Share |

Pienten lasten vanhemmat pois politiikasta!

Torstai 8.3.2018 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Helsingin Saomissa Naistenpäivänä 8.3.2018

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Muutoksen aikaansaaminen on hankalaa, lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei pitäisi toimia luottamustyössä. Jokaisesta valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään ansiosidonnainen äitiyspäivärahat takaisin. Käytännössä tämä siis useimman kohdalla tarkoittaa, että osallistumisesta päätöksentekoon joutuu maksamaan. Samaan aikaan kokouspalkkioilla ei ole vaikutusta eläkkeeseen eikä pääsääntöisesti esimerkiksi ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.

Demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja vauva sairaus, vai mikä tässä olisi pätevä syy olla pois kokouksista äitiysloman aikana. Siis kokouksista, joihin henkilö on vaaleilla valittu edustamaan esimerkiksi lapsiperheitä. Vai onko tämä käytäntö sittenkin kannanotto siihen, että pohjimmiltaan äitien paikka on kotona hoitamassa vauvojaan, joita tosin vauvan toinen vanhempi tai muu aikuinen hoitaisi kokousten ajan aivan yhtä hyvin kuin äiti.

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteosta on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella täysin epätasa-arvoisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Naisten päivän kunniaksi voidaan lakiuudistukset aloittaa tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa vähentävästi lakisääteiseen äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan luottamushenkilön veroprosenttiin

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Politiikka, Äidit, Lapset, Isät

Äidit pois päätöksenteosta!

Torstai 1.3.2018 - Sanna

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei ole ilmeisesti tarkoituskaan toimia luottamustyössä. Esimerkiksi eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat voivat kyllä toimia luottamustehtävissä, mutta me pienten lasten äidit ja joissain tapauksissa isät emme kuulu päätöksentekoon.

Jokaisesta käymästäni kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään äitiyspäivärahat takaisin aina minimirahaan saakka. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että maksan osallistumisestani päätöksentekoon.

Samaan aikaan demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja lapsi sairaus vai mikä olisi pätevä syy olla pois kokouksista vauvan johdosta. Siis kokouksista, joihin minut on vaaleilla valittu edustamaan, pitäisi olla hoitamassa vauvaa, jota hänen isänsä hoitaa aivan yhtä hyvin kuin minä.  

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteossa on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella epäoikeudenmukaisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Aloitetaan vaikka tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan henkilön veroprosenttiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Politiikka, Tasa-arvo, Äitiys, Lapset

Ei näin

Torstai 8.2.2018

Kaarinan koulutoimi on rämpinyt kriisistä toiseen viimeisen vuoden. On sisäilmaongelmia, seksuaalista ahdistelua ja nyt vielä tämä lukion musiikkiteatterilinjan lopetusaie.

Olen todella pöyristynyt ja pahoillani siitä, että julkisuuteen tullaan ennen lautakuntakäsittelyä kertomaan, että linja lopetetaan. Lautakunnan esittelytekstissä oppilaiden kerrotaan olevan huonompaa ainesta ja koko esittely on kirjoitettu tarkoitushakuisesti. Musiikkiteatterilinjan oppilailta ei ole muistettu tiedustella aiheesta mitään. Ei voi kuin kysyä, mitä tämä tällainen touhu oikein on.

Ensisijaisesti meillä Kaarinassa pitää nyt kiinnittää kahteen asiaan huomiota: johtamiseen ja viestintään. 

Käytännössä se tarkoittaa vähintään seuraavia asioita:
- Julkisuuteen ei tulla kertomaan esimerkiksi linjan lopetuksesta, kun lautakunta ei ole edes käsitellyt vielä asiaa. Imagohaitat, epätietoisuus ja väärinymmärrykset ko. linjalle ja oppilaille ovat mittavat. -> Kuka tiedottaa, mitä, missä ja milloin. 
- Esittelytekstin on oltava asiallinen ja puolueeton, ei tarkoitushakuinen ja loukkaava.
-> Mitä kirjoitetaan. 
- Viestintään on panostettava kokonaisuutena sekä määrän että laadun suhteen. Parempi on kertoa enemmän kuin vähemmän, mutta on pitäydyttävä faktoissa. Mielipiteet eivät ole faktoja. -> Lisää asiallista viestintää. 

Olen siis enemmän kuin pahoillani lukion musiikkiteattterilinjaan kohdistuneista tapahtumista ja epäoikeudenmukaisista toimista. Ensin lähtee opettaja, suurproduktio joudutaan peruuttamaan ja sitten syytetään jo muutenkin pettymyksiä kokeneita nuoria huonoksi oppilasainekseksi. Eihän me oikeasti kohdella nuoriamme näin?!

Vähän vastaavaa henkeä oli alkuvuonna ilmi tulleen seksuaalisen ahdistelun käsittelyssä: mitään ei ollut muka tehtävissä. Emme me voi piiloutua johonkin vanhenemisiin ym. vaan kyllä nimenomaan aikuiset: virkamiehet ja poliitikot täällä voivat asiaan puuttua! Samoin tähän lukion toimintaan on meidän poliitikkojen puututtava, jos sitä eivät viranhaltijat tee.

Toivottavasti saamme alkaneen vuoden aikana paremmalle tolalle nämä asiat! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset, Johtaminen, Viestintä

Maan tapa

Lauantai 13.1.2018 - Sanna

Tänään Turun Sanomissa oli laaja ja järkyttävä juttu Luostarivuoren/Kerttulin koulun hyväksikäyttötapaukseen liittyen. Aiheeseen otti kantaa myös Kaarina-lehti kuluvalla viikolla.

Sinänsä olen samaa mieltä, että asioita pitää tarkastella aina myös tapahtumahetken vallitsevaan kulttuuriin suhteutettuna. Mutta ajatus siitä, että humalaiset aikuiset ja oppilaiden epäasiallinen koskettelu, rivot puheet olisivat olleet jollain lailla maan tapa 90-luvun kouluissa, särähtää korvaani.

Kävin yläasteeni Suomen toiseksi suurimmassa koulussa, Liedon-Tarvasjoen yläasteella, jossa rinnakkaisluokkia oli peräti 10. Yhdelläkän luokkaretkellä tai leirillä en muista aikuisten olleen humalassa. En myöskään muista edes kuulleeni, että yksikään opettaja olisi seksuaalisesti ahdistellut oppilaita, jos hieman tarpeettoman pitkiä katseita esimerkiksi rinnan korkeudelle ei sentään tähän kategoriaan lasketa. Törkeät puheetkaan eivät ole ylittäneet muistin rajaa, joten tuskin se on kovin yleistä ollut.

En sitten tiedä, oliko oma kouluni tai luokkani jokin erikoislaatuinen poikkeus, mutta ajatus, että opettajien epäasiallinen käytös olisi ollut "maan tapa" ei tee oikeutta ainakaan omille yläasteaikojen opettajilleni, eikä edes omille kouluajan muistoille. Minusta yläasteaikojen opettajat olivat aikuisia ja vieläpä turvallisia aikuisia. Kouluun oli kiva mennä.

Näissä seksuaalisissa ahdistelu- ja hyväksikäyttöasioissa on muistettava, että uhrien lisäksi ympärillä ovat myös luokkakaverit, perheet ja työyhteisö, jossa asiat tapahtuvat. Ja esimerkiksi työyhteisölle asia voi olla todella raskas, jos jokaista tietyn ikäistä ja sukupuolista opettajaa aletaan epäillä epäasiallisesta käytöksestä.

