Arvot punnitaan teoissaTorstai 10.4.2025 Vaalien alla on mukava puhua arvoista ja kiinnittää erilaisia sloganeita vaalimainoksiin. Arvojen todenperäisyys punnitaan vaalien välissä: millaista luottamustyötä teet, kun vaalien parrasvalot sammuvat. Itselleni tärkeimpiä arvoja politiikassa ovat oikeudenmukaisuus, sivistys, luottamus ja rohkeus. Oikeudenmukaisuus punnitaan suhteessa asukkaisiin: huolehditko päättäjänä koko kunnan tai alueen asukkaista vai lähinnä omista eduista. Oikeudenmukaisuutta on rakentava yhteistyö muiden puolueiden kanssa. Oikeudenmukaisuutta on oman ryhmän kesken etukäteen sovitut ja noudatettavat pelisäännöt. Kabinettipolitiikka ei edusta minulle oikeudenmukaisuutta. Tasa-arvo ihmisten kesken on oikeudenmukaisuutta puhtaimmillaan. Sivistys, asiapohjaisuus ja tiedolla johtaminen ovat minusta kaiken päätöksenteon perusta. Asioita ei voi päättää pelkän sosiaalisen median mekkaloinnin pohjalta vaan päättäjän velvollisuus on perehtyä olemassa olevaan tietoon. Jos tietoa ei vielä ole tai sitä ei ole tarpeeksi, sitä pyydetään hankkimaan. Loputon selvittely ei kuitenkaan ole sivistystä tai tiedolla johtamista vaan kyse on pikemmin vaikeiden päätösten vetkuttelusta tai sopivan tiedon etsimisestä oikean sijaan. Luottamus kuvaa päättäjän suhdetta eri suuntiin: äänestäjiin, kaikkiin kuntalaisiin, muihin päättäjiin, virkajohtoon sekä sidosryhmiin. Luottamustyö edellyttää luottamusta päättäjään ja päättäjältä. Luottamus on avoimuutta ja annetun tiedon luotettavuutta. Jos käy ilmi, että päättäjille esitetään osatotuus ”tietona”, jotta päätös olisi halutunlainen, luottamusta on rikottu. Luottamusta edustavat luottamuksellisten keskusteluiden pysyminen luottamuksellisina ja sovituista asioista kiinni pitäminen. Luottamuksellisuus ei ole pelkkä muodollisuus. Se luo päätöksentekoon rauhan asioiden valmistelulle, suojaa kuntaa tai hyvinvointialuetta turhilta ongelmilta sekä antaa tilaa yhteisen näkökulman rakentumiselle. Luottamus luo pohjan politiikan yhteistyölle ja luottamustyölle kokonaisuutena. Luottamuksen rakentaminen ottaa aikaa, mutta se on helppo menettää yhdessä silmänräpäyksessä. Rohkeus kuvastaa kykyä katsoa tulevaisuuteen, nostaa katsetta ylemmäs omista tennarin kärjistä. Päättäjät eivät voi ratkoa vain eteen tulevia asioita vaan kyllä pätevät päättäjät rakentavat suuntaa, johon ollaan menossa. Jos halutaan vain pitää asiat ennallaan, mihin tarvitaan päättäjiä? Konservointia varten ovat museot, eivät valtuustot. Rohkeutta on kertoa oma näkemyksensä, olipa se kuinka erilainen tahansa. Kun joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, joista kaikki eivät pidä, mitataan päätöksentekijän selkäranka: uskallanko sanoa ääneen sen, mitä oikeasti ajattelen? Toiminko arvojeni mukaan vai olenko hiljaa, kun pitäisi puuttua? Päätöksenteossa tarvitaan rohkeutta, ei vain kaikkien miellyttämistä. Arvot punnitaan lopulta aina teoissa. Valtaan ei pidä ihastua niin, että kadottaa itsensä ja arvonsa. Valtaan ei pidä ihastua niin, että luulee olevansa korvaamaton. Minulle on arvovalinta olla ehdolla kuntavaaleissa, mutta ei alueella. Syyt eivät perustu Varhan haasteisiin tai intohimon puutteeseen sotepe-asioissa. Syyt perustuvat arvoihini, joista pidän rohkeasti kiinni. Kunnilla on keskeinen rooli nyt ja tulevaisuudessa elinvoiman, hyvinvoinnin sekä sivistyksen edistämisessä. Niissä teemoissa riittää kyllä tehtävää. Koen selkeimpänä pyrkiä päättäjäksi vain toiseen, siksi Kaarina 3.0. |
Avainsanat: Arvot, Politiikka, Kuntavaalit, Rohkeus, Valta |
Lapsissa on tulevaisuus, vanhoissa viisausMaanantai 7.4.2025 Kirjoitin eilen lapsista ja nuorista sekä heidän hyvinvointinsa parantamisesta. Kotikaupunki on olemassa kaikenikäisiä asukkaitaan varten. Sotepe-palveluidun siirryttyä hyvinvointialueelle, kuntien lakisääteisissä tehtävissä korostuu sivistyspalvelut ja hyvinvoinnin edistäminen. Suomen väestö ikääntyy ja valtaosassa suomalaista kunnista yli viidennen on eläkeikäisiä. Kaarinassa alle 15-vuotisita on hieman alle 20% ja yli 65-vuotiaita 22 prosenttia. Miten kuntana voimme parantaa eläkeikäisten hyvinvointia? Yksinäisyys on etenkin ikääntyessä yksi suurimpia uhkia. Toinen on toimintakyvyn mureneminen ja kolmas digitaitojen puute. Mitä asuinkunta voi tehdä yksinäisyyden torjumiseksi, toimintakyvyn turvaamiseksi tai digitaitojen edistämiseksi? Asuminen, asumisen esteettömyys, palveluiden läheisyys tai liikenneyhteyksien saatavuus ovat perustarpeita. Jos työikäisenä palvellut omakotitalo on tullut liian suureksi ja työlääksi, puolison kuoltua turvattomaksi tai ajokortin menettämisen myötä palveluihin pääsy hankaloitunut, tarvitaan helpompia asumisvaihtoehtoja. Kunnilta toivotaan nykyistä enemmän senioriasumisen mahdollistamista, missä asuminen itsessään on vaivatonta, palvelut ovat lähellä ja talossa on yhteisöllisiä tiloja. Yhteisöllisissä tiloissa voi järjestää harrastustoimintaa, tavata naapureita tai käydä jumppaamassa. Lähivuosina kunnilta toivotaan senioriasumisen hankkeiden edistämistä ahkerasti, sillä asuinrakentaminen ei kuulu eikä siihen ole hyvinvointialueilla mahdollisuuksiakaan. Tarvitaan vuokra-, asumisoikeus- ja omistusasumista kuntakeskuksiin tai taajamiin. Kaarinassa Föli ja kaupungin sisäinen liikenne palvelevat asukkaita, ikääntyneitä mainiosti. Siinä, missä työikäiset tarvitsevat liikenneyhteyksiä Turkuun, Saloon ja Helsinkiin, ikääntyneet asioivat mielellään oman kotikaupungin palveluissa, yhdistys- ja harrastustoiminnassa myös päiväsaikaan. Liikunta-, harrastus- ja yhdistystoiminta ovat asumisen ja liikkumisen lisäksi todella tärkeitä niin toimintakyvylle kuin yksinäisyyden torjumiseen. Ulkokuntosaleja, esteettömiä kuntosaleja, uimahalli, kuntoportaat, turvalliset kevyen liikenteen väylät, esteettömät luonopolut ja yhdistysten kokoontumistilat ovat tärkeää infrastruktuuria, joita kunta tarjoaa. Yhdistystoiminnan taloudellinen tukeminen edistää järjestötoiminnan aktiivisuutta. Kirjastot, kansalaisopisto ja kulttuuritarjonta täydentävät hyvinvoinnin edistämisen kokonaisuutta osaltaan. Myös yritystoiminnalla on tärkeä rooli ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpidossa: kuntokeskukset, fysioterapia, hieronta, jalkahoito, hammashoitolat, lounaspaikat ja kahvilat luovat hyvää arkea asukkaille. Yksinäisyyttä voidaan torjua asumisella, julkisella liikenteellä ja harrastustoiminnalla. Vaikka julkiset toimijat ovat paljon vartijoina, mikään ei voita yhteisöiden ja yhteisöllisyyden voimaa. Yhteisöllisyys on ratkaisevaa niin lapsiperheille kuin senioreillekin. Tuolijumpassa käynti on toki kuntoilua, mutta yhtä tärkeää on tuttujen tapaaminen jumpan yhteydessä. Yhteys toisiin ihmisiin voi syntyä lähikaupassa tutun työntekijän kautta tai asioimalla lähikirjastossa. Mitkä ovat niitä elementtejä, joilla saadaan aktivoitua heitä, jotka eivät oikein osaa lähteä toiminnan pariin tai kenellä on kotona sitova omaishoitosuhde? Järjestöjen arvokkaan työn pariin voitaisiin ohjata asukkaita sote-palveluissa. Erinomainen esimerkki yhteistyöstä on uuden psykiatrisen Majakka-sairaalan yhdistystilat heti sisääntuloaulassa. Voisiko hyvinvointialue etsiä kaikkiin sote-palvelupisteisiin yhdistystoimijoita, jotka auttavat, neuvovat ja kutsuvat toimintaansa mukaan terveyspalveluissa asioivia. Järjestötoimijat voivat myös ohjata asiakkaita oikeaan osoitteeseen niin sairaalassa kuin sote-keskuksessakin. Siinä, missä koulujen pitää muuttua lapsiperheiden