Share |

Äidit pois päätöksenteosta!

Torstai 1.3.2018 - Sanna

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei ole ilmeisesti tarkoituskaan toimia luottamustyössä. Esimerkiksi eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat voivat kyllä toimia luottamustehtävissä, mutta me pienten lasten äidit ja joissain tapauksissa isät emme kuulu päätöksentekoon.

Jokaisesta käymästäni kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään äitiyspäivärahat takaisin aina minimirahaan saakka. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että maksan osallistumisestani päätöksentekoon.

Samaan aikaan demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja lapsi sairaus vai mikä olisi pätevä syy olla pois kokouksista vauvan johdosta. Siis kokouksista, joihin minut on vaaleilla valittu edustamaan, pitäisi olla hoitamassa vauvaa, jota hänen isänsä hoitaa aivan yhtä hyvin kuin minä.  

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteossa on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella epäoikeudenmukaisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Aloitetaan vaikka tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan henkilön veroprosenttiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Politiikka, Tasa-arvo, Äitiys, Lapset

Tsemppiä tytöt!

Keskiviikko 11.5.2016 - Sanna

Aivan älyttömän virkistävää kuultavaa Alf Rehnin Ykkösaamun kolumni feminismistä otsikolla Se kaikkein vaikein -ismi. Välillä tekee mieli olla Alfin kanssa eri mieltä vain koska Alf Rehn, mutta tällä kertaa en voinut kuin kiittää ja kumartaa erinomaisesta tissejä ja peppuja pursuavasta feminismin ylistyksestä.

Väistyvän talven aikana ollaan puhuttu aiheesta myös kulttuurin näkökulmasta perinteisen yritysmaailman lisäksi. Ikääntyvät naisnäyttelijät kokevat syrjintää, eikä rooleja tule. Ja tietysti meitä naisia mietityttää, kun kevään yhtiökokouksissa nimetään kalakavereita hallituksiin, eikä me päästy taaskaan.

Koen olevani juuri Rehnin kuvaamalla tavalla feministi ja katson, että minulla tyttönä ja naisena tulee olla mahdollisuuksien tasa-arvo ilman, että muutun mieheksi. Haluan myös kasvattaa tyttäreni tähän ajatukseen, mutta se ei suinkaan tarkoita, että hänen pitää käyttää sukupuolineutraalia vessaa, jossa pystypissaajien tipat ovat roiskuneet ympäriinsä. Ei, kyllä tasa-arvo rakennetaan muualla kuin sukupuolisensitiivisessä vessassa.

Käytännön ohjeeni, naisena, on että tehkää itse! Perusta oma yritys, joka kasvaa niin perhanasti, että sinne voi palkata johtopaikoille ja hallitukseen ne kovimmat akat. Kaikki kulttuurialan toimijat, käsikirjoittakaa, ohjatkaa ja tuottakaa elokuvia ja teatteria, jossa on oikean ikäisiä naisia. Ei minua kulttuurin suurkuluttajana kiinnosta katsella kaksikymppistä, kun puhutaan keski-ikäisen naisen elämästä.

Mitä tulee kalakavereihin ja saunaseuroihin, niitäkin voi perustaa ihan omia. Niihin voi kutsua parhaat naiset, joiden kanssa voi kasvaa niin ammatillisesti kuin muutenkin.

Ja sitten kannattaa kaksi kertaa miettiä, millaista äitimyyttiä rakentaa. Jos aina korvatulehduksen tullessa miehen työ on naisen työtä tärkeämpää ja vanhempainvapaata tai hoitovapaata voi käyttää vain korvaamaton äiti-insituutio, ei kannata ihmetellä, miksi Jaska ja Pena porhaltavat vasemmalta ja oikealta työpaikalla ohi. Toisaalta, voi hyvin olla kotiäitikin, mutta ei häpeillen vaan ylpeillen; on etuoikeus, että on taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin. 

