Share |

Mihin koira karvoistaan

Lauantai 3.11.2018 - Sanna

Aiemmin syksyllä kirjoitin blogiini, että eduskuntavaalit jäävät ensi keväänä osaltani väliin. Intohimo politiikkaan ei kuitenkaan ole mihinkään sammunut, vaikka tekemistä kyllä piisaa muillakin elämänaloilla. Olinkin todella otettu, kun päätökseni jälkeen minuun otettiin yhteyttä eduskuntavaalikampanjaan liittyen.  

Jos ehdokkaan arvoina ovat työ ja yrittäjyys, koulutus sekä ympäristöasiat, tunnen väistämättä yhteenkuuluvuutta ja jaan nämä arvot. Kun kyseessä on vieläpä henkilö, joka on toiminut jo muutamia vuosia mentorinani politiikassa, työhistoria on yritysmaailmasta ja koulutuskin jossain määrin meitä yhdistää, ei tehtävästä voinut kieltäytyä, olipa kiireitä tai ei.

Niinpä lupauduin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen kampanjapäälliköksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos Anne-Mari kutsusta tehtävään, tästä se vaalipöhinä taas alkaa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit, Eduskuntavaalit, Kokoomus

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro 13.11.2017

Maanantai 13.11.2017 - Sanna

Vuosi sitten kokoomus nosti tässä samaisessa budjettikokouksessa esiin, että henkilöstökuluihin on budjetoitu 1-2 prosenttia liikaa. Ei siksi, että kokoomus olisi ollut lomauttamassa tai irtisanomassa henkilöstöä vaan yksinkertaisesti siksi, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset arvioitiin yleisesti kuntapuolella laskevan henkilöstösivukuluja 3 prosenttia.

Onneksi ihmisen muisti on valikoiva, enkä enää muista, millaisia puheenvuoroja tästä näkemyksestämme viime vuonna käytettiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että Kaarinan veroprosenttia nostettiin 0.5 yksikköä.

Kuluneen vuoden talousraportit osoittavat, että olimme oikeilla jäljillä, joskin arviomme oli maltillinen, sillä henkilöstökulut ovat jääneet lähes kolme prosenttia budjetoidusta.

Tänä vuonna ennen hallituksen käsittelyä tuo sama ilmiö toistui budjetissa. Henkilöstökuluihin olisi esityksen mukaan varattu yli neljä prosenttia lisää tämän vuoden toteutumaan verrattuna, vaikka yleiseksi palkankorotusvaraksi arvioidaan kuntapuolella noin yksi prosentti.

Päätimme, että tänä vuonna puhumme asiasta niin pitkään ja niin hartaasti, että virhe budjetissa oikaistaan. Lopulta siihen esitystemme pohjalta tehtiinkin yli kahden miljoonan korjaus ja budjetti muodostui selvästi ylijäämäiseksi.

Meille kokoomuksessa tasapainoinen talous, mutta myös koulutus ja sivistys ovat keskeisiä arvojamme. Ikään kuin löytöpalkkiona pidimme tärkeänä, että osa tuosta summasta kohdennetaan sivistyspalveluihin. Olemme joutuneet keskittymään kuluvan vuoden pääasiassa seiniin, mutta vähintään yhtä tärkeää kouluillemme on myös se sisältö, mitä kouluissa oppilaille ja oppilaiden kanssa tuotetaan ja opitaan.

Sivistyspuolella halusimme käytännössä kohdentaa lisämäärärahaa budjetissa erityisesti tuntikehykseen, tarkemmin  kieliopintoihin ja niin sanottuihin jakotunteihin. Valitettavasti Kaarina ei toistaiseksi ole kokeilukuntien joukossa, missä ensimmäinen vieras kieli alkaisi jo ensimmäiseltä luokalta. Esittämällämme reilun 200 000 euron lisäyksellä toivomme, että valittavana olevien kielien kirjo monipuolistuu ja pienempikin oppilasmäärä antaisi mahdollisuuden aloittaa kielen opiskelu eri kouluissamme.

