Share |

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Politiikka, Johtaminen, Sivistyspalvelut

Punatiiltä!

Keskiviikko 17.1.2018 - Sanna

Kaarinan kenties tunnetuin nähtävyys on Kuusiston linnanrauniot. Rauniot muodostuvat punatiilestä.

Kaarinan keskustassa 110-tien varressa punatiiltä on käytetty runsaasti. Vaikka se ei ehkä ole muodikkain, se luo omaleimaisen, lämpimän ja ajattomankin kaupunkikuvan Kaarinan keskustaan.

Nyt tästä ollaan luopumassa ja Kaarinasta on tulossa "valkoinen kaupunki". Keskusta halutaan muuttaa valkorapatuksi talo kerrallaan.

Minua mietityttää, miten ratkaisu tulee kestämään aikaa vai olemmeko me jälleen kerran pykäämässä keskustaa, joka muistuttaa 20 vuoden kuluttua 70-luvun elementtilähiöitä?

Kaarina-talosta kuulee monenlaisia mielipiteitä. Itse en ole ollut päättämässä sen ulkonäöstä, ainoastaan sen investointibudjetista ja tiloista. 110-tietä reunustavaa punatiilen henkeä olisi voitu luoda taloon laittamalla nykyisten teräslevyjen tiallle esimerkiksi kuparilevyjä, kuten talon sisältä Kaarina-salistakin löytyy kuparielementtejä. Tai vaihtoehtoisesti julkisivussa olisi osa punatiiltä.

Jos katsotaan vaikka pittoreskia Naantalin vanhaa kaupunkia, voisi meillä 2000-luvun kapunkisuunnittelijoilla olla mahdollisuus rakentaa ja kaavoittaa ajatonta ja aikanaan nähtävyydeksi muodostuvaa keskustaa. Epäilen, että sellaista me emme nyt ole tekemässä.

Tekemällä toisten perässä samoja asioita kuin muualla on tehty 10 vuotta sitten, ei synny omaleimaista kaupunkikuvaa. Toivon, että punatiilen hehku säilytetään Kaarinan kaupunkikuvassa jatkossakin ja korostetaan sillä Kuusiston linnaraunioiden henkeä, modernia ajattomuutta ja lämminhenkisyyttä keskustassamme mm. Virastotalon julkisivussa ja tulevien keskustakiinteistöjen ulkoasussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Kaupunkikehitys, Kaavoitus, Rakentaminen

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro 13.11.2017

Maanantai 13.11.2017 - Sanna

Vuosi sitten kokoomus nosti tässä samaisessa budjettikokouksessa esiin, että henkilöstökuluihin on budjetoitu 1-2 prosenttia liikaa. Ei siksi, että kokoomus olisi ollut lomauttamassa tai irtisanomassa henkilöstöä vaan yksinkertaisesti siksi, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset arvioitiin yleisesti kuntapuolella laskevan henkilöstösivukuluja 3 prosenttia.

Onneksi ihmisen muisti on valikoiva, enkä enää muista, millaisia puheenvuoroja tästä näkemyksestämme viime vuonna käytettiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että Kaarinan veroprosenttia nostettiin 0.5 yksikköä.

Kuluneen vuoden talousraportit osoittavat, että olimme oikeilla jäljillä, joskin arviomme oli maltillinen, sillä henkilöstökulut ovat jääneet lähes kolme prosenttia budjetoidusta.

Tänä vuonna ennen hallituksen käsittelyä tuo sama ilmiö toistui budjetissa. Henkilöstökuluihin olisi esityksen mukaan varattu yli neljä prosenttia lisää tämän vuoden toteutumaan verrattuna, vaikka yleiseksi palkankorotusvaraksi arvioidaan kuntapuolella noin yksi prosentti.

Päätimme, että tänä vuonna puhumme asiasta niin pitkään ja niin hartaasti, että virhe budjetissa oikaistaan. Lopulta siihen esitystemme pohjalta tehtiinkin yli kahden miljoonan korjaus ja budjetti muodostui selvästi ylijäämäiseksi.

Meille kokoomuksessa tasapainoinen talous, mutta myös koulutus ja sivistys ovat keskeisiä arvojamme. Ikään kuin löytöpalkkiona pidimme tärkeänä, että osa tuosta summasta kohdennetaan sivistyspalveluihin. Olemme joutuneet keskittymään kuluvan vuoden pääasiassa seiniin, mutta vähintään yhtä tärkeää kouluillemme on myös se sisältö, mitä kouluissa oppilaille ja oppilaiden kanssa tuotetaan ja opitaan.

Sivistyspuolella halusimme käytännössä kohdentaa lisämäärärahaa budjetissa erityisesti tuntikehykseen, tarkemmin  kieliopintoihin ja niin sanottuihin jakotunteihin. Valitettavasti Kaarina ei toistaiseksi ole kokeilukuntien joukossa, missä ensimmäinen vieras kieli alkaisi jo ensimmäiseltä luokalta. Esittämällämme reilun 200 000 euron lisäyksellä toivomme, että valittavana olevien kielien kirjo monipuolistuu ja pienempikin oppilasmäärä antaisi mahdollisuuden aloittaa kielen opiskelu eri kouluissamme.

Ilahduttavaa budjettikäsittelyssä ylipäätään on ollut vahva yhteinen näkemys, jossa ryhmien hyvällä yhteistyöllä päiväkotien ryhmäkoot voidaan pitää nykyisellään ja oppimateriaaleihin lisätään rahaa.

Käyttötalous on Kaarinassa kokonaisuutena melko vakaalla pohjalla tulevana vuonna. Verotulot kasvavat hyvän taloussuhdanteen ja vahvan yrityskentämme johdosta.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvupaineita on väestön ikääntyessä, mutta Kaarina ottaa käyttöön vuosittain uusia ketteriä toimintamalleja. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä perhehoitokylä, jonka yksi hoitovuorokausi maksaa vähemmän kuin yksi tunti kotipalvelua.

Meille kokoomuksessa on tärkeää, että Kaarina panostaa tulevina vuosina vahvasti palveluseteleiden käyttöön. Palveluseteleiden käytön myötä alan paikalliset yritykset vahvistuvat ja soteuudistuksen tullessa meidän ei tarvitse ryhtyä etsimään valinnan vapautta Maskusta tai Raumalta, vaan tuottajat ovat täällä lähellä.

Investoinneista hallituksen puheenjohtaja puhui jo perusteellisesti. Mittavien kouluinvestointien vuoksi pidimme muun muassa tämän virastotalon laajamittaisen peruskorjauksen siirtoa perusteltuna. Kaarinaan rakennettavaan palloiluhalliin toivomme, että sponsoreita todella halliin on löydettävissä, eivätkä suunnitelmat sponsorirahasta jää vain puheen tasolle.

Yksi aiempien vuosien investointipäätös on lähellä valmistumistaan, nimittäin tuo vireinen Kaarina-talo otetaan käyttöön juhlavin menoin itsenäisyyspäivänä. Sata vuotiasta Suomea kelpaa juhlistaa erityisesti uuden kirjaston muodossa. Kirjastoa voitanee pitää suomalaisen lukutaidon ja sivistyksen yhtenä keskeisimmistä kulmakivistä ilmaisen peruskoulun ohella. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kokoomus, Kaarina, Budjetti, Terve talous, Sivistys

Löydetty kaksi miljoonaa

Tiistai 7.11.2017 - Sanna

Kaarinan kaupunginhallitus on työstänyt budjettia vuodelle 2018 muutaman viikon varsin intensiivisesti. Käyttötaloudelle haasteita ovat lisänneet väistötilojen hankinta sekä Valkeavuoren yläkoululle että Hovirinnan kouluille. Investointipuolella samat haasteet ovat käsillä rakentamis- ja korjaamispäätösten muodossa.

Vuosi sitten Kokoomus esitti, että kilpailukykysopimuksen (kiky) johdosta henkilöstökuluihin voidaan budjetoida jopa 3 prosenttia vähemmän. Kaarinassa kiky huomioitiin vain yhden prosentin edestä – ja nostettiin veroa 0,5 yksikköä. Henkilöstökulujen toteutuma on kuluvana vuonna jäämässä lähes kolme prosenttia alle budjetoidun.

Kyseistä korjausta ei alun perin tehty vuoden 2018 talousarvioon, vaan arvioitu prosentin palkankorotuslisä lisättiin vuoden 2017 budjettiin, jolloin todellinen henkilöstökululisäys olisi ollut lähes 4 prosenttia. Kokoomus oli asiassa tarkkana ja hallituksessa budjettiin tehtiin lähes kahden miljoonan tekninen korjaus alaspäin, sillä henkilöstösivukulut pysyvät vuonna 2018 alhaalla. Tärkeää on huomata, että työntekijöille maksettava palkankorotusvara säilyi kuitenkin budjetissa 1,4 prosentissa, sillä kyse on sivukuluista!

