Share |

Alueuudistusta johdetaan tiedolla

Sunnuntai 16.1.2022

Meillä on osuva sanonta: saat, mitä mittaat. Mutta miksi mittaaminen on niin tärkeää?

Mittareita ei kannata miettiä irrallisena osana vaan niiden tehtävänä on kuvata, olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Tarvitaan siis suunta.

Tärkeimmät tavoitteet alueuudistuksessa ovat toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja terve talous. Millaiset mittarit näille tavoitteille voitaisiin laatia?

Palveluiden toimivuuden määrittävät ensisijaisesti tietysti palveluita käyttävät asukkaat. Palautekysely pitää ottaa käyttöön kaikissa palveluissa. Yksinkertaisimmillaan asiakkaat saavat puhelimeensa kyselyn palvelua käytettyään: kuinka hyvänä pidit saamaasi palvelua, saitko sitä ajoissa, oliko palvelu helposti saavutettavissa. Kokemus arvioidaan asteikolla 1-5.

Terveen talouden mittari on annetun budjetin pito. Olemmeko onnistuneet tuottamaan suunnitellut palvelut annetun rahamäärän sisällä.

Jotta ylipäätään voimme rakentaa toimivat palvelut ja terveen talouden, siihen tarvitaan osaava ja innostunut henkilöstö. Tärkeä mittari olisi siis henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja tyytyväisyys.

Toimivat palvelut rakennetaan yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin tiiviillä yhteistyöllä. Kiinnostavaa tietoa palvelutuottajien osalta on käytettyjen palveluseteleiden määrä ja kokonaisarvo, ostopalveluiden kokonaisarvo sekä ostettujen palveluiden arvo varsinaissuomalaisilta yrityksiltä. Järjestöpuolella mittarit voisivat olla asiakaskontaktien kokonaismäärä ja hankittujen palveluiden kokonaisarvo. Yritysten ja järjestöjen pitää myös pystyä mittaamaan asiakastyytyväisyyttä.

Päättäjänä nämä mittarit tarvitaan reaaliajassa päättäjien työpöydälle. Ei todellakaan riitä, että mittarit saadaan kasaan kerran vuodessa, kun asioihin ei voi enää vaikuttaa. Mittaaminen on myös jatkuvaa kehittämistä, mittareiden ja tavoitearvojen säätämistä. Alueuudistusta johdetaan ennen muuta tiedolla. 

Avainsanat: Aluevaalit, Mittarit, Johtaminen, Sote, Tiedolla

Järkevät järjestelmät

Torstai 13.1.2022

Tietojärjestelmien merkityksestä on osattu puhua vajaat kymmenen vuotta julkisuudessa. Erikoissairaanhoidossa ollaan rakennettu uusia potilastietojärjestelmiä, kuten Apotti HUS:ssa. Myös Varsinais-Suomessa on ollut oma UNA-hanke käynnissä potilastietojärjestelmän uusimiseksi.

Ohjelmistokehitys on monimutkaista, riskialtista ja kallista puuhaa. Ensimmäinen olennainen kysymys järjestelmien osalta liittyy siihen, kuinka järkevää meidän on rakentaa reilun viiden miljoonan väestölle useita erillisiä järjestelmiä.

Kun siirrytään Varsinais-Suomeen, sotepalveluistamme löytyy 42 eri järjestelmää. Määrä kertoo siitä, että hankinnan yksi keskeisimpiä kriteereitä on ollut ottaa eri järjestelmä kuin naapurilla.

Kun mietitään järjestelmiä asukkaiden kannalta, ikävintä on, jos tieto ei siirry järjestelmien välillä. Käyt esimerkiksi labrassa ja röntgenissä yksityisellä ja sinut lähetetään erikoissairaanhoitoon. Siellä joudutaankin ottamaan uudet säteilyrasitusta aiheuttavat kuvat, koska aiemmat kuvat eivät ole TYKS:n lääkärin luettavissa. Tai lääkäri ei näe kaikkia käytössäsi olevia lääkkeitä ja sinulle määrätään lääke, joka ei sovi yhteen aiemman lääkkeen kanssa.

Järjestelmien vaikutukset näkyvät myös päivittäisessä työssä. Kuulemani palautteen mukaan terveyskeskuslääkärin vastaanottoaikaan voi sisältyä kolmen erillisen järjestelmän päivittämistä. Niistä kaksi jumiutuu jatkuvasti ja vastaanotosta leijonan osa kuluukin järjestelmäpäivityksiin itse potilaan kohtaamisen sijaan. Pahimmillaan tietoa ei voida tallentaa ja jonkun pitää ne kirjata jälkikäteen.

Tilastotiedon mukaan Varsinais-Suomessa on keskimäärin 1 500 000 terveyskeskuslääkärikäyntiä vuodessa. Jos jokaisella vastaanotolla yksi minuutti kuluu järjestelmien kanssa tarpeettomaan taisteluun, se tarkoittaa yhteensä 25 000 tuntia vuodessa eli lähes 20 lääkärin koko vuosityöaika kuluu järjestelmien parissa kliinisen työn sijaan. Tämä aika on potilastyöstä pois.

On selvää, että järjestelmiä meillä tulee olemaan jatkossakin, mutta tärkeä kysymys on kuinka monta ja millaista työpanosta ne edellyttävät.

Lienee realistista hyväksyä, että kokonaan uutta kaiken kattavaa tietojärjestelmää meillä ei ole käytössä vuoden 2023 alussa. Sen sijaan tarvitaan vaiheittainen suunnitelma kohti yhtä järjestelmää. Siirtymäajalla kuntien mahdollisuuksia tehdä uusia järjestelmäpäätöksiä pitää rajoittaa. Ensimmäisessä vaiheessa siirrytään esimerkiksi 42 järjestelmästä alle kymmeneen ja toisessa vaiheessa yhteen järjestelmään.

Palvelutuottajien pitää pystyä rakentamaan oma integraationsa tulevaan järjestelmään kuitenkin niin, että myös pienet yritykset pystyvät tarjoamaan palveluitaan. Siirtymävaiheessa voidaan esimerkiksi rakentaa yksi yhteinen ylläpitonäkymä kaikille ja sieltä tiedot siirretään tarvittaviin järjestelmiin rajapintojen avulla.

Yksi merkittävä haaste järjestelmien osalta on niiden rahoitus. Kahden miljardin vuosibudjettia ei voida käyttää vain järjestelmiin. Esimerkiksi EU:lta on mahdollista saada rahoitusta hankkeelle.

Tietojärjestelmien osalta päämääränä on yksi yhteinen järjestelmä, joka on mieluiten sama kuin muilla alueilla ja varmuudella keskustelee Omakannan suuntaan reaaliajassa. Ihminen voi sairastua myös muualla kuin kotikulmillaan. Tavoitteena järjestelmälle on käytettävyys, joustavuus ja kustannustehokkuus.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Tietojärjestelmät, Johtaminen, IT

Ilo irti digistä

Keskiviikko 12.1.2022

Digitalisaatio ja teknologia vilahtelee usein puheissa, kun puhutaan tulevaisuuden sotepalveluista ja siitä, miten palveluiden ja talouden tasapaino rakennetaan. Ja kyllä, digitaalisista palveluista on apua moneen asiaan.

Perustimme oman digitaalisia liikunta- ja elämyspalveluita ikäihmisille tuottavan yrityksen vuonna 2013. Voin kertoa monta tarinaa muutosvastarinnasta. Eräänkin kerran minut naurettiin ulos asiakkaan luota saatesanoilla: ei meidän mummot mitään joogaa.

No, eipä palvelussa mitään astangajoogaa hoivakodeille ole vaan fysioterapeuttien ja kokeneiden vanhusliikunnan ohjaajien ohjaamia liikuntaharjoitteita tuolilla, tuolin kanssa tai vuoteessa.

Sittemmin moni asia on muuttunut ja viimeistään koronapandemian iskettyä hyökyaallon lailla etenkin vanhusten hoivakoteihin, digitalisaatio on tullut ihan luontevaksi osaksi arkea ’vauvasta vaariin’. Monessa tilanteessa digi on tarjonnut ainoan turvallisen ikkunan läheisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan. 

Digipalvelut ovat kohdanneet vahvaa vastustusta myös kuntapäättäjän roolissa. Yli viisi vuotta sitten ryhdyin puhumaan kotikunnassani sähköisestä ajanvarauksesta neuvolaan ja etävastaanotosta terveyskeskukseen. Ei minua ulos naurettu, mutta sähköisen ajanvarauksen saaminen neuvolaan kesti 3-4 vuotta, etävastaanottojen saaminen vielä pidempään. 

Koen, että yrittäjyyteni kautta minulla on varsin realistinen käsitys siitä, mitä digitalisaatiolla voidaan ja mitä sillä ei voida tehdä. Työni kautta on syntynyt tuntumaa siihen, millaisia vaiheita ja tekemistä onnistunut  muutos edellyttää. Olen myös nähnyt, miten pandemian keskellä koville joutunut henkilökunta haluaa tehdä parhaansa perushoivan äärellä, eikä jatkuvasti perehtyä uusiin teknologioihin tai toimintatapoihin. Ja olen saanut nähdä huikeita innostumisia, kun yli 90-vuotiaat ottavat teknologiaa haltuun. 

