Sovitaanks vielä yks juttu

Torstai 7.4.2016 - Sanna

Nyt kun on melkein kokonainen vuosi puuhattu yhteiskuntasopimuksen parissa, josta sittemmin sukeutui kilpailukykysopimus, saamatta juuri laihaa sopua kummempaa aikaiseksi, voisi olla sopiva hetki pysähtyä miettimään uutta yhteiskuntasopimusta.

Sellaista, jonka ulkopuolelle ei nykysopimuksen malliin jäisi lukematon määrä itsensä työllistäjiä, osa-aikaisia, yrittäjiä, työttömiä ja muuten työelämän ulkopuolelle jääneitä. Se koskisi kaikkia, ja aivan erityisesti se koskisi mediaa. 

Sattuiko kukaan muu kiinnittämään huomiota Nokian irtisanomisuutisiin. Taas lähtee 1300 työpaikkaa Suomesta, mutta eihän tässä sinänsä ole mitään uutta. Ikävää kyllä. Asia sai minuuttikaupalla näkyvyyttä illan pääuutisissa ja aamun digilehdissäkin se oli vähintään sivun jutulla käsitelty. 

Seuraavalla sivulla yhden lauseen mitalla ja illan pääuutisten otsikkokarusellissa kolmella sanalla oli maininta Fazerin 100 miljoonan investoinneista seuraavan kolmen vuoden aikana. Hemmetti sentään 100 miljoonaa on tolkuttoman suuri ja hieno investointisumma, joka muuten on kolmasosa hallituksen kehysriihen 370 miljoonan säästöistä. Investoinnin positiivisia kerrannaisvaikutuksia en uskalla, enkä edes osaa arvioida.

Mutta ei, slaavilaismelankoliseen henkeen me täällä Pohjolassa kärsimme ja kuihdumme. Kaikki lähtee, jäät ja talvi ja työpaikat ja laivat ja lentokoneet. Köyhiks oomme syntyneet ja köyhiks me taas tuumme, vai mikä voisi olla vahva suomalainen kansanviisaus kuuseen kurkottamisen ja katajaan kapsahtamisen ohella. 

Kyllä vanha viisaus siitä, että mihin keskityt, sitä saat, pitää varsin hyvin paikkaansa. Siksi kannattaisi nyt pysähtyä, miettiä ja sopia koko yhteiskunnan voimin, että käännetäänpä katseet sinne kadun aurinkoiselle puolelle, emme nimittäin mahda nyt mitään, mutta kesä on tulossa (sateinen ja kylmä varmasti, sanovat kuitenkin monet). Ruotsalaiset osaavat tämän ja siinä missä olemme lukeneet ruotsia ilolla tai pakolla koulussa vuosia, voisimme omaksua naapurista vähän asennetta muutaman ruotsinkielisen lauseen lisäksi. 

Ensi syksynä verotiedot julkaistaan kyllä, mutta listojen kärkeen nostetaan eniten veroja maksaneet henkilöt ja yritykset, ei eniten tienanneet. Miksi julkaista kateuskatalogia, kun samalla voisi tehdä veronmaksusta hyveen. 

Pääuutisiin nostetaan isoilla jutuilla investoinnit, isot kaupat, kasvut ja rekrytoinnit. Pikkumaininta riittää, jos joku Nokian kaltainen vakioirtisanoja irtisanoo väkeään. Sillä ei ikävä kyllä ole merkittävää uutisarvoa enää. 

Mankuminen työpaikoilla voidaan sopimuksen puitteissa myös lopettaa. Jos työnantaja maksaa kuukausipalkan, tuli kauppaa tai ei, olit ahkera tai et, työterveyden, sairasajan palkan, loma-ajalta täyden palkan ja lomarahat, liikuntasetelit, lounasedun, kilsakorvauksen, puhelinedut, työtilan, laitteet, IT-tuen jne. niin kannattaa pitää vähän pienenmpää meteliä taukokahvin mausta tai tympeästä pomosta. 