alueelliseksi ”pumpuksi”, terveyskeskukset voisivat toimia vastaavana hyvinvoinnin pumppuna ikääntyneille. Kaarinan terveyskeskuksessa tälle on jo hyvä aihio, kun terveyskeskuksesta löytyy niin esteetön kuntosali kuin kahvio aulasta. Tilojen tarjoaminen kolmannen sektorin ja yritysten käyttöön voisi olla oiva ratkaisu myös hyvinvointialueen pienenevien tilatarpeiden kanssa taiteilevien muuttotappiokuntien sote-kiinteistöihin. Miksi vanhassa terveyskeskuksessa ei voisi olla sote-pisteen palveluiden lisäksi myös hieroja, fysioterapeuttiyrittäjä, jalkahoitaja ja yksityinen hammaslääkäri sekä alan järjestöjä? Kaarinan pääterveyskeskuksessa laajempaan toimintaan ei tällä hetkellä liene tilaa, koska Kaarina kasvaa hurjaa vauhtia. Monesti esitetään huolia ikääntyneiden digitaidoista ja putoamisesta yhteiskunnan ulkopuolelle. Kansalaisopisto, kirjastot ja järjestöt ovat keskeisessä roolissa valmentamassa ikääntyneitä digitaidoissa. Miten OmaKantaan kirjaudutaan, miten Varha-appi toimii tai miten etsiä tietoa palveluista Kaarinan tai Varhan sivuilta? Entä, mistä löydän tiedot harrastusmahdollisuuksista? Yritykset, jotka myyvät laitteita ja sovelluksia, voisivat nykyistä enemmän myös tarjota käyttökoulutusta asiakkailleen. Siinä, missä lapsissa on tulevaisuus, on vanhoissa viisaus. Valtaosa ikääntyneistä ei tarvitse kotihoitoa tai ympärivuorokautista hoivaa hyvinvointialueelta, vaan ovat aktiivisia yhteiskunnan toimijoita ja kunnan asukkaita. Pelkkä hoivakriisipuhe kaventaa keskustelua. Etenkin kuntien tehtävä on mahdollistaa ikääntyneille asukkaille mielekästä tekemistä, oppimista, kulttuuria, liikuntaa – ja elämää. Se ei välttämättä tarkoita kunnan tuottamaa toimintaa vaan elinvoimaista kuntaa, jossa järjestöt, vapaaehtoistyö, kulttuuritoimijat ja yritykset rakentavat hyvää arkea asukkaille kukin omalta osaltaan. |
Avainsanat: Ikääntyminen, Eläkeläiset, Seniorit, Kunta, Hyvinvointi |
Hyvää arkea! - Ehdolle kuntavaaleihinPerjantai 14.2.2025 Olen lupautunut ehdolle kuntavaaleihin kotikaupungissani Kaarinassa. Kunnilla ja hyvinvointialueella on yhteiset asukkaat ja asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen on yhteinen tehtävä. En asetu ehdolle aluevaaleihin, vaan toivon voivani kehittää jatkossa arjen palveluita päättäjänä nimenomaan kunnan näkökulmasta. Pidän selkeimpänä olla päättäjänä joko alueella tai kunnassa. Hyvinvointialueiden aloittaessa 2023 kunnilta siirtyi noin puolet henkilöstöstä ja budjeteista alueille. Julkisessa keskustelussa vähäiselle huomiolle on jäänyt kuntien roolin muutos: millainen on uusi kunta. Kuntien uusi rooli painottuu vahvasti elinvoiman, asukkaiden hyvinvoinnin, terveyden ja sivistyksen ympärille. Kaiken päätöksenteon ja kunnan toiminnan on tähdättävä yhteen asiaan: asukkaiden, yritysten ja yhteisöiden hyvään arkeen. Hyvä arki rakentuu kolmelle tekijälle: hyvinvoinnin, terveyden ja sivistyksen edistämiselle, elinvoimaiselle asuinympäristölle ja terveelle taloudelle. Erityisesti minua kiinnostaa kuntapäätöksenteossa arjen toimivuus: harrastus-, sivistys- ja lähiluonnon mahdollisuudet, elinvoimainen ympäristö myös yrityksille ja toimivat liikenneyhteydet. Kunta on keskeisin tekijä näiden edistämisessä. Kuntien rooli ja asukkaiden arki muuttuvat myös teknologian kehittyessä: työn tekeminen on murroksessa monella tavalla. Pidän tärkeänä, että kunta kehittää myös asukkaiden osallisuutta osana teknologian kehitystä. Millainen on siis Kaarina 3.0? Erityinen mielenkiinnon kohteeni on myös terve julkinen talous, joka syntyy työn ja yrittäjyyden, hyvinvoinnin sekä hyvän johtamisen yhtälöstä. Kuntien talouden ennustetaan tiukkenevan tulevina vuosina vaikka päättyneen vuoden tilinpäätökset ovat monessa kunnassa, kuten Kaarinassa, olleet vielä ylijäämäisiä. Kuntien organisaatioita on uskallettava tarkastella: kun puolet kunnasta lähtee, ei kaikki voi säilyä ennallaan. Olen toiminut Kaarinan valtuutettuna vuosina 2013-2021, muun muassa hallituksen jäsenenä. Haluan olla kehittämässä Kaarina 3.0:aa yhdessä päättäjien, kunnan työntekijöiden, asukkaiden, yritysten ja järjestöjen kanssa. Kaiken keskipisteessä on oltava kaarinalaisten hyvä arki: lapsille, nuorille, työikäisille ja ikääntyneille, yritysten ja yhteisöiden elivoimaa unohtamatta. |
Avainsanat: Kuntavaalit, Kaarina, Hyvä arki, Elinvoima |
Aluevaalit 2025Lauantai 11.1.2025 Hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa. Kun otin maaliskuussa 2022 tehtävän päätoimisena aluehallituksen puheenjohtajana vastaan, en vielä tiennyt, kuinka hurjasta tilanteesta olimme uudistukseen lähdössä. Varsinais-Suomi ei tehnyt lainkaan vapaaehtoista valmistelua ja 34 organisaation fuusio tehtiin vain kymmenen kuukauden etukäteistyöllä. Kaikki muut Suomen 21 hyvinvointialueesta tekivät vapaaehtoista valmistelua tai olivat perustaneet jo vuosia aiemmin kuntayhtymän. Valmius siirtyä hyvinvointialueelle oli kaikilla muilla alueilla siis aivan eri luokkaa. Osa alueista lasketaan niin sanotuiksi sirpalemaakunniksi, jossa oli useita kuntia järjestämässä sote-palveluita. Varsinais-Suomi on näistä sirpalemaakunnista toisiksi suurin ja vieläpä yliopistollinen hyvinvointialue. Alueen kokoa kuvaa se, että Varha vastaa lähes puolen miljoonan asukkaan palveluista 23 500 ammattilaisen ja satojen eri kumppaneiden toimesta. Budjettimme on 2.5 miljardia, kun Varsinais-Suomen kuntien yhteenlasketut budjetit ovat 1.8 miljardia. On suoranainen ihme, että turvallinen siirtymä Varsinais-Suomessa ylipäätään onnistui: palvelut ja palkat pyörivät 1.1.2023. Työ, jota hyvinvointialueen käynnistämiseksi on tehty, jää historiaan, uudistuksen mittakaava ymmärretään vasta jälkikäteen. Seuraavan valtuustokauden päättäjillä edessään on huomattavasti valmiimpi pöytä: palvelut on yhtenäistetty, palkat ja laskujenmaksu pyörivät, tietojärjestelmät ovat yhdistyneet, digipalvelut otettu käyttöön, talouden ura kääntymässä oikeaan suuntaan ja poliittiset päätöksentekomallit vakiintuneet. Olemassa olevaa on huomattavasti helpompi kehittää kuin rakentaa asioita tyhjästä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen on suuri intohimoni. Sitä se on ollut jo vuodesta 2013 alkaen. Työ sote-asioiden parissa jatkuu, mutta tässä kohtaa muussa kuin poliittisessa roolissa. En asetu ehdolle aluevaaleihin 2025. Olen suunnattoman ylpeä ja iloinen siitä näköalapaikasta, jonka Suomen toiseksi suurimmalla alueella olen näiden historiallisten vuosien ajaksi saanut. En olisi voinut kuvitella mitään kiinnostavampaa, haastavampaa ja opettavaisempaa tehtävää. Politiikassa, kuten elämässä ylipäätään on osattava myös luopua. Maailma ei ole vielä valmis ja uusille päättäjille jää edelleen paljon kehitettävää ja parannettavaa. Toivon, että yhdessä kaikkien Varhassa toimivien poliittisten puolueiden kanssa rakentamamme erinomainen päätöksentekokulttuuri ja ilmapiiri säilyvät myös seuraavalla kaudella. Se on perusta hyville päätöksille. Toivon, että jokainen tuleva päättäjä pitää kirkkaimpana mielessään Varsinais-Suomen asukkaat eli asiakkaamme. Sitä varten hyvinvointialueet ovat olemassa. |
Avainsanat: Hyvinvointialueet, Sote, Aluevaalit, Vaalit |