Koronapandemia sai kaltaiseni digifriikin näkemään digitalisaation toisen puolen. Me emme suinkaan voi korvata kaikkea teknologialla. Yksinäisyydestä kärsivälle ikääntyneelle ei riitä kuvapuhelin, jonka avulla pari kertaa päivässä huhuillaan, oletko hengissä. Digitalisaation tarkoitus ei saa olla kaikkien ihmiskontaktien korvaaminen, vaan asioinnin helpottaminen. Jos kotihoidon käynneistä kaksi voidaan korvata etäyhteyksin, se kolmas saisi olla pidempi rauhassa tehty käynti, koska aikaa ei enää kulu niin paljon pelkkiin matkoihin.

Toimintakykyä voidaan pitää yllä ravitsemuksella, riittävällä levolla, oikealla lääkityksellä ja puhtaudella, mutta rinnalle tarvitaan säännöllistä kuntouttavaa liikuntaa ja sosiaalisia suhteita. Niitäkin voidaan tarjota etäyhteyksin. 

Mitä nuoremmista asukkaista on kyse, sitä mielekkäämpänä digipalvelut koetaan. Nuorten mielenterveyspalveluissa digi tarjoaa matalan kynnyksen ratkaisuja, joiden pariin nuori hakeutuu helpommin kuin fyysiseen palveluun. 

Kun teemme digistrategiaa alueen palveluihin, meidän on huolehdittava muutosviestinnästä niin asukkaille kuin henkilökunnallekin sekä palveluiden saavutettavuudesta. Saavutettavuus tarkoittaa, että asukkailla on tarvittavat laitteet, verkkoyhteydet ja osaaminen. Näiden lisäksi moneen palveluun tarvitaan pankkitunnukset.

Näistä kaikista meidän pitää huolehtia samalla kun otamme seuraavia digiaskeleita. Tässäkin on edettävä rohkeasti kokeillen, aktiivisesti viestien ja kokemuksia herkästi kuunnellen. Digitalisaatiosta on apua todella moneen, mutta se ei ole ratkaisu kaikkeen.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Teknologia, Digitalisaatio, Muutosjohtaminen

Ihminen edellä

Sunnuntai 9.1.2022

Mitä tarkoittaa, kun puhun mielelläni siitä, että alueuudistus tehdään ihminen edellä?

Alueuudistusta ollaan puuhattu yli kymmenen vuotta. Samaan aikaan kunnissa on kirjattu useita strategiapapereita asiakas- ja asukaslähtöisyydestä.

Alueuudistuksessa palveluketjut rakennetaan ihminen edellä. Se tarkoittaa ensimmäisen yhteydenoton helppoutta: tiedän minne olen yhteydessä, miten ja mihin aikaan.

Se tarkoittaa asian etenemistä ripeästi ja niin, että ihminen tietää koko ajan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kenenkään ei kuulu jäädä viikoiksi odottamaan epätietoisena, mitä syöpädiagnoosilel seuraavaksi tapahtuu. Parhaimmillaan näemme OmaKannasta tai muusta asiakastietojärjestelmästä asian etenemisen. Lähetteet ja sanelut eivät jää makaamaan jonoihin, vaan ne etenevät palvelussa ilman viiveitä. 

Se tarkoittaa myös sitä, että asia hoituu yhdeltä luukulta: ihmistä ei pompotella eri organisaatioiden välillä hämmentyneenä.

Kun rakennamme ihminen edellä palveluita, kokonaisvaltainen hyvinvointi on tavoitteena. Se tarkoittaa esimerkiksi ikäihmisen kaatuessa lonkan leikkaushoidon lisäksi kodin esteettömyyden varmistamista ja mahdollisen kotiavun hankkimista ilman, että ikäihminen itse soittelee asiasta ympäriinsä. Se tarkoittaa syöpädiagnoosin ja hoitojen rinnalla toimeentulon, mielenterveyden ja perheen tukemista. Se tarkoittaa pikkulapsiperheissä koko perheen voinnin tarkkailua ja tukea neuvolassa pelkän riisitaudin ehkäisyn sijaan.

Ihminen edellä tarkoittaa asukaslähtöisyyden lisäksi ihmisten tasapuolista kohtelua koko Varsinais-Suomessa. Me emme kehitä palveluita ”kaupunkilais- tai maalaisjärjellä” vaan me rakennamme toimivat palvelut koko Varsinais-Suomeen kaikille varsinaissuomalaisille. Ihmisellä on oikeus hyvään elämään ja tarvittaviin palveluihin, asuipa hän ruutukaava-alueella tai 30 kilometrin päässä siitä.

Ihminen edellä tarkoittaa myös eri ammattiryhmien tasapuolista kohtelua ja henkilöstön sitouttamista palveluiden ja työn kehittämiseen. Se tarkoittaa hyvää johtamista ja tervettä organisaatiokulttuuria siilojen ja jäykkien hierarkioiden sijaan. Se tarkoittaa sitä, että oma työ on suunniteltu järkevästi, eikä aika kulu "vääriin asioihin" esimerkiksi kolmen eri järjestelmän ylläpitoon lääkärivastaanotolla. 

Ihminen edellä tarkoittaa palveluiden rakentamista järkevyysperiaatteella ei ideologiasta käsin. Jos me kykenemme rakentamaan toimivimman palvelun järkevään hintaan yksityisen tai järjestön toimesta, me emme roiku julkisessa palvelutarjonnassa vain ideologisista syistä. 

Tätä kaikkea tarkoittaa ihminen edellä: asukaslähtöisiä palveluita, alueen asukkaiden,  ammattiryhmien ja palvelutuottajien tasapuolista kohtelua. 

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Johtaminen, Asukaslähtöisyys, Mielenterveys

Uudistaminen ei pääty uudistukseen

Tiistai 4.1.2022

Alueuudistukseen ei kannata suhtautua niin, että nyt tehdään hampaat irvessä tämä uudistus ja sen jälkeen ollaan kuin ellun kanat kymmeniä vuosia. Edellisestä, terveyskeskuksiin liittyvästä uudistuksesta, on kulunut jo 50 vuotta.

Omassa ajatusmaailmassani alueella pitää ottaa käyttöön heti aluksi kokeilukulttuuri ja jatkuvan uudistamisen periaate. Nyt aloitamme yhdellä tavalla ja sitä toimintamallia lähdetään kehittämään vuosi vuodelta paremmaksi. Uudistus ei siis näytä 2023 samalta kuin se on vuonna 2029, saati 2034. Tyypillistä varsinaissuomalaista helmasyntiä: me osaamme kaiken paremmin, ei kannata tässä uudistuksessa jumittaa, vaan opitaan myös muilta.

Kokeilukulttuuri liittyy organisaatiokulttuurin ja arvojen lisäksi kiinteästi yhteistyöhön ja kilpailutuksiin. Uusia innovaatioita tarjoavat yritykset törmäävät liian usein siihen, että kyseistä ratkaisua ei osata edes kysyä, joten sille ei järjestetä kilpailutustakaan. Kun taas ratkaisua ehdottaa suoraan, pitää se ensin kilpailuttaa, jotta palvelu voidaan valita. Kilpailutus on hyvä asia, mutta mikäli kilpailutukseen sisällytetään uuden innovaation yksityiskohtia kilpailijoiden nähtäville, se ei palvele kenenkään etua pitkällä aikavälillä.

Alueella pitäisi varata hankintalain sallimissa rajoissa kokeilubudjetti uusille innovaatioille. Jos siis joku tarjoaa uutta ratkaisua, jota ei vielä markkinoilla laajemmin ole, se voidaan pilotoida ilman kilpailutusta. Mikäli pilotissa on saatu hyviä tuloksia vaikuttavuudesta, ratkaisu kilpailutetaan pysyväksi toimintamalliksi.

Niin paljon huippuosaamista kuin julkisella sektorilla onkin, kaikki uudet ideat ja innovaatiot eivät asu vain viranhaltijoissa. Me tarvitsemme tiivistä yhteistyötä ja toistemme kiritystä yritysten ja järjestöjen kanssa, jotta toiminta pysyy ajan hermolla. Me tarvitsemme jatkuvaa vaikuttavuuden arviointia, tutkimustulosten seuraamista ja vuoropuhelua muiden alueiden kanssa, jotta voimme uudistaa ja parantaa joka päivä. Yhteistyö Varsinais-Suomen oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa on oltava jatkuvaa muutenkin kuin yliopistollisessa keskussairaalassa. Virheistä on voitava oppia ilman, että niistä kertomiseen liittyy pelkoja. Onnistumiset pitää voida jakaa, ilman että se synnyttää kateutta. 

Kokeilukulttuuri on pohjimmiltaan sitä, että uskalletaan kokeilla, vaikka lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta. Itse asiassa, niin lapsetkin oppivat kaikki tärkeimmät taitonsa: kokeilemalla kunnes onnistuu.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Innovaatiot, Uusi tapa; Johtaminen

Ammattimaista johtamista sotealueelle

Maanantai 27.12.2021

Kun maaliskuussa 2022 uudet aluevaltuustot aloittavat oman työnsä, valtuutettujen ensimmäisiä tehtäviä tulee olemaan hallintosäännöstä ja organisaatiorakenteesta päättäminen.

Sotealueen johtopaikkoja jaetaan jo vimmalla. Tänään Turun Sanomissa hoitolinjan edustajat ottavat kantaa lääkäriliiton linjaukseen vastaavasta lääkäristä. https://www.ts.fi/lukijoilta/5521057

Mikäli olemme siirtämässä yksi yhteen nykyisiä hallintorakenteita uudelle sotealueelle, miksi ihmeessä edes teemme uudistusta?