Ilahduttavaa budjettikäsittelyssä ylipäätään on ollut vahva yhteinen näkemys, jossa ryhmien hyvällä yhteistyöllä päiväkotien ryhmäkoot voidaan pitää nykyisellään ja oppimateriaaleihin lisätään rahaa.

Käyttötalous on Kaarinassa kokonaisuutena melko vakaalla pohjalla tulevana vuonna. Verotulot kasvavat hyvän taloussuhdanteen ja vahvan yrityskentämme johdosta.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvupaineita on väestön ikääntyessä, mutta Kaarina ottaa käyttöön vuosittain uusia ketteriä toimintamalleja. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä perhehoitokylä, jonka yksi hoitovuorokausi maksaa vähemmän kuin yksi tunti kotipalvelua.

Meille kokoomuksessa on tärkeää, että Kaarina panostaa tulevina vuosina vahvasti palveluseteleiden käyttöön. Palveluseteleiden käytön myötä alan paikalliset yritykset vahvistuvat ja soteuudistuksen tullessa meidän ei tarvitse ryhtyä etsimään valinnan vapautta Maskusta tai Raumalta, vaan tuottajat ovat täällä lähellä.

Investoinneista hallituksen puheenjohtaja puhui jo perusteellisesti. Mittavien kouluinvestointien vuoksi pidimme muun muassa tämän virastotalon laajamittaisen peruskorjauksen siirtoa perusteltuna. Kaarinaan rakennettavaan palloiluhalliin toivomme, että sponsoreita todella halliin on löydettävissä, eivätkä suunnitelmat sponsorirahasta jää vain puheen tasolle.

Yksi aiempien vuosien investointipäätös on lähellä valmistumistaan, nimittäin tuo vireinen Kaarina-talo otetaan käyttöön juhlavin menoin itsenäisyyspäivänä. Sata vuotiasta Suomea kelpaa juhlistaa erityisesti uuden kirjaston muodossa. Kirjastoa voitanee pitää suomalaisen lukutaidon ja sivistyksen yhtenä keskeisimmistä kulmakivistä ilmaisen peruskoulun ohella. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kokoomus, Kaarina, Budjetti, Terve talous, Sivistys

Politiikka on kova laji

Maanantai 13.6.2016 - Sanna

Kokoomuksen puheenjohtajakisan ratkettua Lappeenrannassa, Timo Soini lähetti terveiset Stubbille, että politiikka on kova laji. Ja sitä se todellakin on.

Jos politiikan kovuus ilmenee semisti jo paikallistasolla, sen täytyy olla potenssiin sata valtakunnan tasolla. Seurasin paikan päällä kolmen ehdokkaan tunnelmia perjantain puutarhajuhlista aina lauantain iltajuhlaan asti.

Lauantaiaamuna kaikki ehdokkaat kävivät tervehtimässä piirien kokousedustajia heidän omissa ryhmäkokouksissaan. Mietin, että ei ole helppoa mennä saliin, jossa 99 prosenttisesti jokaisen rintapielessä komeilee kilpailijan pinssi. Lepomäki kuvailikin humoristisesti tilannetta leijonanluolaksi.

Vielä vaikeampaa on nousta lavalle heti tuloksen ratkettua ja ryhtyä hymyssä suin kommentoimaan tulosta tuhatpäisen yleisön, kaikkien medioiden valokeilassa. Stubb piti salissa puheen, joka sai ainakin omat ja kaikkien ympärilläni istuneiden silmät kostumaan. Moni kommentoi puhetta illalla, että tuollaisella puheella ennen vaalia Stubb jatkaisi nyt puheenjohtajana.

Iltajuhlasta käveli pois helpottuneen ja vapautuneen oloinen Stubb. Stubb itse sanoi heti vaalin jälkeen, että politiikassa ei kannata olla katkera, vaan kiitollinen siitä, mitä on päässyt tekemään ja kokemaan. Hän vaikutti toteuttavansa tätä ajatusta omakohtaisesti.