Varhan palveluverkostaTorstai 15.2.2024 Ensimmäiset Varhan palveluverkkoa koskevat tilannekuvat on tänään julkistettu. Tilannekuva ei ole vielä viranhaltijoiden esitys päättäjille, vaan kyse on keskusteluavauksesta. Muutoksia palveluverkkoon tarvitaan, muutoksia tullaan tekemään, mutta millaisina. Siitä me poliittiset päättäjät tulemme päättämään kesäkuussa. Tärkein tehtävämme on tietysti turvata asukkaidemme palvelut. Ihmisten arki ja liikkuminen ovat 50 vuoden aikana kokeneet valtavia mullistuksia, mutta sote-palveluiden palveluverkko on pitkälti sellainen miksi se 70-luvulta alkaen on rakentunut. Digitaaliset palvelut, liikkuvat palvelupisteet ja uudenlaiset yhteispalvelut ovat arkea jo monessa muussa palvelussa; harva meistä enää asioi verotoimistossa tai pankissakaan. Palveluiden toimivuuden ohella talouden reunaehdot määrittelevät palveluverkon kehittämistä. Säästötavoitteet palveluverkosta ovat lähivuosina lähes 50 miljoonaa. Viranhaltijoiden tilannekatsauksen keskiössä on kolmiportainen sote-keskusmalli, digitaaliset palvelut, liikkuvat palvelut, ammattilaisten saatavuus ja nykyisten kiinteistöjen kunto. Tärkeimpänä on kuitenkin palveluiden saatavuus ja saavutettavuus. Kolmiportainen sote-keskusmalli rakentuu kahdeksan laajimman palveluvalikoiman sote-keskuksen ympärille. Sote-keskuksista kaksi suomen kielistä ja Kaskenmäen kaksikielinen uusi sote-keskus löytyisivät Turusta. Muut viisi Raisiosta, Ukista, Loimaalta, Salosta ja Kaarinasta. Sote-keskuksia täydentämässä olisi 17 sote-asemaa ja 11 sote-pistettä. Sote-pisteiden palvelut keskittyvät hoitajavastaanottoihin ja näytteenottoon. Sote-asemilta löytyisi lisää palveluita. Digitaaliset palvelut otetaan Varhassa käyttöön tulevan vuoden aikana asteittain. Mobiilisovelluksen, digiasioinnin ja etäkonsultaatioiden kehittyminen ovat yksi merkittävimpiä hyötyjä, joita tällä sotepe-uudistuksella ollaan saavuttamassa. Yli kymmenen vuotta olen puhunut digipalveluiden käytön puolesta. Pelkästään neuvolan sähköisen ajanvarausjärjestelmän aikaan saamiseen meni viisi! vuotta. Nyt olemme siirtymässä Varsinais-Suomessa 2000-luvulle, kun digialusta saadaan täällä käyttöön. Liikkuvat palvelut tuovat palvelut lähemmäs ihmisiä, mutta eivät edellytä ammattilaisten istuvan ”yksin” pienessä palvelupisteessä. Liikkuvat palvelut voidaan toteuttaa erillisillä autoilla, peräkärryillä, konteilla, tai siirtyvillä tarvikelaukuilla. Vastaanottopiste voi sijaita koulussa, hoivakodissa, kauppakeskuksessa, kunnantalolla, kirjastossa, apteekissa tai ’ympäri kyliä’, kuten kauppa-autot aikoinaan. Ammattilaisten saatavuus määrittää kaikkea palvelutuotantoamme merkittävällä tavalla. Mitä pienempi palvelupiste, sitä haastavampaa on ammattilaisten saaminen. Moni meistä kaipaa työyhteisöä ja moniammatillista osaamista ympärilleen. Niin myös sotepe-ammattilaiset. On myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta selvää, että emme voi maksaa henkilöstöstä kolminkertaista hintaa yhtäällä kuin toisaalla saisimme kolme henkilöä samalla rahalla. Pienet yksiköt ovat myös erittäin haavoittuvaisia sairastapausten ym. suhteen henkilöstömitoitusten säädellessä toimintaamme tiukasti. Kiinteistöjen kuntoa ollaan kartoitettu kuluva vuosi. Lainanottovaltuutemme ovat todella nihkeät ja uutta emme juurikaan pääse rakentamaan. Tämän vuoksi palveluverkkoa määrittävät nykyisten kiinteistöjen kunto ja muunneltavuus, kun uutta tai isoja korjauksia ei niin vain tehdä. Kiinnostava ulottuvuus palveluverkon kehityksessä ovat erilaiset yhteiskäyttötilat kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Innovatiiviset uudet ratkaisut ovat tervetulleita. Palveluverkon tärkein kriteeri on kuitenkin asukkaat ja heidän palveluidensa saatavuus ja saavutettavuus. Että palveluihin pääsisi oikeaan aikaan. Että palvelut muodostuisivat oikeanlaisesta osaamisesta diagnostiikasta lääkäriin, sosiaalityöstä geriatriseen ammattitaitoon oikealla tavalla toteutettuna. Että palvelut olisivat oikeassa paikassa siten, että kenenkään pääsy palveluun ei olisi liian pitkästä matkasta kiinni. Varsinais-Suomi on kuitenkin maantieteellisesti niin kompakti, että Itä-Suomen tai Lapin etäisyyksiä ei täällä kenelläkään ole edessä, vaikka palveluverkkoa uudistetaankin. Tästä alkaa keskustelu niin asukkaidemme, alueen kuntien ja päättäjien kanssa. Varsinaisia päätöksiä on luvassa siis vasta kesäkuussa. |
Avainsanat: Sote, Varha, Palveluverkko, Digitalisaatio, Sotepe |
Oikeat palvelut oikeaan aikaan oikeaan paikkaanPerjantai 19.1.2024 Julkaistu Helsingin Sanomissa 19.1.2024 Aleksi Raudasoja nostaa esiin tärkeän näkökulman (HS 2.1.) hyvinvointialueiden talouden tasapainotukseen: vaikuttaviin hoitoihin keskittymisen. Juustohöylällä voidaan tehostaa toimintaa muutamilla prosenteilla, mutta sillä ei saavuteta kaikkia tarvittavia säästöjä. Höylä voi johtaa lopulta kalliimpiin tai vaikuttamattomampiin hoitoihin. Alueilla ja valtakunnallisesti lainsäädännöllä on tähdättävä siihen, että järjestämme oikeat palvelut, oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan. Vaikuttavuus on keskeisessä roolissa hyvinvointialeuiden strategioissa. Vaikuttavuuden hyödyntämisessä on kuitenkin vielä valtavasti tehtävää. Lisää lihaa luiden ympärille kaivataan muun muassa sosiaalipalveluissa: mistä todella on hyöytä esimerkiksi huostaanottojen ehkäisemiseksi. On uskaltauduttava keskustelemaan kansallisesti vaikuttamattomimpien hoitojen ja palveluiden karsimisesta; ratkaisuja ei pidä jättää tehtäväksi vain hyvinvointialueilla, saati yksittäisissä asiakaskohtaamisissa. Alalla puhutaan häiriökysynnästä (failure demand). Termin tausta ja suomennos on perusteltu, mutta siihen kätkeytyy myös yksi sote-palveluidemme ydinongelmista: organisaatiolähtöisyys asiakaslähtöisyyden sijaan. Kysehän on myös häiriötarjonnasta: asiakas ohjataan väärän tai vaikuttamattoman palvelun pariin. Jos asiakasohjaus olisi kunnossa, toistuvasti esimerkiksi päivystykseen ilman todellista terveysongelmaa hakeutuva asiakas tunnistettaisiin sosiaalista kanssakäyntiä tarvitsevaksi, ei akuuttiterveydenhuoltoa kaipaavaksi potilaaksi. Tarkemman palvelutarpeen arvioinnin kautta hänet voitaisiin ohjata kolmannen sektorin tarjoaman ryhmätoiminnan pariin. Oikeat palvelut oikeaan paikkaan on yksi hyvinvointialueiden keskeisistä talouden tasapainotuskeinoista. Ivalon terveyskeskuksen arkea (2.1.) kuvaava artikkeli havainnollisti hyvin etävastaanottojen mahdollisuuksia. Tiheämmin asutuilla alueilla voitaisiin aivan yhtä hyvin hyödyntää chatiä, puheluita ja kuvapuheluita suurelle osalle väestöä palvelu- ja hoidontarpeen arvioinnissa. Palveluverkkoa suunniteltaessa myös erilaiset sotepisteet, joissa kokenut sairaanhoitaja ottaa asiakkaat vastaan ja konsultoi lääkäriä digitaalisesti käynnin aikana, tullevat olemaan arkipäivää. Digitaalisuus ei tarkoita vain etävastaanottoja, se tarkoittaa myös prosessien digitalisointia. Yksinkertaisimmillaan paperiset lomakkeet korvataan digitaalisina, terveystiedot myös kuvantamisen osalta tarjotaan reaaliajassa OmaKannan kautta päällekkäisten tutkimusten välttämiseksi, saneluissa hyödynnetään teknologiaa, jättimäisten ’ratkaisu kaikkeen’ apt-järjestelmien sijaan niiden päälle mahdollistetaan erilaisten sairaus- ja tarvekohtaisten sovellusten rakentaminen, asiakasohjausta kehitetään asiakkuudenhallintaohjelmilla ja tekoälyä ryhdytään hyödyntämään kansallisilla, ei pelkästään hyvinvointialuekohtaisilla investoinneilla. Rakenteellinen uudistus on nyt toteutettu, seuraavaksi alueilla alkaa työ toimintamallien, teknologioiden, sisältöjen ja johtamisen kehittämiseksi. Tässä tarvitaan kaikkia sotepe-palveluihin liittyviä tahoja kouluista ministeriöihin, yrityksistä yhteisöihin, asukkaista ammattilaisiin mukaan yhteiseen työhön. Sanna Vauranoja Helinä Perttu |