Haluan siis sanoa, että asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä ja avoimesti. Asioihin on reagoitava siellä, missä vääryyksiä on tapahtunut, eikä vain päiviteltävä asiaa yleisesti. Uhrien kokemaa vääryyttä ei paranna tai lohduta se, että asioita koitetaan painaa villaisella pitämällä niitä vanhentuneina tai ajan ilmiönä.

Minusta on hienoa, miten asiaan on suhtauduttu nyt Turun kaupungissa muun muassa kaupunginjohtaja Minna Arven toimesta. Turkulaiset koulut ovat lähettäneet asiasta avoimesti tiedotteita. Toivottavasti Kaarina toimii tarvittaessa samoin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Asiallista meininkiä

Maanantai 20.11.2017 - Sanna

Lehdet ovat täyttyneet mielipidekirjoituksista liittyen Hovirinnan koulun tilanteeseen Kaarinassa. Virkamiehiä on syytetty epäpäteviksi, päättäjiä tyhmiksi. Sosiaalisen median kommentointia en tohdi tässä edes referoida; sen verran asiatonta kirjoittelu on siellä ollut. 

Hovirinnan koulussa on sisäilmaongelmia. Hovirinnan koulua on korjattu kolmella miljoonalla. Hovirinnassa on siirrytty väistötiloihin, jotka sijaitsevat fyysisesti erillään. Hovirinnan oppilaista osa jatkaa työskentelyään Littoisten monitoimitalolla. Hovirinnan koulu on päätetty peruskorjata. 

Nämä kaikki väitteet pitävät paikkansa. 

Sen sijaan ajatus siitä, että kolmen miljoonan korjauskulut olisivat ongelma, joka edellyttää purkutuomiota, on kummallinen. Jos lähes 40-vuotiaasta kiinteistöstä on pidetty huolta, siihen on myös käytetty korjauseuroja. Se ei todista kiinteistöä purkukuntoiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin.

Uudisrakennus on nähty ainoana toimivana ratkaisuna. Samaan aikaan voidaan kysyä, että kuinka moni perhe on puskutraktorilla purkanut oman talonsa, jos siellä on ollut sisäilmaongelmia? Ja niitähän muuten yksityiskodeissakin riittää. 

Asiantuntijat, muun muassa selvityksen tehnyt Vahanen, kertovat tutkimuksiensa pohjalta, että Hovirinnan koulu on korjattavissa. Sen kustannusarviot vaihtelevat 6 ja 9 miljoonan välillä. Uudisrakennuksen kustannukset taas ovat 14-16 miljoonaa euroa. Millä faktaperusteilla päättäjät valitsisivat uudisrakennuksen?

Meillä on yhteensä 13 koulua Kaarinassa. Nyt oirehtivien Hovirinnan ja Valkeavuoren lisäksi ongelmia on ainakin neljässä muussa koulussa todettu matkan varrella ja niitä on korjattu.

Tarkoittaako tämä, että me a) puramme kaikki koulut jatkossa, joissa jotain ongelmia ilmenee ja jätämme korjaukset tekemättä b) jätämme muut koulut hoitamatta ja huolehtimatta c) velkaannutamme Kaarinan siihen pisteeseen, ettei meillä ole enää varaa ylläpitää palveluita, joita näissä rakennuksissa oli tarkoitus tuottaa vai d) laiminlyömmekö me muut palvelun tarvitsijat: vanhukset, sairaat, työttömät, huostaanotettavat lapset jne. Miten siis huolehdimme kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta ja talouden kestokyvystä, jotka on kirjattu myös lakiin?

Kaiken kukkuraksi uudisrakennukset eivät takaa terveellistä sisäilmaa ja etenkin rakennusvaiheen jälkeen ensimmäiset kaksi vuotta VOC-päästöt ovat yleensä mittavat. Sisäilmaongelmista oirehtivat eivät todennäköisesti pysty olemaan uusissa tiloissa. Eikä mikään takaa, että niihin ei tulisi jatkossa ongelmia. 

Väite, että virkamiehet ovat tahallisesti jättäneet väistötiloja tilaamatta, on myös erikoinen. 1200 kouluneliötä on korvattu 1400 parakkineliöllä! Tilat ovat osittain väärän kokoisia, koska tiloiksi on pyydetty pienryhmätiloja. Pienryhmätiloilla tarkoitettiin 16 oppilaan opetustilaa, mutta tätä ei tilaavalle osapuolelle ole tietojeni mukaan selvennetty. Ja siksi on jouduttu käyttämään väistötilana lisäksi myös Littoisten monitoimitaloa.

Tämä oli myös väärin toimittu. Parakit olivat huonoja, kylmiä ja äänekkäitä. Tämä palaute kuultiin ja väistötilaksi valittiin Monitoimitalo. Kun päätös oli tehty, tilalle olisi haluttu parakkeja.

Ja jälleen viimeaikoina on raportoitu parakkien teknisistä ongelmista. On todella vaikea enää pysyä perässä, haluttiinko ensisijaisesti lapset pois ongelmatiloista, lapset parakkeihin, lapset ylipäätään väistötiloihin vai jotain muuta? Mitä?

Valtuusto on nyt enemmistön turvin päättänyt edetä Hovirinnassa hankesuunnitelmavaiheeseen. Remontin yksityiskohdat suunnitellaan tarkemmin, ylä- ja alapohjan kunto tarkistetaan ja lisäksi jo korjattujen osien korjaustarpeet kartoitetaan hankesuunnitelmassa. Tämän pohjalta saadaan tarkka kustannusarvio. 

On selvää, että mikäli tämä summa nousee lähelle uudisrakennuksen kustannuksia, päätöstä on arvioitava uudelleen. Mutta siinä tapauksessa koko kouluverkon kokonaisuutta on tarkasteltava uudelleen ja mietittävä, mitä toimintoja on missäkin yksikössämme.

Muussa tapauksessa hanke käynnistyy suunnitelman pohjalta ja parhaimmillaan lapset pääsevät väistötiloista omaan korjattuun kouluunsa kesällä 2019. 

Pidän erittäin tärkeänä, että kaupunki panostaa tästä lähin aktiiviseen tiedottamiseen. Olen pyytänyt projektiseinän avaamista kaikelle Hovirinnan kouluun liittyvälle dokumentaatiolle ja uutisoinnille sekä sen riittävyyden arviointia säännöllisesti hallituksessa. 

Tiedotus ja vuorovaikutus ei kuitenkaan tarkoita käytöstapojen unohtamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Siellä haukutaan päättäjiä ja virkamiehiä mitä epämielyttävimmillä tavoilla. Valtuutettuja käsketään erota tehtävistään, mikäli korjaus ei onnistu. Päättäjiä haukutaan koulujen sisäisistä operatiivisista ratkaisuista ja mikä minusta on kaikkein pahinta, lapsia vedetään tähän taisteluun välikappaleiksi. Heidät otetaan kesken koulupäivän mielenosoituksiin ja lapsille luodaan pelkotiloja erinäisistä asioista koulussa ja väistötiloissa. 

Jokainen vanhempi tietää, että suurin osa lapsista suhtautuu asioihin ja muutoksiin valosasti, kun heitä siihen valmistellaan ja sparrataan. Aivan yhtälailla lapset saadaan pelkäämään ja suhtautumaan kauhulla uudenlaiseen arkeen, mikäli aikuiset heitä siihen ohjaavat. 