Sosiaali- ja terveysuudistuksessa tavoitteena on integroida sosiaali- ja terveyspalvelut saumattomasti yhteen ja parantaa palveluita asiakaslähtöisillä prosesseilla, toimivilla tietojärjestelmillä sekä hyvällä johtamisella. Hyvä johtaminen ei automaattisesti kumpua tietystä ammattinimikkeestä, vaan se sisältää tarvittavan johtamiskoulutuksen, -kokemuksen ja näkemyksen. Johtamisnimikkeitä ei pidä tässä kohdin betonoida ammatinimeisiin: lääketieteeseen, hoitotyöhön tai sosiaalipuolelle vaan yksinkertaisesti ammattimaiseen johtamiseen.

Huippujohtajat eri organisaatioissa eivät itse osaa hitsata, rakentaa toimistoja tai puhelimia, vaan he ovat johtamisen ammattilaisia. Hyvä johtaminen sisältää vahvan ymmärryksen asiakkaista, prosesseista, tietojärjestelmistä, taloudesta ja ihmisten motivoinnista. Hyvä johtaminen sisältää näkemyksen siitä, mihin organisaatiota ollaan viemässä. Näillä eväillä voimme onnistua rakentamaan aidosti paremmat palvelut Varsinais-Suomeen ja Suomeen.

Käytännön tasolla johtaminen vaikuttaa työn mielekkyyteen ja sitä kautta henkilöstön hyvinvointiin, pysyvyyteen, työpaikan houkuttelevuuteen ja organisaation onnistumiseen.  Tehdäänkö meillä asiat järkevästi? Saanko kehittää ja vaikuttaa omaan työhöni? Onko tekemisen kulttuuri meillä oikeudenmukainen? Teenkö töissä vain pakolliset, määrätyt asiat vai kannustetaanko meillä oma-aloitteisuuteen ja onnistumisiin? Miten niistä palkitaan?

Hyvä johtaminen vaikuttaa myös asiakkaiden kokemaan ja saamaan palveluun. Juoksutetaanko minua "luukulta toiselle" vai tuleeko asiani kerralla kuntoon? Kuunnellaanko minua ihmisenä? Tuleeko palvelusta tai hoidosta turvallinen olo? Voinko luottaa minua auttaneeseen tai hoitaneeseen henkilökuntaan ja heidän osaamiseensa?

Yksi keskeinen syy, miksi lähdin ehdolle, on juuri kokonaiskuvan tarve uudistuksessa. En edusta yksittäistä ammattikuntaa, vaan sotealuetta ja sen asukkaita kokonaisuutena. Jos pidät kokonaiskuvaa ja ammattimaista johtamista tärkeänä uudisuksessa, pistä mieleen numero 731 Varsinais-Suomessa. 

Avainsanat: Johtaminen, Aluevaalit, Sote, Tiedolla

Vaikuttavampaa palvelua Varsinais-Suomeen

Torstai 18.11.2021

Lupauduin mukaan aluevaaleihin 2022, sillä soteasiat ovat päätöksenteossa olleet vahvasti omaa intohimoani 10 vuoden ajan. Soten vaikutus kunnissa on yli puolet budjeteista ja henkilöstöstä, joten oli luonnollista jäädä pois kuntavaaleista ja lähteä mukaan aluevaaleihin.

Olen toiminut muun muassa Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana ja sairaanhoitopiirissä useissa eri luottamustehtävissä. Nykyään toimin puheenjohtajana Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksessä ja muun muassa sotepuolen osaajia kouluttavassa Peimarin koulutuskuntayhtymässä. Luottamustöiden ohella soteasiat ovat tuttuja työni kautta. Vuonna 2013 perustamamme yritys tarjoaa liikuntaa, kulttuuria ja luontoelämyksiä ikääntyneille digitaalisesti eli ikäihmisten palvelut eri kunnissa ovat minulle erityisen tuttuja. Yrittäjyyden lisäksi toimin lehtorina Turun ammattikorkeakoulussa.  

Vaikuttavat palvelut tärkein tavoite

Tärkeänä päämääränä sotealueella näen vaikuttavan palveluverkoston rakentamisen. Palvelut pitäisi jakaa niiden käyttötarpeen mukaan eri ryhmiin ja mitä useammin palvelua tarvitaan, sitä lähemmäksi se on saatava asiakkaita. Palveluita kehitettäessä on nähtävä ihmisten elämäntapojen ja tarpeiden muutos. Kaiken säilyttämisen sijaan päämääräksi on asetettava paremmat ja vaikuttavammat palvelut kaikille varsinaissuomalaisille. 

Esimerkiksi neuvolassa neuvolahenkilön vaihtuminen heti vauvan synnyttyä ei tue perhettä parhaalla mahdollisella tavalla, vaan on tarkoituksenmukaista tukea perhettä raskaudesta neuvolaiän päättymiseen. Tein pitkään hartiavoimin töitä, että neuvola-aikojen varaus Kaarinassa saatiin sähköiseksi, kun ajanvarauksen saattoi tehdä aiemmin vain puhelimitse kello 12-13. 

Minulla on vahva usko siihen, että palvelut muuttuvat koko Varsinais-Suomessa paremmiksi, jos muutos tehdään rohkeasti, järkevästi ja uskallamme nojata tutkittuun tietoon. Palveluiden ja hoitojen vaikuttavuutta tutkitaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Siksi päätöksenteko ei saa perustua vain mielipiteisiin vaan myös tutkimukseen. 

Esimerkiksi säännöllisen liikunnan vaikutuksesta ikääntyvän toimintakykyyn on tuhansittain tutkimustietoa ja myös kansallinen suositus. Silti kotihoidossa, vuodeosastoilla, kuntoutumisvaiheessa tai ympärivuorokautisessa hoidossa kuntouttavaa liikuntaa ei kyetä ikääntyneelle tarjoamaan. Pelkkä piipahdus kotihoidettavan keittiössä on tyhjää parempi, mutta ei tue ikääntyneen toimintakyvyn säilymistä. 

Jatkossa palvelutarjontaa ei rajoita enää kuntarajat tai kunnan koko, vaan palvelut tuodaan sinne sinne, missä niitä tarvitaan. Esimerkiksi lääkärivastaanotto ilman diagnostiikkaa eli laboratorioita tai kuvantamista on haastavaa lääkärille ja vajaavaista potilaalle. Jatkossa palvelut voidaan rakentaa esimerkiksi diagnostiikkabussien, etävastaanottojen, palveluseteleiden ja monipuolisten erikoislääkärikonsultaatioiden avulla nykyistä huomattavasti vaikuttavammiksi myös maaseudulle.

Palvelutarjoajien rajat ovat monesti liian jyrkät. Esitin Kaarinassa vuosia, että tarjoamme iltavastaanottoja kuntalaisille yhteistyössä yksityisen toimijan kanssa, jolla oli toimitilat terveyskeskuksen tiloissa. Ongelmana nähtiin muun muassa hoitotarvikkeiden kustannusjako. Tällaisesta jäykkyydestä on päästävä eroon ja asetettavat paremmat palvelut, asiakas keskiöön. 

Terveyskeskusten vuodeosastoilla on oltu jo pitkään mahdottoman tehtävän äärellä. Jatkossa vuodeosastoillakin voidaan erikoistua esimerkiksi geriatrisiin asiakkaisiin, akuuttihoitoon tai saattohoitoon, kun asiakaspohja laajenee kuntarajoja pidemmälle.

Esitin sotelautakunnan puheenjohtajana, että vuodeosastomme paikkoja voitaisiin myydä myös lähikunnille, kun vuodeosastoilla täyttöaste oli vain 60-70%. Lautakunta piti ongelmallisena helteisiä kesiä, jolloin vuodeosastoa tarvittaisiin koko kapasiteetin osalta, eikä paikkoja haluttu myydä muille. Tilanne on onneksi viime vuosina korjaantunut ja yhteistyötä tehdään muun muassa Liedon kanssa. 

Toivon, että jokainen tuleva sotevaltuutettu hahmottaisi tämän uudistuksen mahdollisuudet ja erityisesti kokonaisuuden. Me onnistumme rakentamaan parhaat palvelut Varsinais-Suomeen yhteistyöllä ja osaamisella. Kannattaa muistaa, että moneen muuhun alueeseen verrattuna meillä on suunnaton etu puolellamme: yliopistollinen keskussairaala. Kysymys ei ole kuitenkaan vain terveyspalveluiden uudistuksesta, vaan sosiaalipuoli on yhtä merkittävä osa uudistusta. 

Muutos vaatii ajattelutapojen muutosta ja luottamushenkilöiden lisäksi myös viranhaltijoiden on sitouduttava uudistukseen. Jos päämääränä on kaiken säilyttäminen ennallaan, uudistusta on turha lähteä edes tekemään.

Hallituksella on nyt vaarallisen ideologiset lasit päässä, missä yritykset nähdään syntisäkkeinä. Me todellakin tarvitsemme monituottajajärjestelmää eli julkisen ohella yritysten ja kolmannen sektorin tarjoamia palveluita ja palveluseteleitä. Ei ihmisen pääsyä oikean palvelun piiriin oikeaan aikaan voi estää ideologia tai ennakkoluulot.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Kunnat, Johtaminen, Ehdolla

Esimerkillä johtamista?

Lauantai 14.11.2020

Kaarinan kaupunginvaltuusto kokoontuu fyysisesti tulevana maanantaina 16.11. Samaan aikaan muun muassa Turku, Lieto, Naantali ja Parainen järjestävät etäkokouksia. 