Naivia tai ei, voidaanko sopia, että otetaan sellainen iloisempi asenne ja kiinnitetään enemmän huomiota hyviin asioihin, kiitollisuuden aiheisiin. Hyvä tästä tulee!

Avainsanat: Hallitus, Mediat, Yhteiskuntasopimus, Asenne

Turku maan kakkoseksi

Sunnuntai 15.11.2015 - Sanna Vauranoja

Riitta Monto ruotii ansiokkaasti Turun Sanomien pääkirjoituksessa Turun ja Tampereen eroja: miksi Tampere menestyy paremmin kuin Turku. Tampereella käydessä tulee tunne kuin vertaisi Helsinkiä New Yorkiin. Toisaalta, Tampereella opiskelleena ja asuneena, Turku on silti paras kaupunki, jonka itse olen Suomesta löytänyt.

Havainnot päätöksenteon ketteryydestä ovat epäilemättä oikeita. Myös yhteistyön sujumattomuus kehyskuntien kanssa on yksi osatekijä. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi Lempäälässä on Ideapark kuten Mylly Raisiossa, Pirkkalassa lentokenttäkeskittymä, kuntaliitoksia ei ole tehty ja ympäristökunnissa vielä vauraampaa väkeä kuin täällä. Emme siis saa päästää itseämme liian helpolla.

Soteuudistus muuttaa koko kunta-ajatusta radikaalisti. Nyt näköpiirissä ovat rakenteet, joissa yhteistyö muuttuu mahdollisuudesta välttämättömyydeksi – ja hyvä niin.

Mikään hallintorakenneuudistus ei koskaan vedä vertoja ajattelutapojen muutokselle. Ja niitä pitäisi ravistella tällä meillä päin. Turussa voitaisiin opetella ajattelemaan naapurikuntia vahvoina kumppaneina, kuten monet yritykset suhtautuvat omaan verkostoonsa. Turun ei tarvitse tuottaa kaikkia palveluita itse, vaan osan se on ulkoistanut verkostoonsa naapureilleen.

Naapureissa pitäisi taas vihdoin ymmärtää, että ei olisi menestystarinaa nimeltä Kaarina tai Lieto, jos ei kyljessä olisi sellaista vetovoimatekijää kuin Turku. Olemme siis puolin ja toisin vahvasti riippuvaisia toisistamme ja sen tosiasian hyväksyminen on toimivan yhteistyön ja uudenlaisen kulttuurin perusta.

Oikeasti asiat lopulta tapahtuvat ihmisten kesken, sinun ja minun. Miten minä tänään voin rakentaa yhteistyötä naapureihin, voisinko soittaa tutulle Turkuun ja ideoida uutta yhteistyömallia. Puhunko kahvipöytäkeskustelussa naapurista, että se nyt on sellainen… vai osoitanko arvostusta, myös arkipuheissa.

Vahvemman yhdessä tekemisen ohella toivoisin enemmän kuuntelutaitoa ja vähemmän kateutta. Siinä missä amerikkalainen näkee naapurin uuden auton ja ajattelee, mitä voin tehdä, että saisin vähän hienomman, tuumitaan täällä: toivottavasti naapuri menettää autonsa. Kateus estää meitä vetämästä kotiinpäin.

Kuuntelu tarkoittaa sitä, että hankkeita, joille ei ole tarvetta, ei jäädä härkäpäisesti jumittamaan päätöksenteossa. Näistä hankkeista ei muodostu ”juttuja”, mikäli ne edustavat liian pienen ryhmän etuja. Jos alueen asukkaat tarvitsevat toriparkkia, rakennetaan se. Jos alueen asukkaat vastustavat koko hanketta, unohdetaan se. Jos alueen yrittäjät toimivat peliteollisuudessa tai terveysteknologiassa, ei tungeta heitä logistiikkakeskittymään tai biolaaksoon, vaan tuetaan näitä toimialoja menestymään entistäkin paremmin.