Avainsanat: Sote, Sotepe, Hyvinvoitnialueet, Vaikuttavuus, Asiakaslähtöisyys |
Kuka kaipaa lankapuhelinta ? sote-palveluita on uskallettava uudistaaSunnuntai 26.11.2023 Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 25.11.2023 Vuonna 1990 valtaosa meistä soitti puhelunsa lankapuhelimella. Jos piti jättää viesti, se tehtiin puhelinvastaajaan. Ne meistä, joilla oli tuolloin jo kännykkä, se oli viiden kilon mötikkä, jota raahattiin auton ja kodin väliä. Harva osasi odottaa aikaa, jolloin kaikki soittaminen siirtyisi langattomiin kännyköihin. Vuonna 1990 jokaisessa kunnassa oli vähintään yksi terveyskeskus ja oma vuodeosasto. Potilaskertomukset kirjattiin paperille ja talletettiin potilaskansioon. Jos tietoja tarvittiin toisessa hoitopaikassa, se piti faksata tai lähettää postilla. Näiden yli 30 vuoden aikana arkemme on muuttunut huomattavasti. Fakseja, lankapuhelimia tai kirjoituskoneita ei löydy enää juuri mistään. 90-luvun aikana totuimme käyttämään ensin NMT-puhelimia, lähettämään sähköpostia tietokoneella, seuraavaksi GSM-puhelimia ja tekstiviestejä. 2000-luvulla kokeilimme kommunikaattoreita, sosiaalista mediaa ja nykyään käytämme kosketusnäytöllisiä älypuhelimia, joista löytyy asiointiyhteys melkein mihin vaan kirkosta Kelaan, kotijumpasta digilehtiin. Entä sote-palvelut, miten ne ovat arkemme mukana muuttuneet? Aluevaltuusto päätti 15.11. Varhan palvelustrategiasta. Tarkempaa palveluverkkoa suunniteltaessa sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöliittymiä on uskallettava uudistaa vastaamaan asukkaidemme arkea. Nuoret ja perheet asioisivat mielellään digitaalisissa kanavissa aina kuin mahdollista, työikäisille digitaaliset, liikkuvat ja joustavat palvelukanavat ja -pisteet ovat arkipäivää. Mitä suurempi osa ikääntyneistämme on tottunut työikäisenä käyttämään tekniikkaa, sen helpompaa se on eläkkeelläkin. Jos kahdeksan kymmenestä asiakkaastamme käyttäisi osin digitaalisia palveluita, meillä on mahdollisuus palvella paremmin myös perinteisissä kanavissa. Digipalveluiden lisäämisessä ei ole kysymys joko tai - vaan sekä että ratkaisusta. Seiniä tuskin kukaan haluaa säilyttää juuri sellaisina kuin ne ovat olleet viimeiset vuosikymmenet. Tällöin tarjoaisimme asiakkaillemme lankapuhelinta ja faksia. Palveluverkkoa on rakennettava huomattavasti rohkeammin ja kunnianhimoisemmin. Välttämättä asiakkaamme eivät osaa odottaa tai pyytää kaikkia niitä käyttöliittymiä, joita muutamassa vuodessa ryhdymme pitämään parhaina. Kaikilla ei ole omia laitteita tai yhteyksiä, joten voimme hankkia helppokäyttöisiä digipisteitä esimerkiksi kauppoihin tai kirjastoihin. Digipalveluita pitää olla tarjolla myös virka-ajan ulkopuolella esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, toivottavasti myös terveydenhuollon muissa vastaanottopalveluissa. Digikanavat tukevat myös ammattilaisten keskinäistä viestintää ja konsultaatiomahdollisuuksia vastaanottotilanteissa. On kuitenkin täysin realistista tavoitella, että Varhan palveluita löytyy jatkossakin jokaisesta Varsinais-Suomen kunnasta esimerkiksi sote-pisteinä. Palvelut tai ammattilaiset voivat liikkua pyörillä lähemmäs asiakkaitamme. Palvelupiste voikin sijaita apteekissa, jossa olisi sairaanhoitajan vastaanotto, näytteenotto tai rokotuspiste. Kiinteissä palvelupisteissä voi toimia Varhan sote-palveluiden lisäksi kunnan hyte-toimijoita, yrityksiä hierojasta kampaajaan sekä järjestöjen vapaaehtoisia ja yhdistystoimintaa. Ne voivat sijaita myös kauppakeskuksissa tai muissa luonnollisissa asiointipaikoissa. Vuodeosasto omassa kunnassa ei takaa kunnan elinvoimaa, mutta palveluverkkoa on tarpeen kehittää yhdessä kuntiemme kanssa. Palveluverkkoa rakennettaessa on varmistettava ennen muuta ammattilaisten saatavuus jokaiseen palvelupisteeseen. Yhdenvertaisuuden periaatetta noudattaen emme voi maksaa lääkäristä kolminkertaista hintaa yhdessä tai kahdessa palvelupisteessä, jos samalla summalla saamme kolme lääkäriä toisaalle. On siis tavoiteltava asiakkaidemme parasta. Talous ei ole itseisarvo, mutta terve talous on edellytys toimiville palveluille myös tulevaisuudessa. Pelkät seinät eivät asukkaitamme hoida vaan ammattilaiset ja toimivat, monikanavaiset sekä moniammatilliset palvelut, joita tarjoamme yhdessä kumppaneidemme kanssa.
Sanna Vauranoja |
Avainsanat: Sote, Digitalisaatio, Digipalvelut, Lapset, Mielenterveys |
Häiriökysyntää?Lauantai 30.9.2023 Olen törmännyt viimeisen kahden vuoden aikana käsitteeseen 'häiriökysyntä'. Sillä kuvataan tilannetta, jossa asiakas toistuvasti päätyy esimerkiksi päivystykseen vaikka todellisuudessa hän kärsisi yksinäisyydestä tai lääkärin vastaanotolle ja laajoihin laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin vaikka kysymys olisi mielenterveysongelmasta. Meillä Varhassa strategian keskiöön olemme asettaneet asiakkaat, siis asukkaat, jotka meidän palveluitamme tarvitsevat ja käyttävät. Lähtökohtaisesti kaikki asukkaamme ovat jossain elämänsä vaiheessa Varhan asiakkaita. Palveluvalikoimamme pitää perustua lain velvoitteisiin ja palvelutarpeisiin. Mikäli kykenemme asiakkaan tarpeisiin perustuviin palveluihin, ei pitäisi käyttää sanaa häiriökysyntä. Se on tuotantolähtöisen toimintafilosofian termi, jossa asiakas tulee häiritsemään tuotantoamme omalla virheellisellä kysynnällään. Asiakaslähtöisessä organisaatiossa on vain häiriötarjontaa. Mikäli asiakas ohjautuu tai ohjataan toistuvasti virheellisen palvelun pariin, se ei ole asiakkaan syy, vaan palveluntarjoajan ongelma. Toimiva asiakasohjaus ja palvelutarpeen arviointi ovat edellytyksiä sille, että asiakas saa mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman oikeasisältöisen avun tarpeeseensa. Siksi on äärimmäisen tärkeää keskittyä osaavaan asiakasohjaukseen ja palvelutarpeenarviointiin, jotta kykenemme tunnistamaan esimerkiksi yksinäisyydestä kärsivän asukkaan, jolle oikea palvelu olisi järjestöjen tarjoama yhteisöllinen toiminta, mielenterveyden haasteesta kärsivän asiakkaan magneettikuvauksen sijaan mielenterveyspalveluihin ja niin edelleen. Varhan hallituksessa lähdemme siitä, että meillä ei ole juurikaan häiriökysyntää vaan meidän tehtävämme on tarjota oikea palvelu oikeaan aikaan asukkaillemme. Tässä on vielä paljon tehtävää ja siksi on rehellistä myöntää, että meillä on runsaasti häiriötarjontaa. Kun siihen pääsemme käsiksi yhtenäisillä tietojärjestelmillä, osaavilla asiakasohjauksen ja palvelutarpeen arvioinnin ammattilaisilla, nopealla palveluun pääsyllä ja ajoissa annetulla oikealla avulla, olemme päässeet pitkälle. Häiriötarjonnan vähentäminen parantaa asukkaidemme elämänlaatua, palveluiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuuttamme. Siksi myös uskon, että annetut talousraamit eivät ole meille tekemätön paikka, vaan meidän on mahdollista ne saavuttaa. |
Avainsanat: Sote, Hyvinvointialue, Sotepe, Asiakasohjaus, Prosessit |
Hyvää Yrittäjänpäivää!Tiistai 5.9.2023 Omaan työhöni Varhan hallituksen puheenjohtajana kuuluu kattavasti ja säännöllisesti eri sidosryhmiemme tapaamiset. Tapaan ministeriöiden, eri hyvinvointialueiden päättäjiä, järjestöjä, yrittäjiä ja yritysten edustajia.
Meidän on hyvinvointialueella, niin päättäjien kuin työntekijöidenkin, ymmärrettävä hyvinvointialueen vaikutukset alueen elinvoimaan. Pelkästään 2.3 miljardin budjetista käytämme kolmasosan palveluostoihin. Välilliset elinvoimavaikutukset ovat moninkertaiset.