Vuonna 2019 uudistettiin Kaarinan kaupungin hallintosääntöä. Tuolloin ajoin vahvasti hallintosääntön sähköisten kokousten mahdollistamista. Esitystä vastustettiin tuolloin kiihkeästi, mutta se lopulta hyväksyttiin. Poiketen monesta muusta kunnasta ja kuntayhtymästä, Kaarinassa ei tarvinnut tehdä muutoksia hallintosääntöön viime keväänä, kun koronapandemia alkoi. 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on ilmoittanut, että koronatilanne on Varsinais-Suomessa hankalassa kiihtymisvaiheessa ja nyt tarvittaisiin kaikkia mahdollisia toimenpiteitä leviämisen estämiseksi. Fyysisiä tapaamisia toivotaan vältettävän ja esimerkiksi Uudellamaalla on jo rajoitettu tapaamiset alle 10 hengen kokoisiksi. 

Pyynnöistä ja toiveista huolimatta Kaarinan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja on päättänyt pitää noin 60 hengen kokouksen fyysisenä. Kokouksessa tarjoillaan ruoka. Valtuuston osalta suhtautuminen etäkokouksiin on ollut koko pandemian ajan hankalaa. Turun Sanomissa (14.11.) valtuuston puheenjohtaja Jere Järvinen (SDP) kehottaa kutsumaan varavaltuutetun paikalle, jos ei itse uskalla kokoukseen tulla. 

Tekee todella mieli lainata Järvisen puoluetoveri Sanna Marinia, joka kehoitti kokoomusta keväällä häpeämään. Olisiko nyt jonkun muun aika hävetä? 

Luottamushenkilöt, jotka haluavat kantaa vastuuta toisten terveydestä, ovat itse riskiryhmää tai kotona on riskiryhmäläisiä, pitäisi luopua vaikuttamisesta vuoden ehkä tärkeimmässä kokouksessa, koska kokouksen toteutustapa ei noudata tämän hetken terveyssuosituksia ja on ilmiselvä riski koronan leviämiselle. 

On myös käsittämätöntä, miten Kaarinassa on vakuuteltu, että digitalisaation etunenässä mennään ja yhden 60 hengen kokouksen järjestäminen osoittautuu mahdottomaksi. Yritykset tekevät etäkokouksissa miljoonien kauppoja, korkeakouluissa opetetaan 20-200 opiskelijan ryhmiä etäteknologian kanssa joka päivä, webinaareihin ja tapahtumiin osallistuu satoja, ellei tuhansia ihmisiä ympäri maailman päivittäin. Kaarinassa emme kuitenkaan etäkokousta nyt pysty järjestämään. 

Kaupunginvaltuusto näyttää omalla toiminnallaan esimerkkiä kuntalaisille. Tästä touhusta välittyvä viesti on valitettavasti se, että ei tämä korona nyt niin vakavaa ole. Jatketaan me täällä entiseen malliin: mikään ei muuttua saa...

Avainsanat: Korona, Kaarina, Digitalisaatio, Johtaminen

Uudistustarve ei katoa

Maanantai 28.9.2020

Lausuntokierroksella kylmää kyytiä kunnissa saanut hallituksen sote-ehdotus etenee eduskunnassa omaa reittiään. Soteuudistusta on tehty kymmenisen vuotta, joten nyt ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nähtäväksi jää, estävätkö ideologiset syyt hyödyntämästä aiemmilla kierroksilla opittuja ja jo tehtyjä työvaiheita. 

Soteuudistuksen eläessä omaa elämäänsä Arkadialla, kunnat taistelevat yhä pahenevien taloushaasteiden keskellä. Vaikka pääministeri vilauttelee ahkerasti luottokorttia kuin 80-luvun juppi valomerkin alla konsanaan, talousvaikeudet pahenevat. Ainoa oikea ratkaisu on muutokset kuntien johtamisjärjestelmissä, keskittyminen välttämättömiin ja hyödyllisimpiin palveluihin ja digitalisaation hyödyntäminen kaikessa. 

Sotepalveluiden osalta muutoksia on rohkeasti toteutettava, eikä ole syytä vain odottaa soteuudistuksen ratkaisevan kaikkea. Kaarinassa olemme tehneet alotteita ja avauksia monenlasiista soteen liittyvistä uudistuksista. 

Esimerkkejä avauksistamme on yhteistyömallien luominen lääkärin iltavastaanottojen järjestämiseksi yksityisen sektorin kanssa, vakituisen sijaispoolin käyttäminen ikäihmisten palveluissa, palveluiden jaottelu must have/should have/nice to have -kategorioihin, digitaalisuuden hyödyntäminen esimerkiksi kuntoutuksen osalta ja terveyskeskuksen vuodeosaston vuodepaikkojen myyminen lähikuntiin, kun oma kapsiteetti ei ole kokonaan käytössä. Olemme toivoneet kansallisten tavoitteiden toteutumista esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon osuuden osalta yli 75-vuotiailla. 

Avaukset ovat tuttuun tapaan kohdanneet osassa poliittisista ryhmistä intohimoista vastustusta ja uudistusten käyttöönotto on toisinaan pysähtynyt tai edennyt varsin hitaasti. Esteenä on nähty muun muassa helteiset kesät, työehdot tai ihan vaan periaate. 

Tänään Kaarinan budjettiseminaarissa kuulimme, että muun muassa sijaispooli ja terveyskeskuksen vuodepaikkojen myyminen etenevät vihdoin! Iltavastaanottoja on nyt kokeiltu Kaarinassa, tosin omana palveluna. Ja palveluiden priorisointiakin on jo toteutettu, vaikka vähän eri nimellä. 

Sotepalveluiden osalta Kaarina on osoittanut olevansa nimenomaan strategiansa mukaan ketterä ja asukaslähtöinen. On erityisen ilahduttavaa, että meillä palveluita kehitetään, vaikka sotejuna on taas liikkeellä.

Avainsanat: Sote, Kunnat, Muutosjohtaminen, Asukaslähtöisyys, Palvelut

Ehdolla piirin puheenjohtajaksi

Lauantai 30.11.2019

Piikkiön Kokoomus ry päätti esittää minua ehdolle Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirin puheenjohtajaksi.

Puheenjohtajan tärkeimpinä tehtävinä pidän oikeiden kysymysten esittämistä, rakentavaan keskusteluun innostamista koko piirissä ja kaikissa yhdistyksissä, jäsentemme kuuntelua sekä tämän pohjalta yhteisen ymmärryksen ja näkemyksen rakentamista. Emme elä tyhjiössä, joten hyvän työn pitää näkyä myös ulospäin, äänestäjillemme.

42-vuotiaana tunnen itseni juuri sopivan ikäiseksi kyseiseen tehtävään, sillä me tarvitsemme kaiken ikäisiä ihmisiä kokoomustoiminnassa!

Olen ehtinyt tehdä kaksikymmentä vuotta uraa teknologiateollisuudessa, palveluliiketoiminnassa, julkisen sektorin opetustehtävissä ja yrittäjänä, niin esimiehenä kuin asiantuntijanakin. Työuran lisäksi poliittinen kokemukseni yhdistystyöstä piiritasolle on varsin laaja.

Opettavaisimpana tehtävänäni pidä Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajuutta. Ryhmämme on Kaarinan suurin 17 hengellä. Olen uudistanut työskentelytapojamme vahvasti avoimempaan, keskustelevampaan ja osallistavampaan suuntaan. Meillä ei näkemyksiä juntata, vaan ensin niistä keskustellaan. Kun näkemykset ovat pöydässä, linjamme rakennetaan enemmistön kannan mukaan ja sillä menemme linjakkaasti lautakunnista aina valtuustoon saakka.

Piirin puheenjohtajakandidaattina ei voi väheksyä myöskään arkikokemusta, jota syntyy kolmen lapsen vanhempana. Yksi suurimmista yhteiskunnallisia haasteistamme on syntyvyyden lasku ja koen, että suunnan kääntämiseen tarvitaan näkemystä myös vanhemmuudesta ja sen tuomista suunnattomista iloista, mutta myös arjen haasteista.

Olen syntynyt Turussa, käynyt kouluni Liedossa ja nykyään asumme Kaarinassa. Kesäisin vietämme aikaa isäni kotitilalla Pöytyällä, äitini sukujuuret ovat Laitilassa. Appivanhemmat ja miehen suku ovat Koskella. Varsinais-Suomi on siis varsin suurella pensselillä kotiseutuani ja erityisen rakasta sellaista. Opiskeltuani Tampereella tuotantotalouden diplomi-insinööriksi, veri veti takaisin Turkuun ja Varsinais-Suomeen.

Meillä on Varsinais-Suomessa ja Kokoomuksessa valtavasti mahdollisuuksia. Siinä tarvitaan näkemystä, yhteisen ymmärryksen rakentamista ja hyvää tekemistä, peräänantamatonta tahtoa uudistaa sekä rohkeutta uudistua.

Eri poliittisissa tehtävissä saamani palautteen mukaan olen erinomainen kuuntelija, oikeudenmukainen ja ahkera tekijä, poikkeuksellisen tarkkasilmäinen talousosaaja. En kuulemma ole mikään perässähiihtäjä. Lue lisää teoistani politiikassa kohasta Tekoja

Löydät lisää tietoa luottamustehtävistäni, työurastani ja ylipäätään minusta kohdasta Sanna. Ajatuksiani olen koonnut tänne blogiini Sannan salonkiin useita vuosia. Maanantaina olen mukana puheenjohtajapaneelissa ja keskiviikkona toivottavasti näemme piirikokouksessa!

Avainsanat: Kokoomus, Johtaminen

Poliitikot hölmöjä ja laiskoja?