Orpon kannattajat iloitsivat voitosta, mutta hillitysti. Voitonriemua ei voi olla hieman himmentämättä se, että istuva puheenjohtaja vaihdettiin, vaikka kaikkien iloksi kisa vietiin loppuun saakka porvariston hillityllä charmilla.

Elina Lepomäkeä toivottiin mukaan varapuheenjohtajakisaan, mutta toive osoittautui turhaksi. Elinan tinkimättömyyttä kuvaa hänen vaalia edeltänyt puheensa: ”Olen mieluummin päivän leijonana kuin tuhat päivää lampaana.”. Elinan tulos on joka tapauksessa huikea, sillä 122 ääntä eli 15 prosenttia on kerätty puhtaasta nollasta alkaen. Stubbilla ja Orpolla tunnettuus ja näkyvyys jo lähtötilanteessa oli aivan eri luokkaa. 

On myös huomattava, että suurimmat ja pitkällä uralla menestyneimmät poliitikkomme ovat kokeneet urallaan myös tappioita. Jos aina onnistuu kulkemaan vain myötätuulella, politiikka ei ole näyttänyt todellisia kasvojaan.

Se tunne, kun olet kertonut kaikille julkisesti haluavasi jonkin työ, etkä kovasta yrittämisestä huolimatta sitä saa, kasvattaa luonnetta. Onneksi jokainen lauantaina puheenjohtajaa äänestänyt on tuon työn ja tunteen kokenut joko itse ehdokkaana tai ehdokkaan puolesta työtä tehneenä. Se pehmittää sydäntä iloitsemaan voittajan kanssa, mutta myös ymmärtämään kisassa hävinneiden tunnelmia.

Vaikka politiikka on äärimmäisen kova laji, se on myös kiva ja kiehtova laji. Istuitpa viikonloppuna kokouslounaalla tai iltajuhlassa, ympärilläsi on ihmisiä, jotka jakavat saman arvomaailman ja innostuksen yhteiskunnan kehittämiseen. Omaa intohimoa ei tarvitse salailla, kuten monessa työpaikan kahvipöydässä, vaan asioita voi analysoida ja rakentaa yhdessä, vaikka aamuun saakka.

Stubb voi iloita siitä, että painekattilassa lämpötila laskee nyt huomattavasti, ainakin hetkeksi. Osaajille löytyy aina kiinnostavia tehtäviä, jossa tehtävä ja tekijä ’mätsäävät’. Lepomäki voi iloita siitä, että käytännössä jokainen kokoomuslainen, ja aika moni muukin tietää nyt Elinan ja ennen muuta hänen kiinnostavat näkemyksensä. Edessä on lukemattomia mahdollisuuksia, toivottavasti politiikassa, ei sen ulkopuolella.

Orpolla on tukenaan selvä enemmistö, jonka turvin niin hallitustyötä kuin kokoomustakin voi ryhtyä reivaamaan tukevammin halutulle kurssille. Työtä on paljon, joten toivottavasti mahdollisimman moni kokee politiikan olevan kovan lisäksi myös äärimmäisen kivaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kokoomus, Puheenjohtajakisa Puoluekokous2016

Miehen työ

Torstai 5.5.2016 - Sanna

Viime viikot on kohistu kokoomuksen puheenjohtajakisasta ja siitä, että kahteenkymmeneen vuoteen ei istuvaa puheenjohtajaa ole haastettu. Tyypillinen fraasi ja uskomus, joita Suomen yhteiskunta on pullollaan.

On terveen puolueen ja kansanliikkeen merkki, että tilanteeseen reagoidaan, kun asiat eivät mene toivottuun suuntaan. Tämän keskustelun avaamiseksi suurimman työn on tehnyt kansanedustaja Elina Lepomäki. Tällaista työtä suomalaisessa yhteiskunnassa kutsutaan miehen työksi.

Eilen tiistaina sisäministeri Petteri Orpo ilmoitti lähtevänsä kisaan mukaan. Ilmoitusta oli jo ehditty toivoa ja odottaa monella suunnalla. Ilman Lepomäen rohkeaa avausta puheenjohtajakisan käynnistämiseksi, tuskin koko kisaa olisi syntynyt.