Tämän kahden miljoonan ylijäämän halusimme pääosin kohdentaa eri puolueiden tuella sivistyspalveluihin. Kokoomus esitti kielivalinnaisuuksien ja tuntiresurssin lisäämistä peruskouluun yli 200 000 eurolla, SDP oppimateriaalimäärärahojen lisäystä ja Vihreät varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pitämistä ennallaan.  Näistäkin muutoksista huolimatta talousarvio on tällä hetkellä, ennen valtuustokäsittelyä ylijäämäinen.

Investointien osalta hallitus päätyi Valkeavuoren uudisrakentamiseen kokonaisuudessa, Hovirinnan mittavaan peruskorjaukseen, liikuntatilojen korvaamiseen uudella monitoimihallilla jne. Kokoomuksen esityksestä virastotalon remonttia maltillistetaan ainakin toistaiseksi muun muassa soteuudistuksen yksityiskohtia odotellessa. Hovirinnan rantasauna ja pengerrys toteutetaan, mutta haastavan investointiohjelman keskellä ei aivan kaikkia rantaan esitettyjä toiveita haluttu lähteä lähivuosille budjetoimaan.

Koulujen rakentamisesta ja korjauksesta edellytämme aktiivista viestimistä perheille ja muille sidosryhmille. Yrittäjyyden mahdollisuuksia ja lähipalveluiden saatavuutta haluamme edistää palveluseteleiden hyödyntämistä lisäämällä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Panostukset lapsiperheisiin ja sivistyspuolelle ovat sivistyspuolueelle ilo ja kunnia. Kilpailukykysopimuksesta on todellista hyötyä kuntien kustannusrakenteelle. Noususuhdanne parantaa kaupungin verotuottoja. Ja mikä parasta, yhteistyön henki tuntuisi puhaltavan kaarinalaisessa päätöksenteossa.

Tästä on mukava jatkaa kohti Suomen 100-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi muutama vuosi sitten päättämämme Kaarina-talo kirjastoineen aukeaa kaarinalaisten iloksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Sivistys, Koulut

Uutta kohti

Tiistai 6.6.2017 - Sanna

Vanha valtuusto päätti toukokuussa työnsä ja eilen maanantaina uusi valtuusto järjestäytyi.

Moni uusi ja uusivanha valtuutettu varmasti jakaa toiveeni, että tämä valtuustokausi sujuisi paremmissa merkeissä kuin edellinen ja asioita päästäisiin valmistelemaan yhdessä, mieluiten kaikkien osapuolien kanssa.

Oma roolini jatkossa on toimia hallituksen jäsenenä ja oman kokoomusryhmämme puheenjohtajana. Molemmat tehtävät ovat minulle varsin mieluisia ja varsin ilahtunut olen ryhmältäni saamasta luottamuksesta jatkaa ryhmäpuheenjohtajan tehtävissä.

Viime kaudella toimin valtuuston ohella perusturvalautakunnan jäsenenä ja 2015 kesästä alkaen puheenjohtajana. Puheenjohtajan rooli on varsin kiinnostava ja vaikuttava. Omassa lautakunnassa onnistuimme saadun palautteen perusteella ylläpitämään moniäänistä ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja päätöksentekokykymme säilyi ympäröivistä myrskyistä huolimatta varsin hyvänä.

Reilut neljä vuotta soteasioiden parissa olivat varsin antoisat ja maakunnalliset tehtävät sairaanhoitopiirin luottamustehtävissä antoivat vielä oman lisänsä tähän. Koen, että soteasiat ovatkin sivistyspuolen ohella hyvin hallussa, kun hallitustyöskentely osaltani alkaa.

Ryhmäpuheenjohtajan pestin sain vain reilu vuosi sitten keväällä. Siksi tehtävässä jatkaminen tuntuu erityisen hyvältä, sillä vuodessa ei vielä paljoa ehdi ja toisaalta, nyt vasta toimintatavat ja ihmiset alkavat olla minulle tuttuja. On myös mielekästä yhdistää hallitushuone ryhmäpuheenjohtajan rooliin, jotta asioista on aina viimeisin tieto itselläkin.

Valtuustossa olin laatimassa yhdeksän valtuustoaloitetta, liittyen muun muassa neuvolan sähköisen ajanvarauksen lisäämiseen, iltalääkärivastaanottojen lisäämiseen, Wallas Marinen pienryhmäopetustilojen ulkoilualueisiin sekä moniin johtamista kehittäviin toimenpiteisiin. Useat näistä aloitteista ovat joko toteutuneet tai toteutumassa.

Tulevalta kaudelta toivon yhteistyön ohella entistäkin ketterämpää ja innovatiivisempaa Kaarinaa. Sote- ja maakuntauudistus tulevat muuttamaan tekemistä ja asioiden painoarvoa paikallisesti. Olisi mukavaa, että erinäisten tulipalojen sammuttamisen sijaan pääsisimme rakentamaan toimintamalleja, jotka tunnettaisiin valtakunnallisestikin Kaarinan malleina.

Toimintamallit voisivat liittyä sähköisiin palvelukanaviin, kuntalaisten kanssa käytävään vuoropuheluun, ympäristöasioiden ja energiatehokkuuden parantamiseen, elinvoiman ja yrittäjyyden edistämiseen sekä viihtyisän ja uudenlaisten asumisympäristöjen syntymiseen.

Konkreettisina asioina tavoitteena on turvallinen koulutie niin terveellisen oppimisympäristön, kiusaamattomuuden, liikunnallisuuden kuin oppimisrauhankin osalta lapsillemme. Viime kaudella tekemämme aloite maisemareitistä toivottavasti myös etenee valtuustossa, sähköiset palvelut entisestään lisääntyvät ja asiakas- sekä yrityslähtöisyys kaikessa kaupungin toiminnassa lisääntyy.

Kiitän kuluneesta kaudesta kaikkia valtuusto- ja lautakuntakollegoita sekä virkamiehiä. Odotan innolla nyt alkavaa kautta, johon sain suuren mandaatin ihanilta äänestäjiltäni! Mutta ennen kuin varsinainen luottamustyö pääsee osaltani täysillä alkamaan, on mielessä vielä politiikkaakin suuremmat ja tärkeämmät asiat: tuleva perheenlisäys.

Hyvää kesää!

Sanna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Valtuusto, Yhteistyö, Luottamustehtävät, Perhe

Hyvä vanhuus

Torstai 23.3.2017 - Sanna

Kaarina-lehdessä (22.3.) perusturvalautakunnan korkea poissaoloprosentti nousi otsikoihin, kun muutama jäsen on joutunut olemaan paljon pois kokouksista. Edellisvuonna poissaoloja oli vain 7,5%, joten pitkäaikaisesta trendistä ei onneksi voi puhua. Isossa lautakunnassa työskentelykään ei ole poissaoloista huolimatta vaarantunut ja lautakunnassa on nämä neljä vuotta ollut hyvä pöhinä päällä: paljon on saatu aikaan.

Yksi tärkeä ryhmä lautakuntamme alalta ovat ikääntyneet. Kun puhumme ikääntyneistä, ensimmäiseksi kompastuskiveksi muodostuu sopivan termin valinta. Milloin puhumme senioreista, ikääntyneistä entä vanhuksista.

Vanhuksena voitaneen pitää henkilöä, joka kuuluu ikänsä mukanaan tuomien rajoitteiden vuoksi useampien kunnallisten tukipalveluiden piiriin. Kaarinassa tarjolla on laaja valikoima kotiin vietäviä palveluita kotisairaalasta kotihoitoon ja omaishoitoon aina vaativimman tason ympärivuorokautiseen hoivaan saakka. Kaarina on itseasiassa tunnettu erityisen hyvistä ikäihmisten palveluista.

Vanhustenhoidossa lähdetään siitä, että ihmiset voisivat asua kotona mahdollisimman pitkään. Monen ikääntyneen mielestä tavoite on hyvä, sillä eivät kaikki suinkaan halua lähteä kotoaan. Aina kotiin vietävät palvelut eivät kuitenkaan luo turvallista ja hyvää arkea vanhukselle. Vakavat muistiongelmat, toimintakyvyn rajoitteet ja yksinäisyys ovat suurimpia kotona pysymisen esteitä.