Toivonkin, että jokainen tähän vyyhtiin liittyvä aikuinen suhatutuu asiaan sen edellyttämällä vakavuudella. Se tarkoittaa ensisijaisesti lasten terveydestä huolehtimista muun muassa siirtämällä nopealla aikataululla kaikki pois ongelmatiloista. Se tarkoittaa asiallista vuoropuhelua ihmisten kesken. Se tarkoittaa aktiivista tiedotusta virkamiehiltä. Se tarkoitata huolellista perehtymistä ja ripeää päätöksentekoa luottamushenkilöiltä. Se tarkoittaa joustavuutta ja uusia toimintamalleja koululta. Se tarkoittaa käytöstapojen muistamista kaikissa tilanteissa, kaikilta. 

Olen iloinen siitä vanhempien palauteryöpystä, jota tämän kaiken keskellä olemme saaneet. Äännekkään vähemmistön takana on iso joukko vanhempia, jotka pitävät nopeaa väistöä tärkeimpänä asiana. Iso joukko vanhempia pitää peruskorjausta ihan kelpo ratkaisuna. Monet vanhemmat kantavat suurta huolta lasten pelkojen lietsomisesta. Ja todella iso joukko kuntalaisista on kiittänyt siitä, että Kaarinassa katsotaan yksityiskohtien lisäksi myös kokonaisuutta ja huolehditaan kaikkien kuntalaisten edusta ilman, että äänekkäimmin vaatimalla asiat vain tapahtuisivat - ilman faktaperusteluita. 

Ollaan siis aikuisia, ollaan asiallisia, ollaan kuitenkin aktiivisia, jotta lopputuloksesta tulisi hyvä, tai jopa erinomainen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Kaarinalainen koulu vetovoimatekijäksi

Perjantai 18.8.2017 - Sanna

Kaarinassa on pohdittu päät puhki, miten selvitä monimutkaisista sisäilmaongelmista eri kouluissamme. Samaan aikaan vähemmälle huomiolle on keskusteluissa jäänyt se, mitä seinien sisäpuolella tapahtuu.

Tärkeä kehityskohde kouluissamme on viestintä, jota pitäisi kehittää yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen tahdissa; muutama Wilma-viesti vuodessa ei riitä. Koulun arjesta pitäisi viestiä aktiivisesti tai mieluiten proaktiivisesti.

Konkreettisena esimerkkinä ovat lukujärjestykset. Koululaiset Turussa saivat lukujärjestyksen ennen juhannusta, täällä Kaarinassa viikkoa ennen koulun alkua tai peräti koulun alkaessa. Perheiden arjen suunnittelu olisi helpompaa, kun edes päivien kesto olisi mahdollisimman ajoissa selvillä.

Kouluruokailusta puhutaan meillä liian vähän. Esimerkiksi Sodankylässä koulut päättivät hankkia kaiken mahdollisen lähituottajilta. Täällä ei ole tietoa, syökö lapseni brasilialaista lihaa, hollantilaisia kananmunia tai ulkomaisia kasviksia suomalaisten kasvisten, marjojen ja juuresten sesonkiaikaan.

Ruokailuun varataan kouluissa 15-20 minuuttia. Ruokatunti voisi olla nimensä mukaisesti yksi oppitunti, jonka aikana keskusteltaisiin ruuan alkuperästä, valmistuksesta, kulttuureista ja samalla opittaisiin keskustelu- ja pöytätapoja. Pöytätavat eivät kehity, jos ruoka pitää ahmia kiireellä hiljaa istuen.  

Liikunta on monelle ryhmälle keskitetty yhteen päivään viikossa, vaikka koululiikuntaa saisi olla tunti päivässä. Koulupäivä voisi päättyä liikuntaan, jolloin aikaa ei tarvitsisi aina varata suihkuun ym. Liikuntaa voisi sisällyttää myös muihin oppiaineisiin, lähtemällä säännöllisesti ilman sisäilmaongelmiakin lähimetsiin ja luontoon oppimaan eri aineita. Talvella taas luistinradan jäädytystä pakkasella ei pidä odottaa useita päiviä, vaan jää pitäisi saada käyttöön vuorokaudessa.

Kielten opiskelun aloitus mahdollisimman varhain edistää kielen oppimista. Kaarina ei ole mukana kokeilussa, jossa vieraan kielen opetus alkaa jo ensimmäiseltä luokalta. Tähän kannattaisi panostaa lukuvuotta 2018-2019 ajatellen ja lisäksi alakoulussa valittavia kieliä saisi olla muitakin kuin englanti ja ruotsi. Toki pienet yksiköt ovat monesti este valinnaisuudelle, kun halukkaita ei tule tarpeeksi. Voisivatko sähköiset kanavat olla tässä avuksi?

Koulujen fyysinen ympäristö on saatava kuntoon ja kaikille koululaisillemme turvallinen koulu, mutta samalla on ylläpidettävä keskustelua siitä, millaista haluamme kaarinalaisen perusopetuksen ja lapsiperheiden arjen olevan. Mukavaa, jos Suomessa olisi useampikin Kaarinan malli käytössä ja lapsiperheiden hyvä arki tunnettaisiin laajalti vetovoimatekijänä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Kiitos kouluiltaan osallistuneille

Torstai 6.4.2017 - Sanna

Kouluihin liittyvät kysymykset ovat olleet tavanomaistakin enemmän pinnalla. Päätimme Piikkiön Kokoomuksessa järjestää aiheeseen liittyvän paneelin ja keskusteluillan. Tarvetta kouluillalle selkeästi oli, sillä osallistujia oli lähemmäs 50.

DSC_0025.JPG

Luokkakoot Kaarinassa

Ensimmäinen aihe liittyi luokkakokoihin, jota alusti johtava rehtori Mika Rantanen. Littoinen ja Valkeavuori ovat 25 oppilaan rajan ylittämässä, Hovirinnassa ollaan ylärajoilla. Hallitus linjasi kokouksessaan 3.4. että ryhmäkoot eivät voi ylittää ylärajaksi asetettua 25 missään alakoulussa.

Keskustelussa pohdittiin mahdollisuuksia pienryhmätyöskentelyyn tai jakotunteihin sekä tilakysymystä, jos kouluihin tulisi yksi luokka kumpaankin lisää. Myös kokonaan uusia vaihtoehtoja löytyi, sillä monet perheet olisivat vain helpottuneita, mikäli valittavissa olisi ns. iltapäiväkoulu, joka alkaisi ruokatunnista. Miksi valittavana ei voisi olla liikunta- ja musiikkiluokkien tapaan myös iltapäiväryhmää?

Rantanen näki omat haasteensa opetuksen jakamisessa, sillä hänen mukaansa koulu on yhteisö, jossa yksittäisen luokan toiminta eri aikaan voisi olla ongelma. Ratkaisuvaihtoehtoina esitettiin myös luontopainotteisuutta, jossa merkittävä osa opetuksesta tapahtuisi ulkona. Sen ei tarvitsisi kohdistua yhteen luokkaan, vaan koko koulun ryhmät vuorottelisivat käytössä olevissa luokissa ja ulkona. Samassa ratkaistaisiin liikkuvan koulun tavoitteita.

Panelistit ja yleisö olivat yhtä mieltä siitä, että pelkästään ryhmäkoko ei asioita ratkaise. Pieni, alle 20 oppilaan ryhmä voi olla liian suuri, jos ryhmässä on monta erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Osallistujat pohtivatkin, mikä raja 25 oppilasta ylipäätään on. Siirtymä esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen esikouluryhmästä on jo melkoinen, jos oppilaita on yhtä paljon, aikuisia vain yksi.