Tänne tarvitaan enemmän arkipäiväistä yhteistyötä ja kuuntelutaitoa, vähemmän kateutta. 

Avainsanat: Varsinais-Suomi, Kilpailukyky, Yhteistyö, Asenne

Suomeen tarvitaan tekemisen meininkiä

Tiistai 20.1.2015 - Sanna Vauranoja

Lue Turun Sanomien Lukijan kolumnini tästä

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Asenne, Pöhinää

Yrittäjän Päivänä

Perjantai 5.9.2014 - Sanna

*Kirjoitus julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuorossa 5.9.2014

Voi sitä riemun määrää muiden puolueiden, mutta mitä ilmeisimmin myös median keskuudessa, kun pitkään niin gallupeja kuin maata johtanut Kokoomus on peräjälkeen tehnyt useampia harha-askeleita. 

Kokoomusaisena ei ole syytä painaa päätä pensaaseen ja väittää, että mitään hassua ei ole tullut sanottua tai tehtyä. Sanoja on asetettu väärin, myös tietämättömyyttä ja arvostelukyvyn puutetta on ilmennyt. Silti. Tämä asioiden saama mittakaava kertoo kyllä enemmän muista intresseistä kuin pelkästään vääristä sanoista tai teoista. Erityisen kiinnostavia ovatkin ilmiöt näiden esiin nousseiden ja ahkerasti esillä pidettyjen tapahtumien taustalla.

Joskus taannoin muistelen, että kaikki poliitikot eivät olleet tienneet maitolitran hintatasoa ruokakaupassa. Se oli järkyttävää ja siitä saakka jokainen poliitikko on visusti painanut mieleensä maitolitran hinnan kaupassa käydessään. Tosin tämä kohu oli aikana ennen Lidliä, joten nykyään hintakeskusteluun liittyisi myös paljon kertova kysymys siitä, mistä kukin poliitikko maitonsa hankkii.

Mitä tulee "tuolileikkiin", on todettava, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin maan tapa, jota myös muut puolueet ovat olleet vuosikymmeniä luomassa ja pönkittämässä. Yhtään sen puolustettavampaa se ei silti ole. On todellakin aika luoda uusi toimintakulttuuri ja luopua maan tavasta, kuten Stubbkin on puheenvuoroissaan tällä viikolla todennut. Tämä tietysti koskee jatkossa myös muita puolueita.

Palkkakohun taustalla oli lapsilisäuudistus, josta olen Ben Zyscowiczin (YLE Kyselytunti 4.9.) kanssa täysin samoilla linjoilla. Olisiko yksinkertaisempaa peruuttaa ainakin osa suunnitellusta lapsilisäleikkauksesta. Nyt tekeillä oleva veromalli lisää verottajan työtä ja byrokratiaa, jolloin kokonaiskustannus lienee alkuperäisellä leikkauksella säästettyä summaa huomattavasti suurempi.

Lastenvaunut herättänevät tunteita puolesta ja vastaan. Olipa kyse maahanmuuttajista tai sosiaalituista yleisemminkin, välillä on uskallettava puhua ääneen siitä, onko oikein, että tuilla on varaa hankkia iPadeja, iPhoneja, Gessleinin kärryjä tai merkkivaatteita, jos niihin ei työtä tekevällä kansalla ole varaa. Meillä on todellakin paikoitellen liian löysät ja toisaalta liian mittavat sosiaaliedut, eikä se suinkaan lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta yhteiskunnassamme. Mutta saavatko asiasta puhua muut kuin perussuomalaiset leimautumatta rasisteiksi?