Olen empiirisesti sitä mieltä, että suurin este tasa-arvolle Suomessa olemme lopultakin me naiset itse. Voi aloittaa jo tänään omasta elinpiiristä ja erityisesti omien ajattelutapojen penkomisesta. Vähän mietitään, että mikä on ihan oikeasti rakenteellinen este ja mikä on lopultakin vain omaa ajatteluni jäykkyyttä. Ja että ketä kutsuisin omaan saunaseuraani päättämään isoista asioista ihan vaan tyttöjen kesken. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Feminismi, Tasa-arvo

Ala äiti yrittää

Tiistai 8.3.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Naisten päivänä Varsinais-Suomen Y-lehden blogissa. 

Naisten päivänä on julkaistu jälleen tutkimuksia, että äitien euro on huomattavasti vähemmän kuin isien euro. Viimeisin selvitys julkaistiin Lännen Medioissa, jonka mukaan äidin euro on vain karvan päälle 60% isän eurosta lapsiperheissä. 

Kun miettii lapsiperheiden arkea ja toisaalta päivähoitomaksuja 2-3 päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa, on helppo ymmärtää yhtälö, jossa äiti jää kotiin. Tilanne muuttuu entistä kiikkerrämmäksi, kun päivähoitomaksuja ylimmässä tuloluokassa nostetaan reippaasti yli 300 euroon. Ylin tuloluokka tarkoittaa perheen yhteisiä bruottotuloja ja raja on hieman yli 6000 euroa. Kaksi keskipalkkaista ylittää tuon rajan Suomessa.

Mikäli toisen ansiot ovat yksinään yli tulorajan, ei tarvita Nobeltasoista matematiikkaa, että monessa perheessä päädytään siihen, että toinen jää lasten kanssa kotiin. On nimittäin tienattava melkoisesti, että yhtälö kannattaa palkkatyötä tekemällä. Kotona hoidetuista alle 3-vuotiaista maksetaan kotihoidon tukea.

Yrittäjyys tarjoaa kuitenkin varsin mielenkiintoisen uravaihtoehdon perheenäideille. Kaikki eivät koe kutsumuksena viettää vuosia kotona lasten kanssa. Tällöin oma yritys voi tarjota joustavan tavan yhdistää pienet lapset ja työ sekä samalla ylläpitää työelämätaitoja. Parhaimmillaan yritystä voi kasvattaa pikkuhiljaa lasten mukana ja jonain päivänä se työllistää 100% ja ylikin. Lapsetkin ovat ehtineet jo siinä välissä isommiksi.

Jos osa-aikatyötä ei ole tai taloudellisesti ei ole mielekästä tehdä perinteistä palkkatyötä, äideille - ja toki isillekin voi lämpimästi suositella yrittäjyyttä. Yrittäjähän voi halutessaan tehdä töitä kellon ympäri tai sitten vähän vähemmän. Omat tavoitteet ja asiakkaiden tarpeet sen lopulta ratkaisevat.

Joustavaa Naisten Päivää - yrittäjänä voit huolehtia siitä, että eurosi on juuri niin suuri kuin itse haluat!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, Yrittäjyys, Naiset, Tasa-arvo

Mitäs me tytöt

Sunnuntai 8.3.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen Poiminnoissa 7.3.2015

Sunnuntaina vietetään vuosittaista Naisten Päivää. Päivällä ei kovin kummoisia perinteitä ole Suomessa. Naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi kuitenkin keskustelua käydään yritysten hallitusten sukupuolikiintiöistä vanhemmuuden kustannusten jakamiseen ja palkkaerojen kaventamiseen, viimeksi Kaisa Hernbergin blogissa.

Asenteet muuttuvat varsin hitaasti. Itse kierrän tällä hetkellä aktiivisesti vaalikentillä ja suuri vastuu perheen arjesta jää aviomiehelleni. Aika moni on päivitellyt tilannetta, miten mieheni oikein jaksaa. Kuinka monelle työssäkäyvälle perheenäidille on osoitettu vastaavaa lämpöä repliikeillä: ”Miten olet nyt jaksanut, kun joudut laittamaan ruokaa.”. ”On sinulla tosi raskasta, kun joudut pesemään pyykkiäkin!” No ei tietenkään kenellekään.