Yrittäjyyden, elinvoiman ja kumppanuuksien rakentamiseksi pidän erityisen tärkeänä seuraavia toimenpiteitä:
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() Hyvää Yrittäjänpäivää!
|
Avainsanat: Yrittäjät, Yrittäjyys, Hyvinvointialueet, Sote, Sotepe |
17 erinomaista ehdokastaTiistai 21.3.2023 Kiitos kysymästä, mutta en ole näissä eduskuntavaaleissa ehdolla. Tuntuu tietysti mukavalta, että niin moni on kysynyt, olenko ehdolla tai harmitellut, että en ole ehdolla. Koen, että Varsinais-Suomen hyvinvointialue on niin vastasyntynyt ja niin kriittisessä vaiheessa, että haluan keskittyä nyt työhöni aluehallituksen puheenjohtajana 120 prosenttisesti. Siksi en ole ehdolla. Sen sijaan meillä on 17 erinomaista ehdokasta Varsinais-Suomessa. Tällaisesta listasta on helppo löytää juuri itselle tärkeimpien kysymysten avulla sopiva ehdokas. Suosittelen tekemään vaalikoneita sopivan ehdokkaan löytämiseksi, käymään ehdokkaiden nettisivuilla ja mikä parasta, ehdokkaat kiertävät päivittäin ympäri Varsinais-Suomea ja heitä kannattaa käydä tapaamassa henkilökohtaisesti. Arvostan jokaista meidän 17 ehdokkaasta äärimmäisen paljon! Jokainen heistä pistää itsensä ja oman persoonansa peliin yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tässä näkemyksiäni siitä, millaista erityisosaamista itse ehdokkaissamme tunnistan. Heillä on siis kullakin sata muutakin vahvuutta ja osaamisaleutta, mutta näissä asioissa minä heille pirautan. Jos tärkeintä on vankka poliittinen kokemus, näkemys Suomen tulevaisuudesta ja vahva talousosaaminen, oikea valinta on tietysti Petteri Orpo. Jos arvostat ymmärrystä ja kokemusta yrittäjyydestä, Toni Forsblom ja Anu Aaltonen tuntevat yrittäjän arjen. Jos mielessä on kestävä talous ja ympäristökysymykset, parhaat asiantuntijamme ovat Saara-Sofia Sirén, Janika Takatalo ja Alvar Euro. Jos keskeisintä on ulkopolitiikan ymmärrys ja turvallisuus, Anne-Mari Virolainen ja Jukka Savolainen ovat erinomaiset ehdokkaat. Jos taas mielessä on talousosaaminen yhdistettynä poliittiseen osaamiseen, Petterin lisäksi Ville Valkonen ja Sini Ruohonen ovat mainiot ehdokkaat. Jos päällimmäinen kysymys vaaleissa on mielestäsi sote-asiat ja ymmärrys hyvinvointialueista, Toni Forsblom, Milla Lahdenperä ja Teija Tiusanen tuntevat sotepe-asiat. Jos taas keskeisintä on mielestäsi Saaristomeren kohtalo, Saara-Sofia Siren ja Pauli Aalto-Setälä ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Jos yksi vaalien keskeisistä kysymyksistä liittyy mielestäsi maaseudun tulevaisuuteen, erinomaisia vaihtoehtoja Petterin lisäksi ovat Sanna Pitkänen ja Pertti Hemmilä. Jos taas ajattelet, että lasten ja nuorten hyvinvointia rakennetaan liikunnalla ja harrastuksilla, parhaita asiantuntijoitamme ovat Saara-Sofian ja Tonin lisäksi Sadri Beqiri ja Siiri Turunen. Ennakkoäänestys alkaa huomenna keskiviikkona 22.3. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 2.4. 2023. Muista äänestää! |
Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kokoomus, Varsinais-Suomi |
Hoitajamitoitus oli arvovalintaTorstai 9.3.2023 Viime eduskuntavaalien ratkaisevaksi teemaksi nousi vanhustenhuollon tila Suomessa. Vasemmisto tarjosi ratkaisuksi hoitajamitoituksen nostoa ympärivuorokautiseen hoivaan. Valtakunnallinen tavoite on kuitenkin ollut panostaa ensisijaisesti toimivaan ja vaikuttavaan kotihoitoon sekä vähentää ympärivuorokautisen hoivan tarvetta. Erittäin moni asiantuntija, Kokoomus mukaanlukien, katsoivat, että kategorinen mitoituksen nosto johtaa merkittävään henkilöstöpulaan muissa vanhuspalveluissa, paikkojen vähenemiseen ympärivuorokautisessa hoivassa ja henkilöstövajeesta johtuen entistä harvemman ikääntyneen pääsyyn kotihoidon tai ympärivuorokautisen hoivan piiriin. Kaikki esillä olleet uhkakuvat ovat toteutuneet ja samaan aikaan mitoituksen nostaminen 0.7:ään jouduttiin siirtämään joulukuun alkuun. Käytännössä seuraava eduskunta joutuu perumaan mitoituksen noston. Uhkakuvat ovat siis toteutuneet, mutta lopullista mitoituksen nostoa ei saatu aikaan. Kyseessä on jättimäinen virhe, joka syntyi alan toimijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksistä piittaamaton populistinen vaalipropaganda. Mitoituksen nostovaateen aiheuttamat välilliset ongelmat näkyvät kaikissa vanhuspalveluissa, mutta myös laajasti terveydenhuollossa ja esimerkiksi vammaispalveluissa. Mitoituksen osittainen nosto on johtanut siihen, että kaikki liikenevät työntekijät haalitaan ympärivuorokautiseen hoivaan tai siellä suljetaan paikkoja. Näin työntekijöitä puuttuu jatkuvasti myös kotihoidosta ja edelleen pula heijastuu terveydenhuoltoon ja vammaispalveluihin. Työntekijöistä on huutava pula, rekrytointiin ja palkkaamiseen menee entistä enemmän aikaa ja rahaa. Surullisinta tässä on se, että laskun maksamme me suomalaiset niin kiristyvinä menoina, veroina kuin menetettynä hoivana ja jopa terveytenä. Eduskuntavaalit ovat jälleen ovella. Kannattaa todella tarkasti tutustua, millaisia muutoksia puolueet ajavat: ovatko ne oikeasti vastuullisia vai kuulostavatko ne vain älyttömän kivalta ratkaisulta äärimmäisen monimutkaiseen ongelmaan. Kaikkea nimittäin on näissäkin vaaleissa tarjolla. |
Avainsanat: Hoitajamitoitus, Sote, Kokoomus, Vaalit |
Hyvinvointialueille tarvitaan kirkas digistrategiaMaanantai 23.1.2023 Digipalveluista ja teknologian hyödyntämisestä ollaan povattu sote-palveluiden pelastajaa jo useamman vuoden. Digikehitys on niin kunnissa kuin sairaaloissakin edennyt harmillisen hitaasti. Koronasulkujen alettua julkisella puolella oltiin monelta osin vielä lähtötelineissä, kun yksityisellä digiajanvaraus, digivastaanotot ja etäpalaverit jo pyörivät.
Sote-palveluiden digitalisoinnissa ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole kysymys etävastaanotoista tai Teams-palavereista. Digitaaliset prosessit ovat merkittävästi laajempi paradigma, ei yksittäinen temppu. Murrosta voidaan hyvällä syyllä verrata verkkokaupan tuloon. Harva kivijalkakauppias onnistui etenkään verkkokaupan alkuvuosina siirtämään omaa liiketoimintalogiikkaansa suoraan digitaaliseksi. Vieläkin verkkokauppa jää kokemuksena usein kömpelöksi ja todellisuudessa verkkokauppa on pikemmin etäliittymä kauppojen varastohallintajärjestelmään kuin mikään asiakaskokemuksia tarjoavat, myyntiä edistävä palvelukonsepti. Pelkäänpä, että edessä on hyvinvointialueilla aivan samanlaiset oppivuodet. Otetaan kovalla tohinalla käyttöön etävastaanottoja, viedään VR-lasit kotihoidon asiakkaille ja tarjotaan elämyksiä hoivakotien asukkaille robottihylkeillä. Asiakaskokemus, itse haettava hoito tai palvelu kuin sen paremmin työntekijän työkuormakaan ei yksittäisillä tempuilla kohene. Työlistalla olisi ensimmäisenä koko ajattelu- ja toimintatapojen muutos: digitaalisuus on kaikkialla ja kaikessa. Miten saamme siitä parhaan irti? Moni on tässä vaiheessa jo pahoittanut mielensä ja vakuuttaa, että kyllä on jättimäisiä digiaskeleita otettu. Pahimmillaan kuitenkin yksittäisten osien muuttaminen digitaalisiksi ilman kokonaiskuvaa, saattaa aiheuttaa raskaamman ja vaikeammin ohjattavan hoitoprosessin. Hieman hilpeänä esimerkkinä tästä toimii erään kunnan digitalisoitu rakennuslupaprosessi. Aiemmin paperisena tarjolla ollut lomake muutettiin pdf-muotoon, jonka asiakas sai nettivisuilta itse tulostaa, täyttää ja lähettää Postin kyydissä kuntaan. Tsek – kunnan rakennusluvat muutettiin näppärästi digitaalisiksi. Digitalisaatio nojaa vahvasti alueilla nyt tehtävään palvelustrategiaan. Osana palvelustrategiaa meidän tulisi kyetä hahmottamaan esimerkiksi 100 yleisintä hoitoketjua eli prosessia. Niiden koko mallinnuksen jälkeen pitäisi miettiä, miten prosessi digitalisoidaan ja mitä palasia on jo valmiina. Lähes kaikki hoitoprosessit alkavat alun perin asiakkaan yhteydenotosta sote-keskukseen. Asiakasohjaus on yksi kriittisin vaihe koko uudistuksessa: miten hyvin me onnistumme tunnistamaan asiakkaan todellisen tarpeen ja ohjamaan hänet liikenneympyrästä oikealle tielle. Vasta sen jälkeen on aika pohtia, onko kyseinen tie liian ruuhkautunut, tarvitaanko lisää ajokaistoja tai kenties siirtyä pyöriltä raiteille. Asiakasohjauksen digitalisointi auttaisi koko järjestelmää valtavasti. Keskeisintä tämän työn digitalisoinnissa olisi asiakkuudenhallintajärjestelmä, josta näkyisi koko asiointihistoria otsikkotasolla. Robotiikan ja tekoälyn hyödyntäminen asiakasohjauksen osana tarjoavat huimia mahdollisuuksia. Pelkästään asiakkaan lähtötietojen päivittäminen digitaalisesti olisi sekin 2020-lukua. Nyt tiedot tarkistaa työntekijä manuaalisesti. Vaikka meillä palveluiden järjestäjinä olisi vankka tieto siitä, että kyseinen asiakas tarvitsisi ensisijaisesti käyntiä esimerkiksi fysioterapeutilla lääkärin sijaan, meillä on suuri työ vakuuttaa asiakas ratkaisusta. Tämä edellyttää taitavaa viestintää ja kulttuurin muutosta. Hoidontarpeen arvioinnissa kuvapuhelun käyttö edistäisi asiakasohjauksen onnistumista pelkkää kysymyspatteristoa tai perinteistä puhelua paremmin juuri tässä asiakkaan vakuuttamisessa. Yleisestihän meillä Suomessa ajatellaan, että meidän pitää ehdottomasti päästä ensin lääkärin luokse asiakasohjaukseen. Lääkärin fyysisesti antama laboratorio-, kuvantamis- tai fysioterapialähete on painavampi kuin onnistuneessa hoidontarpeenarvioinnissa laadittu lähete. Todellisuudessa lääkärikäynti on kaikkein kuormittavin, kallein ja nurinkurisin tapa toteuttaa järkevää asiakasohjausta. |