Lepomäestä ei tässä kisassa voi tulla puheenjohtajaa. Hän edustaa markkinaliberaalia linjaa, mitä kokoomuksessa kyllä tarvitaan ja sitä kannattaa kuunnella. Puolueen puheenjohtajaksi valitaan kuitenkin enemmän keskitien kulkija, jota Petteri Orpo edustaa. Lepomäen toivoisin osallistuvan myös varapuheenjohtajakisaan, jotta puoluejohto olisi mahdollisimman monipuolinen ja moniääninen.

Kesäkuun alussa on mukava kääntää auto kohti Lappeenrantaa ja lähteä äänestämään Petteri uudeksi puheenjohtajaksi. Hänen takanaan on äärimmäisen helppo seistä liput liehuen ja banderollit päristen, kun viimeisiä kampanjoita lauantaina Saimaan rannalla tehdään. Mutta Petterin takana on helppo seistä myös, kun alkaa arki. Elinalle suuri kiitos, että tämä on mahdollista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kokoomus, Puheenjohtajakisa Puoluekokous2016

Kittilä vai Kaarina

Torstai 24.3.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 24.3. ja Kaarina-lehdessä 6.4.

Kaarina on tunnettu erinomaisista julkisista palveluistaan ja hyvästä taloudestaan. Sen perustana ovat olleet asiansa osaavat virkamiehet ja päättäjät.

Tätä hyvien palveluiden ja kestävän talouden tasapainoa ainakin Kokoomus on luvannut äänestäjilleen vaalia ja siksi jouduimme jättämään valtuuston Valkeavuoren kouluinvestointia käsittelevään asiankohtaan eriävän mielipiteen. Suurimpana riskinä pidimme hankkeen luottamushenkilöpohjaista valmistelua, missä virkamiehet oli pitkälti ohitettu.

Kuluvalla vaalikaudella Kittilän kunnasta on kuulunut kummia. Siellä valtuutetut ovat ylittäneet valtuuksiaan ja soppaa puidaan nyt oikeusasteissa. Luottamushenkilöiden on tunnettava oma vastuunsa, mutta myös roolinsa, missä virkamiehet valmistelevat ja luottamushenkilöt päättävät.

Lähes samaan aikaan kouluinvestoinnin kanssa päätettäväksemme tulevat varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen mahdollinen kasvattaminen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Lisää arkeen varsin konkreettisesti vaikuttavia leikkauksia lienee myös jatkossa luvassa.

Kannammekin suurta huolta, panostammeko kaikki liikenevät rahat omiin osin tarpeettomiinkin seiniin palveluiden kustannuksella. On myös mietittävä, miten huolehdimme kuntalaisten tasapuolisista palveluista; kaikkia investointeja ei voida tehdä kanta-Kaarinaan, kun kaarinalaiset asuvat myös Piikkiössä ja Littoisissa.

Kokoomus haluaa olla jatkossakin yksi neuvotteluiden osapuoli ja vahvasti mukana kaarinalaisessa päätöksenteossa. Emme kuitenkaan voi, emmekä halua haudata lupauksiamme äänestäjillemme tasapainoisesta taloudesta, hyvistä palveluista ja kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta. Toivottavasti näiden arvojen kanssa on yhä sijaa neuvottelupöydässä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Talous, Investoinnit, Kokoomus

Kolme syytä

Sunnuntai 22.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään Turun messu- ja kongressikeskuksessa muutama ohikulkija sanoi minulle, että aina olen kokoomusta äänestänyt, mutta enää en äänestä. Kun kysyn, mitä puoluetta aiot nyt äänestää, tulee hiljaista. 

Niin, mikä on aito vaihtoehto, jos on aina ennen äänestänyt kokoomusta? Vasemmalle on vaikea mennä. Perussuomalaiset eivät vakuuta. Keskusta? Mitä seuraa, jos äänestää keskustaa? Todennäköisesti Suomeen tulee punamultahallitus. 