Yllättävintä oli tilinpäätösvertailu, josta kävi ilmi, että kotihoito maksaa kunnalle tunnissa enemmän kuin yksi hoitopäivä uudessa seniorihoitokylässämme. Kotona asuminen ei siis ole aina edes taloudellisesti järkevä vaihtoehto.

Turvallisen arjen muodostavat monet seikat: esteettömyys asuinympäristössä, lääkkeiden muistaminen, tulipalovaaran ehkäisy, kuten lieden automaattinen sammuminen jne. Moneen arjen haasteeseen löytyy jo helppoja ratkaisuja teknologiasta, kuten liesivahti, voinnintunnistin ranteessa, joka hälyttää, mikäli henkilö ei liiku tai syke muuttuu radikaalisti, turvarannekkeet ja automaattiset lääkeannostelijat.

Turvallisen arjen ja toimivan terveydenhoidon lisäksi tarvitaan monipuolista ravitsemusta, sosiaalisia suhteita ja toimintakykyä ylläpitävää liikuntaa. Moni vanhus sanoo, ettei viitsi vain itselle kokata ja syödään hyvin yksipuolisesti. Jos ruokavaliosta puuttuu esimerkiksi rautaa, seurauksena voi olla huimaus. Kaatuessa kalsiumvajeen ohentamat luut eivät kestä ja tulee vaikeita sairaalahoitoa vaativia murtumia tai lihasvoima on proteiinin puutteessa heikentynyt, eikä henkilö pääse omin voimin ylös.

Yksinäisyys taas kalvaa elämäniloa ja on vaikea tarttua ruuanlaittoon tai lähteä liikkeelle. Liikunnan puute synkentää mieltä ja heikentää toimintakykyä. Hyvä vanhuus on siis varsin monen asian summa.

Perusturvalautakunnassa me kerran kuukaudessa tasapainoilemme kaikkien näiden kysymysten, mutta myös riittävän terveydenhoidon, perhepalveluiden, lasten huostanottojen ja työttömien aktivoinnin välillä. Asiat ovat monimutkaisia, vaativat perehtymistä, mutta ovat myös varsin mielenkiintoisia.

Raha antaa raamit mahdollisuuksille, inhimillisyyttä unohtamatta. Joskus ratkaisut voivat olla pienestä kiinni, eikä raha ratkaise kaikkea. Uudet tavat tehdä ja toimia innostavat niin ikääntyneitä, heidän läheisiään kuin henkilöstöäkin. Esimerkkinä uusista tavoista tehdä on tänä keväänä perustettu kuntoutustiimi, uusien teknologioiden käyttöönotto hoivakodeissa ja kotihoidossa, kotisairaalan käynnistäminen ja yhteisöllinen perhehoitokylä.

Lisää uusia ratkaisuja on luvassa, kun ensi vuonna Kaarinassa aukeaa vanhusten palvelutori Eerikki, yhteisöllinen soluasumismuoto Onnikka IV:ään ja sähköinen palvelusivusto sopivan ikäihmisten palvelun löytämiseksi.

Usein puhutaan ongelmista, rahojen riittämättömyydestä ja vain harmitellaan asioita. On todettava, että meillä Kaarinassa on saatu aikaan hyviä asioita ja koko ajan luodaan uutta. Siitä voimme kiittää innovatiivisia ja ahkeria virkamiehiämme, aktiivisesti keskustelevaa ja uudistushaluista lautakuntaa, tietysti kuntalaisiamme, jotka palvelut mahdollistavat ja niitä käyttävät sekä yrityksiä, jotka uusia ratkaisuja alati kehittävät. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Kaarina, Turvallinen arki, Vanhuus, Ikääntyminen

Nyt jos koskaan

Perjantai 17.3.2017 - Sanna

Sote- ja maakuntajuna kiitää eteenpäin kiihtyvällä tahdilla, kuntavaalit ovat ovella. Viime kuntavaalien aikaan puhuttiin jopa kuntien pakkoliitoksista ja moni kuntapäättäjä oli varsin turhautunut tilanteeseen.

Kuntaliitoksia on Varsinais-Suomessa tehty kuluneella valtuustokaudella vain kriisikuntien osalta. Monenlaista yhteistyötä on virinnyt kuntien kesken ja muun muassa Kaarina, Lieto, Paimio ja Sauvo yhdistää laskentapalveluitaan.

Samaan aikaan Varsinais-Suomi on muuttunut positiivisen rakennemuutoksen alueeksi. Teollisuus vetää monella suunnalla ja työvoimaa haalitaan ympäri Suomen, myös rajojemme ulkopuolelta.

Jotta tämä ei jää vain suhdanteen iloiseksi oikuksi, varsinaissuomalaisten päättäjien on puhallettava yhteen hiileen. Asetelma Turku vastaan muut on toivottavasti jo menneisyyden haamuja. Turku on meidän alueemme pääkaupunki ja menestyäksemme meidän on kaikkien huolehdittava myös Turun menestyksestä.

Yhteisen tahtotilan avulla on meillä mahdollisuus saada myös toivottuja infrahankkeita alueelle. 8-tie pitää kunnostaa Nousiaisista eteenpäinkin, johtuen satamien sijainnista. 9-tiellä ei ole hurraamista ja tunnin juna on kaikkien toivelistalla. Ohikulkutie on onneksi jo saanut rahoitusta sen muuttamiseksi vihdoin nelikaistaiseksi. Föli on parantanut seudullista joukkoliikennettä hienolla tavalla.

Infrahankkeiden lisäksi on huolehdittava oikeasta osaamisesta. Diplomi-insinöörikoulutuksen saaminen Turun yliopistoon on ykkösprioriteetti. Koulutuksessa painopisteinä pitäisi olla meriklusterin lisäksi muut vahvat teollisuuden alamme logistiikasta elintarviketeollisuuteen ja teknologiaosaamiseen, julkisen sektorin ja terveysalan palvelutuotannon johtamista unohtamatta. Osaamista ja investointeja tarvitaan myös matkailun osalta, sillä Turku ja saaristo ovat hienoja matkailuvalttejamme.

Toivottavasti jokainen ehdokassitoumuksen allekirjoittanut henkilö kokee alueellisen yhteistyön tärkeänä päämääränä. Sote- ja maakuntauudistus toteutuessaan näyttää, onko kuntarajojen muuttamiselle tulevaisuudessa tarvetta. Toistaiseksi on kuitenkin parasta katsoa tämä uudistus käyttöönoton yli ja vasta sitten miettiä, mitä kannattaa tehdä seuraavaksi.

Vastakkainasettelulla ja keskinäisellä nokittelulla emme varmasti ole osa Suomen kasvukolmiota, vaan Suomi jatkaa kehitystä duopolina, Helsingin ja Tampereen välisessä kasvukäytävässä. Nyt jos koskaan meillä on huikeat mahdollisuudet menestyä myös pitkällä aikavälillä. Pidetään siitä huolta yhdessä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteistyö, Varsinais-Suomi, Yrittäminen, Työ, Menestys

Entäs lapset?

Sunnuntai 12.3.2017 - Sanna

Aamun Helsingin Sanomissa (12.3.) on kooste kotitalousvähennyksen historiasta ja nykytilasta. Parhaimmillaan vähennystä sai tehdä 3000 euroon, nyt summa on 2400 euroa, mutta tänä vuonna ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä ostetusta kotityöstä saa vahentää 40 sijaan 50 prosenttia. Kotitalousvähennys on kuitenkin edelleen vahvasti kohdistettu kotiin, ei sen asukkaisiin. 

Keskustelu käy kuumana perhevapaiden uudistamisesta ja työn sekä perheen joustavasta yhdistämisestä. Yksi työkalu tämän tavoitteen toteuttamisessa voisi olla kotitalousvähennyksen laajentaminen lasten ja miksei myös vanhusten hoitoon. 20% vähennysoikeus työntekijän palkasta pitäisi kuitenkin korottaa. 

Jo nykyisellä vähennykseen oikeuttavalla 2400 eurolla per puoliso saisi ostettua mukavasti lastenhoitopalvelua kuukautta kohden. Todennäköistä on kuitenkin se, että lastenhoitajat mieluummin toimisivat työntekijöinä kuin yrittäjinä. Tutun ja turvallisen lastenhoitajan sitouttaminen olisi helpompaa, jos tarjolla olisi tietty säännöllinen tulo ja kuukausittainen tuntimäärä. Kotitalousvähennyksen laajentaminen edesauttaisi näitä seikkoja huomattavasti. Summan korottaminen taas lisäisi työtä, verotuloja ja vähentäisi pimeää työtä. 