Avainsanat: Sote-palvelut, Digistrategia, Digitaalisuus, Teknologia |
Ratkaisu kaikkeenPerjantai 9.9.2022 Hoitajamitoitus oli kaikkien huulilla eduskuntavaalien alla 2019. Tutkittu tieto ja lukuisat asiantuntijanäkökulmat kaikuivat kuin kuuroille korville. Hoitajamitoitus oli ratkaisu kaikkeen, faktoista viis. Kaikki mitoitukseen liittyvät riskit ovat käyneet tai käymässä toteen. Koska hallitus todennäköisesti tiesi jo hallituskauden alussa, että ratkaisu on mahdoton, se jätti taktisista syistä mitoituksen voimaantulon aivan hallituskauden loppuun. Nyt sitä ollaan siirtämässä seuraavan hallituksen siivottavaksi. Mitoitusta tuskin tullaan seuraavina vuosikymmeninä toteuttamaan. Vanhustenhuollon ja koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kriisi on eskaloitunut viimeisten vuosien aikana. Hoiva- ja vuodeosastopaikkoja on jouduttu sulkemaan, koska mitoitusten edellyttämää henkilökuntaa ei ole. Tämä on johtanut leikkausten viivästymiseen sairaaloissa, koska jo leikattuja potilaita ei kyetä siirtämään uusien potilaiden alta sairaalasta terveyskeskuksiin. Samaan aikaan ympärivuorokautisen hoidon kriteerit täyttävät vanhukset jäävät ilman hoivapaikkaa, koska paikkoja joudutaan sulkemaan liian vähäisen henkilöstön vuoksi. Alan houkuttelevuus on kärsinyt erittäin suuren kolauksen mm. käynnissä olevan työehtosopimusriidan vuoksi. Jos useamman vuoden ajan kaikkialla hoetaan, että hoitajien työ on raskasta, alipalkattua ja kamalaa, kuinka moni alalle enää hakeutuu? Olisitko itse 16-vuotiaana lähtenyt alalle, josta kaikki puhuvat pelkästään pahaa? Hoitajamitoitus ei todellisuudessa ratkaise juuri mitään havaituista vanhuspalveluiden tai terveydenhuollon ongelmista. Hoitajamitoituksesta puhuminen vertautuu junamatkaan Turusta Helsinkiin. Haluan päästä Turusta Helsinkiin ja tärkeimpänä laatukriteerinä pidettäisiin junassa työvuorossa olevan henkilökunnan määrää. Todellisuudessa asiakkaalle merkitsee junan pysyminen aikataulussa, junalipun hinta, matkustustavan hiilijalanjälki, vessan siisteys ja se, saako junassa lämmintä kahvia tai työskentelyrauhaa. Hoitajamitoituksen sijaan olisikin huomattavasti olennaisempaa puhua palvelutasosta. Millaista palvelutasoa siisteyden, viihtyisyyden, ravitsemuksen, hygienian, lääkityksen, kulttuuritarjonnan, sosiaalisen kanssakäymisen ja kuntoutuksen osalta me sitoudumme yhteiskuntana järjestämään. Palvelutason määrittäminen takaisi tietyn palvelun laadun vanhukselle, ei suinkaan pelkkä hoitajamitoitus. On erittäin perusteltua, että kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit tekevät asiasta välikysymyksen: https://www.sttinfo.fi/tiedote/oppositio-jattaa-valikysymyksen-vanhus--ja-terveyspalveluiden-kriisiytymisesta?publisherId=69819275&releaseId=69950586&lang=fi. Hallitus ei voi kaikkea jättää seuraavan hallituksen hoidettavaksi vaan nyt olisi vastuunkannon aika. |
Avainsanat: Sote, Hallitus, Vanhustenhuolto |
Poliittista peliäLauantai 21.5.2022 Turun Sanomat on kirjoittanut useampaa kertaan kuluneen viikon aikana viikon takaisesta hallituksen kokouksesta, jossa Lieto liitettiin Loimaan ja Akseli -kunnat Uudenkaupungin hallinnolliseen sote-alueeseen. Likapyykkiä ei ole pesty pelkästään lehtien palstoilla vaan keskustelua on riittänyt myös poliittisten toimijoiden kesken. Varsinais-Suomen hyvinvointialue on uusi organisaatio, jolle on valittu historian ensimmäiset päättäjät tämän vuoden alussa. Siinä, missä uudella organisaatiolla ei ole vielä johtamisrakenteita, ei poliittisilla päättäjilläkään ole vielä omia toimintatapoja sujuvaan päätöksentekoon. Päättäjien poliittinen kokemus vaihtelee suuresti, eikä meillä ole siirrettävänä edellisen valtuustokauden toimivia käytäntöjä uusille päättäjille. Sujuva poliittinen päätöksenteko edellyttää riittävää tiedonsaantia, avoimuutta, luottamusta ja neuvottelutaitoja. Käytännössä tämä tarkoittaa riittävää taustatietoa viranhaltijoilta päätöksentekoon tulevista asioista, keskustelua viranhaltijoiden, päättäjien ja sidosryhmien kesken ja kykyä sovittaa erilaisia näkökulmia kompromissiksi. Kaiken näiden perustana ja lopputulemana on luottamus. Toimivasta kompromissista esimerkkinä toimii huhtikuun valtuustossa hyväksytty toimielinmalli hyvinvointialueelle. Aiemmin päätetty ikäkaarimalli nähtiin hankalana Keskustassa, SDP:ssä, Vasemmistoliitossa ja Kristillisdemokraateissa. Neuvotteluita ja keskusteluita käytiin useampi viikko lopputuloksen rakentamiseksi – ja se löytyi. Mallia on kiitelty kaikista puolueista. Hallinnolliset sote-alueet tunnistin jo huhtikuussa kysymykseksi, joka varmasti herättää tunteita koko maakunnassa. Kyselin hyvissä ajoin eri raja-kunnista, millaisia ajatuksia heillä on aluejaosta. Kuntakahvilla Aura toivoi kuuluvansa Loimaan seutuun, Akseli -kunnista viesti oli läntisiin kuntiin ja Liedossa kunnanhallituksen yksimielinen linjaus oli itäiset kunnat. Nämä viestit toin hallituksen organisaatiomallia käsittelevään lähetekeskusteluun 3.5. Kuntiin tehtiin aiheesta myös kyselyt ja viranhaltijoiden malli muuttui sen myötä. Politiikassa on mahdollista - ja oikeuskin tehdä muutosesityksiä kokouksissa. Hyvään poliittiseen päätöksentekoon kuulu se, että muutosesityksistä kerrotaan etukäteen kaikille ryhmille. Tässä aluejakoasiassa näin ei ollut: tieto tuli Kokoomukselle viisi minuuttia ennen hallituksen kokouksen alkua. Muutosesityksen jälkeen hallitus piti lounastauon, jonka aikana kiiruhdimme kysymään muutosesityksen tekijöiltä, voidaanko aluejako vielä miettiä uudelleen, jotta saisimme kompromissin aikaan. Koska jakoa olisi ollut mahdoton kehittää siltä istumalta kokonaan uusiksi, totesimme, että aika ei yksinkertaisesti riittänyt uuden mallin rakentamiseen. Se olisi ollut mahdollista, jos tieto muutosesityksestä olisi tavoittanut aiemmin. Yhdessä olimme sopineet, että organisaatiomallista päätetään 13.5. jotta henkilöstön siirtoon liittyvät työt saadaan alkuun. Ymmärrän, että joissakin poliittisissa ryhmissä sisäinen paine on noussut tällaisen viimehetken sähläyksen jälkeen kovaksi. Turun Sanomien artikkelin (TS 21.5.) perusteella syntyy mielikuva, että jossain ryhmässä sotkua on koitettu selittää sillä, että neuvoteltavaa ei olisi ollut. Lähtökohtaisesti aina on neuvoteltavaa ja jos neuvotteluvaraa ei ole, sekin todetaan yhdessä. Kunhan muutosesityksestä tieto tulee osapuolille riittävästi etukäteen. Poliittiseen peliin on perinteisesti kuulunut monenlaista vehkeilyä, salailua, näpäytyksiä ja manöövereitä. Uuden hyvinvointialueen päätöksenteosta haluan olla rakentamassa ihan muuta. Me rakennamme niin päätöksentekoa, johtamistapaa kuin koko organisaatiokulttuuria avoimuudelle, luottamukselle, ystävällisyydelle ja uusille tavoille tehdä asioita. Tällaiset sotkut eivät vie yhteistä tavoitettamme eteenpäin ja tilanteen muuttamisesta olemme vastuussa me kaikki päätöksentekoon osallistuvat henkilöt. Tästä lähtien hallituksen kokouksia edeltää ryhmien tapaaminen, jossa muutosesitykset pitää tuoda avoimesti kaikkien tietoon. Jos merkittäviä muutosesityksiä tuodaan vasta kokoukseen, asia pitäisi jättää pöydälle. |
Avainsanat: Aluehallitus, Avoimuus, Luottamus, Päätöksenteko |
Kiitos!Maanantai 24.1.2022 Edellisen kerran olen ollut ehdolla viisi vuotta sitten kuntavaaleissa ja olin jo unohtanut, miltä se tuntuu, kun olet kuuluttanut ympäri kyliä, että minä haluaisin tuon tehtävän. Siis kymmenet ellei sadat tuhannet ihmiset tietävät haaveestasi julkisesti ja sitten sen toteutuminen punnitaan "suorassa lähetyksessä". |
Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelut, Talous |
Yksityinen vai julkinen sotepalvelu?Maanantai 17.1.2022 Turun Sanomat (17.1.) teetti kyselytutkimuksen varsinaissuomalaisille, haluavatko alueen asukkaat julkisesti vai yksityisesti tuotettuja sotepalveluita. Enemmistö oli sitä mieltä, että haluavat julkisesti tuottuja sotepalveluita. Oikea johtopäätös tästä ei ole se, että kyllä, ajamme nyt kaikki sotepalvelut julkiseksi, koska kyselyn mukaan halutaan julkiset palvelut. Oikea johtopäätös on se, että me emme ole Suomessa onnistuneet tarjoamaan riittävästi tietoa aluevaaleista ja sotepe -palveluista, jonka varassa kykenisi erottamaan faktan mielipiteistä, konkretian ideologiasta.