Keskiviikko 13.11.2019

Toisinaan kylillä kuulee, miten hölmöjä poliitikot ovatkaan. Rakastavat omaa ääntään, eivät tiedä ihmisten arjesta mitään, ymmärtävät kunnan tai yhteiskunnan toimintaa heikosti ja ovat myös laiskoja. Tekevät kaiken kukkuraksi vääriä päätöksiä.

Pitäisi kutsua kovimpia kriitikoita kylään tutustumaan paikallispolitiikan arkeen. Budjettivalmistelu käy malliesimerkistä. Ensin hallitus ryhtyy käsittelemään raamia kesän aikana. Ennen raamikokousta vähintään ryhmät kokoontuntuvat asian tiimoilta ja hallituskäsittely kestää helposti yhden illan, jos edes riittää.

Raami jatkaa matkaansa lautakuntiin ja ennen lautakuntakäsittelyä ainakin me Kokoomuksessa istumme alas ja pohdimme raamin vaikutusta eri palvelualueisiin, meille tärkeitä painotuksia ja nostoja. Eri lautakunnat käsittelevät raameja vähintään yhden illan per lautakunta, useimmat kaksi.

Sen jälkeen kaupunginjohtaja tekee oman esityksensä hallitukselle, joka Kaarinassa käsittelee asiaa ensin kaksipäiväisessä seminaarissa. Ennen ja jälkeen seminaarin ensin kokoontuu oma ryhmämme useiksi tunneiksi, sen jälkeen neuvotellaan kaksi tai kolme kertaa muiden puolueiden kanssa.

Varsinaista päätöskokousta varten, neuvotteluiden pohjalta ryhmät ovat jälleen koolla yhden illan ja päätöshallitus kestää poikkeuksetta useita tunteja, Kaarinassa tänä vuonna kuusi. Tämän jälkeen kokoontuu vielä valtuustoryhmämme, tarvittaessa poliittiset neuvottelut ja ennen valtuustoa valtuustoryhmien puheenjohtajat sekä lopulta itse valtuusto päättämään budjetista.

Jokaista ryhmää, neuvottelua ja kokousta ovat edelleen valmistelleet meillä ja muilla useat luottamushenkilöt. Keskimäärin aikaa budjettivalmisteluun kuluu siis 16-20 iltaa.

Minusta tänä syksynä poliittiset ryhmät olivat Kaarinassa tehneet todella hyvää työtä ja muutosesitykset budjettiin olivat huolella mietittyjä. Puolueiden erilaiset arvot ja painotuksetkin näkyvät niissä.

Vaikka vapaa-aikaa on kulunut prosessiin tänäkin syksynä luvattoman paljon, olen todella iloinen keskusteluilmapiiristämme Kaarinassa ja paikallispolitiikan ammattimaistumisesta keskustelun lisäksi esityksien osalta.

Seuraavan kerran, kun joku kehtaa sanoa poliitikkoja tyhjän puhujiksi, haluaisin muistuttaa, että paikallistasolla tehdään ahkerasti töitä hyvien palveluiden ja tasapainoisen talouden eteen.

Meille kokoomuslaisille onnistuneen yhteistyön lisäksi suurta iloa budkettiprosessissa tuo se, että kuntaveroa ei Kaarinassa nosteta ja pysymme samalla tasolla kuin kaupunkiseudun muut kunnat. Vaikka investointiohjelmamme on historiallisen suuri, katsomme innostuneena ja odottavin mielin tammikuussa alkavaa talouden tasapainotushanketta, jolla talous voidaan saada terveelle uralle myös tulevina vuosina ilman verokorotuksia.

Talouden tasapainotuksessa ei ole kyse ensisijaisesti palveluiden leikkaamisesta, vaan ennen muuta siitä, mitä ja miten asioita teemme tulevaisuudessa. Digitalisaatio, teknologia, runsas eläköityminen, lean-ajattelu ja monet muut työkalut auttavat meitä siirtymään ketterästi 2020-luvulle. Se edellyttää vahvaa johtamista ja hyvää yhteistyötä virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken.

Avainsanat: Johtaminen, Kaarina, Muutojohtaminen, Terve talous

Puhutaanko johtamisesta

Lauantai 12.10.2019

Juuri nyt ei ole montaa kuntaa Suomessa, jossa viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät miettisi, miten talous saadaan tasapainoon palveluita heikentämättä. Jokaisen kunnan budjetista keskimäärin 50 prosenttia menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. En viitsi enää näiden vuosien jälkeen ryhtyä jauhamaan soteuudistuksesta, vaan puhutaan konkreettisemmasta näkökulmasta tässä yhtälössä: johtamisesta.

Kuntalehti (10/19) kirjoittaa kahdesta läheisestä, jotka ovat joutuneet toimimaan palveluiden valvojina ympärivuorokautisessa hoidossa. Palvelu ei todellakaan ole ollut sitä, mitä sen pitäisi, eikä palveluntuottajalla ole ollut mitään kykyä tai halua kuulla omaisten tai asiakkaan palautetta.

Päivän (12.10.) Helsingin Sanomissa Elina Lepomäki sanoo, että meillä on todella kiire pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme ja harmittelee yleistä haluttomuutta uudistaa ja uudistua yhteiskunnassamme.

Nordic Business Forumissa (2019) Carla Harris sanoi, että johtaminen on murroksessa. Siinä, missä vielä 70-luvun lapsia voi johtaa ”my way or highway” -tyylillä, milleniaalit vaativat paljon parempaa: työllä on oltava merkitys ja johtamisen on oltava hyvää.

Mutta miten nämä kolme ilmiötä liittyvät kuntien talouteen ja sotepalveluihin?

Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä niin yksityisten kuin julkisten sotepalveluiden kanssa. Olen nähnyt aivan huikeita yksityisiä hoivakoteja, joissa henkilökunta kokee käyvänsä auttamassa ikääntyneitä heidän kodissaan. Olen nähnyt kunnan vuodeosastoja, jotka eivät toimi enää minkään eettisen sopimuksen sisällä, vaan jatkuvien laiminlyöntien seurauksena synnyttävät toistuvia, jopa kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Ja päinvastoin: kunnallisen yksikön toimintakulttuurin, josta kaikilla olisi opittavaa, yksityisen, jossa vanhukset jätetään ulosteissaan lojumaan television ääreen.

Kysymys ei ole yksityisen ja julkisen toimintatavan erosta. Kysymys ei ole voiton tavoittelusta tai tavoittelemattomuudesta. Kysymys ei ole edes hoitajamitoituksesta. Kysymys on johtamisesta ja sen luomasta toimintakulttuurista.

Uskallan väittää, että viime vaalikaudella tavoiteltu kolmen miljardin kulujen kasvun pysäyttäminen, olisi ollut tehtävissä jo pelkästään keskittymällä johtamiseen. Aika hullu väite, vai mitä?

Hyvä johtaminen rakentuu muun muassa oikealle koulutukselle, kokemuksen myötä syntyvälle osaamiselle, mutta myös persoonallisuuden piirteille ja elämänkokemukselle. En kykene ymmärtämään, miksi mieluummin katsomme sivuun kuin puhumme johtamisesta. Sen sijaan, että kykenisimme paremmin nimeämään yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvän ja huonon johtamisen eroja, me sätimme johtajien korkeita palkkoja, laadimme yhteiskunnan kantokyvylle mahdottomia hoitajamitoituksia ja pöyristelemme eriarvoisuuden kasvua, joka pääosin näyttäisi olevan juuri johtajiemme syytä.

Johtamistaitoa ei voi hankkia yhdellä kirjekurssilla, kuten ei mitään muutakaan ammattitaitoa. Meillä on useita eri korkeakouluja, joissa me koulutamme johtamisen perustaitoja: talousosaamista, prosessien johtamista, IT-ymmärrystä, vuorovaikutustaitoja, vastuullista liiketoimintaa ja ihmisten johtamista. Sekään ei vielä riitä. Johtajan on oltava halukas ja riittävän nöyrä oppimaan päivittäin uutta, on kyettävä kohtamaan ihmiset, mutta myös omat heikkoudet ja on hyväksyttävä tosiasia, että vain muutos on pysyvää.

Hyvällä johtamisella rakennetaan tervettä organisaatiokulttuuria. Organisaatiokulttuuri taas on sitä, miten merkitykselliseksi yksittäinen työntekijä tuntee oman työnsä osana kokonaisuutta, miten yksittäinen ikäihminen tulee kohdatuksi palvelutalossa, miten omaisten huolet ja tarpeet kuullaan, miten oireisiin reagoidaan terveyspalveluissa, miten turvalliseksi ihmiset tuntevat olonsa muutosten keskellä tai miten hyvinvointivaltio voidaan pelasta. Kaikesta tästä on kyse johtamisessa. Ja jokainen meistä ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään otona (oman työn ohella) hoidettava homma, jonka ytimen voi oppia keskimäärin ihan vahingossa.

Johtaminen on toimimista oppaana, tulevaisuuden viitottajana, ihmisten innostajana ja sitouttajana, mutta myös valvojana ja vaatijana, kun yhteisössä ei toimita toivotulla tavalla. Ennen kuin olemme ehtineet kouluttaa 1 000 lääkäriä ja 4 500 hoitajaa lisää näiden kustannusten kattamiseen tarvittavista verotulojen hankkimisesta puhumattakaan, esitän mielestäni tärkeän toiveen: puhutaanko edes vähän hyvästä johtamisesta.

 

Avainsanat: Johtaminen, Talous, Kunnat, Hallitus, Sote

Ryhdytään (yhteis)työhön

Tiistai 28.5.2019

Sote- ja kuntauudistusten kariuduttua hallitus toisensa jälkeen on ryhdyttävä ratkomaan tiensä päähän tulleita palvelumuotoja myös omaehtoisesti - odotteluun ei ole enää varaa. Yksi esimerkki 70-luvun jäänteestä ovat terveyskeskusten vuodeosastot, joita ajan henkeen löytyy jokaisesta kunnasta.