Inkluusio

Erityislasten opetuksesta ja inkluusiosta kertoi erityisopettaja Minna Andell. Hän näki vuodesta 2008 alkaneen inkluusiosuuntauksen haasteina sen, että erityistä tukea tarvitsevat lapset saavat apua usein vasta siinä vaiheessa, kun arvokkaita kasvuvuosia ollaan jo menetetty. Pitkittyessään oppimisaikeudet usein pahenevat ja syrjäytyminen alkaa. Lähikouluissa annetaan kahta eritasoista tukea, mutta yhtenäistä käytäntöä ja kriteereitä näille ei ole. Koulujen ja kunnan resursseista riippuu, miten kattavaa tuki on.

- Inkluusiossa oppilaan ja opettajan päivä ei saa olla pelkkää selviytymistä, Minna korosti. Inkluusio tarkoittaa yhtä koulua kaikille.

Digiloikka

Tableteista ollaan kiistelty Kaarinassa niiden käyttöönotosta lähtien. Uudistuksen lautakunnan puheenjohtaja Kalervo Korvensyrjä näki yhtä suurena kuin aikanaan peruskouluun siirtymisen. Kaarina on paljon saanut positiivista mainetta digiloikallaan ja hankkeesta on kertynyt paljon hyvää oppia.

Ongelmina nähtiin erityisesti tabletit laitteina. Aikuisetkin myöntävät, että työskentely tabletilla on hankalaa ja opettajat kaipaavat pikemmin kannettavia tietokoneita kuin tabletteja.

Keskustelusta sukeutui varsin mielenkiintoinen pohdinta ohjelmointiin, robotiikkaan, järjestelmäajatteluun liittyen. Huolta herätti erityisesti lasten ergonomia, passivoituminen ja liiallinen ruutuaika.

Tunne- ja turvataitoja kouluttava Andell korostikin, että turvataitoja tarvitaan myös verkossa. Jos aikuiset vain huomauttavat laitteiden käytöstä, nuori ei ehkä uskalla kertoa siellä tapahtuneista ikävistä asioista aikuisille. Ruutuaikaan olisikin hyvä etsiä koulun ja perheiden kesken yhteisiä pelisääntöjä. Vanhemmille taas olisi hyödyllistä koostaa kehittävistä peleistä listaa, joiden pariin lapsia voisi ohjata.

Kouluilta.jpgKouluilta oli ehdottomasti paras tämän tyyppinen tilaisuus, jota olen ollut järjestämässä. Jo pitkään olen haaveillut, että politiikan pitäisi olla enemmän sisältöjä ja vähemmän sirkushuveja. Yleisö vaikutti tyytyväiseltä ja vastaavia tilaisuuksia toivottiin lisää. 

Kiitos panelisteille ja osallistujille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teemailta, Kuntavaalit, Politiikka, Lapset

Luetaan lapsille!

Lauantai 1.4.2017 - Sanna

Tänään on Pepin nimipäivä. Peppi tuo automaattisesti mieleen lapsuuden suuren esikuvani Peppi Pitkätossun, tuon suunnattoman rohkean punapään.

IMG_20170401_091115.jpgLapsena minulle luettiin joka ilta. Silloin ei ollut tietokonepelejä ja Pikkukakkonenkin taisi tulla vain arkisin ja kesti puoli tuntia. Vaikka viihdettä on nykylapsille tarjolla yllin kyllin, ympäri kellon, olemme halunneet pitää kiinni iltasadun perinteestä. Siitäkin huolimatta, että lapset osaavat jo lukea.

Ääneen lukemisen on todettu lisäävän lasten sanavarastoa jopa puolella ja muutenkin kehittävän sekä kielellisiä että sosiaalisia taitoja monin eri tavoin. Ehkä tärkeintä on kuitenkin rauhallinen yhteinen hetki, jota niin lapset kuin vanhemmatkin tietävät odottaa. Ehkä ne päivän kiireisiin unohtuneet tärkeimmät kuulumisetkin tulevat kerrottua sadun tiimellyksessä kuin ohimennen. Uskon, että ilmainen lukuharrastus on varsin vaikuttavaa varhaiskasvatusta! 

Lempipaikkani Kaarinassa on luonnon ohella Piikkiön kirjasto. Sieltä löytyy kätevästi niin yhteispalvelupiste, lasten leikkihuone kuin yhdistysten käytössä oleva kokoustilakin. Vaski-kirjastojen kautta saatavilla oleva valikoima on käsittämättömän suuri. Jatkossa suunnitellaan kirjastoon ns. miehittämätöntä aukioloaikaa, jolloin kirjastokortilla pääsisi kirjastoon myös varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella.

Itsenäisyyspäivänä aukeaa uusi Kaarina-talo ja sen kirjasto. Sitäkin odotan jo malttamattomana. Kun kirjastoon yhdistyy vielä kahvila, on leppoisan sadepäivän viettäminen kirjastossa varsin houkutteleva ajatus. Toivottavasti kirjasto ja kahvila ovat auki viikonloppuisinkin!

Kirjastojen kehittäminen on yksi tärkeä tehtävä tuleville kuntapäättäjille. Toivottavasti kirjat ja niiden sisältämät tarinat, suomen kieli, ovat arvossaan. Kirjastot ovat mitä suurimmassa määrin lähipalveluita ja siksi kirjastoja kannattaa ylläpitää kaikissa asuinkeskittymissämme: keskustassa, Piikkiössä ja Littoisissa, vaikka saammekin uuden keskustakirjaston. Ehdokkaalta voi kysyä, koska viimeksi kävi kirjastossa? Entä minkä kirjan ehdokas luki viimeksi. Niitä ei vaalikoneissa kysytty. 

Iloista Pepin päivää, lukemisiin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Varhaiskasvatus, Kirjasto, Hyvä arki, Turvallinen arki

Kiuas kuumana

Perjantai 24.3.2017 - Sanna

Vuonna 2010 ja 2011 olivat syntyvyydeltään ennätysvuosia. Tämä tarkoittaa melkoista painetta tänä ja ensi syksynä alakouluihin, kun ennätyssuuret ikäryhmät aloittavat koulutaipaleensa. Kaarinassa on pidetty periaatteena, että alkuluokat yksi ja kaksi ovat alle 25 oppilaan ryhmissä. Nyt tuosta periaatteesta ollaan joustamassa Littoisissa ja Valkeavuoressa. Tilan ahtaudesta se ei ainakaan Littoisissa kuulemani mukaan johdu.

Ryhmäkoko ei ole asiantuntijoiden mukaan ryhmän toimivuutta eniten määrittelevä tekijä. Siihen vaikuttavat myös ryhmän kokoonpano, esimerkiksi, onko luokalle integroitu paljon tukea tarvitsevia lapsia ja tietysti opettajan pedagogiset taidot. On kuitenkin selvää, että muutos esimerkiksi 24 lapsen ja kolmen aikuisen eskariryhmästä yhteen aikuiseen ja 28 luokkakaveriin on monelle lapselle melkoinen hyppy. Alkuluokilla opiskelutaidot voivat vielä olla hakusessa ja keskittyminen ei aivan suju. Alkuvuodet pitkälle kuitenkin määrittävät koko koulutaipaleen onnistumista.

Samaan aikaan Kaarina on päättänyt investoida muun muassa Hovirintaan varsin näyttävän miljoonan euron rantaravintolasauna -kompleksin ja alueelle on tulossa jatkossakin mittavia jatkoinvestointeja. On ymmärrettävää, että pienten lasten vanhemmat penäävät meiltä luottamushenkilöiltä vastauksia, miksi meillä on varaa miljoonasaunoihin, mutta koululuokat päästetään ylisuuriksi.