Tällainen kuuluu monen naisten perussettiin: hoitaa oman uran päälle lapset, kaupassakäynti, ruuan laitto, pyykkihuolto, ulkoilu, iltapalat, pesut, nukutukset, imurointi, astianpesukone ja mielellään vielä pieni jumppa iltapuhteeksi.

Sivistysvaltiossa vanhemmuuden kustannukset on aika jakaa molempien vanhempien kesken. Jos Suomella olisi varaa pohjoismaiseen 6+6+6 malliin, vanhempainrahakausi pitenisi nykyisestä 10 kuukaudesta 12:een tai jopa 18:aan. Mallissa edellytetään, että kumpikin vanhemmista pitää yhden 6 kuukauden jakson kolmesta. Ruotsissa isien vanhempainvapaat ovat jo pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Hieman yllättäen nimenomaan naiset vastustavat vanhemmuuden kustannusten jakamista tasaisemmin. Kun vanhempainvapaita halutaan osoittaa molemmille vanhemmille, moni on sitä mieltä, että perheiden pitää päättää asioista itse. Totta kai pitää päättää itse, sitä ei ole kukaan muuttamassa. Mutta pitääkö yhteiskunnan taloudellisesti tukea perheiden valinnanvapautta kaikissa tilanteissa, se onkin kokonaan eri kysymys.

Toinen argumentti perheiden valinnanvapauden ohella on se, että naiset nyt vaan tienaavat vähemmän ja siksi miehet eivät voi jäädä kotiin. Hieno kehäpäätelmä, jossa tilanne ei koskaan korjaannu, ellei naisten työura pitene ja ansiotaso sen myötä parane vanhemmuutta jakamalla. Voitaisiinhan vanhempainrahan määrittämiseksi ottaa koko perheen yhteenlasketut tulot, mikäli molemmat käyttävät vanhempainvapaata.

Keskustelu vanhemmuuden kustannusten jakamisesta johtaa helposti kysymykseen, ollaanko siis isiä pakottamassa kotiin. Ei, ei olla pakottamassa, sillä eikö pääosalle isistä isyys ole vapaaehtoinen tehtävä, johon liittyy tiettyjä velvoitteita? Kysymys on yksinkertaistetusti siitä, mitä yhteiskunta tukee rahallisesti ja mitä se ei tue. Miksi yhteiskunnan pitäisi ensin korkeasti kouluttaa tasapuolisesti naiset ja miehet ja sen jälkeen rahallisesti tukea mallia, joka estää naisten ura- ja palkkakehitystä ja jättää tehdyt investoinnit hyödyntämättä?

Naisten asema ei oikene etenkään hallituskiintiöillä, sillä siinä asiaa lähdetään korjaamaan väärästä päästä. Sen sijaan naisten urakehitystä voidaan edistää vanhemmuuden kustannusten jakamisen ohella virkojen tasa-arvoisella täytöllä. Jos esimerkiksi lääkäriksi valmistuneista 60% on naisia, miksi virkoja täytettäessä vain 10% on naisia. Julkisen sektorin on oltava tässä esimerkkinä ennen kuin ryhdytään säätelemään yksityisten yritysten hallituspohjaa.

Jotta Suomi kehittyy suuntaan, jossa molempien sukupuolten osaaminen kyetään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla, on siis aivan ensin vaikutettava asenteisiin ja lähdettävä tyvestä liikkeelle. Hallituskiintiöiden sijaan on kiinnitettävä huomiota virkojen tasa-arvoiseen täyttöönVanhemmuudenkustannukset on kyettävä jakamaan molempien vanhempien kesken heti alkavalla hallituskaudella. Perheillä pitää olla jatkossakin valinnanvaraa, mutta yhteiskunta voi osallistua taloudellisesti vain tasapuolisiin ratkaisuihin. Suomi sääntelee itsensä muutenkin hengiltä, mitä jos annetaan yritysten ihan itse valita omat hallituksensa. 

Niin, mitäs me tytöt tästä ollaan mieltä? Jatketaanko vanhaan malliin vai astutaanko sen paljon puhutun "lasikaton" läpi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasa-arvo, Työ