Toivottavasti tämä kotitalousvähennys voidaan ottaa perhevapaiden uudistuksen yhteyteen agendalle hallituksessa. Vai onko sekin kenties perussuomalaisten ideologiaa vastaan, kuten kotihoidontuen uudistaminen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kotitalousvähennys, Työ, Yrittäminen, Verotus, Lapset

Millä eväillä budjettiriihessä

Torstai 1.12.2016 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Turun Sanomissa 30.11. ja Kunnallislehdessä 29.11.

Kokoomuksen budjettiesitykset Kaarinan valtuustossa 14.11. ovat herättäneet kritiikkiä. Emme nähneet riittäviä perusteita korottaa kuntaveroa, etenkään 0,5 prosentilla ja esitimme kompromissiksi 0,25% korotusta, mikä ei muille kelvannut.

Muutosesityksemme jakautuivat neljään osa-alueeseen: lisämäärärahojen ja investointien karsimiseen, prosessien ja johtamisen kehittämiseen, valtuustossa yhdessä sovitun eläköitymisen hyödyntämiseen ja kikyn vaikutuksiin henkilöstökuluihin laskevasti. Esityksemme tosin edellyttävät syvällisempää talouden perusteiden ymmärtämistä kuin se, mitä olisi kiva saada lisää ja tehdä enemmän kuntalaisten rahoilla, mistään karsimatta tai luopumatta.

Lisämäärärahoja olisimme karsineet mm. perusturvan kuntoutustiimin hoitohenkilöstön osalta. Uskomme, että kotisairaalan ja vuodeosaston henkilöstöä hyödyntämällä olisi saatu samat säästöt ympärivuorokautiseen hoitoon, panostamalla vain uusien fysio- ja toimintaterapeuttien palkkaamiseen.

Investoinneissa kiinnitimme huomiota yhdelle toimialalle hankittavaan omaan autoon ja kuljettajaan tai aikaistettavaan julkisivuremonttiin Ristikalliossa. Myös Makarlan kevyenliikenteenväylä hämmästytti, kun samaan aikaan huomattavasti suuremman ryhmän turvallisuutta olisi palvellut keskustan liikenneympyrä.

Sijaismäärärahoja ja määräaikaisia työsuhteita voitaisiin vähentää sähköisiä palveluita hyödyntämällä. Muun muassa neuvolaan lisättiin resurssia, kun jokaisen neuvolahenkilön työpäivästä kuluu tunti pelkkään puhelimitse hoidettavaan ajanvaraukseen. Laskennallisesti tämä tunti vastaa lähes kolmen henkilön vuosityöaikaa. Sähköisellä ajanvarauksella resurssia vapautuisi asiakastyöhön.

Vuosittain eläköityy 20-30 henkilöä. Näiden töiden uudelleenjärjestelyillä olisi helppo vähentää kokonaishenkilöstömäärää noin 15 henkilöllä vuosittain. Tästä on valtuustossa yhdessä sovittu, mutta ei toteutettu. Muun muassa Turku on jo ryhtynyt keventämään organisaatiotaan kohti sotemuutoksia, missä puolet henkilökunnasta siirtyy maakunnalle.

Kilpailukykysopimuksen myötä alennetaan tai työntekijälle siirtyy työttömyysvakuutusmaksua 0,6%, sairausvakuutusmaksua 1,08% ja eläkemaksuja keskimäärin 1%, työaikaa pidennetään 24 tuntia vuodessa, lomarahoja leikataan 30% eikä palkkoja nostetaan. Nämä vaikuttanevat henkilöstömenoihin yhteensä 3%, kun nyt budjetissa on huomioitu vain 1%. Tämä siis vaikuttaa kokonaishenkilöstökuluihin Kaarinassa 2,4 miljoonalla laskevasti eikä sisällä irtisanomisia.

Olemme olleet kirjoittajan (TS 24.11.) kanssa eri kokouksessa, sillä uhkailua ei ainakaan julkisessa kokouksessa kuultu. Tällaiset väitteet pitäisi pystyä myös todentamaan. Nimittelyä ilmeni, ikävä kyllä, puolin ja toisin. Ikävää on myös se, että valtuuston suurimmalla ryhmällä kokoomuksella ei muiden mielestä ollut yhtään hyvää kehitysehdotusta. Tulkinnat budjettiesityksistämme vaikuttavat tahallisilta väärinymmärryksiltä tai sitten taloutta ei yksinkertaisesti ymmärretä.

Kokouksen vertaaminen koulukiusaamiseen on vastenmielistä. Tällaisesta retoriikasta kokoomus sanoutuu jyrkästi irti ja toteaa, että avoimessa demokratiassa jokaisella poliittisella ryhmällä on oikeus esittää muutoksia ja puolustaa omaa näkökulmaansa. Kiusaaminen ja etenkin koulukiusaaminen on kokonaan eri asia. 

Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän psta,
Sanna Vauranoja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Yhdistynyt vasemmisto, Palvelut

Valta edellyttää vastuuta

Lauantai 19.11.2016 - Sanna

Poliittisilta lähtökohdiltaan ymmärtääkseni varsin erilaiset Vihreät, Keskusta, Vasemmisto, RKP, Perussuomalaiset, SDP ja Kristillisdemokraatit olivat sopineet yhteisen jakopolitiikan budjettiin ja sen mukaan mentiin Kaarinan kaupunginvaltuustossa 14.11.

SDP:n Elo ja Keskustan Alander esittivät joitakin muutoksia yhdistyneen vasemmiston käsikirjoitukseen. Näille esityksille myös kokoomuksesta löytyi tukea.

Sen sijaan jokainen esitys, jonka Kokoomus budjettiin teki, kumottiin selkein äänestysohjein. Mikään, mitä Kokoomus esitti, ei kelvannut. Kaikki viisaus oli tässä hieman keinotekoiselta kuulostavassa koalitiossa, emmekä me saaneet parantaa mitään palveluita kaupungissamme.

Perusteluina käytettiin myös huonoa valmistelua. Siis samat tahot, jotka toivat kokonaan uusitun koulusuunnitelman Valkeavuoreen vain tuntia ennen päättävää kaupunginvaltuustoa, vetosivat nyt huonoon valmisteluun jopa 20 000 euron säästöjen kohdalla. Tulee mieleen, onko meillä sama mittajärjestelmä käytössä vai vaan kerrassaan erilainen suhteellisuudentaju.

Kokoomus esitti budjettiin monia prosessiparannuksia, pelisääntöjen yhtenäistämistä työntekijöiden osalta, sähköisten palveluiden lisäämistä, mutta kaikki olivat yhtä huonoja, mahdottomia tai kenties liian monimutkaisia ehdotuksia. Vähintään vedettiin aina esiin irtisanomiskortti, että säästöillä Kokoomus haluaa irtisanoa. Yhteiset koko valtuuston sopimat tavoitteet eläköitymisen hyödyntämisestä oli sopivasti unohdettu.

Ehkä mielenkiintoisinta oli vastaanotto esitykseemme sähköisestä ajanvarauksesta neuvolaan. Keski-ikäiset miehet puolustivat kiihkeästi puhelinajanvarausta ja teilasivat halumme sähköiseen ajanvaraukseen. Valitettavasti nyt käy usein esimerkiksi niin, että isän aikataulua on käytännössä mahdoton sovittaa annettuun aikaan, kun sitä jonotetaan kello 12-13 linjalla roikkumalla. Harva isä voi tulla siihen viereen odottamaan, josko tänään pääsisimme linjalta läpi.

Onko niin, että puolueiden perhekäsitykset eroavat niin paljon toisistaan, että isän läsnäolo perheen arjessa ei kaikille ole yhtä tärkeää. Samoin ongelmat raskaudessa ilmenevät vain puhelintunnin aikana, ei aamulla tai iltapäivällä ja etenkin nämä keski-ikäiset miehet ovat alan asiantuntijoita palvelutoiveita torppaamaan.

Siinä missä hoitohenkilökunta tai moni muu noudattaa tunnollisesti työnantajan ohjeita taukojen pituuksista tai omien asioiden hoitamatta jättämisestä työajalla, on toimialoja, joissa säännöt eivät ole samat. Yhtenäisten sääntöjen nostaminen keskusteluun oli väärin, joidenkin syrjimistä, koska osalla nyt vaan pitää säilyttää tällaiset etuudet, olkoot toiset sitten tunnollisia, jos tahtovat.

Kaarina-lehti nosti asiallisesti valtuuston kokouksen todelliset kasvot esiin kertomalla sulle-mulle -politiikasta esimerkiksi investoinneissa. Näyttää tosiaan siltä, että politiikka on Kaarinassa pahasti rikki. Äänestäjien suurin enemmistö ei suinkaan tule kuulluksi ja vallan sokaisemana on tasapuolisuus tai vastuu helppo unohtaa.