Kuntakohtaisia vuodeosastoja ylläpidetään isolla rahalla ja samaan aikaan erikoissairaanhoidossa päiväpolikliiniset toimenpiteet yleistyvät. Terveyskeskuksissa paikkoja täytetään sinne kuulumattomilla potilailla, jotta palvelun ylläpito olisi edes jotenkuten perusteltavissa. Vedotaan erikoissairaanhoidon siirtoviivemaksujen ehkäisyyn, kun osastoja ylläpidetään 60-70% käyttöasteella.

Vuodeosastojen toimenkuviin kuuluvat akuuttisairaanhoito, toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ja muistisairaiden säilöminen sekä saattohoito. Yhtälö on osaamisen ja inhimillisyyden kannalta mahdoton.

Akuutti sairaanhoito on varsin erilaista, riippuen onko kyseessä aivoverenkierron ongelmat, leikkauksen jälkihoito jne. Väestöpohja huomioon ottaen akuuttisairaudet voitaisiin keskittää 4-6 alueelliseen yksikköön: Saloon, Loimaalle, Ukiin, Turkuun ja johonkin Turun kehyskunnista ruotsinkielistä palvelua unohtamatta. Kun kyse on muutaman viikon hoitojaksosta, etäisyys kotiin voi hyvin olla yli 10 kilometriä. Myös alueelliset yksiköt voisivat erikoistua hieman.

Ikääntyneiden säilöminen vuodeosastoilla pitää saada loppumaan heti. Vuodeosastohoidon on todettu romahduttavan ikääntyneen toimintakyvyn, kolmen hengen ryhmähuone yhteisine vessoineen ja muine ankeuksineen ei ole laadukasta elämää. Kaksoispaikka vuodeosastolla ja ympärivuorokautisessa hoidossa vasta kallista onkin. Esimerkiksi suurin osa virtsatietulehduksista voitaisiin hoitaa hoitokodissa kotisairaalan tuella. Ongelmana taitavat olla hallinnon eri siilot: terveyspalvelut ja vanhuspalvelut hoidetaan eri organisaatioissa tai kotisairaalan palveluita ei automaattisesti tarjota yksityisiin hoitokoteihin. Kunta maksaa näin sekä vuodeosastohoidosta että hoitokotipaikasta.

Saattohoidon osalta kotiin vietävät palvelut ovat monesti se paras vaihtoehto. Jos ympärivuorokautista hoitoa tarvitaan, on suunnaton menetys, että Karina-koti nyt lopetetaan. Valinnanvapautta ei enää ole ja tarjolla ovat vain vuodeosastot, joissa kovin harva haluaisi viimeisiä aikojaan viettää. Saattohoitoa ei pidä kuntien miettiä vain oman kunnan sisällä vaan ratkaisut kannattaisi laatia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja alueen kuntien kanssa. Palliatiivisen hoito- ja osaamiskeskuksen perustaminen TYKS:n yhteyteen olisi välttämätöntä (TS 16.5.).

Kun uutta hallitusta odotellaan, meidän on Varsinais-Suomessa kehitettävä alueellista akuuttisairaanhoitoa erikoissairaanhoidon ja kotisairaaloiden välille, vähennettävä vuodeosastopaikkojen ylläpitoa vain varmuuden vuoksi ja ryhdyttävä ohjaamaan saattohoitoa kokonaisuutena.

Jäljelle jääviin osastohoidon yksiköihin tarvitaan vahvasti kuntouttava lähtökohta työlle. Toimintakyky ei saa hoidon aikana laskea vaan sen paraneminen on tärkeä päämäärä kaikessa muussa kuin saattohoidossa. Kunnissa kannattaisi miettiä vanhus- ja terveyspalveluiden yhdistämistä, jos ei sitä jo ole tehty.

Avainsanat: Sote, Saattohoito, Johtaminen, Terveyskeskus, Terve talous

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro budjetista 2019

Maanantai 12.11.2018 - Sanna

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut ja kokousyleisö!

Kiitos osallistujille tähän mennessä käymästämme budjettikeskustelusta. Keskustelu on ollut Kaarinan arvojen mukaisesti avointa ja budjettia on tehty yhdessä. Meillä Kokoomuksessa keskusteluun nousi erityisesti kolme teemaa: johtajuus, johdonmuakisuus ja terve talous. 

Nyt päätettävänämme oleva budjetti ei ole tasapainossa, vaan se sisältää selkeän alijäämän. Siksi työ vasta alkaa, kun tämä pykälä on saatu käsiteltyä. 

Vuonna 2015 kokoomuksen aloitteesta sosiaali- ja terveyspalveluissa tehtiin palvelutasokartoitus, jonka mukaan palvelut jaettiin kolmeen kategoriaan: must have (lakisääteiset), should have (vaikuttavat, ennaltaehkäisevät palvelut ja nice to have (kiva olla, täysin vapaaehtoiset) palvelut. Nykyään sotepalveluissamme puhutaan sujuvasti must have, wise to have ja nice to have -palveluista. Samaa ajattelua tarvitaan myös muille toimialoille. 

On rehellisyyttä ja viisautta myöntää, että lakisääteisten ja hyödyllisten palveluiden lisäksi me teemme myös kenties vähemmän hyödyllisiä asioita. Palvelut saattavat olla vanhentuneita, eivät enää palvele parhaalla tavalla kuntalaisia, asiakkaita, toiminta ovat päällekkäistä tai prosessit tarpeettoman raskaita. Meidän pitää keskustella siitä, mitä säilytetään ja mistä voimme luopua lean -ajattelun hengessä. 

Kuten kaupunginjohtaja Harri Virta omassa puheessaan totesi, investointiohjelmamme on erityisen raskas. Pahimmillaan asukaskohtainen velka voi nousta kriisikunnan rajoille. Myös investoinnit pitäisi kyetä jakamaan pakollisiin (must have), viisaisiin (wise to have) ja hupi-investointeihin (nice to have). Ja jostain myös kyettävä luopumaan. 

Me päättäjät siis ryhdymme yhdessä virkamiesten kanssa tasapainottamaan taloutta heti vuoden vaihteessa. Se tarkoittaa sekä käyttötaloutta että investointeja! Silloin kysytään päättäjiltä johdonmukaisuutta ja virkamiehiltä johtajuutta. 

Kaikki kipeät päätökset eivät voi jäädä odottamaan tulevaisuutta, vaan meidän on ryhdyttävä tekemään niitä nyt, kun se ei vielä ole myöhäistä. Toisaalta, onnistuminen mitataan jokapäiväisessä työssä ja sen johtamisessa. Pelkät päätökset eivät vielä riitä. Kun jokin toimintamalli päätetään ottaa käyttöön, se myös otetaan ja sen toteutumista seurataan. Jos jollekin hankkeelle annetaan raami, siitä myös pidetään kiinni. 

Tästä hyvä esimerkki on koulurakentamisen hankkeet. Me olemme varanneet tarvittavat resurssit, jotta

  • kilpailutukset onnistuvat
  • laatua, aikataulua ja kustannuksia seurataan
  • poikkeamia ei tapahdu tai niihin reagoidaan ja ne korjataan välittömästi.

Meillä on rakennushankkeille nimetty kullekin oma vastuuhenkilö, joka henkilökohtaisesti vastaa siitä, että nämä tavoitteet toteutuvat ja raamissa pysytään. 

Tarvitaan siis rohkeutta, johdonmukaisuutta ja johtajuutta terveen talouden saavuttamiseksi!

Avainsanat: Kaarina, Terve talous, Johtaminen, Budjetti

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Avainsanat: Kaarina, Politiikka, Johtaminen, Sivistyspalvelut

Ei näin

Torstai 8.2.2018

Kaarinan koulutoimi on rämpinyt kriisistä toiseen viimeisen vuoden. On sisäilmaongelmia, seksuaalista ahdistelua ja nyt vielä tämä lukion musiikkiteatterilinjan lopetusaie.

Olen todella pöyristynyt ja pahoillani siitä, että julkisuuteen tullaan ennen lautakuntakäsittelyä kertomaan, että linja lopetetaan. Lautakunnan esittelytekstissä oppilaiden kerrotaan olevan huonompaa ainesta ja koko esittely on kirjoitettu tarkoitushakuisesti. Musiikkiteatterilinjan oppilailta ei ole muistettu tiedustella aiheesta mitään. Ei voi kuin kysyä, mitä tämä tällainen touhu oikein on.

Ensisijaisesti meillä Kaarinassa pitää nyt kiinnittää kahteen asiaan huomiota: johtamiseen ja viestintään. 

Käytännössä se tarkoittaa vähintään seuraavia asioita:
- Julkisuuteen ei tulla kertomaan esimerkiksi linjan lopetuksesta, kun lautakunta ei ole edes käsitellyt vielä asiaa. Imagohaitat, epätietoisuus ja väärinymmärrykset ko. linjalle ja oppilaille ovat mittavat. -> Kuka tiedottaa, mitä, missä ja milloin. 
- Esittelytekstin on oltava asiallinen ja puolueeton, ei tarkoitushakuinen ja loukkaava.
-> Mitä kirjoitetaan. 
- Viestintään on panostettava kokonaisuutena sekä määrän että laadun suhteen. Parempi on kertoa enemmän kuin vähemmän, mutta on pitäydyttävä faktoissa. Mielipiteet eivät ole faktoja. -> Lisää asiallista viestintää. 