Kohun seassa on ollut myös palkkatulojen muuttaminen pääomatuloksi. Järjestely on ollut Suomen lakien mukaan laillinen, joten sinänsä asiassa ei mitään laitonta ole tapahtunut. Täysin nuhteetonta kansalaista Suomesta on vaikea löytää, jolloin poliitikkojenkin taustalta voitaneen lähes 100% varmuudella löytää jotain, mikä näyttää jälkikäteen arvioituna tarpeettomalta tai jopa kyseenalaiselta.

Sen sijaan verokysymykset laajemmin ovat äärimmäisen tärkeitä juuri tänään, Yrittäjän Päivänä 5.9. Todellista liiketoimintariskiä yritystoiminnassaan kantavat yrittäjät varmasti toivovat, että verohelpotukset kohdennetaan sinne, missä voidaan aikaansaada innovaatioita, investointeja, työllisyyttä ja kasvua, ei ainoastaan parannusta omaan ansiotasoon. Moni yrittäjä myös toivoo, että veropolitiikka ei olisi vuosittain tempoilevaa hötkyilyä, vaan pidemmällä aikavälillä ennustettavissa oleva osa liiketoiminnan reunaehtoja.

Tänään Turun Sanomien mielipidepalstalla RKP-Nuorten puheenjohtaja Ida Schauman peräänkuuluttaa arvonlisäverovapaan eurorajan nostoa 8 500 eurosta 50 000:een. Avaus on todella tärkeä, vaikka hyppäys ei olisi edes aivan niin suuri. Arvonlisävero on raskas vero etenkin aloittavalle yrittäjälle, josta ei juuri puhuta. Toinen työllistämiseen vaikuttava tekijä olisi yrityksen maksamien sivukulujen poisto ensimmäisen työntekijän osalta.

Tehtävien vaihdon yhteydessä pääministeri Stubb totesi, että "Me tarvitaan kansanedustajia, joilla on kokemusta aivan oikeista töistä." (IL 3.9.). Monen yrittäjän ja palkansaajan näkökulmasta toive on olennainen. Päätöksentekijöillämme tulee olla laaja kosketuspinta yritys- ja työelämään, eritoten ihan tavalliseen arkielämään. Vain sitä kautta päätöksistä syntyy realistisia ja arjessa toimivia. Juuri siksi myös päättäjien pitää tietää paljonko maksaa maitolitra ja montako litraa sitä kunkin palkalla on mahdollista ylipäänsä ostaa. Kokemusperäinen tieto on usein osaamista parhaimmillaan.

Isoja asioita tapahtuu maailmalla ja tänään vietämme päivää niiden kunniaksi, joiden varassa merkittävä osa Suomen tulevaisuuden menestyksestä makaa. Yrittäjän Päivän teemaan sopinee ajatus, että tärkeintä ei ole vältellä virheitä, etsiä virheitä, löytää syyllisiä tai jäädä virheisiin kiinni päivästä ja viikosta toiseen. Tärkeämpää on tehdä ja yrittää, välillä epäonnistua, oppia virheistään ja taas jatkaa yrittämistä täydellä teholla.

Avainsanat: Yrittäjyys, Kokoomus, Asenne

Työ ompi iloni

Torstai 21.8.2014 - Sanna Vauranoja

Kesän aikana olen törmännyt aivan liian usein erilaisiin näkökulmiin, jotka voidaan tiivistää siten, että joillekin raha tulee taivaasta ja sähkö töpselistä.

Eurovaaleissa huikeaan vaalitulokseen yltänyt vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson toteaa Suomen Kuvalehden (29/2014) haastattelussa seuraavaa: "Lähdemme ihmisen vapauttamisesta.Perustuloajattelumme tähtää ihmisen vapauden lisäämiseen. Tarkoituksenamme on vapauttaa ihmiset jatkuvasta työstä."

Nyt perustulon kannattajat innostuvat, että kokoomuslainen eukko ei ymmärrä perustuloa ja se vähentäisi byrokratiaa ym. Aivan; suhtaudun perustuloon varovaisen innostuneesti, mikäli tällä voidaan purkaa lähes kaikki muu tuki ja erityisesti byrokratia tukien ympäriltä. Sen sijaan, minusta on pelottava ajatus, että joku vapauttaisi minut työnteosta.