On nimittäin hyvin olennaista erottaa palveluiden järjestäminen ja tuottaminen toisistaan. Yhteiskunta järjestää palveluita eli määrittää mitä palveluita tarjoamme verovaroin, millä kriteereillä niitä on saatavilla, millaisella palvelutasolla ja missä niitä tarjotaan.
Järjestämisvastuuseen liittyy vahvasti myös valvonta. Valvontaa ei ole se, että soitetaan palveluntuottajalle kaksi viikkoa etukäteen, että olemme tulossa käymään. Valvontaa on se, että käymme myös yllättäen katsomassa, miten palvelu on toteutettu ja kysymme systemaattisesti, miten asiakkaat ovat palvelun kokeneet. Jos palvelutason vaatimukset eivät täyty, palveluntuottajalle seuraa loogisesti sanktioita. Sitä suuremmat sanktiot, mitä merkittävämpi on palvelutason alitus. Suurin sanktio on menettää oikeudet tuottaa palvelua.
Kun puhutaan palveluiden tuottamisesta, me tarvitsemme tiivistä yhteistyötä julkisen sektorin, järjestöjen ja yritysten kesken. Jos tuottaisimme kaikki palvelut julkisella, se tarkoittaisi, että tuhannet kotipalvelu- ja siivousyrittäjät siirtyisivät virkamiehiksi! Se tarkoittaa, että pakotamme kymmenet tuhannet lääkärit, hoitajat, vanhustyöntekijät, lastensuojelun- ja aikuissosiaalityöntekijät julkiselle sektorille pois nykyisiltä työnantajiltaan: yrityksistä ja järjestöistä.
Kuka voisi sanoa, että esimerkiksi MLL, omaishoitoyhdistykset, potilasjärjestöt syöpäyhdistyksistä lihastautiyhdistyksiin tekevät huonoa työtä sotepalveluidemme parissa? Nämä järjestöt nimittäin eivät ole julkisia palveluntuottajia vaan yhdistyksiä. Toki niin, että yhdistykset eivät tuota voittoa toisin kuin yritykset.
Eikö tällainen ihmisten pakkosiirtymä kiinnosta mitenkään työntekijäliittoja? Että työntekijöillä ei olisi enää jatkossa mahdollisuutta juurikaan valita työnantajaansa vaan kaikki sotepalveluiden parissa työskentelevät olisivat julkisella töissä?
Nämä edellä mainitut seikat ovat syy sille, miksi hoen koko ajan yhteistyöstä ja tiedolla johtamisesta. On helppo antaa tunteiden viedä ja leimata esimerkiksi kaikki yksityiset vanhusten hoivakodit pahoiksi paikoiksi, joissa vanhuksista ei välitetä. On helppo sulkea silmät siltä tosiasialta, että meillä on äärimmäisen hyviä yksityisiä ja huonoja julkisia yksiköitä ja tietysti päinvastoin! On helppo lähetä mukaan etenkin nykyhallituksen hellimään ideologiapuheeseen siitä, että julkinen palvelu takaisi meille hyvät ja toimivat palvelut, kun oikeasti kysymys on paljon monimutkaisemmasta asiasta.
Tavoitteenamme on rakentaa toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle. Sotepe -alue tulee vastaamaan palveluiden järjestämisestä. Palvelut tuotetaan kaikkien kolmen tiiviillä yhteistyöllä: julkisen, järjestöjen ja yritysten. Alueella on kyettävä valvomaan kaikkia, ei vain yksityisiä, palvelutuottajia.
Pidän erittäin tärkeänä, että itse en ihannoi yhtä tuotantotapaa toisten edelle. Eivät kaikki yritykset toimi eettisesti. On huippuhyviä julkisen sektorin yksiköitä. Palvelun laatu ei niinkään riipu organisaation omistusmuodosta kuin hyvästä johtamisesta, arvoista, terveestä työilmapiiristä ja toimivista tietojärjestelmistä. Parhaimmillaan eri toimijat kirittävät toisiaan parhaisiin suorituksiin.
Tärkein päämäärä on toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle |
Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Palvelut, Talous, Järjestö, Yrittäjyys |
Alueuudistusta johdetaan tiedollaSunnuntai 16.1.2022 Meillä on osuva sanonta: saat, mitä mittaat. Mutta miksi mittaaminen on niin tärkeää? Mittareita ei kannata miettiä irrallisena osana vaan niiden tehtävänä on kuvata, olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Tarvitaan siis suunta. Tärkeimmät tavoitteet alueuudistuksessa ovat toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja terve talous. Millaiset mittarit näille tavoitteille voitaisiin laatia? Palveluiden toimivuuden määrittävät ensisijaisesti tietysti palveluita käyttävät asukkaat. Palautekysely pitää ottaa käyttöön kaikissa palveluissa. Yksinkertaisimmillaan asiakkaat saavat puhelimeensa kyselyn palvelua käytettyään: kuinka hyvänä pidit saamaasi palvelua, saitko sitä ajoissa, oliko palvelu helposti saavutettavissa. Kokemus arvioidaan asteikolla 1-5. Terveen talouden mittari on annetun budjetin pito. Olemmeko onnistuneet tuottamaan suunnitellut palvelut annetun rahamäärän sisällä. Jotta ylipäätään voimme rakentaa toimivat palvelut ja terveen talouden, siihen tarvitaan osaava ja innostunut henkilöstö. Tärkeä mittari olisi siis henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja tyytyväisyys. Toimivat palvelut rakennetaan yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin tiiviillä yhteistyöllä. Kiinnostavaa tietoa palvelutuottajien osalta on käytettyjen palveluseteleiden määrä ja kokonaisarvo, ostopalveluiden kokonaisarvo sekä ostettujen palveluiden arvo varsinaissuomalaisilta yrityksiltä. Järjestöpuolella mittarit voisivat olla asiakaskontaktien kokonaismäärä ja hankittujen palveluiden kokonaisarvo. Yritysten ja järjestöjen pitää myös pystyä mittaamaan asiakastyytyväisyyttä. Päättäjänä nämä mittarit tarvitaan reaaliajassa päättäjien työpöydälle. Ei todellakaan riitä, että mittarit saadaan kasaan kerran vuodessa, kun asioihin ei voi enää vaikuttaa. Mittaaminen on myös jatkuvaa kehittämistä, mittareiden ja tavoitearvojen säätämistä. Alueuudistusta johdetaan ennen muuta tiedolla. |
Avainsanat: Aluevaalit, Mittarit, Johtaminen, Sote, Tiedolla |
Järkevät järjestelmätTorstai 13.1.2022 Tietojärjestelmien merkityksestä on osattu puhua vajaat kymmenen vuotta julkisuudessa. Erikoissairaanhoidossa ollaan rakennettu uusia potilastietojärjestelmiä, kuten Apotti HUS:ssa. Myös Varsinais-Suomessa on ollut oma UNA-hanke käynnissä potilastietojärjestelmän uusimiseksi. Ohjelmistokehitys on monimutkaista, riskialtista ja kallista puuhaa. Ensimmäinen olennainen kysymys järjestelmien osalta liittyy siihen, kuinka järkevää meidän on rakentaa reilun viiden miljoonan väestölle useita erillisiä järjestelmiä. Kun siirrytään Varsinais-Suomeen, sotepalveluistamme löytyy 42 eri järjestelmää. Määrä kertoo siitä, että hankinnan yksi keskeisimpiä kriteereitä on ollut ottaa eri järjestelmä kuin naapurilla. Kun mietitään järjestelmiä asukkaiden kannalta, ikävintä on, jos tieto ei siirry järjestelmien välillä. Käyt esimerkiksi labrassa ja röntgenissä yksityisellä ja sinut lähetetään erikoissairaanhoitoon. Siellä joudutaankin ottamaan uudet säteilyrasitusta aiheuttavat kuvat, koska aiemmat kuvat eivät ole TYKS:n lääkärin luettavissa. Tai lääkäri ei näe kaikkia käytössäsi olevia lääkkeitä ja sinulle määrätään lääke, joka ei sovi yhteen aiemman lääkkeen kanssa. Järjestelmien vaikutukset näkyvät myös päivittäisessä työssä. Kuulemani palautteen mukaan terveyskeskuslääkärin vastaanottoaikaan voi sisältyä kolmen erillisen järjestelmän päivittämistä. Niistä kaksi jumiutuu jatkuvasti ja vastaanotosta leijonan osa kuluukin järjestelmäpäivityksiin itse potilaan kohtaamisen sijaan. Pahimmillaan tietoa ei voida tallentaa ja jonkun pitää ne kirjata jälkikäteen. Tilastotiedon mukaan Varsinais-Suomessa on keskimäärin 1 500 000 terveyskeskuslääkärikäyntiä vuodessa. Jos jokaisella vastaanotolla yksi minuutti kuluu järjestelmien kanssa tarpeettomaan taisteluun, se tarkoittaa yhteensä 25 000 tuntia vuodessa eli lähes 20 lääkärin koko vuosityöaika kuluu järjestelmien parissa