Syyt, miksi ihmiset ovat ärsyyntyneitä kokoomukseen, liittyvät jatkuviin veronkorotuksiin, velkaantumiseen, päätösten tekemättä jättämiseen ja yrittäjien asioiden unohtamiseen. Nämä ovat monelta osin seurausta liian laajasta hallituspohjasta ja yhteisen tilannekuvan puuttumisesta jo heti hallituskauden aluksi. Jos tilannekuva on väärä, tuskin myöskään toimenpiteet voivat olla oikeita. 

Mitä sitten seuraa punamultahallituksesta? Onko SDP perinteisesti veronkorotusten vai kohtuullisemman verotuksen kannalla? Miten vasemmistopuolueet suhtautuvat elvytykseen ja sitä seuraavaan velkaantumisen kasvuun? Entä, onko SDP perinteisesti ollut yrittäjän asialla? Onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne profiloitunut kevään aikana näkemys- vai etupoliitikkona? Millaisia vahvoja ministerikandidaatteja punamultahallitukseen löytyy? Onnistuisiko Juha Sipilä muuttamaan SDP:n linjauksia hallituksessa nykymenoon verrattuna?

Minusta Suomen etua ajaisi parhaiten nimenomaan porvarihallitus, ei punamultahallitus ja siksi kannattaa äänestää kokoomusta, vaikka kulunut hallituskausi ei miellyttäisikään. 

Tosiasiassa kokoomus ei ole katoamassa maailmankartalta, vaikka äänestäisi miten. Siksi kannattaakin huolehtia siitä, että kokoomuksen kansanedustajina istuu niitä vahvoja päättäjiä, jotka ymmärtävät työn, talouden, yrittämisen ja ihmisten arjen päälle. Se edellyttää myös uusien kansanedustajien valitsemista eduskuntaan. Sisältäpäin voi linjan valintaan vaikuttaa kaikkein eniten. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Kokoomus, Porvarihallitus, Työ, Yrittäminen

Yrittäjän Päivänä

Perjantai 5.9.2014 - Sanna

*Kirjoitus julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuorossa 5.9.2014

Voi sitä riemun määrää muiden puolueiden, mutta mitä ilmeisimmin myös median keskuudessa, kun pitkään niin gallupeja kuin maata johtanut Kokoomus on peräjälkeen tehnyt useampia harha-askeleita. 

Kokoomusaisena ei ole syytä painaa päätä pensaaseen ja väittää, että mitään hassua ei ole tullut sanottua tai tehtyä. Sanoja on asetettu väärin, myös tietämättömyyttä ja arvostelukyvyn puutetta on ilmennyt. Silti. Tämä asioiden saama mittakaava kertoo kyllä enemmän muista intresseistä kuin pelkästään vääristä sanoista tai teoista. Erityisen kiinnostavia ovatkin ilmiöt näiden esiin nousseiden ja ahkerasti esillä pidettyjen tapahtumien taustalla.

Joskus taannoin muistelen, että kaikki poliitikot eivät olleet tienneet maitolitran hintatasoa ruokakaupassa. Se oli järkyttävää ja siitä saakka jokainen poliitikko on visusti painanut mieleensä maitolitran hinnan kaupassa käydessään. Tosin tämä kohu oli aikana ennen Lidliä, joten nykyään hintakeskusteluun liittyisi myös paljon kertova kysymys siitä, mistä kukin poliitikko maitonsa hankkii.

Mitä tulee "tuolileikkiin", on todettava, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin maan tapa, jota myös muut puolueet ovat olleet vuosikymmeniä luomassa ja pönkittämässä. Yhtään sen puolustettavampaa se ei silti ole. On todellakin aika luoda uusi toimintakulttuuri ja luopua maan tavasta, kuten Stubbkin on puheenvuoroissaan tällä viikolla todennut. Tämä tietysti koskee jatkossa myös muita puolueita.

Palkkakohun taustalla oli lapsilisäuudistus, josta olen Ben Zyscowiczin (YLE Kyselytunti 4.9.) kanssa täysin samoilla linjoilla. Olisiko yksinkertaisempaa peruuttaa ainakin osa suunnitellusta lapsilisäleikkauksesta. Nyt tekeillä oleva veromalli lisää verottajan työtä ja byrokratiaa, jolloin kokonaiskustannus lienee alkuperäisellä leikkauksella säästettyä summaa huomattavasti suurempi.