Samat teot ja toimet, joita yhdistyneen vasemmiston edustajat ovat valtuustossa harjoittaneet, ovat ehdottomasti kokoomukselta kiellettyjä. Hassu ja epälooginen organisaatiouudistus maksatetaan kuntalaisilla veronkorotuksella, massiivisia lautakuntia ei saa pienentää, koska kaikkien ryhmien on saatava edustaja kaikkialle ja omia etuja ajetaan kokonaisuus unohtaen. Sosiaalisessa mediassa esitetään laskelmia, mitä kahdeksan tunnin valtuusto maksoi, mutta samalla unohtui kertoa, että yhdistyneen vasemmiston kanta pitää lautakunnan suurempina, yhteensä yli kymmenen henkilöä, maksaa jokaisena kokouskuukautena vähintään 1760€ enemmän kuin Kokoomuksen tavoittelemat pienemmät lautakunnat ja hallitus. 

Kokoomusta syytettiin alunperin siitä, että ryhmämme oli hajanainen, eikä äänestyskäyttäytymistä voinut ennustaa. Kritiikki oli varmasti paikallaan, mutta ongelman tausta voi olla varsin yllättäväkin. Kokoomus vaikuttaa löytäneen jälleen yhteisen äänen ja yhtenäisen linjan. Valtuustonkokouksen äänestykset osoittavat sen ilahduttavalla tavalla. Yksikin voi saada paljon toraa aikaiseksi ja kun riidankylvämistä ei ryhmässä enää ole, kenties on helpompi toimia yhdessä.

Kokoomus kantaa vastuuta jatkossakin terveestä taloudesta, kunnan kehittämisestä kohti 2020-lukua, ei takaisin 80-luvulle. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista veroja korottamalla. Meille valta tarkoittaa myös vastuuta, eikä neuvottelut voi olla sanelua. Rakentavaa yhteistyötä vihdoin toivoen, mieluiten ennen vaaleja - tai viimeistään niiden jälkeen.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Yhdistynyt vasemmisto, Palvelut

Raju veronkorotus ei juurikaan paranna palveluita

Torstai 17.11.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 16.11. ja Seutusanomissa 17.11.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 4.11. kirjoitetaan otsikolla "Kisa asukkaista voi kiristyä kunnissa" ja nostaa aiheeseen kaksi näkökulmaa: veroprosentin ja koulutuksen merkityksen asuinpaikkaa valittaessa. Kun yli 12% kuntaverosta siirretään maakunnalle, jäljelle jäävät prosenttierot alkavat näyttää isoilta.

Miltä Kaarina haluaa näyttää tässä kilpailussa, kun valtuusto päätti 14.11. nostaa veroprosenttia 0,5 prosentilla. Tällä päätöksellä nousemme Turun seutukunnassa veropörssin kärkeen poikkeuksellisen korkealla kuntaverolla.

Kun vuonna 2019 yli puolet niin työstä kuin henkilöstöstäkin siirtyy maakuntaan, se vähentää luonnollisesti hallinnon tarvetta ja muun muassa kankeudestaan syytetty Turku on jo ryhtynyt keventämään hallintoa.

Kaarinassa valtuusto linjasi talousarvioissa 2015 ja 2016, että henkilöstökuluista on leikattava yhdellä prosentilla eläköitymisten ja toimenkuvien läpikäynnin avulla eli lähes miljoonalla eurolla. Valitettavasti mitään ei ole tapahtunut, vaan henkilöstön nettolisäys on vuosittain ollut 20-30 henkilöä vuodessa, vaikka muun muassa sähköiset palvelut ja teknologia tuovat helpotuksia työvaiheisiin.

Budjettiin kyllä kirjattiin, että henkilöstömenot alenevat kuluvaan vuoteen verrattuna yhdellä prosentilla, johtuen kilpailukykysopimuksen yksityiskohdista. Asiantuntija-arvioiden mukaan työvoimakustannusten pitäisi kuitenkin laskea peräti 3 prosenttia työnantajan maksamien työeläkemaksujen, työttömyysvakuutuksen, sosiaaliturvamaksujen pienennyksestä, työajan pidennyksestä ja nollakorotuksista johtuen. Kolmessa prosentissa ei ole vielä mukana julkisen sektorin lomarahojen leikkausta.

Kolmen prosentin asiantuntija-arviot ja Kaarinan budjetti ovat siis ristiriidassa tai Kaarinan kokonaishenkilökuntaa ollaan kasvattamassa 32 henkilöllä. Vastausta nettolisäykseen emme valtuustossa saaneet. Lisäksi kokoomuksessa emme usko budjettikirjauksen mukaiseen verotulojen pienenemiseen kilpailukykysopimukseen vedoten peräti kolmella miljoonalla. Vaikutukset jäänevät maltillisemmiksi ja 0,5% verokorotustarvetta ei olisi ollut.
Kokoomus ehdotti kompromissiksi 0,25% korotusta. Yhdistyneeltä vasemmistolta (SDP, Vihr., PS, Vas., Keskusta, RKP, KD ja Hollmén) ei kompromissihaluja löytynyt, vaan kuntalaisten kukkarolle oli päästävä rajulla nostolla. Nyt jaetaan ilmeisesti vaalirahaa oikein olan takaa.

Romuttaako siis Kaarina vajaassa valtuustokaudessa sen, mistä meidät tunnetaan? Turun kaupunkiseudulla Kaarinan vetovoima ei ainakaan nyt lisäänny, sillä huima veronkorotus kuluu uuteen epäkäytännölliseen ja kalliiseen organisaatioon, raskaaseen hallintoon, suuriin lautakuntiin, ei palveluiden parantamiseen.

Meille kokoomuksessa terve talous on aina ollut päätöksenteon lähtökohta. Meillä on suuri huoli, että nyt sellaista ei ole näköpiirissä.

Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta
Sanna Vauranoja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Yhdistynyt vasemmisto, Palvelut

Sivistyksellä populismia vastaan

Torstai 10.11.2016 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julakistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 10.11.2016

Erinäiset ”jytkyt” Euroopassa ja viimeisimpänä Yhdysvalloissa herättävät ihmetystä ja päivittelyä. Tuntuu, että siinä missä me kiihkeästi hämmästelemme ilmiötä Britanniassa tai Yhdysvalloissa, emme näe malkaa omassa silmässä, samaa ilmiötä omalla takapihalla.

Ihan täällä Suomessa on paljon yhden maahanmuuttovastaisen puolueen kannatusta laajempi muukalaisvihamielisyys. Meillä epäillään EU:ta ja haudotaan Finxitiä. Meillä osa haluaa sulkea rajat ja silmänsä globalisaatiolta. Meillä kerrotaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Meillä on paljon valtaa siellä, missä ei ole mitään vastuuta.

Vielä on vaikea nähdä, millaisen aikakauden keskellä me maailmassa nyt elämme, miten tämä aikakausi tästä etenee ja aikanaan päättyy. On kuitenkin täysin selvää, että kyse ei ole yksittäisen maan sivistymättömyydestä. Ja juuri sivistyksestä huolehtiminen on ainoa keinomme, jos kannamme huolta populismista.

Jotta jokainen tulisi yhteiskunnassa kuulluksi ja nähdyksi, kuten Sanni Grahn-Laasonen kirjoittaa, tärkein työkalumme on koulu ja koulutus. Suomessa on uskallettava siirtää lisää munia siihen koriin, josta ehkä olisi helppo leikata. Mutta samalla on pidettävä pää kylmänä siinä, että pelkkä koulutus ei vielä takaa sivistystä.

Sivistyksen lisäämisestä on tehtävä kansallinen kärkihanke tai muuten saatamme joutua ikävän kysymyksen äärelle, millainen asema tulevaisuudessa on avoimella ja vapaalla demokratialla. Vihapuhetta, yksinkertaisia totuuksia tai muiden typeryyttä ei nyt auta ihmetellä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA vaalit, Populismi, Koulutus, Sivistys, Nimby

Tervetuloa palveluyhteiskunta!

Sunnuntai 16.10.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.10. 

Pekka Pihlanto kirjoittaa Turun Sanomissa 8.10., että kaikkien taloudellisten säästöjen myötä palveluyhteiskunta on katoamassa.

Sopii kuitenkin kysyä, onko Suomi koskaan palveluyhteiskunta ollutkaan, vai mitä tuumii italialainen turisti automaattikahvin äärellä, buffetruokaa jonottaessaan.