Olen siis enemmän kuin pahoillani lukion musiikkiteattterilinjaan kohdistuneista tapahtumista ja epäoikeudenmukaisista toimista. Ensin lähtee opettaja, suurproduktio joudutaan peruuttamaan ja sitten syytetään jo muutenkin pettymyksiä kokeneita nuoria huonoksi oppilasainekseksi. Eihän me oikeasti kohdella nuoriamme näin?!

Vähän vastaavaa henkeä oli alkuvuonna ilmi tulleen seksuaalisen ahdistelun käsittelyssä: mitään ei ollut muka tehtävissä. Emme me voi piiloutua johonkin vanhenemisiin ym. vaan kyllä nimenomaan aikuiset: virkamiehet ja poliitikot täällä voivat asiaan puuttua! Samoin tähän lukion toimintaan on meidän poliitikkojen puututtava, jos sitä eivät viranhaltijat tee.

Toivottavasti saamme alkaneen vuoden aikana paremmalle tolalle nämä asiat! 

Avainsanat: Kaarina, Koulut, Lapset, Johtaminen, Viestintä

Virkamies pysyköön lestissään

Perjantai 13.5.2016 - Sanna

Erityisesti vasemmistopoliitikot nostivat älläkän, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ilmoitti siirtyvänsä Terveystalon palvelukseen. Olen todella hämmästynyt keskustelun sisällöstä, jossa ajatellaan , että virkamies ei voisi siirtyä virasta yksityisen työnantajan palvelukseen, koska hänellä on julkisista palveluista jotain salaista tietoa. ? .

Keskustelun taso kertoo juuri niistä skeemoista ja ajattelumalleista, joita yhteiskunnassamme on ikävä kyllä aivan liikaa. Joitakin niistä mainitakseni, yritykset ovat pääsääntöisesti ylikansallisia Panamayhtiöitä. Yritykset tuottavat vain voittoa omistajilleen ja kaikki yritykset repivät voiton työntekijöisen selkänahasta. Julkinen palvelu on laadukasta, yksityisistä sen sijaan ei koskaan tiedä. Yksityiset palvelut ovat kalliimpia, koska hintojen päälle tulee voiton osuus. 

Minusta olisi aivan välttämätöntä, että virkamiehet työskentelisivät myös yksityisellä ja yksityiseltä sektorilta voisi siirtyä virkamieheksi. Olisi hienoa, jos virkamies ymmärtäisi yritysten realiteetit ja pyrkisi mieluummin tekemään yhteistyötä yritysten kanssa kuin päinvastoin.

Mikäli tehtävän vaihtoon liittyy jotain kilpailukiellon piiriin kuuluvaa, normaali karenssi on yleensä puoli vuotta, ei sen enempää. Kun toimitaan julkisella sekotrilla, toivoisi, että tiedot olisivat muutenkin avoimesti saatavilla, joten viranhaltijalla ei pitäisi olla mitään erityistä tietoa takanaan. On normaalia, että ihmisillä on osaamista, jota he vievät mukanaan työnantajalta toiselle. Näin tapahtuu myös yksityisen sektorin sisällä siirryttäessä. 

Mitä vielä tulee näihin haitallisiin uskomuksiin, Suomessa on paljon myös suomalaisomisteisia perheyhtiöitä. Yritysten yksi tehtävä on tuottaa voittoa riskin vastineeksi omistajilleen, mutta riippuu yrityksen ja sen omistajien arvoista, kuinka suurta voittoa tavoitellaan ja millä keinoin. Monet yritykset menestyvät juuri hyvällä henkilöstöpolitiikallaan.

Molemmat, julkiset ja yksityiset voivat olla aivan yhtä hyvin laadukkaita kuin laaduttomiakin. Palvelun julkinen tuottamispohja ei takaa laatua. Yksityiset onnistuvat usein tekemään prosessinsa kustannustehokkaammin, koska budjettia ei voi kasvattaa veroja nostamalla ja tavoitteena on onnistua myös taloudellisesti. Yleensä se ohjaa koko kejtua toimimaan tehokkaammin, myös kustannustehokkaammin. Voittoineen kaikkineen yksityinen yritys voi siis olla julkista kustannustehokkaampi. 

Kun ryhtyy kommentoimaan tällaisia normaaleita työelämän ilmiöitä, mistä Rädyn tapauksessakin on kyse, kannattaa ensin vähän reflektoida omia ajattelutapojaan. Toki, jos työelämän lainalaisuudet ovat vieraita, voi syntyä epäilyksiä, joilla ei ole totuuspohjaa. Onnea siis Laura Rädylle uuden työn johdosta, toivottavasti vastaavasti julkiselle sektorille saadaan yritysmaailmassa pätevöityneitä johtajia. 

Avainsanat: Laura Räty, Johtaminen, Terveyspalvelut, Uskomukset

Pienin yhteinen nimittäjä

Torstai 4.2.2016 - Sanna Vauranoja

Keskustelu, joka syntyi tasavallan presidentti Niinistön eilisestä valtiopäivien avajaispuheesta, on osoittanut jälleen, miten metsästä me olemme. Konsensusyhteiskunta, jossa on yksi sallittu totuus, eikä mitään valmiuksia keskusteluun.

Eräs yritysjohtaja vertaili minulle taannoin suomalaisen ja ruotsalaisen yrityskulttuurin eroja. Hän korosti ruotsin kielen verbiä genomtänkä. Tälle ei ole edes kunnollista vastinetta suomen kielessä. Ruotsalaiset käyvät asian perusteellisesti läpi kuuntelemalla tasapuolisesti kaikki näkökulmat, tekevät päätöksen ja etenevät päätettyyn suuntaan.

Suomalaiset naureskelevat ruotsalaisia diskuteeraajiksi ja tekevät häthätää päätöksen punnitsematta lainkaan eri vaihtoehtoja. Nopeus on täällä aina ollut valttia. Valitettavasti se johtaa myös nopeisiin takinkäännöksiin, eikä jo tehdyt päätökset juuri lainkaan johda päätettyihin toimenpiteisiin.

Presidentin puhe ei selvästikään ollut nyt sallitun valtavirtakeskustelun mukainen. Oikeasti moni suomalainen huokaisi helpotuksesta, että vihdoin arvovaltaisin suomalainen sanoi ääneen sen, mitä niin moni on ajatellut. Suomessa sallitun valtavirtakeskustelun rajat voivat kuitenkin määrittää marginaalihuutajat, koska meillä tavoitellaan aina konsensusta. Ja konsensuksessa ratkaisee pienin yhteinen nimittäjä.

Tästä ilmiöstä käy hyvänä esimerkkinä paluu yhteiskuntasopimusneuvotteluihin. On käytännössä mahdoton hahmottaa, mistä täällä vielä oikein neuvotellaan. Yhä pienenevän joukon etujen säilyttämisestä. Etujen, joista eivät nauti enää edes puolet suomalaisista. Eduista, joista nauttii tulevaisuudessa yhä pienenevä joukko.

Kaikesta päätellen pääministerikin alkaa jo piiputtaa tässä pienimmän yhteisen nimittäjän vatuloinnissa. Vaikka vaaleissa kansa on antanut mandaattinsa tehdä tarvittavat päätökset, oikeastaan niitä ei kuitenkaan saa sillä porukalla tehdä. Ennen päätöstä ei keskustella, alustavien päätösten jälkeen nostavat kriitikot päätään ja lopulta jäädään välitilaan, jossa tyytymättömiä ovat kaikki.

Siinä, missä Viinasen, Lipposen ja Niinistön kantti kesti tehdä päätöksiä, on tilanteen haastavuus kasvanut potenssiin kymmenen. Sosiaalinen media ja online-elämämme on muuttanut myös päätöksentekoa. Väemmistö voi vesittää enemmistön päätökset, koska kaikilla pitää olla hyvä mieli.

Se vaan, että koko laiva voi upota matkustajineen, koska marginaalihuutajilla oli erilainen näkemys ensin ohjauksesta ja lopulta pelastuslauttojen käytöstä ja täytöstä. Vielä pitäisi löytää konsensus, mikä biisi soitetaan kannella viimeiseksi. 

Avainsanat: Konsensus, Johtaminen, Päätöksenteko, Maahanmuutto

Solsidan

Perjantai 20.11.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Die Welt –lehden tämän hetken toiseksi luetuin artikkeli kertoo Suomesta. Kansainväliset lehdet ovat viime aikoina muutenkin uutisoineet ahkerasti meistä, sillä olemmehan Euroopan sairas mies. Bkt:n kehitys on alle Kreikan ja ongelmia riittää.

Asia, jota ei näissä kirjoituksissa riittävästi tuoda esiin, on täällä vallitseva kyvyttömyys päätöksiin. Itse asiassa johtajuuden puute ja kyvyttömyys ennen muuta vaikeisiin päätöksiin on syy, miksi Suomi on sairas mies. Valtaa on annettu liiaksi sieltä, missä vastuu kannetaan.

Surullisin esimerkki tästä on meneillään oleva Postin lakko. Kirjepostin ja sanomalehtijakelun tulevaisuutta ollaan lopettamassa lopullisesti. Nyt viimeistään on aika siirtyä digilehtiin ja joulupostimerkit voi hyvin käyttää hyväntekeväisyyteen.

Sairaan miehen ilmiö on varmasti tuttu terveydenhuollossa. Diagnoosit on tehty oikein ja huolella. Jos diagnoosin jälkeen aloitetaan vääränlainen hoito tai hoito jätetään tekemättä, potilas tulee yhä sairaammaksi tai jopa kuolee. Potilas voi myös kieltäytyä parantavasta hoidosta ja luottaa omiin lääkkeisiinsä, jolloin lopputulos todennäköisesti on yllä kuvatun kaltainen.