En osaa vastata kysymyksen, sillä miljoonasaunan rakentamista en ole kannattanut. Maltillinen uusi sauna- ja huoltorakennus voitaisiin rakentaa alle 400 000 eurolla. Ja vaikka investointeja ja käyttöpääomaa ei pidä verrata, kyllä kunnassa tehdään arvovalintoja, mihin panostamme ja mihin emme, ilman että mennään jälleen kuntalaisten kukkarolle. Lisäksi saunakompleksin ylläpito ei tule olemaan ilmaista. 

Kiuas käy siis varmasti kuumana ja lisää näitä keskusteluja on epäilemättä luvassa, kun lähtökohtaisesti jo suunnitteluvaiheessa liian pieni Valkeavuoren uusi koulu saavuttaa harjakorkeutensa. Lapsia joudutaan ohjaamaan muualle kuin lähikouluun, eskarissa ja naapurustossa rakennetut kaverisuhteet katkeavat ja koulumatkasta voi tulla pitkä ja yksinäinen. Tätäkään emme kokoomuksessa kannattaneet.

Vähintä, mitä nyt voimme edellyttää, on riittävä ja aktiivinen vuoropuhelu koulujen ja vanhempien välillä tilanteesta. Itse kaipaan vielä perusteluita sille, miksi 25 oppilaan rajasta ollaan luopumassa, vaikka uskon, että sivistyslautakunta on pyrkinyt löytämään asiaan vähiten huonon ratkaisun. Myös vanhempien ja vanhempainyhdistysten kannattaa nyt aktiivisesti avata keskustelua. Pidetään kiuas kuumana ja lapsiperheiden asiat esillä, sillä lapsissa on tulevaisuutemme. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset

Valtuustoaloite sähköisestä neuvola-ajanvarauksesta

Maanantai 13.3.2017 - Sanna

Olemme kokoomusryhmässä tehneet useita aloitteita valtuustokauden aikana. Keskeistä niissä on ollut asukkaiden palvelun parantaminen ketterämmäksi tai kaupungin johtamisen kehittäminen tehokkaammaksi. Myös liikenneasioihin olemme ottaneet aloitteillamme kantaa. Kaikki tekemämme aloitteet ovat luettavissa sivuiltamme

Valtuustonkokouksessa 13.3. käsittelimme aloitteiden tilaa. Muun muassa iltapäivystys on vihdoin saatu yli 30 000 asukkaan Kaarinaan, kun työterveyspalvelut ulkoistettiin. Nyt Mehiläinen ottaa vastaan myös iltaisin Kaarinan terveyskeskuksessa. Tämä on myös hyvä esimerkki valinnanvapauden tuomista mahdollisuuksista. 

Maanantaina 13.3. jätimme neljä uutta aloitetta. Minua on jo pitkään mietityttänyt puhelimitse tapahtuva neuvola-ajanvaraus, joka hankaloittaa perheiden elämää aivan suotta. Tässä laatimani aloite: 

VALTUUSTOALOITE SÄHKÖISESTÄ AJANVARAUKSESTA NEUVOLAAN

Kaarinassa on mahdollista varata aika 5- ja 6-vuotiaiden lastenneuvolaan. Muuten sekä äitiys- että lastenneuvolaan varataan aika soittamalla omalle neuvolahenkilölle arkisin kello 12-13. Jonotus ei ole mahdollinen, vaan numeroon on soitettava niin kauan uudelleen, että linja on vapaa.

Ajanvaraus puhelimitse on monella tapaa hankala. Jos vanhempi työskentelee avokonttorissa tai ylipäätään esimerkiksi asiakaspalvelutyössä, puhelimessa roikkuminen tiettynä kellonaikana on hankalaa. Myöskään puolison huomioiminen ajanvarauksessa on mahdotonta, sillä harva pariskunta on yhdessä kalentereidensa kanssa kello 12-13 arkisin.

Budjettikäsittelyssä syksyllä 2016 esitimme jo sähköiseen ajanvaraukseen siirtymistä. Uudistamme kehitysehdotuksemme valtuustoaloitteella.

Sähköinen järjestelmä on jo olemassa, sillä ajanvaraus onnistuu 5- ja 6-vuotiaiden osalta. Muutoksen myötä voidaan samalla harkita, että erillisestä soittoajasta luovuttaisiin. Tällöin vapautuisi aikaa vastaanottotyöhön ja toisaalta yhden neuvolahenkilön aika puhelin- ja chatneuvontaan kello 8-16. Raskausmyrkytys tai muut huolenaiheet kun eivät aina noudata kelloa. Puhelinpäivystys voisi olla kiertävä vuoro kaikkien neuvolatyöntekijöiden kesken, jolloin kukaan ei olisi puhelimessa pelkästään.

Ketterien sähköisten palveluiden, asiakaslähtöisyyden ja lapsiperheiden puolesta

Kaarinan Kokoomuksen valtuustoryhmä 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Digitalisaatio, Uusi tapa, Asiakaslähtöisyys

Entäs lapset?

Sunnuntai 12.3.2017 - Sanna

Aamun Helsingin Sanomissa (12.3.) on kooste kotitalousvähennyksen historiasta ja nykytilasta. Parhaimmillaan vähennystä sai tehdä 3000 euroon, nyt summa on 2400 euroa, mutta tänä vuonna ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä ostetusta kotityöstä saa vahentää 40 sijaan 50 prosenttia. Kotitalousvähennys on kuitenkin edelleen vahvasti kohdistettu kotiin, ei sen asukkaisiin. 

Keskustelu käy kuumana perhevapaiden uudistamisesta ja työn sekä perheen joustavasta yhdistämisestä. Yksi työkalu tämän tavoitteen toteuttamisessa voisi olla kotitalousvähennyksen laajentaminen lasten ja miksei myös vanhusten hoitoon. 20% vähennysoikeus työntekijän palkasta pitäisi kuitenkin korottaa. 

Jo nykyisellä vähennykseen oikeuttavalla 2400 eurolla per puoliso saisi ostettua mukavasti lastenhoitopalvelua kuukautta kohden. Todennäköistä on kuitenkin se, että lastenhoitajat mieluummin toimisivat työntekijöinä kuin yrittäjinä. Tutun ja turvallisen lastenhoitajan sitouttaminen olisi helpompaa, jos tarjolla olisi tietty säännöllinen tulo ja kuukausittainen tuntimäärä. Kotitalousvähennyksen laajentaminen edesauttaisi näitä seikkoja huomattavasti. Summan korottaminen taas lisäisi työtä, verotuloja ja vähentäisi pimeää työtä. 

Toivottavasti tämä kotitalousvähennys voidaan ottaa perhevapaiden uudistuksen yhteyteen agendalle hallituksessa. Vai onko sekin kenties perussuomalaisten ideologiaa vastaan, kuten kotihoidontuen uudistaminen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kotitalousvähennys, Työ, Yrittäminen, Verotus, Lapset

Omenat ja banaanit

Keskiviikko 2.12.2015

* Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 2.12.2015

Ilahtuneena luin Kaarina-lehdestä 25.11. kirvonnutta keskustelua valtuuston päätöksistä ja vastineita kirjoitukseeni 18.11. Politiikasta saa ja pitää keskustella. Hyödyllisintä se on toki etukäteen.

Aloitteen takana olleen SDP:n valtuutetut vertailevat kirjoituksessa ’omenoita ja banaaneita’ keskenään. 65+ kortin kustannusten viideltä kuukaudelta eli 1.8.2016 alkaen, on arvioitu olevan 25 000-50 000 euroa. Mikäli kortista ei heti vuoden 2016 lopulla luovuttaisi, koko vuoden summaksi muutettuna, kustannusvaikutus noussee 120 000 euroon vuonna 2017. Summat eivät ole saman suuruiset, mutta ei myöskään ”pienen pienestä” summasta ole vuositasolla kysymys.