kliinisen työn sijaan. Tämä aika on potilastyöstä pois. On selvää, että järjestelmiä meillä tulee olemaan jatkossakin, mutta tärkeä kysymys on kuinka monta ja millaista työpanosta ne edellyttävät. Lienee realistista hyväksyä, että kokonaan uutta kaiken kattavaa tietojärjestelmää meillä ei ole käytössä vuoden 2023 alussa. Sen sijaan tarvitaan vaiheittainen suunnitelma kohti yhtä järjestelmää. Siirtymäajalla kuntien mahdollisuuksia tehdä uusia järjestelmäpäätöksiä pitää rajoittaa. Ensimmäisessä vaiheessa siirrytään esimerkiksi 42 järjestelmästä alle kymmeneen ja toisessa vaiheessa yhteen järjestelmään. Palvelutuottajien pitää pystyä rakentamaan oma integraationsa tulevaan järjestelmään kuitenkin niin, että myös pienet yritykset pystyvät tarjoamaan palveluitaan. Siirtymävaiheessa voidaan esimerkiksi rakentaa yksi yhteinen ylläpitonäkymä kaikille ja sieltä tiedot siirretään tarvittaviin järjestelmiin rajapintojen avulla. Yksi merkittävä haaste järjestelmien osalta on niiden rahoitus. Kahden miljardin vuosibudjettia ei voida käyttää vain järjestelmiin. Esimerkiksi EU:lta on mahdollista saada rahoitusta hankkeelle. Tietojärjestelmien osalta päämääränä on yksi yhteinen järjestelmä, joka on mieluiten sama kuin muilla alueilla ja varmuudella keskustelee Omakannan suuntaan reaaliajassa. Ihminen voi sairastua myös muualla kuin kotikulmillaan. Tavoitteena järjestelmälle on käytettävyys, joustavuus ja kustannustehokkuus. |
Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Tietojärjestelmät, Johtaminen, IT |
Ilo irti digistäKeskiviikko 12.1.2022 Digitalisaatio ja teknologia vilahtelee usein puheissa, kun puhutaan tulevaisuuden sotepalveluista ja siitä, miten palveluiden ja talouden tasapaino rakennetaan. Ja kyllä, digitaalisista palveluista on apua moneen asiaan. Perustimme oman digitaalisia liikunta- ja elämyspalveluita ikäihmisille tuottavan yrityksen vuonna 2013. Voin kertoa monta tarinaa muutosvastarinnasta. Eräänkin kerran minut naurettiin ulos asiakkaan luota saatesanoilla: ei meidän mummot mitään joogaa. No, eipä palvelussa mitään astangajoogaa hoivakodeille ole vaan fysioterapeuttien ja kokeneiden vanhusliikunnan ohjaajien ohjaamia liikuntaharjoitteita tuolilla, tuolin kanssa tai vuoteessa. Sittemmin moni asia on muuttunut ja viimeistään koronapandemian iskettyä hyökyaallon lailla etenkin vanhusten hoivakoteihin, digitalisaatio on tullut ihan luontevaksi osaksi arkea ’vauvasta vaariin’. Monessa tilanteessa digi on tarjonnut ainoan turvallisen ikkunan läheisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan. Digipalvelut ovat kohdanneet vahvaa vastustusta myös kuntapäättäjän roolissa. Yli viisi vuotta sitten ryhdyin puhumaan kotikunnassani sähköisestä ajanvarauksesta neuvolaan ja etävastaanotosta terveyskeskukseen. Ei minua ulos naurettu, mutta sähköisen ajanvarauksen saaminen neuvolaan kesti 3-4 vuotta, etävastaanottojen saaminen vielä pidempään. Koen, että yrittäjyyteni kautta minulla on varsin realistinen käsitys siitä, mitä digitalisaatiolla voidaan ja mitä sillä ei voida tehdä. Työni kautta on syntynyt tuntumaa siihen, millaisia vaiheita ja tekemistä onnistunut muutos edellyttää. Olen myös nähnyt, miten pandemian keskellä koville joutunut henkilökunta haluaa tehdä parhaansa perushoivan äärellä, eikä jatkuvasti perehtyä uusiin teknologioihin tai toimintatapoihin. Ja olen saanut nähdä huikeita innostumisia, kun yli 90-vuotiaat ottavat teknologiaa haltuun. Koronapandemia sai kaltaiseni digifriikin näkemään digitalisaation toisen puolen. Me emme suinkaan voi korvata kaikkea teknologialla. Yksinäisyydestä kärsivälle ikääntyneelle ei riitä kuvapuhelin, jonka avulla pari kertaa päivässä huhuillaan, oletko hengissä. Digitalisaation tarkoitus ei saa olla kaikkien ihmiskontaktien korvaaminen, vaan asioinnin helpottaminen. Jos kotihoidon käynneistä kaksi voidaan korvata etäyhteyksin, se kolmas saisi olla pidempi rauhassa tehty käynti, koska aikaa ei enää kulu niin paljon pelkkiin matkoihin. Toimintakykyä voidaan pitää yllä ravitsemuksella, riittävällä levolla, oikealla lääkityksellä ja puhtaudella, mutta rinnalle tarvitaan säännöllistä kuntouttavaa liikuntaa ja sosiaalisia suhteita. Niitäkin voidaan tarjota etäyhteyksin. Mitä nuoremmista asukkaista on kyse, sitä mielekkäämpänä digipalvelut koetaan. Nuorten mielenterveyspalveluissa digi tarjoaa matalan kynnyksen ratkaisuja, joiden pariin nuori hakeutuu helpommin kuin fyysiseen palveluun. Kun teemme digistrategiaa alueen palveluihin, meidän on huolehdittava muutosviestinnästä niin asukkaille kuin henkilökunnallekin sekä palveluiden saavutettavuudesta. Saavutettavuus tarkoittaa, että asukkailla on tarvittavat laitteet, verkkoyhteydet ja osaaminen. Näiden lisäksi moneen palveluun tarvitaan pankkitunnukset. Näistä kaikista meidän pitää huolehtia samalla kun otamme seuraavia digiaskeleita. Tässäkin on edettävä rohkeasti kokeillen, aktiivisesti viestien ja kokemuksia herkästi kuunnellen. Digitalisaatiosta on apua todella moneen, mutta se ei ole ratkaisu kaikkeen. |
Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Teknologia, Digitalisaatio, Muutosjohtaminen |
Äänestä yhteistyön puolestaMaanantai 10.1.2022 Vaalien alla moni pohtii, voinko äänestää muun kuin oman kunnan ehdokasta tai pitäisikö äänestää sotealan työntekijää. Kysymykset ovat tärkeitä ja ensin pitää pysähtyä vaalimatematiikan äärelle. Jos kaikki varsinaissuomalaiset äänestävät oman kunnan ehdokasta, lopputuloksena suurimman kaupungin ehdokkaat hyötyvät. Käytännössä siis pienempien kuntien ehdokkaat eivät mene läpi ja varmuudella läpi menee enemmistö suurimpien kaupunkien ehdokkaista. Aluevaltuustoon valikoituu siis pääasiassa ”kaupunkilaisjärkeä”. Jos kaikki valitsevat pelkästään sotealan työntekijöitä, sekä valmistelijoina että päättäjinä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät. Siis sotealan hallinnosta, palveluista ja palkoista päättävät ihmiset, jotka itse työskentelevät samassa organisaatiossa. Oma filosofiani on, että aluevaltuustossa tärkein arvo on ”kaupunkilais- tai maalaisjärjen” sijaan yhteistyö. Yhteistyön avulla me kykenemme katsomaan koko alueen parasta, ei vain oman kunnan tilannetta. Jos jokainen valtuutettu näkee vain oman kunnan rajoille saakka, olemme koonneet yhteiseen aluevaltuustoon kunnanvaltuustot pienoiskoossa. Jos ajatuksena on säilyttää kaikki ennallaan, miksi edes teemme alueuudistusta? Alueuudistuksen valmistelusta vastaavat sote ja pelastusalan ammattilaiset. Alueen ylintä päätäntävaltaa tulevat käyttämään aluevaltuusto ja hallitus. Luottamustyössä yksi tärkeimmistä tehtävistä on hahmottaa kokonaisuus ja huolehtia koko alueen ja kaikkien eri ammattiryhmien tasapuolisesta kohtelusta. Yhteistyötä tarvitaan siis luottamushenkilöiden kesken toimivien palveluiden rakentamiseksi kaikille varsinaissuomalaisille, mutta yhteistyötä tarvitaan myös viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden, eri ammattiryhmien ja eri palvelutuottajien suuntaan. Yhteistyötä on rakennettava myös eri alueiden kesken: uutta pyörää ei kannata keksiä kaikkialle. Vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun välille emme tarvitse vaan me rakennamme toimivat palvelut koko alueelle, sen kaikille asukkaille, työntekijöille ja palvelutuottajille yhteistyöllä - ja vain yhteistyöllä. |
Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelut, Yhteistyö |