Huolestuttavaa on Suomessa vallitseva vahva olettamus, että esimerkiksi terveyspalveluita tai vanhusten hoivaa tuotettaessa tarvittava rahasumma toimintatavoista riippumatta olisi jokin vakio. Julkinen sektori tekee palvelun summalla X ja yritykset lisäisivät tähän voittotavoitteensa Y, jolloin yksityisten tuottama palvelu olisi summan Y verran kalliimpaa.

Osallistuin tutkimukseen, jossa yhtenä tutkimusaihiona oli verrata voittoa tavoittelemattoman organisaation toiminnanohjausta yksityiseen. Jo pintapuolisella tutkimisella kävi ilmi, että voittoa tavoittelematon pyrkii käyttämään koko vuodelle budjetoidun summan kokonaisuudessaan, kun voittoa tavoitteleva taas pyrkii saavuttamaan budjetoidulla summalla mahdollisimman hyvän tuoton. Käytännössä tämä johtaa koko toiminnan paradigman erilaisuuteen.

On selvää, että toiminnan kaikilla tasoilla syntyy eroja, jos tarkoitus on käyttää kaikki rahat tai vaihtoehtoisesti tehdä tietyllä summalla työ mahdollisimman tehokkaasti ja hankkia lisää asiakkaita. Jos asiakkaat voivat äänestää jaloillaan, tehokkuus ei voi tarkoittaa laadun laiminlyöntiä.

Mitä tulee palvelutasoon, hallituksen tekemät muutokset henkilöstömitoituksiin esimerkiksi päivähoidossa ja nyt vanhustenhoidossa voidaan nähdä myös askeleina kohti palveluyhteiskuntaa. Laki määrittelee minimipalvelutason ja jää organisaatioiden tehtäväksi erilaistua eri tavoin joko minimitasolla tai sen yli.

Organisaatiot ja kunnat voivat tehdä aitoja arvovalintoja, panostavatko he lapsiperheiden tai ikääntyneiden parempaan palveluun vai mennäänkö minimitasolla. Tämän olettaisi myös herättävän palveluiden käyttäjät kiinnostumaan palvelutasoista: millaista hoitoa minä tai läheiseni saa ja mitä voisin itse tehdä sen parantamiseksi joko rahaa, lisäpalveluita tai aikaani käyttämällä.

Kaikki ei voi olla yhteiskunnan kontolla, ei myöskään palvelukokemuksen arviointi.

Tarvitsemme Suomessa sekä julkistaustaista että yksityistä toimintaa, jotta näiden välillä terve kilvoittelu säilyy. Vastakkainasettelusta, jossa professori toteaa Yle A-studiossa (6.10.) virkamiehen siirtyneen ”vastakkaiselle puolelle” yksityiselle, on päästävä nopeasti eroon.

Meillä on, ja tulee olla, erilaisia toimijoita. Jos yritykset nähdään ”vastakkaisena osapuolena”, tulevaisuutemme näyttää varsin huonolta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Julkinen sekotri, Yksityinen sektori, Toiminnohjaus, Sote, Yrittäminen

Avointa dataa

Torstai 19.5.2016 - Sanna

Kirjoitus julkaistu alunperin Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Meitä suomalaisia on reilut viisi miljoonaa. Me kilpailemme globaaleilla markkinoilla osaamisellamme, emme hinnalla. Siksi niin iso osa nuorista halutaan saattaa mahdollisimman korkean koulutusputken läpi. 

Olen usein miettinyt, että miksi emme saman tein muuttaisi koko koulutuslogiikkaamme avoimeksi. Suomessahan kaikki koulut ja korkeakoulut ovat julkisin varoin rahoitettuja. Miksi niiden synnyttämät aineistot eivät voisi siten olla kaikkien saatavilla?

Maria Lassila-Merisalo ja Sinikka Luokkanen kirjoittavat Helsingin Sanomien Vieraskynässä 16.5. että ammattikorkeakouluille pitäisi saada oma julkaisufoorumi. Olisin valmis viemään idean huomattavasti pidemmälle, sillä suomalaiselle lukijalle, yrittäjälle, poliitikolle, opsikelijalle tai työntekijälle ei ole merkityksellistä, onko tieto tuotettu ammattikorkeassa, yliopistossa tai peruskoulussa, mikäli tieto on relevanttia.

Opetusministeriö voisi polkaista käyntiin portaalin rakentamisen, jonne oletetaan kaikkien suomalaisten julkisten opinahjojen toimittavan materiaalia: opetusmateriaaleja, tutkielmia, graduja, lisensiaattitöitä ja väitöskirjoja. Opetusministeriö voisi samalla tarjota kanavan opetuksen lähettämiseen livenä ja jopa tallenteiden tarjoamiseen. 

Normaalit tekijänoikeudet olisivat tietysti voimassa eli materiaalia saisi vapaasti lukea tai katsoa, mutta sen lataaminen, käyttäminen tai jatkojalostaminen edellyttäisi luvan pyytämistä sen tekijältä. Portaalissa olisi mahdollisuus myös lahjoittaa tekijälle haluamansa summa.

Yksityiset koulutus- ja valmennusyritykset joutuisivat maksamaan tietyn summan, mikäli haluaisivat tuoda omia materaalejaan portaaliin. Yksityisten tuottamat materiaalit voisivat olla myös käyttäjille maksullisia. Julkisesti tuotettu materiaali olisi kaikkien saatavilla ilmaiseksi, koska niiden tuottaminen on kustannettu verovaroin.  

Järkyttävää, sanoisivat monet. Mutta miksi? Kaikilla suomalaisilla olisi mahdollisuus kehittyä ja sivistää itseään ajasta ja paikasta riippumatta. Välivuodelle jäänyt opiskelija voisi opiskella jo ensimmäisen vuoden aineistoa ja suorittaa tentit tutkinto-opiskelijaksi päästyään. Tutkinnot myönnettäisiin vain opinto-oikeuden saaneille. Tosin, opiskelijaksi pääsisi ylioppilastodistuksella, ei pääsykokeilla. Koska aineisto olisi aina saatavilla, opinnot alkaisivat perinteisen syksyn ohella vaikka neljä kertaa vuodessa. 

Mikä parasta, kuka tahansa meistä matti- ja maijameikäläisistä voisi halutessaan opiskella esimerkiksi ranskan kieltä tai tutustua helposti oman alan uusimpaan tutkimukseen ja näin päivittää omat tietonsa. Hyötyisivät niin työntekijät kuin työnantajat. 

En näe, että näinä avoimen datan aikoina tästä toimintamallista juuri olisi haittaa. Opettajat ja yritykset voisivat tarjota materiaalisensa oheen maksullista yksityis- tai ryhmäopetusta etäyhteyksien avulla. Osaamistaso nousisi, joku joskus saattaisi lukeakin suurella vaivalla tehdyn tutkimuksen, opintoajat lyhenisivät, innovaatiot yrityksissä lisääntyisivät ja Suomesta tulisi jälleen Pisa-menestykseen verrattava tiedon kärkimaa, jota kaikki kävisivät benchmarkkaamassa. 

Kuinka monta kertaa on todettava, että 2000-luvulla tieto on yhä valtaa, mutta vain jaettuna. Toimisiko tällainen ratkaisu tiedon jakamiseen ja osaamisen kehittämiseen täällä Pohjolassa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koulutus, Sivisty, Korkeakoulut, Oikea osaaminen

Virkamies pysyköön lestissään

Perjantai 13.5.2016 - Sanna

Erityisesti vasemmistopoliitikot nostivat älläkän, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ilmoitti siirtyvänsä Terveystalon palvelukseen. Olen todella hämmästynyt keskustelun sisällöstä, jossa ajatellaan , että virkamies ei voisi siirtyä virasta yksityisen työnantajan palvelukseen, koska hänellä on julkisista palveluista jotain salaista tietoa. ? .

Keskustelun taso kertoo juuri niistä skeemoista ja ajattelumalleista, joita yhteiskunnassamme on ikävä kyllä aivan liikaa. Joitakin niistä mainitakseni, yritykset ovat pääsääntöisesti ylikansallisia Panamayhtiöitä. Yritykset tuottavat vain voittoa omistajilleen ja kaikki yritykset repivät voiton työntekijöisen selkänahasta. Julkinen palvelu on laadukasta, yksityisistä sen sijaan ei koskaan tiedä. Yksityiset palvelut ovat kalliimpia, koska hintojen päälle tulee voiton osuus. 

Minusta olisi aivan välttämätöntä, että virkamiehet työskentelisivät myös yksityisellä ja yksityiseltä sektorilta voisi siirtyä virkamieheksi. Olisi hienoa, jos virkamies ymmärtäisi yritysten realiteetit ja pyrkisi mieluummin tekemään yhteistyötä yritysten kanssa kuin päinvastoin.

