. 

Olen vahvasti ja intohimoisesti avoimuuden kannalla. Samalla minua kuitenkin huolestuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun syntyneet karkkikaupat. Karkkikaupasta voi valita juuri itselle kulloinkin sopivan maun kokonaisuudesta välittämättä. Hyviä esimerkkejä karkkikaupoista ovat avioliittolaki ja kirkosta eroaminen.

Eduskunnassa, jossa avioliittolain säätäminen edustaa alle promillea tehdyistä päätöksistä, moni äänestäjä oli valmis valitsemaan ehdokkaansa ainoastaan ja vain tämän kysymyksen perusteella. Kun joku kirkkoon jollain tavalla liittyvä lausuu jotain itselle vastenmielistä, yhden kommentin perusteella painetaan erota -nappia netissä kuin tykkää -nappia Facebookissa. Ajan henkeen kuuluu, että asioista voidaan hyvin keskustella kokonaisuudesta kiinnostumatta, viimeisimpänä esimerkkinä alas ammutut työnäytteet.

Menneitä ei kannata jäädä haikailemaan. Kekkosen ajat eivät palaa, ei politiikassa, mediassa tai yhteiskunnassa yleisesti. Paavon kannoilla kannattaa kuitenkin pysyä ja siinä kirmatessa miettiä, miten moniääninen keskustelu kanavoidaan järjestäytyneeksi vaikuttamiseksi ja vaikutusvallaksi, vaikutusvalta edelleen viisaiksi päätöksiksi.

Avoin ja moniääninen yhteiskunta edellyttää vankkaa sivistystä. Yksi keino huolehtia sivistyksestä on tarjota tietoa ja koulutusta. Sosiaalisen median karkkikaupat eivät voi olla pääasiallinen vaikutuskanava vaan tarvitaan instituutioita - uusia ja vanhoja.

Pukkaako punamultaa?

Lauantai 7.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään julkistettiin Lännen Median tutkimus suosituimmista hallituskokoonpanoista, jossa suurin kannatus olisi punamullalla eli keskustan ja SDP:n muodostamalla hallituksella. Myös perussuomalaisia pidetään yhtenä potentiaalisena punamullan jatkajana. 

Vaalikentillä kuulen toisinaan sanottavan, että Juha Sipilä on niin fiksu mies, että siksi aiotaan äänestää keskustaa. Niin minustakin Juha Sipilä on varsin fiksu ja yritysmaailmassa suuret meriitit sekä kannuksensa hankkinut puolueensa puheenjohtaja. Puheenjohtajan rinnalta löytyy varsin kokenutta ministerikandidaattia: Paavo Väyrynen, Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen, Sirkka-Liisa Anttila ja Matti Vanhanen. Mari Kiviniemi ja Anneli Jäätteenmäki ovat siirtyneet muihin tehtäviin.  

Kokeneen mahdollisen ministerikaartinsa ohella pitää kuunnella, millaisia ratkaisumalleja puolueet esittävät. Keskusta ajaa vahvasti maakuntamallia, jossa maakuntahallinto valittaisiin suorilla vaaleilla ja maakunnalla olisi myös verotusoikeus. Suomessa olisi siis kunnat, maakunnat ja valtio, vaaleilla valittavat kunnanvaltuusto, maakuntavaltuusto ja eduskunta sekä veroja maksaisimme kunnallisveroa, maakuntaveroa ja valtionveroa. Tulisiko tällä ratkaisulla yhteiskunnan pyörittämisestä kevyempää, demokraattisempaa tai halvempaa? Vaikka päätöksiä on rohkeasti nyt tehtävä, malli vaatii syvällistä pohdintaa. 

Punamullan toinen pääarkkitehti olisi SDP. Punamullassa ei ehkä niinkään kasva työ tai yrittäminen kuin siinä kasvavat sekä verot että velka. SDP haluaisi luonnollisesti elvyyttää ja niinpä velkaa lisättäisiin. Verotusta taas halutaan kiristää etenkin keskituloisilta ja sitä suurempituloisilta, jotta paljon puhutut maailman maltillisimmat tuloerot saataisiin kuriin. 

Ay-liikkeessä kannuksensa hankkineet nykyiset ja tulevat ministerit Rinne sekä Ihalainen pitäisivät huolta siitä, että kaikki paikallinen sopiminen ja joustava työn tekeminen ehkäistäisiin. Viimeisimpänä tavoitteenaan Ihalainen kertoi nollatuntisopimusten kieltämisestä. Ay-liikkeen ja sen edustajien pitäisikin ratkaista, että onko se viimekädessä työn tekemisen vai sen lopettamisen asialla.  Nyt näyttäisi agendalla olevan tuo jälkimmäinen.  