Viikko sitten Nata White Trash Disease blogissaan kirjoittaa, että "Sinulla [suomalaisella] on sileät autotiet, ilmainen koulutus ja opintotuet, ilmainen terveydenhuolto, sosiaalituki, työttömyyspäiväraha, mahdollisuus uudelleenkouluttautumiseen, mielipide- ja sananvapaus, ruokaa kauppojen hyllyillä, vähintään minimipalkka työpaikassasi, ilmaisia harrastuksia ja valaistuja lenkkipolkuja." Sinänsä on erittäin ansiokasta nostaa perisuomalaisen valitusvirren sijaan esille asioita, joista meillä todella on syytä olla kiitollisia. Mutta ilmaisia näistä suurin osa ei ole, vaikka moni niin ajatteleekin.

Hyvin toisenlaisen näkökulman suhteestamme työhön esitti eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Arto Satonen ehdottamalla työajan pidentämistä 40 viikkotuntiin. 

Tuorein näkökulma esitettiin tänään Turun Sanomien mielipidesivulla Turun museokeskuksen johtajan Päivi Kiisken toimesta. Hänen mukaansa tulevaisuudessa 70% suomalaisista on tytöttöminä ja siksi olisi tärkeää ottaa käyttöön perustulo.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset minulle, että mikäli meidät vapautetaan työnteosta, yli 70% on jatkossa työttöminä, tarjolla on ilmaista koulutusta, sosiaalitukea, teitä ja terveydenhuoltoa, millä tämä kaikki kustannetaan. Jatkan keskustelua mielelläni edellä mainituista näkökulmista, mikäli esillä on samaan aikaan uskottava ja matemaattisesti aukoton yhtälö tuloista ja menoista.

Olen lopen kyllästynyt siihen että kansalle tarjotaan sirkustemppuja ja osa kansasta, tässä korkeakoulutettujen luvatussa maassa, vielä ostaa. Luvataan, että enää ei sinun tarvitse työtä tekemän sillä edessäsi siintää perustulo. Perustuloa voidaan kyllä maksaa ja voidaan 70 prosenttisesti olla työttöminäkin, mutta silloin on hinattava se takapuoli naapurin Mairen luokse ja hoidettava itse niin vanhukset kuin lapsetkin. Terveydenhuoltoa on näissä visioissa tarjolla vain varakkaille, sillä KAIKKI se raha, mikä 30% työtä tekevältä vähemmistöltä kerätään, kuluu yksinkertaisesti perustulon maksamiseen 70 prosentille. Mikäli tällainen yhteiskuntamalli edustaa jollekin ihmisarvon kunnioittamista ja vapautta, on vääjämättä palattava vastakkainasettelun aikaan.

Ihmismieli on rakentunut tuhansien vuosien saatossa siten, että ihmisen hyvinvointi, ei pelkästään taloudellinen, vaan eritoten henkinen syntyy työn teosta. Työtä tekemällä ihminen kokee itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Ihmisen päivä- ja viikkorytmi syntyy työn ja vapaa-ajan vuorottelusta. Olkoon Maslowin tarvehierarkia kuinka vanhentunut teoria tahansa, työ tyydyttää monia tarvehierarkian portaita, ei vain ensimmäistä. Ihminen tarvitsee enemmän työtä kuin työ ihmistä. Työ on erittäin monelle meistä perustarve ja jopa ilo, jota ilman ei sittenkään haluaisi olla.

Olisiko meidän aika siirtyä keskustelemaan siitä, millainen on työn määritelmä ja millaisia töitä me tulevaisuudessa ylipäänsä teemme. Ei niinkään siitä, tehdäänkö työtä vai ei, sillä sitä tullaan tekemään - ihan varmasti.

Avainsanat: Työ, Asenne, Vasemmisto