Mikäli tehtävän vaihtoon liittyy jotain kilpailukiellon piiriin kuuluvaa, normaali karenssi on yleensä puoli vuotta, ei sen enempää. Kun toimitaan julkisella sekotrilla, toivoisi, että tiedot olisivat muutenkin avoimesti saatavilla, joten viranhaltijalla ei pitäisi olla mitään erityistä tietoa takanaan. On normaalia, että ihmisillä on osaamista, jota he vievät mukanaan työnantajalta toiselle. Näin tapahtuu myös yksityisen sektorin sisällä siirryttäessä. 

Mitä vielä tulee näihin haitallisiin uskomuksiin, Suomessa on paljon myös suomalaisomisteisia perheyhtiöitä. Yritysten yksi tehtävä on tuottaa voittoa riskin vastineeksi omistajilleen, mutta riippuu yrityksen ja sen omistajien arvoista, kuinka suurta voittoa tavoitellaan ja millä keinoin. Monet yritykset menestyvät juuri hyvällä henkilöstöpolitiikallaan.

Molemmat, julkiset ja yksityiset voivat olla aivan yhtä hyvin laadukkaita kuin laaduttomiakin. Palvelun julkinen tuottamispohja ei takaa laatua. Yksityiset onnistuvat usein tekemään prosessinsa kustannustehokkaammin, koska budjettia ei voi kasvattaa veroja nostamalla ja tavoitteena on onnistua myös taloudellisesti. Yleensä se ohjaa koko kejtua toimimaan tehokkaammin, myös kustannustehokkaammin. Voittoineen kaikkineen yksityinen yritys voi siis olla julkista kustannustehokkaampi. 

Kun ryhtyy kommentoimaan tällaisia normaaleita työelämän ilmiöitä, mistä Rädyn tapauksessakin on kyse, kannattaa ensin vähän reflektoida omia ajattelutapojaan. Toki, jos työelämän lainalaisuudet ovat vieraita, voi syntyä epäilyksiä, joilla ei ole totuuspohjaa. Onnea siis Laura Rädylle uuden työn johdosta, toivottavasti vastaavasti julkiselle sektorille saadaan yritysmaailmassa pätevöityneitä johtajia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laura Räty, Johtaminen, Terveyspalvelut, Uskomukset

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Perjantai 15.4.2016 - Sanna

Kenties helpointa maailmassa on olla tekemättä mitään. Toiseksi helpointa on arvostella muiden tekemistä. Vaikeinta on tehdä kokonaan uusia asioita. 

Jari Lindström esitteli tällä viikolla monenlaisia keinoja työllisyyden ja työllistämisen edistämiseksi. Erityisesti työnäyte on nyt saanut aikaan kollektiivisen pahan mielen ja vasemmistoliitosta on ehditty tämä idea arvioida alatyyliin "aivopieruksi". Lindström itse analysoi tilannetta osuvasti, että ei käy, koska - ei vaan käy.

Ja juuri siitä vasemmistopuolueiden politiikassa on jälleen kyse. Hirveä hätä ja ilmavaivat syntyvät oitis, kun joku ehdottaa yrittämistä tai työn tekemistä. Facebook vinkuu punaisena, että 3-4 kuukauden ilmainen työjakso. Siis anteeksi mikä ilmainen? Ymmärtääkseni yhteiskunta maksaa 60-70 prosentin ansiosidonnaisen. Miten työnäyte tällöin tehdään ilmaiseksi? Siitähän saa huomattavasti parempaa korvausta kuin esimerkiksi harjoittelusta. 

Kyllä on oikeus ja oikeastaan velvollisuus yhteiskunnassa odottaa jotain vastinetta työttömyyskorvaukselle. Ja kyseessä on kaikenkukkuraksi vapaaehtoinen työnäyte. Tosin, en ainakaan itse palkkaisi jatkossa ketään, joka ei olisi ilmaista työnäytettä työttömyysjaksolla tehnyt. Kertoo nimittäin kaiken tarpeellisen asenteesta. Ja lopulta asenne juuri ratkaisee. 

Toivottavasti Lindström ei näiden vasemmiston ilmavaivojen pyörteessä peräänny, vaan jatkaa ansiokkaiden ideoiden kehittämistä eteenpäin. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, vai miten se meni. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Portaali pystyyn

Torstai 14.4.2016 - Sanna

Nyt kun hallitus rohkeasti avasi keskustelun työnäytteistä, tarvittaisiin kiperästi kanava vapaaehtoisten ja töiden kohtaamiseksi. 

Tarkoitan siis Oikotien, mol:n ja Monsterin kaltaisia portaaleita, mutta logiikka olisi toisin päin. Portaaliin voisi kuka tahansa jättää ilmoituksensa ja kertoa omista osaamisalueistaan sekä viikottaisen tuntimäärän, jonka voi vapaaehtoistyöhön käyttää. 

Portaalin voisivat opiskelijat tai muut innokkaat rakentaa vapaaehtoistyönä, muuten sen suunnitteluun ja toteutukseen menee vuosia ja maksaa miljoonia, jos valtio sitä ryhtyy ohjaamaan. 

Keikkaportaaliin voisi toki ilmoittautua myös maksullisen työn tekijät, ja portaalissa voisi ilmoittaa oman tuntihintansa. Maksullisen työn ilmoittaminen maksaisi ilmoittajalle, vapaaehtoistyön ilmoittaminen olisi ilmaista.

Mikäli portaaliin ei haluta liian tunnistettavia tietoja, voisi siellä esiintyä etunimi ja paikkakunta -tiedoilla. Lisätietoja voisi pyytää henkilöltä itseltään. 

Keikkaportaali toimisi myös oivana kanavana niin nuorille kuin eläkeläisille tarjota omaa työpanostaan esimerkiksi vanhuspalveluihin ulkoiluavuksi, lähimummoksi lapsille tai yrityksiin tekemään harjoitustyötä ja näin hankkimaan kokemusta tulevia palkkatöitä varten. 

Kuka ryhtyisi portaalia rakentamaan? Voisi sieltä jotain mainostulojakin olla saatavilla. Olisi hauskaa saada aiheeseen kommentteja, jotka vievät ideaa eteenpäin. Ei niinkään ilmaistyörenkutusta.

Jokainen yritys, joka löytää projektin tai työnäytteen kautta helmen, haluaa pitää henkilöstä kiinni. Kenelläkään, eikä varsinkaan pienyrittäjillä ole aikaa muutaman kuukauden välein perehdyttää uutta henkilöä johonkin tehtävään. Työnäytteet voitaisiin ilmoittaa veroilmoituksessa ja jos niitä on useita, siihen voitaisiin puuttua. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Vapaaehtoistyö, Työnäyte

Pientä säätöä

Keskiviikko 13.4.2016 - Sanna

* Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 13.4.2016

Hallitus julkisti eilen työllisyyspakettinsa. Paketti vaikuttaa ihan hyvältä, joskin pientä viilausta sopinee ehdottaa. 

Erityisen tärkeänä ja kiireellisenä näen työttömän yrittäjäksi ryhtymisen mahdollistamisen. Nythän meillä on sosiaalidemokraattisia peruja tukimalleissa eli palkitsemme opiskelijaa, jos hän ei juuri ansaitse ja rankaisemme työtöntä, jos hän jo omistaa tai perustaa yrityksen. 

Työttömyysturvan muuttaminen starttirahaksi kuulostaa äkkiseltään kuitenkin silmänkääntötempulta. Se on jo nyt mahdollinen. Työttömyysturva pitäisi maksaa aloittavalle yrittäjälle tai jo aiemmin sivutoimisena yrittäjänä toimineelle normaalisti ansiosidonnaisen kauden loppuun, mikäli yritys ei ole jo niin vakaavarainen että sieltä saisi ansiosidonnaisen määrään rinnastettavan palkkatulon. 

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen on myös lämpimästi kannatettava hanke. Sen sijaan uusien tukipakettien virittely on turhaa, kun samalla vaivalla voitaisiin käyttää olemassa olevia mekanismeja esimerkiksi sivukulujen alentamisen muodossa. 

Innovaatiotuki kuulostaa innostavalta. Se kannattaisi kuitenkin rajata, millaisilta yrityksiltä innovaatioprojektin voi hankkia. Paikalliset, suomalaiset pienet yritykset hyötyisivät tästä eniten. Sen sijaan suuren monikansalliset konsulttifirmat eivät tällaista tukea tarvitse tarjotakseen konsulttipalvelua. 

