Share |

Prosenttitaidetta?

Maanantai 28.10.2019

Monessa kunnassa ja esimerkiksi sairaanhoitopiirissä on käytössä prosenttitaideperiaate. Esimerkiksi T2 sairaalassa ja uudessa Lastensairaalassa se tarkoittaa monenlaista kuvataiteellista tai toiminnallista elämystä sairaalan tiloissa.

Itselleni taide on tärkeä harrastus. En piirrä, en maalaa itse, mutta näyttelyissä ja museoissa käyn vähintään joka kuukausi. Minua taide on myös voimaannuttanut vaikeissa elämäntilanteissa. Ehkä siksi pidän prosenttitaidetta niin tärkeänä. Jos taide-elämyksistä ja hankinnoista luovuttaisiin kokonaan, se on kuin kirjasto ilman kirjoja tai joki ilman vettä.

Kaarinassa periaate kohtaa käytännön ja talouden haasteet ideaalin, kun investoimme yli 70 miljoonaa kouluihin. Hankimmeko me taidetta muutaman lähivuoden aikana 700 000 eurolla vai käytetäänkö rahat johonkin pragmaattisempaan?

Ymmärrän molemmat näkökulmat. En kuitenkaan usko, että julkisella sektorilla koskaan on "tarpeeksi" rahaa taiteeseen, jos hankintoja tehdään vain sillä kriteerillä. Toisaalta, taiteen hankkiminen ajallisesti kovin lyhyessä aikaikkunassa voi olla huono ratkaisu. Entäpä lasten ja nuorten ajatukset: millainen taide heitä kiinnostaa, mistä he saisivat iloa ja voimaa koulupäiväänsä. Taide voi olla myös arvokas sijoitus.

Budjettia käsitellään tiiviisti Kaarinassa seuraavat kolme viikkoa. Myös taidehankinnoista keskustellaan ja sopii toivoa, että olisimme tässäkin asiassa viisaita niin, että se näyttäytyisi viisautena myös 50 vuoden päästä. #tervetalous #kulttuurihyvinvointi #uusitapa #sivistys #Kaarina

20190829_092231.jpg

Kuvassa Helsingin Uuden Lastensairaalan virtuaaliakvaario, johon asiakkaat taiteilevat oman kalansa uiskentelemaan akvaariossa.

Avainsanat: Taide, Rakentaminen, Budjetti, Talous, Kaarina

Punatiiltä!

Keskiviikko 17.1.2018 - Sanna

Kaarinan kenties tunnetuin nähtävyys on Kuusiston linnanrauniot. Rauniot muodostuvat punatiilestä.

Kaarinan keskustassa 110-tien varressa punatiiltä on käytetty runsaasti. Vaikka se ei ehkä ole muodikkain, se luo omaleimaisen, lämpimän ja ajattomankin kaupunkikuvan Kaarinan keskustaan.

Nyt tästä ollaan luopumassa ja Kaarinasta on tulossa "valkoinen kaupunki". Keskusta halutaan muuttaa valkorapatuksi talo kerrallaan.

Minua mietityttää, miten ratkaisu tulee kestämään aikaa vai olemmeko me jälleen kerran pykäämässä keskustaa, joka muistuttaa 20 vuoden kuluttua 70-luvun elementtilähiöitä?

Kaarina-talosta kuulee monenlaisia mielipiteitä. Itse en ole ollut päättämässä sen ulkonäöstä, ainoastaan sen investointibudjetista ja tiloista. 110-tietä reunustavaa punatiilen henkeä olisi voitu luoda taloon laittamalla nykyisten teräslevyjen tiallle esimerkiksi kuparilevyjä, kuten talon sisältä Kaarina-salistakin löytyy kuparielementtejä. Tai vaihtoehtoisesti julkisivussa olisi osa punatiiltä.

Jos katsotaan vaikka pittoreskia Naantalin vanhaa kaupunkia, voisi meillä 2000-luvun kapunkisuunnittelijoilla olla mahdollisuus rakentaa ja kaavoittaa ajatonta ja aikanaan nähtävyydeksi muodostuvaa keskustaa. Epäilen, että sellaista me emme nyt ole tekemässä.

Tekemällä toisten perässä samoja asioita kuin muualla on tehty 10 vuotta sitten, ei synny omaleimaista kaupunkikuvaa. Toivon, että punatiilen hehku säilytetään Kaarinan kaupunkikuvassa jatkossakin ja korostetaan sillä Kuusiston linnaraunioiden henkeä, modernia ajattomuutta ja lämminhenkisyyttä keskustassamme mm. Virastotalon julkisivussa ja tulevien keskustakiinteistöjen ulkoasussa.

Avainsanat: Kaarina, Kaupunkikehitys, Kaavoitus, Rakentaminen