Oman päivätyöni kautta ja perusturvalautakunnan puheenjohtajana arvostan liikunnan merkityksen äärimmäisen korkealle. Tästä asiasta meillä ei liene eripuraa, mutta keinoista lisätä liikuntaa ja tehostaa sen vaikutuksia, olen molempien kirjoitusten laatijoiden kanssa eri mieltä.

Turussa ja Paimiossa liikunta ei ole kortin myötä merkittävästi lisääntynyt ja esimerkiksi Lieto ei korttia ole ottanut käyttöön. Ennaltaehkäisevän työn nimiin voidaan laittaa monenlaista, mikä ei oikeasti lisää hyvinvointia. Liikunnan mahdollistamiseen kannattaa panostaa kaikissa ikäryhmissä, mutta julkisin varoin rahoitettavat keinot on valittava huolella perustuen tutkimustuloksiin ja muiden kokemuksiin.

Tuntuu siis kurjalta, että pieniltä lapsilta ja heidän perheiltään jouduimme tässä taloustilanteessa leikkaamaan. Toisaalle uusia etuisuuksia oli kuitenkin mahdollista lisätä. Siitä on pohjimmiltaan kyse ja se on ja pysyy arvovalintana, ei ikäluokkien syyllistämisenä tai populismina.

Kuluneen vuoden aikana kansalaistoiminta, jonka vastuulle myös 65+ kortti kuuluu, on noussut koko Kaarinan päätöksenteon strategiseen keskiöön. Tapahtumaketjut, jossa päättäjien edellyttämä, virkamiesten valmistelema ASKEL-organisaatiomuutos ei lopulta osalle päättäjistä kelvannut, mutta nyt yksittäisiä organisaatiomuutoksia halutaan tehdä määräajaksi jne. herättävät monessa hämmennystä ja hämmästystä. 

Jos talousluvuissa menevät sekaisin omenat ja banaanit, on kaupungin toiminnan kannalta keskeistä, etteivät puurot ja vellit mene sekaisin virkamiestyöskentelyn ja luottamustyön välillä. Näiden kahden roolin yhdistämisessä on tarpeen noudattaa äärimmäistä huolellisuutta.

Jotta saamme vaikuttavuutta ennaltaehkäisevällä työllä ja voimme myös seurata sitä, viimeistään vaalien jälkeen kansalaistoiminta kannattanee integroida osaksi muita toimintoja. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Tasapuolisuus, Lapset

Tulonsiirtoja lapsiperheiltä eläkeläisille

Keskiviikko 18.11.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 18.11.

Maanantaina 16.11. Kaarinan kaupunginvaltuusto sai käsiinsä budjettiesityksen vuodelle 2016. Vuosi sitten valtuusto edellytti tiukkaa menokuria: kuntavero sidottiin kahdeksi vuodeksi ja henkilöstömenoista edellytettiin eläköitymisen myötä prosentin säästöjä. Lopputulos oli, että henkilöstömenot kasvavat miljoonalla eli reilun prosentin. Budjetin loppusummaksi saatiin rapiat 150 miljoonaa, johon on nyt suunniteltu yli kolmen miljoonan alijäämä, siis 2%, joka rahoitetaan velkarahalla.

Luvut ovat monen mielestä tylsiä, mutta tehtiinpä budjettikäsittelyssä myös konkreettisia arvovalintoja. Taloustilanteeseen peilattuna valtuusto päätti nyt luopua lapsiperheitä avustaneesta Kaarina-lisästä. SDP:n aloitteen pohjalta lähes sama summa siirrettiin suoraan ikääntyneille kaarinalaisille 65+ kortin muodossa. Kaarinassa ilmaista liikuntaa tarvitsevat eläkeläiset, mutta lapsiperheet, joissa hoidetaan työ, lapset ja koti, ei etuisuuksia valtuuston mielestä tarvita.

Hassuinta tässä päätöksessä on se, että ilmaisilla liikuntakorteilla ei ole saatu aikaan toivottavaa liikkumisen lisääntymistä verrokkikunnissa. Ne, jotka ilmaisesta liikunnasta eniten hyötyisivät, eivät enää pääse kotoa liikkeelle.

Ilahduttavan moni eläkeläinen oli ennen valtuustoa yhteydessä minuun ja toivoi, ettei heille nyt ilmaisia etuuksia myönnettäisi, kun eläkeläiskortilla saa jo hyvät alennukset ja monet lapsiperheet vasta kovilla ovat. Ehkä tuo mielikuva, jota Kaarinakin tietoisesti tähän asti on vaalinut lapsilähtöisenä kuntana, on aikansa elänyt.

Samaan aikaan Suomen hallitus päätti luopua eläkeläisten asumistukien leikkauksista. Niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla Suomessa osataan pitää huolta nimenomaan eläkeläisten eduista. Liittyykö tämä päättäjien ikärakenteeseen, ainakin valtuustossamme, vai osaavatko vain toiset ryhmät ajaa vahvemmin omia etujaan sillä välin kuin toiset elävät ruuhkavuosiaan ja koittavat kunnialla selviytyä työstä, kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta.

Sanna Vauranoja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Tasapuolisuus, Lapset

Kohtuus kaikessa

Maanantai 16.11.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 13.11.2015

Kaarinan budjetti vuodelle 2016 saapuu hallituksen käsistä maanantaina 16.11. valtuustoon.

Hallitus linjasi, että luokkakokoja ei päästetä kasvuun ja siihen varattiin 400 000 euroa lisää. Päätös oli oikea, mutta sen rahoitus velanottoa lisäämällä vastoin vuoden takaista valtuuston päätöstä olla nostamatta veroja. Syömävelka on sama asia kuin veronkorotus.

Tuo 400 000 on mahdollista löytää kaupungin budjetista, mutta ei sivistystoimen sisältä. Ympäristöpalvelut, joihin kuuluvat kaavoitus, rakennus, tekninen toimi ja ympäristöasiat, on toimiala, jossa muiden toimialojen lailla ei niukkuudesta ole vielä kärsitty. Tuo 400 000 pitääkin löytyä ympäristöpalveluiden alta ilman, että kaupungin omien kiinteistöjen vuokria nostetaan.

Olin hämmästynyt hallituksen päätöksestä myöntää ilmaista liikuntaa 65+ kortin muodossa kaarinalaisille. Samaan aikaan päätettiin Kaarina-lisästä luopua. Vaikka summat ovat erisuuruiset, tuntuu kovin epäoikeudenmukaiselta, jos yhdelle ikäryhmälle tarjotaan ilmaista liikuntaa, kun samalla leikkauksia perustellaan toisille.

Liikunnan ilmaisuus ei vielä ketään nosta sohvalta, ja toisaalta ruuhkavuosiaan elävät pienten lasten vanhemmat vasta kovilla ovat hoitaessaan työn, lapset ja kodin. Eikö samoilla perusteluilla liikunta pitäisi tarjota ilmaiseksi kaikille. 65+ kortista onkin syytä tällaiseen taloudelliseen aikaan luopua kuntalaisten tasapuolisen kohtelun nimissä.

Tulevan S-marketin ja upouuden Kaarinatalon väliin Paraistentielle ollaan suunniteltu kiertoliittymää ja tuohon on investoinneissa varattu 700 000 euroa!? Muutostyöt on jo aloitettu ja samaan aikaan 110-tiellä Raadelman ja Rojolan risteyksissä huomattavasti Paraistentien liikennettä useampi liikkuja vaarantuu risteysten toimimattomuuden vuoksi. Vaikka 110-tie on ELY:n tie, voisimme maksaa yhden kiertoliittymän tuolla rahalla eli Paraistentielle 350 000 ja 110-tielle 350 000 euroa aiemmin tänä vuonna tehdyn valtuustoaloitteemme mukaisesti. Investointeihin toivotaan   kokoomusryhmässä kaiken kaikkiaan lisää kohtuutta: 10% pitäisi löytyä 20 miljoonan investoinneista vähennettävää. 