Lastenvaunut herättänevät tunteita puolesta ja vastaan. Olipa kyse maahanmuuttajista tai sosiaalituista yleisemminkin, välillä on uskallettava puhua ääneen siitä, onko oikein, että tuilla on varaa hankkia iPadeja, iPhoneja, Gessleinin kärryjä tai merkkivaatteita, jos niihin ei työtä tekevällä kansalla ole varaa. Meillä on todellakin paikoitellen liian löysät ja toisaalta liian mittavat sosiaaliedut, eikä se suinkaan lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta yhteiskunnassamme. Mutta saavatko asiasta puhua muut kuin perussuomalaiset leimautumatta rasisteiksi?

Kohun seassa on ollut myös palkkatulojen muuttaminen pääomatuloksi. Järjestely on ollut Suomen lakien mukaan laillinen, joten sinänsä asiassa ei mitään laitonta ole tapahtunut. Täysin nuhteetonta kansalaista Suomesta on vaikea löytää, jolloin poliitikkojenkin taustalta voitaneen lähes 100% varmuudella löytää jotain, mikä näyttää jälkikäteen arvioituna tarpeettomalta tai jopa kyseenalaiselta.

Sen sijaan verokysymykset laajemmin ovat äärimmäisen tärkeitä juuri tänään, Yrittäjän Päivänä 5.9. Todellista liiketoimintariskiä yritystoiminnassaan kantavat yrittäjät varmasti toivovat, että verohelpotukset kohdennetaan sinne, missä voidaan aikaansaada innovaatioita, investointeja, työllisyyttä ja kasvua, ei ainoastaan parannusta omaan ansiotasoon. Moni yrittäjä myös toivoo, että veropolitiikka ei olisi vuosittain tempoilevaa hötkyilyä, vaan pidemmällä aikavälillä ennustettavissa oleva osa liiketoiminnan reunaehtoja.

Tänään Turun Sanomien mielipidepalstalla RKP-Nuorten puheenjohtaja Ida Schauman peräänkuuluttaa arvonlisäverovapaan eurorajan nostoa 8 500 eurosta 50 000:een. Avaus on todella tärkeä, vaikka hyppäys ei olisi edes aivan niin suuri. Arvonlisävero on raskas vero etenkin aloittavalle yrittäjälle, josta ei juuri puhuta. Toinen työllistämiseen vaikuttava tekijä olisi yrityksen maksamien sivukulujen poisto ensimmäisen työntekijän osalta.

Tehtävien vaihdon yhteydessä pääministeri Stubb totesi, että "Me tarvitaan kansanedustajia, joilla on kokemusta aivan oikeista töistä." (IL 3.9.). Monen yrittäjän ja palkansaajan näkökulmasta toive on olennainen. Päätöksentekijöillämme tulee olla laaja kosketuspinta yritys- ja työelämään, eritoten ihan tavalliseen arkielämään. Vain sitä kautta päätöksistä syntyy realistisia ja arjessa toimivia. Juuri siksi myös päättäjien pitää tietää paljonko maksaa maitolitra ja montako litraa sitä kunkin palkalla on mahdollista ylipäänsä ostaa. Kokemusperäinen tieto on usein osaamista parhaimmillaan.

Isoja asioita tapahtuu maailmalla ja tänään vietämme päivää niiden kunniaksi, joiden varassa merkittävä osa Suomen tulevaisuuden menestyksestä makaa. Yrittäjän Päivän teemaan sopinee ajatus, että tärkeintä ei ole vältellä virheitä, etsiä virheitä, löytää syyllisiä tai jäädä virheisiin kiinni päivästä ja viikosta toiseen. Tärkeämpää on tehdä ja yrittää, välillä epäonnistua, oppia virheistään ja taas jatkaa yrittämistä täydellä teholla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Kokoomus, Asenne