Jos olisin sijoittaja, punamullan myötä harkitsisin vakavasti eurojen vetämistä pois Suomisalkusta. Todellisuudessa meillä ei ole varaa yhdenkään etuisuuden korottamiseen, ei lisävelkaan, mutta ei myöskään veronkorotuksiin, edunvalvontaan hallituksessa, yrittäjien työn hankaloittamisesta tai elvytyksestä nyt puhumattakaan.

Meillä on varaa tehdä vähän enemmän, tai oikeastaan ihan hemmetin paljon enemmän töitä. Minusta porvarihallitus: keskusta, kokoomus ja mahdollisesti perussuomalaiset sekä RKP auttaisivat nyt Suomen parhaiten oikeaan suuntaan eli tekemisen meininkiin. Kuuden viikon päästä 19.4. siihen voi vaikuttaa. 

Sauna paloi jo

Keskiviikko 11.2.2015 - Sanna Vauranoja

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Ville Pernaa kirjoitti pääkirjoituksessaan 7.2. että ennen vaaleja ehtii vielä ainakin yksi sauna palaa. Kuka olisikaan arvannut, että vanha kunnon savusauna pittoreskissa maalaismaisemassa on ilmiliekeissä ennen kuin uusi Kuvalehti ehtii painosta ulos.

Ja mikä yllättävintä, sauna saatiin tuleen saunaoluella, jota keskustan linjauksen mukaan pitääkin jatkossa hakea ruokakaupan sijaan Alkosta. Linjauksesta kuitenkin puuttui se tieto, laajenisiko samalla myös Alkon verkosto pienimpiin kyliin saakka, jos koko maa halutaan pitää asuttuna ja palveltuna.

Eilen 10.2. keskustan Juha Sipilä, kaikkien gallupien mukaan tuleva pääministeri, perui olutlinjauksensa ja keskiolutta saakin myydä ruokakaupoissa myös keskustan ollessa vallassa. Saunan poltosta halutaan nyt kuitenkin hinnalla millä hyvänsä löytää syyllinen kokoomuksesta.

Kokoomuksen perusarvoihin kuuluu ihmisten vapaus. Se, että kokoomus on johdonmukainen ja elää arvojensa mukaan, on synnyttänyt keskustassa tunteen salaliitosta. Ja siltähän se keskustalaisille näyttää, sillä puoluehan on ollut tunnettu koko historiansa ajan nopeista takinkäännöistään. Liekö vanha sanonta väärässä tämän päivän keskustassakaan: ’Kepu pettää aina’.

Mielenkiintoisempaa tässä palaneen saunan raunioilla on kuitenkin kysymys maamme johtajuudesta. Tällaistako soutamista ja huopaamista on jatkossa luvassa maan johdossa. Kun kansa älähtää, pääministeri kääntää takkinsa ja samaan aikaan puoluesihteeri puhuu ihan toisella suulla. Kyllä kansan rakkaitakin huveja voi suitsia ja kaikenlaisia linjauksia tehdä, mutta tällaiseen hötkyilyyn ja johtajuuden puutteeseen, siihen meillä ei kyllä olisi varaa.

Toinen mielenkiintoinen näkökulma on keskustan mainostama yrittäjämyönteisyys. Tällä linjauksellaan olisi tapettu muutama sata kyläkauppaa ja kioskia. Lisäksi kaljaralli etelänmerellä olisi entisestään kiihtynyt ja alkoholiveron tuotto laskenut. Onko siis yrittäjämyönteisyys vain päälleliimattu vaalitarra.

Turun Sanomissa (11.2.) poliittisten skandaalien erikoistutkija Erkka Railo kommentoi, että yksittäinen kohu ei vaikuta vaalitulokseen. Näin se tietysti on. Mutta toisaalta, on olemassa poliittisia kohuja – ja sitten on keskiolut. 

Totta toinen puoli

Torstai 22.1.2015 - Sanna Vauranoja

Käy lukemassa Uuden Suomen Puheenvuoroista ajatuksiani Keskustan eduskuntaryhmän ohjelmajulistuksesta. Kirjoitus on julkaistu myös Puheenvuoron Poiminnoissa 22.1.2015.