Erikoissairaanhoidon budjetista ollaan leikkaamassa miljoona euroa, vaikka kulut ovat kuluvaa vuotta lukuun ottamatta säännöllisesti kasvaneet. Leikkaukseen sisältyy riskejä ja perusturvalautakunta suhtautui erikoissairaanhoidon budjettileikkaukseen epäilevästi.

Maanantaina on siis jälleen yksi vuoden tärkeimmistä päivistä kaupunkilaistemme palveluista puhuttaessa. Nyt kannattaa olla yhteydessä omaan luottamushenkilöön ja kertoa omista näkemyksistä. Talousarvio päätetään maanantaina ja luvassa on arvovalintoja. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Tasapuolisuus, Lapset

Nyt tehdään arvovalintoja

Perjantai 16.10.2015 - Sanna Vauranoja

*KIrjoitus on julakistu Kunnallislehdessä 16.10.2015

Kaarina, kuten kaikki muutkin Suomen kunnat, laatii paraikaa talousarviotaan vuodelle 2016. Kaarinassa ollaan radikaalisti lisäämässä investointeja ja investointiohjelman myötä velka per asukas nousee 2300 euroon. Luottamushenkilöt joutuvat pohtimaan, millainen on Kaarinan investointitaso suhteessa palvelutasoon; missä on oikea tasapaino.

Maan hallitus linjaa muun muassa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoihin muutoksia. Jatkossa yli 3-vuotiaita voi ryhmässä olla nykyisen 7 lapsen sijaan kahdeksan. Hallituksen linjaus on oikeansuuntainen siinä, että kuntien velvoitteita puretaan. Jatkossa kunnat voivat arvioida ryhmäkokonsa ja henkilöstötarpeensa nykyistä laajemmin itse.

Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa Kaarinan kaltaisessa vauraassa, lapsiperheiden suosimassa kunnassa automaattista ryhmäkokojen suurentamista. Näiden valintojen äärellä luottamushenkilöt ovat entistä suuremman vallan kahvassa. Luottamushenkilöiden tehtävänä on tehdä arvovalintoja ja priorisointeja niin palveluiden kesken kuin palveluiden ja investointien välillä lain sallimissa rajoissa.

Kahden pienen lapsen äitinä varhaiskasvatus ja koulu ovat lähellä omaa sydäntäni päätöksenteossa. Vaikka osaoptimointiin ja omien etujen ajamiseen ei luottamustyössä pidä ryhtyä, lapsia koskevat päätökset ja heidän etunsa ovat meidän huolehdittavanamme. Jos mistään aikuisten etuudesta ei löydy leikkausvaraa ja rakentamiseen löytyy ennätyssumma rahaa, on syytä kysyä, onko suunta varmuudella oikea.

Minusta Kaarinalla on varaa panostaa lapsiin, sillä pieni säästö nyt, voi osoittautua kalliiksi pitkällä aikavälillä. Voimme tehdä esimerkiksi periaatepäätöksen, että Kaarinassa 3-4 vuotiaita ryhmässä on aikuista kohden edelleen seitsemän, sitä isompien osalta voidaan ryhmäkokojen kasvattamista hallituksen linjaamaan kahdeksaan harkita tapauskohtaisesti, mikäli lakimuutos astuu voimaan. Kaikkialla eivät edes tilat salli ryhmäkokojen kasvua.

Päätöksenteko on valintojen tekemistä. Kaikki valinnat, jos mitkään, eivät ole valintoja hyvien ja huonojen vaihtoehtojen välillä. Monesti valittavana on huono ja huonompi vaihtoehto. Jostain muusta joudutaan nipistämään, jos päätämme nyt olla leikkaamatta lapsilta. Lapset kuitenkin maksavat päätöksistämme kaikkein pisimpään. Jo siksi heihin kannattaa panostaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Budjetti, Arvot, Lapset

Lapset mukaan yhteiskuntasopimukseen

Keskiviikko 8.7.2015 - Sanna Vauranoja

Suomi hidastaa kohti heinäkuun helteitä ja kesälomia. Kevät on käyty vaaleja ja niiden tuloksena saatu uusi hallitus. Hallitusohjelman keskiössä on talous, joka luonnollisesti on Suomessa saatava tervehtymään.

Itse vaalikentillä kiertäneenä on todettava, että ihmisiä ei juuri koskaan tuntunut huolettavan lapsiemme tulevaisuus. Kuumia puheenaiheita olivat ennen muuta aikuisten etuisuuksien säilyttäminen erityisesti eläkkeinä ja maahanmuuton torjuminen.

On surullista, miten pitkälti Suomessa ajattelumallit, lainsäädäntö ja päätöksenteko lähtevät nimenomaan aikuisten oikeuksista. Tästä erinomaisena esimerkkinä on sijaisvanhemmuus. Toisin kuin läntisissä sivistysvaltioissa, Suomessa lapsen palautusta biologisille vanhemmilleen yritetään vuodesta ja kerrasta toiseen. Ruotsissa sijoitus muuttuu kahden vuoden kuluttua pysyväksi. Onko aidosti lapsen etu, jos vuosia asuu sijaisperheessä ja tämän jälkeen palautetaan biologiseen kotiinsa, pahimmillaan päivän varoitusajalla? Kuinka monta mahdollisuutta yhteiskunta haluaa tarjota vanhemmuusharjoittelulle lapsen kustannuksella?

Homekoulut kuvastavat Suomen tilaa sivistysvaltiona. Koulu- ja päiväkotikannasta selkeästi yli puolessa kärsitään sisäilmaongelmista. Koska lapset eivät mene lakkoon, eivätkä juuri jää edes sairaslomalle, koulujen seinät maalataan ja todetaan, että ongelmat on nyt korjattu. Kukaan ei vaivaudu laskemaan, millaisia välillisiä terveyskustannuksia syntyy, kun lapset altistetaan pienestä pitäen homeille ja sisäilmaongelmille.

Turun Sanomat (1.7.) kirjoitti päihdeäitien onnistuneesta hoidosta. Jutussa kerrottiin miten tärkeää on, ettei hoidettavaa äiti loppuelämänsä ajan kadu hoitoon tuloaan. Kuka silloin katuu loppuelämänsä, jos lapsen annetaan jo kohtuun vaurioitua äidin päihteidenkäytön seurauksena?

Lapsiemme tulevaisuutta ei niinkään uhkaa tuloerojen kasvu vaan sivistyserojen kasvu. Kaikille ilmainen koulutusjärjestelmämme on rakennettu juuri näiden sivistyserojen ehkäisemiseksi. Koulutusjärjestelmää on rohkeasti uudistettava vastaamaan muuttuvan maailman vaatimuksia, ei niinkään leikkaamalla vaan luopumalla vanhentuneesta ja tarttumalla uusiin mahdollisuuksiin.

Pärjääkö maailmassa ja maailmalla parhaiten ”pakkokielen” vai mahdollisimman varhain aloitetun, monipuolisen kielitaidon turvin? Onko peruskoulussa tärkeää oppia nuoren tunnistamaan oppiaineet, joissa hän ei ollut erityisen hyvä vai säännönmukaisesti löytämään omat vahvuutensa, joiden varaan voi alkaa rakentamaan tulevaisuutta ja toimeentuloa? Peruskoulutodistuksen lisäksi jokaisen pitäisi saada koulusta mukaansa ”taitosalkku”, yksi A4, jossa kuvaillaan nuoren vahvuuksia ja taitoja opettajan, luokkakavereiden ja nuoren itsensä arvioimana.

