Share |

Avoimuutta lisää

Torstai 16.7.2020

Turun Sanomat on kirjoittanut kuluneen viikon aikana useita artikkeleita Turun kaupungin ostoreskontratietojen julkistamiseen liittyen, viimeisimpänä pääkirjoitussivulla tänään (16.7.). Useat Turun valtuustoryhmät ovat tehneet aiheesta valtuustoaloitteita, mutta mitään ei tapahdu. 

Sama ongelma on naapurikunta Kaarinassa. Kokoomus teki aloitteen aiheesta jo vuonna 2017. Vuonna 2018 valtuustolle luvattiin, että ostoreskontratiedot ovat avoimia vuonna 2020. Mitään ei edelleenkään näy eikä kuulu. 

Tiedustelin asiaa viimeksi kesäkuussa kaupunginhallituksessa. Tällä hetkellä ongelma liittyy tietojärjestelmiin. Aiemmin esteinä olivat muun muassa luottamuksellisen tiedon suojaaminen. 

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että monet muut kunnat ovat nämä esteet jo onnistuneet ratkaisemaan. Muun muassa naapurikunta Lieto on julkaissut ostoreskontransa jo vuodesta 2019.

Erityisen erikoiselta asia näyttää, kun tietää, että Lieto ja Kaarina pyörittävät kumpikin oman taloushallintonsa yhteisen Tilikunta Oy:n kautta. Liedossa ei siis ole järjestelmätason esteitä, mutta Kaarinassa on. Järjestelmä on sama. 

Koska julkistamista on nyt lupailtu jo vuosia ja takarajaksi ilmoitettiin vuonna 2018 vuosi 2020, mutta mitään ei näy, syntyy vääjämättä samankaltaisia tulkintoja kuin Turun Sanomien pääkirjoituksessa: onko kysymys tiedoista, joita ei vain haluta julkiseksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kunnat, Avoimuus, Ostoreskontra

Minun Eurooppani

Sunnuntai 24.7.2016 - Sanna

Helteinen heinäkuun perjantai taittuu iltaan ja kaupunkilaiset suuntaavat terasseille ja ravintoloihin. Tuopeissa kuohuu aito muncheniläinen olut tai lasissa kuplii hehkuvan oranssia Aperol Spritziä.

Kävelymatkalla ravintolaan vastaan tulee jatkuvasti poliisiautoja ja jossain mielen taustalla häilähtää ajatus, ettei vaan taas. Ravintolaan päästyämme huolestuneet läheiset tavoittavat meidät puhelimitse ja kertovat, että kaupungissa on tilanne päällä, ulos ei kannata toistaiseksi lähteä.

Pikkuhiljaa yhden jos toisenkin käteen ilmestyy täpötäydessä italialaisravintolassa kännykkä. Puhelimia selataan taukoamatta, vastataan huolestuneen näköisinä puheluihin ja ruuat jäähtyvät lautasille. Kukaan ei poistu ravintolasta. Olemme iloisia, että valitsimme terassin sijaan sisätilat.

Ilta on pitkä, sillä istumme ravintolassa kahden pienen lapsemme kanssa. Alun pelko hieman helpottaa, kun alkaa selvitä, että ampumisia ei ole ympäri kaupunkia vaan ”vain” yhdessä ostoskeskuksessa. Julkinen liikenne on kiinni ja ravintolasta pääsee hotellille vain jalan.

Juttelemme viereisen pöydän saksalaisnuoren kanssa, joka asuu kahdeksan kilometrin päässä keskustasta. Hän on selvästi huolissaan, miten pääsee kotiin. Toisella puolella istuu brittejä. Italiaa puhuvat tarjoilijat kehottavat vielä pysymään sisätiloissa ja jäämme vielä toviksi juomaan kupilliset espressoa. Kävelymatka hotellille sujuu lopulta turvallisissa merkeissä.

Hetkessä on yhtä aikaa jotain äärimmäisen surullista, mutta samalla kaunista. Naistenhuoneen seinäkirjoitus: ”Europa - Zusammen, ohne Grenzen” tuntuu varsin konkreettiselta, mutta samalla katoavalta. Mitä, jos meidän lapsemme eivät nuorina voi enää lähteä Erasmus -opiskelijoiksi, reilata rajattomassa Euroopassa, elää nuoruuttaan vapaassa, avoimessa ja ennen kaikkea turvallisessa rauhan ajan Euroopassa.

En uskalla, enkä halua vetää johtopäätöksiä tapahtuneista. Tunnen kuitenkin olevani entistäkin vahvemmin eurooppalainen ja pelkään eläväni juuri sellaista maailmanhistorian murroskohtaa, jossa hitaasti mutta varmasti liu’utaan tilanteeseen, jota jälkikäteen historiankirjoista ihmetellään. Toivottavasti kesäinen matkamme halki Ranskan, Itävallan ja Saksan ei ollut meille viimeinen vapaassa, avoimessa Euroopassa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eurooppa, Avoimuus, eurooppalainen, EU, Munchen

Vaalirahoituksesta

Lauantai 18.4.2015 - Sanna Vauranoja

Kuulun niihin, jotka ovat jättäneet oman ennakkoilmoituksensa vaalirahoituksestaan. Tässä on minun ilmoitukseni. 

Budjettini on 30 000 euroa, joka voi toisista vaikuttaa isolta summalta, toisista taas pieneltä. Minusta budjetti on sopiva. Siihen sisältyy televisiomainoskampanja, joitakin lehti-ilmoituksia, mainontaa sosiaalisessa mediassa, digimainontaa, tienvarsimainoksia ja suoraan kotitalouksiin jaettavia mainoksia. Budjettini myös kertoo siitä, että emme vain puhu avoimuudesta, vaan se on ennen muuta tekoja. Se kertoo siitä, että olen vakavissani yrittämässä eduskuntaan. 

Tärkein rahanlähde on Hyvän arjen kalenteriprojekti, josta kertyi yli puolet koko rahoituksesta. Voin siis kiittää lähes tuhatta yksityishenkilöä ja yritystä, jotka ovat kalenterin itselleen hankkineet. Kalenterin tuotosta lahjoitimme lähes 1000 euroa sisäilmaongelmista kärsivälle synnytysosastolle TYKSiin. 

Rahoitusta olemme keränneet yrityksiltä ja erilaisten tapahtumien kautta yksityishenkilöiltä. Rahoitusta ei luonnollisesti ole tullut esimerkiksi verovaroista, ammattiyhdistysliikkeeltä. Kokoomusyhdistysten tuki minulle on 750 euroa. Omia varoja olen käyttänyt 5 000 euroa.

Budjetissa ei kuitenkaan huomioida kaikkia niitä lukuisia työtunteja, joita kaikki tiimini vapaaehtoiset tähän projektiin käyttävät. Ne ovat kaikkein arvokkain ja olennaisin osa eduskuntavaaliehdokkuuttani. Budjetissa en myöskään ole huomioinut ansiomenetyksiä, joita yrittäjänä minulle kampanjoinnin aikana vääjäämättä syntyy. 

Suuri kiitos siis kaikille omaa työtään tälle projektille antaneille, kalentereita- tai tapahtumalippuja hankkineille tai muilla tavoin projektiani tukeneille! Toivottavasti tämä on juuri oikea summa läpimenoon. Toivottavasti vaalirahakohujen jälkeen aidolla konkreettisella avoimuudella, joka ei ole pelkkiä kauniita sanoja, on arvoa!

Kirjoitus on julkaistu alunperin 10.4. ja tekstiä muokattu 18.4. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalirahoitus, Avoimuus, Hyväarki