Työllisyyspaketin aikataulusta vielä sen verran, että TEM:n sivuilla lukee muun muassa " Tavoitteena on tehdä esimerkiksi sivutoiminen yritystoiminnan aloittaminen työttömänä nykyistä sujuvammaksi." Nyt ei enää voi olla ympäripyöreitä tavoitteita vaan konkretiaa pöytään ja muutokset voimaan tämän vuoden aikana.

Jos joudumme odottamaan pitkään, kukaan ei palkkaa odotellessa ensimmäistä työntekijäänsä, perusta sivu- tai päätoimista yritystä työttömänä jne. 

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Uusia ratkaisumalleja yliopistoihin

Sunnuntai 22.11.2015 - Sanna Vauranoja

* Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 22.11.

Maisteritutkintojen leikkaaminen 20 prosentilla (artikkeli Turun Sanomissa 15.11.) on arkielämän näkökulmasta oikea. Väestöpohjaan nähden liian laajamittainen maisterikoulutus on ongelma sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta.

Opiskelemaan pääsee korkeakouluun, vaikka oppimiskyky ei koko opiskelujakson aikana yllä tarvittavalle tasolle. Rahoitus perustuu osittain suoritettuihin tutkintoihin ja rimaa joudutaan laskemaan korkeakouluissakin tämän mukaisesti.

Konkreettisia esimerkkejä tästä ovat oppilaat, jotka pyytävät 1 000-sivuisen englanninkielisen tenttikirjan tilalle ohutta suomenkielistä kirjaa, koska eivät selviä muuten. Tenteissä pelkästään suomen kielen kirjoittamistaidot kielioppeineen ovat osalla niin huonot, että vastauksia ei kunnolla kyetä arvioimaan.

Liiallinen maisterikoulutus johtaa vääristyneisiin odotuksiin työelämässä. Vaikka tiedot ja taidot eivät riittäisi, opiskeluvaiheessa on luotu suuria odotuksia tehtävänkuvista ja palkkakehityksestä.

Mikään ei ole niin kallista kuin tutkinto, joka ei johda työllistymiseen ja tarvitaan toinen kandi- sekä maisteritutkinto.

Samojen oppiaineiden maisteritutkintoja tarjotaan jokaisessa yliopistossa ja vieläpä niiden satelliittiyksiköissäkin. Päälle päätteeksi maisteritutkintoja tarjoavat ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon muodossa myös ammattikorkeakoulut.

Jos Suomen yliopistomaailmalta nyt jotain sopii toivoa, tarvitaan edunvalvonnan sijaan uudenlaisia ratkaisumalleja: mitä, miten ja miksi.

Kanditutkinnot voitaisiin ohjata ammattikorkeaan ja mahdollista maisteritutkintoa ennen olisi vähintään vuoden harjoittelu- tai työskentelyjakso, jotta opiskelija varmistuu todellisesta motivaatiosta alalle. Maisteritutkintoja tarjoaisivat vain yliopistot.

Kanditutkinnot voitaisiin rakentaa riittävän yleistieteellisiksi, esimerkiksi humanistinen, yhteiskunnallinen ja matemaattisluonnontieteellinen, jolloin oikean maisterialan valintamahdollisuudet laajenisivat. Harva tutkinto lopulta opettaa konkreettisia taitoja työhön, tavoitteena ovat pikemminkin metataidot, joilla hankkia kussakin tehtävässä tarvittavaa osaamista.

Ammatti- ja tiedeyliopistot voitaisiin laittaa saman hallinnon alle, kuten nyt Tampere 3:ssa suunnitellaan. Näin saataisiin Turun yliopiston rehtori Väänäsen hahmottelemia hallinnollisia säästöjä.

Jos toivotaan, että suomalaiset organisaatiot tähyäisivät heti alusta kansainvälisyyteen, eikö tutkintoihin pitäisi sisältyä automaattisesti vähintään puolen vuoden vaihto jossain ulkomaisessa yliopistossa? Kokemuksesta ei olisi millään alalla haittaa.

Maisteritutkintoja ei voi eikä pidä kuitenkaan rakentaa pelkästään yrityselämän tarpeisiin. On aloja, joissa tieto ja tiede itsessään ovat yhteiskunnalle arvokkaita, vailla suoraa konkreettista sovellusmahdollisuutta yrityselämässä.

Yleistieteelliset kanditutkinnot voitaisiin suunnata työelämän tarpeisiin, jolloin jokaisella kandiputkesta valmistuvalla olisi jo takataskussaan jotain, millä tehdä ansiotyötä maisteriopintojen aikana tai niiden jälkeen, jos oma teoreettisempi maisteriala ei vedä.

Kanditutkintoja voitaisiin tarjota nykyinen ammatti- ja tiedekorkeakouluissa tarjottava määrä, maisteritutkintoja sen sijaan voidaan vähentää 20 prosentilla ilman, että Suomen kilpailukyky huonontuisi – päinvastoin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yliopistouudistus, Tiede, Osaaminen, Työelämä

Turku maan kakkoseksi

Sunnuntai 15.11.2015 - Sanna Vauranoja

Riitta Monto ruotii ansiokkaasti Turun Sanomien pääkirjoituksessa Turun ja Tampereen eroja: miksi Tampere menestyy paremmin kuin Turku. Tampereella käydessä tulee tunne kuin vertaisi Helsinkiä New Yorkiin. Toisaalta, Tampereella opiskelleena ja asuneena, Turku on silti paras kaupunki, jonka itse olen Suomesta löytänyt.

Havainnot päätöksenteon ketteryydestä ovat epäilemättä oikeita. Myös yhteistyön sujumattomuus kehyskuntien kanssa on yksi osatekijä. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi Lempäälässä on Ideapark kuten Mylly Raisiossa, Pirkkalassa lentokenttäkeskittymä, kuntaliitoksia ei ole tehty ja ympäristökunnissa vielä vauraampaa väkeä kuin täällä. Emme siis saa päästää itseämme liian helpolla.

Soteuudistus muuttaa koko kunta-ajatusta radikaalisti. Nyt näköpiirissä ovat rakenteet, joissa yhteistyö muuttuu mahdollisuudesta välttämättömyydeksi – ja hyvä niin.

Mikään hallintorakenneuudistus ei koskaan vedä vertoja ajattelutapojen muutokselle. Ja niitä pitäisi ravistella tällä meillä päin. Turussa voitaisiin opetella ajattelemaan naapurikuntia vahvoina kumppaneina, kuten monet yritykset suhtautuvat omaan verkostoonsa. Turun ei tarvitse tuottaa kaikkia palveluita itse, vaan osan se on ulkoistanut verkostoonsa naapureilleen.

Naapureissa pitäisi taas vihdoin ymmärtää, että ei olisi menestystarinaa nimeltä Kaarina tai Lieto, jos ei kyljessä olisi sellaista vetovoimatekijää kuin Turku. Olemme siis puolin ja toisin vahvasti riippuvaisia toisistamme ja sen tosiasian hyväksyminen on toimivan yhteistyön ja uudenlaisen kulttuurin perusta.

Oikeasti asiat lopulta tapahtuvat ihmisten kesken, sinun ja minun. Miten minä tänään voin rakentaa yhteistyötä naapureihin, voisinko soittaa tutulle Turkuun ja ideoida uutta yhteistyömallia. Puhunko kahvipöytäkeskustelussa naapurista, että se nyt on sellainen… vai osoitanko arvostusta, myös arkipuheissa.

Vahvemman yhdessä tekemisen ohella toivoisin enemmän kuuntelutaitoa ja vähemmän kateutta. Siinä missä amerikkalainen näkee naapurin uuden auton ja ajattelee, mitä voin tehdä, että saisin vähän hienomman, tuumitaan täällä: toivottavasti naapuri menettää autonsa. Kateus estää meitä vetämästä kotiinpäin.

Kuuntelu tarkoittaa sitä, että hankkeita, joille ei ole tarvetta, ei jäädä härkäpäisesti jumittamaan päätöksenteossa. Näistä hankkeista ei muodostu ”juttuja”, mikäli ne edustavat liian pienen ryhmän etuja. Jos alueen asukkaat tarvitsevat toriparkkia, rakennetaan se. Jos alueen asukkaat vastustavat koko hanketta, unohdetaan se. Jos alueen yrittäjät toimivat peliteollisuudessa tai terveysteknologiassa, ei tungeta heitä logistiikkakeskittymään tai biolaaksoon, vaan tuetaan näitä toimialoja menestymään entistäkin paremmin.

Tänne tarvitaan enemmän arkipäiväistä yhteistyötä ja kuuntelutaitoa, vähemmän kateutta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Varsinais-Suomi, Kilpailukyky, Yhteistyö, Asenne

Vanhemmat kirjoitukset »