Tuntuisi hyvältä, jos yhteiskuntasopimukseen voisimme sisällyttää myös lasten oikeuksien turvaamisen. Lapsilta ei pidä leikata yhtään lisää. Minusta kesäloma antaa hyvän hetken meille aikuisille pysähtyä miettimään, varmistammeko me vain itsekkäästi omia saavutettuja etujamme vai rakennammeko me parasta mahdollista tulevaisuutta lapsille ja lastenlapsillemme?

*Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8.7.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Hyvä arki, Koulutus, Uusi tapa

Mikä sitten on tärkeintä?

Keskiviikko 15.4.2015 - Sanna Vauranoja

Vaalikampanjaa on nyt tehty lähes sata päivää. Ehdokkaaksi lähtemisestä on 10 kuukautta. Tätä työtä on tehty vuodesta 2010. Tämä työ on ollut haaveena vuodesta 1997. 

Vaalikampanjan tekeminen on ollut paljon hauskempaa, mitä osasin odottaa. Se on raakaa työtä: suunnittelua, budjetointia, ajettuja kilometrejä, tuhansia ja taas tuhansia kohtaamisia, vesisadetta ja väliin jääneitä lounaita. Se on suuria elämäntarinoita, uusia paikkoja, tiimityötä, ihania ihmisiä, inhimillisyyttä, uutta oppia - ja suurta riemua. Olen jo nyt suunnattoman kiitollinen tästä ajasta. 

Elämässä on tärkeitä asioita, kuten työ ja ystävät. Elämässä on tärkeimpiä asioita, kuten perhe ja terveys. Politiikka on pitkäjänteistä työtä, jota ei voi tehdä vain vaaleja varten. Sitä tehdään intohimosta, sitä tehdään nimenomaan arjessa, vaalien välissä, sitä tehdään tulevaisuutta varten. 

Vaaleissa voi voittaa monella tavalla. Politiikkaa voi tehdä monella tavalla. Hyvä on, jos osaa miettiä, mikä on kaikkein tärkeintä - elämässä ja politiikassa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Perhe, Terveys Työ

Puuhapäivä Loimaan Sarkassa

Torstai 5.3.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus julkaistu Loimaan lehdessä 5.3.

Torstaina 19.2. järjestettiin maatalousmuseo Sarkassa perinteinen puuhapäivä lapsille. Vaikka pakkanen oli vaihtunut suojasäähän, sisällä riitti paljon tekemistä eri-ikäisille lapsille.

Lapsien innostaminen historian pariin ei aina museoissa onnistu, mutta Sarkassa oli keksitty museonäyttelyssä ratkaistava tehtävä ja ainakin omien lapsien mielenkiinto riitti museokierrokselle mainiosti. Parasta museossa taisi kuitenkin olla Pellikki-lehmän lypsypuuhat. 

Museokierroksella itselle syntyi ajatus maatalouden ja ruokakulttuurimme yhdistämisestä Sarkassa. Voitaisiinko Sarkassa järjestää varsinaissuomalaisia perinneruokakursseja, joissa lähellä tuotetuista raaka-aineista valmistettaisiin perinteisiä herkkuja sallatista piimäjuustoon, silakkarullista fläsksoosiin. 

Perinneruokakurssit voisivat kiinnostaa ainakin nuorempia, jotka ovat perinneruuista nauttineet lähinnä omien isoäitien valmistamana. Ja ainahan perinneruokia voitaisiin päivittää tämän päivän makuihin sopiviksi. Koska Sarka ei ole pelkästään Varsinais-Suomen maatalousmuseo, vaan edustaa koko Suomea, perinneruokakursseja voisi olla myös eri maakunnista. 

Kiitos mukavasta puuhapäivästä järjestäjille!
Sanna Vauranoja
Kansanedustajaehdokas (kok.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Hiihtoloma

Silloin ennen

Sunnuntai 25.1.2015 - Sanna Vauranoja

Lähdettiin sunnuntain kunniaksi koko perhe luistelemaan. Siinä luistimilla kaarrellessa tulivat mieleen lapsuuden talvet, joista iso osa vietettiin läheisen koulun jäällä. 

Jäälle kokoontuivat kaikki kulmakunnan lapset luistelemaan ja parhaina iltoina kentällä luisteli lähemmäs 50 lasta. Siihen aikaan pelattiin "Kuka pelkää mustaa miestä", kellään ei ollut kypäriä päässä ja aikuisetkin pääasiassa tarkkailivat meitä läheisten talojen ikkunoista. Näin aikuisena ja äitinä ehkä hurjin oli jäämäki, jota myös luistimilla laskimme. Muistelen kyllä, että kyseinen puuha kirvoitti myös oman äitini äänihuulet kerta toisensa jälkeen. 

Mutta paljon on lasten maailma noista ajoista muuttunut. Lapset saatetaan tai viedään autolla erilaisten harrastusten pariin, sen sijaan, että naapuruston lapset illasta toiseen puuhastelisivat jotain keskenään. Lähes kaikissa lajeissa laskettelusta pyöräilyyn, luistelusta kiekkoon käytetään, onneksi, kypärää.

Vuodesta 1987 alkaen ei ole auton takapenkillä enää keikuttu juttelemassa äidin ja isän kanssa siinä etupenkkien välissä, vaan istuttu tiukasti turvavöissä. Rösse palaa enää harvassa autossa tai kodissa, toimistoista ja muista julkisista tiloista puhumattakaan. 

Iltapäivällä koulusta ei suunnata kavereiden kanssa kotiin, vaan ensin mennään iltapäiväkerhoon ja sieltä haetaan autolla - ja viedään harrastuksiin. Päivähoitoakaan ei enää naapurin Helena voi niin vaan tarjota, vaan siihen tarvitaan moninaiset luvat, pätevyydet ja hakemukset. Lasten seikkailut lähialueilla ovat selkeästi vähentyneet. Muistelen, että me saimme naapurin lasten kanssa mennä keskenämme jopa kirjastolle saakka, joka sijaitsi reilun kilometrin päässä. 

Leikkipuistot, nekään eivät enää ole pelkästään lasten valtakuntaa, vaan niitäkin säädellään moninaisilla turvallisuussäädöksillä ja moni puisto onkin sen vuoksi joutunut lakkautuslistalle, koska turvallisuuskriteerien täyttämiseen ei monellakaan kunnalla ole varaa. HoppLoppeja ei 80-luvun alussa tietenkään ollut, mutta lähimetsistä löytyi kaikenlaista kivaa puuhailtavaa.

Se on kyllä ymmärrettävää, että vanhemmat kuljettavat lapsensa kouluun, sillä lähikouluja ei enää juuri ole. Kouluja lakkautetaan Suomen Kuvalehden (23.1.) mukaan 75 kuoulun vuositahdilla. On hyvä, että lasten turvallisuuteen on todella panostettu ja turvavyöt sekä kypärät ovat varmasti vähentäneet tapaturmia. 

Mutta entä, jos me silti hallinnoimme ja kontrolloimme lastemme elämää jo liikaakin. Tarjoamme elämyksiä ja harrastuksia, niin ettei mielikuvitus ehdi kehittyä, saati muistot hitaasta ja välillä tylsästäkin lapsuudesta. Ja teidämmekö me varmasti, millaisia kypäriä meidän lapsemme tarvitsevat, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Turvallisuus