Jos tarkastellaan sairauksiamme kuntatasolla, sotepäätös saatiin viimehetkellä. Kolme vuotta kaupunginvaltuutettuna ovat osoittaneet, että kunnissa ei ole riittävää taloudellista osaamista kymmenien ja satojen miljoonien budjeteista päättämiseen. Poliitikot tekevät nice-to-have päätöksiä ja vierastavat ohjaamista luvuilla. Jaetaan rahaa ja lisätään palveluita, vaikka kirstu on tyhjä. Suomen (kunta)talous tarvitsee näköjään todella tiukkaa valtionohjausta, kun ei realiteetteja haluta ymmärtää.

Valtion tasolla pakkolakien jatkuva liennytys tai esimerkiksi asumistukipäätöksen pyörtäminen ovat esimerkkejä hoidon jäämisestä puolitiehen. Ikävät päätökset pitää nyt kyetä tekemään Viinasen-Niinistön hengessä, tai joku muu tekee ne meidän puolestamme. Ehkä saamme tänne kreikkalaisia vastavieraita kertomaan, miten täältä noustaan.

Yritystasolla puhutaan ylöspäin delegoinnista. Suomalainen pelkää myydä ja tehdä virheitä, joten on parempi olla kokonaan tekemättä, ainakaan päätöksiä. Ongelmiin ei tohdita puuttua ja sormien läpi katsotaan niin alkoholiongelmaa kuin alituista organisaation hiekottajaa. Sama sairaan miehen oireyhtymä toistuu siis myös yrityksissä: päätöksiä ei kyetä tekemään, vaan virheitä vältelläkseen asioita pallotellaan organisaatioissa aina vain ylöspäin, kunnes on liian myöhäistä.

Yritetään nyt puristaa niitä ikäviä päätöksiä pöytään kunnissa, eduskunnassa ja yrityksissä sotepäätöksen malliin. Siinä oli ensimmäistä kertaa vuosiin kunnon meininki päällä ja valmista syntyi, melkein annetussa aikataulussa. Joillekin saattoi tulla paha mieli, mutta sellaista on päätösten tekeminen. Paha mieli paranee kyllä.

Päätösten jälkeen lakataan haukkumasta ja ruoskimasta itseämme tai päätöksentekijöitämme. Pakko on pakko, eikä siinä auta SAK eikä lakko.

Annetaan talouden vihdoin kasvaa ja oletetaan, että ihmiset tekevät töitä toimeentulonsa eteen. Kerrotaan iloisia ja aurinkoisia juttuja Suomesta. Ei kuvata elokuvia marraskuussa, eikä varsinkaan missään elämää nähneessä savuisessa Petkon paarissa itärajalla. Käydään ne synkimmät hetkemme läpi täällä omalla porukalla, mutta ei niitä kannata niin umpirehellisesti koko maailmalle tunnustaa. 

Tehdään vaikka YLE verolla kustannettu aurinkoisen puolen tv-sarja, jonka oikeudet myydään kaikkialle.  Ollaan niin kuin Fredde ja Mickan tuossa naapurissa: pariterapiassakin ihmiset ja miljöö näyttävät hyviltä ja maa houkuttelevalta - myös investoinneille. Koitetaan pysyä lehtien luetuimpina artikkeleina, mutta vähän toisenlaisella näkökulmalla. 

Avainsanat: Talous, Päätöksenteko, Suomi, Johtaminen

Ookko nää viälä henkissä?

Tiistai 3.11.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu 3.11. Uuden Suomen Puheenvuorossa

Slaavilaismelankoliseen mieleemme on istutettu vuosikymmeniä, että positiivisuus on pessusta, pessimisti ei pety. Suomessa vaikeneminen on kultaa ja onnea kätketään viinan sekä kansanlaulujen voimalla. Tyhjännaurajista varoitellaan kuin susista 1800-luvun pihapattoolla ja innostuminen on saanut oman mielialahäriökoodinsa. 

Alan tulla yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ensimmäinen asia, joka täällä vaatii suurimman - ja vaikeimman rakennemuutoksen, ovat suomalaiset ajattelumallit. Siinä, missä me näemme hankaluuksia, vaikeuksia ja heikkouksia, on meidän ryhdyttävä systemaattisesti etsimään mahdollisuuksia. 

Otetaan esimerkiksi suomalaisten ikääntyminen. Pää riipuksissa me kuljemme pohtimassa, miten tästä ikärakenteen muutoksesta oikein selvitään. Kun joku alle 70-vuotias kolkuttelee maamme rajoilla halunaan tehdä töitä ja rakentaa turvallinen nuoren ihmisen arki sekä perhe Suomen ikiroutaiseen kulttuuriympäristöön, hänet mieluiten passitetaan takaisin lähtöpisteeseen. Ikärakenne ei korjaannu tämäntyyppsiillä nuorilla. Haluamme erityyppisiä nuoria, eikä ehkä niitäkään, koska niillä voi olla jotain uusia, pelottavia ajatuksia. 

Meillä myös järkytytään nousevista vanhuspalveluiden kustannuksista. Ensin pakotetaan kaikki muuttamaan Helsinkiin ja ottamaan täysin kohtuuton asuntolaina asumishommiin. Sitten ihmetellään, kun mummot yksinään siellä korvessa koittavat selviytyä, eikä omaisia näy missään. Sama mummo sitten lopulta saadaan hoivakodin hellään huomaan, jossa kotouttamisvaiheeseen kuuluu tehdä muistisairautta potevasta neliraajahalvattu. On nimittäin helpompaa kuihduttaa mummo petiin kuin antaa niiden soheltaa kärryjen ja keppiensä kanssa täysin villinä ja vapaana hoivakodin käytävillä. Neliraajahalvautus onnistuu alle kuukaudessa: ei vaan tarjota liikuntaa. 

Liikuntaa, joka ylläpitäisi toimintakykyä ja elämänlaatua, meillä taas ei ole varaa tarjota kuin korkeintaan kerran viikossa ja sen ohjaamiseen tarvitaan vähintään neljän vuoden korkeakoulututkinto. Järkyttävää tässä on enää se, että kuinka moni on mahtanut ilman minkään sortin tutkintoa ja ammattitaitoa tehdä jumppaa kotona Jane Fondan koiranpissaliikkeiden innoittamana. Siitä on syytä käynnistää selvitys ja mahdollisesti naistenlehdet pitäisi kieltää. 

Suomessa halutaan tietysti myös tehdä digiloikka. Vaarana on kuitenkin, että ihmisten kohtaaminen jotenkin loppuisi siinä loikassa kokonaan ja siksi pitää tarkoin miettiä, mitä sitten lopulta oikein digitalisoidaan. Saahan mummo kohdata ihmisen kotipalvelussa, kun ovella käydään huutamassa, että "ookko nää viälä henkissä?". Digitalisaation kärkihankkeeksi päätetään valita paperitulosteiden skannaaminen pdf-dokumenteiksi. 

Jos joku täällä keksii alkaa harjoittaa palveluliiketoimintaa, jolla mummon elämänlaatua voitaisiin kohentaa vielä vaikka siellä kotona asuessa, jo alkaa todellinen huoli ja murhe vaivata. On mahdollista, että luottamuksellista tietoa, kuten henkilön nimi, päätyy vääriin käsiin. On myös mahdollista, että naapurin Pekka saa maksettua moisella kapitalistisella ryöstöpalveluliiketoiminnalla itselleen palkkaa. Eikä tiedä, vaikka naapurin Pekallakin niitä kansainvälisiä pääomasijoittajia ja veroparatiisiyhtiöitä on taustallaan. Hyvin voi olla, kun sillä on se hieno autokin.

Ja kuka on miettinyt vientitasetta. Mummon hyvinvointi ei nimittäin ole mikään oikea Tuote, jonka suunnitteli insinööri. Oikea tuote on suunniteltu mieluiten ilman asiakasta. Sille on tehty kattavat kannattavuuslaskelmat, jossa myynti ja markkinointi eivät kuulu todellisen Tuotteen kulurakenteisiin. Hyvä tuote myy kyllä itse itsensä. Oikea Tuote ei ole mitään toistemme paitojen tai selkien pesemistä, sellaista palveluhömpötystä, vaan kovan luokan vientibisnestä. Jos oikea Tuote voidaan suinkin tehdä konepajassa ihan oikeassa tuotantohallissa, se on hyvä ja sille löytyy varmasti Tekes- Tykys ja Elys -rahoitusta. 

Jos kaikesta tästä ponnistelustamme ja ikääntymisen ennaltaehkäisystä huolimatta mummo vanhenee ja niitä mummoja alkaa olla enemmistö suomalaisista, voitaisiinhan täällä ryhtyä etsimään parhaita käytäntöjä mummojen elämänlaadun, toimintakyvyn ja julkisen sektorin kustannustehokkuuden ylläpitämiseksi. Sellaisille tuote- ja palveluinnovaatioille voisi olla vaikka millaista vientipotentiaalia ja kaikki haluaisivat matkustaa Suomeen katsomaan uudenlaisia seniorikyliä ja ketteriä toimintatapojamme. Mutta meillä on täällä Suomessa nyt tämä koulutusvientiprojekti. Eikä meillä ole muita projekteja.

Avainsanat: Ikääntyminen, Uusi tapa, Yrittäminen, Johtaminen

Vanhemmat kirjoitukset »