Share |

Kiitos!

Maanantai 24.1.2022

Edellisen kerran olen ollut ehdolla viisi vuotta sitten kuntavaaleissa ja olin jo unohtanut, miltä se tuntuu, kun olet kuuluttanut ympäri kyliä, että minä haluaisin tuon tehtävän. Siis kymmenet ellei sadat tuhannet ihmiset tietävät haaveestasi julkisesti ja sitten sen toteutuminen punnitaan "suorassa lähetyksessä".

Vaalit menivät yli kaikkien odotusten. Kyllä tavoitteenani oli paikka aluevaltuustossa, mutta näin hienosta tuloksesta en uskaltanut edes haaveilla. Valtavan iso kiitos jokaiselle minuun luottaneelle äänestäjälleni!

On sanomattakin selvää, että yli 1400:ää ihmistä ei tavoiteta edes normaaleina aikoina pelkästään "torilla", mutta etenkin näissä koronavaaleissa tukitiimin ja tukijoiden arvo ja merkitys olivat omaa luokkaansa. Fiksujen äänestäjieni ohella haluankin kiittää jokaista teitä rinnallani, tukenani ja takanani seissyttä rohkeaa ihmistä💙.

Vähäinen ei ole myöskään perheen ja rakkaiden merkitys. Kotona arjen pitää pyöriä ja ruuan on oltava lämmintä, olinpa kampanjoimassa tai päätöksenteossa. Kiitos maailman parhaille kotijoukoilleni, jotka tämän työn mahdollistatte ennen ja jälkeen vaalien❤️!

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelut, Talous

Yksityinen vai julkinen sotepalvelu?

Maanantai 17.1.2022

Turun Sanomat (17.1.) teetti kyselytutkimuksen varsinaissuomalaisille, haluavatko alueen asukkaat julkisesti vai yksityisesti tuotettuja sotepalveluita. Enemmistö oli sitä mieltä, että haluavat julkisesti tuottuja sotepalveluita.

Oikea johtopäätös tästä ei ole se, että kyllä, ajamme nyt kaikki sotepalvelut julkiseksi, koska kyselyn mukaan halutaan julkiset palvelut. Oikea johtopäätös on se, että me emme ole Suomessa onnistuneet tarjoamaan riittävästi tietoa aluevaaleista ja sotepe -palveluista, jonka varassa kykenisi erottamaan faktan mielipiteistä, konkretian ideologiasta.
On nimittäin hyvin olennaista erottaa palveluiden järjestäminen ja tuottaminen toisistaan. Yhteiskunta järjestää palveluita eli määrittää mitä palveluita tarjoamme verovaroin, millä kriteereillä niitä on saatavilla, millaisella palvelutasolla ja missä niitä tarjotaan.
Järjestämisvastuuseen liittyy vahvasti myös valvonta. Valvontaa ei ole se, että soitetaan palveluntuottajalle kaksi viikkoa etukäteen, että olemme tulossa käymään. Valvontaa on se, että käymme myös yllättäen katsomassa, miten palvelu on toteutettu ja kysymme systemaattisesti, miten asiakkaat ovat palvelun kokeneet. Jos palvelutason vaatimukset eivät täyty, palveluntuottajalle seuraa loogisesti sanktioita. Sitä suuremmat sanktiot, mitä merkittävämpi on palvelutason alitus. Suurin sanktio on menettää oikeudet tuottaa palvelua.
Kun puhutaan palveluiden tuottamisesta, me tarvitsemme tiivistä yhteistyötä julkisen sektorin, järjestöjen ja yritysten kesken. Jos tuottaisimme kaikki palvelut julkisella, se tarkoittaisi, että tuhannet kotipalvelu- ja siivousyrittäjät siirtyisivät virkamiehiksi! Se tarkoittaa, että pakotamme kymmenet tuhannet lääkärit, hoitajat, vanhustyöntekijät, lastensuojelun- ja aikuissosiaalityöntekijät julkiselle sektorille pois nykyisiltä työnantajiltaan: yrityksistä ja järjestöistä.
Kuka voisi sanoa, että esimerkiksi MLL, omaishoitoyhdistykset, potilasjärjestöt syöpäyhdistyksistä lihastautiyhdistyksiin tekevät huonoa työtä sotepalveluidemme parissa? Nämä järjestöt nimittäin eivät ole julkisia palveluntuottajia vaan yhdistyksiä. Toki niin, että yhdistykset eivät tuota voittoa toisin kuin yritykset.
Eikö tällainen ihmisten pakkosiirtymä kiinnosta mitenkään työntekijäliittoja? Että työntekijöillä ei olisi enää jatkossa mahdollisuutta juurikaan valita työnantajaansa vaan kaikki sotepalveluiden parissa työskentelevät olisivat julkisella töissä?
Nämä edellä mainitut seikat ovat syy sille, miksi hoen koko ajan yhteistyöstä ja tiedolla johtamisesta. On helppo antaa tunteiden viedä ja leimata esimerkiksi kaikki yksityiset vanhusten hoivakodit pahoiksi paikoiksi, joissa vanhuksista ei välitetä. On helppo sulkea silmät siltä tosiasialta, että meillä on äärimmäisen hyviä yksityisiä ja huonoja julkisia yksiköitä ja tietysti päinvastoin! On helppo lähetä mukaan etenkin nykyhallituksen hellimään ideologiapuheeseen siitä, että julkinen palvelu takaisi meille hyvät ja toimivat palvelut, kun oikeasti kysymys on paljon monimutkaisemmasta asiasta.
Tavoitteenamme on rakentaa toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle. Sotepe -alue tulee vastaamaan palveluiden järjestämisestä. Palvelut tuotetaan kaikkien kolmen tiiviillä yhteistyöllä: julkisen, järjestöjen ja yritysten. Alueella on kyettävä valvomaan kaikkia, ei vain yksityisiä, palvelutuottajia.
Pidän erittäin tärkeänä, että itse en ihannoi yhtä tuotantotapaa toisten edelle. Eivät kaikki yritykset toimi eettisesti. On huippuhyviä julkisen sektorin yksiköitä. Palvelun laatu ei niinkään riipu organisaation omistusmuodosta kuin hyvästä johtamisesta, arvoista, terveestä työilmapiiristä ja toimivista tietojärjestelmistä. Parhaimmillaan eri toimijat kirittävät toisiaan parhaisiin suorituksiin.

Tärkein päämäärä on toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle💙. Ne tehdään eri tahojen tiiviillä yhteistyöllä ja tiedolla, ei ideologialla.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Palvelut, Talous, Järjestö, Yrittäjyys

Äänestä yhteistyön puolesta

Maanantai 10.1.2022

Vaalien alla moni pohtii, voinko äänestää muun kuin oman kunnan ehdokasta tai pitäisikö äänestää sotealan työntekijää. Kysymykset ovat tärkeitä ja ensin pitää pysähtyä vaalimatematiikan äärelle.

Jos kaikki varsinaissuomalaiset äänestävät oman kunnan ehdokasta, lopputuloksena suurimman kaupungin ehdokkaat hyötyvät. Käytännössä siis pienempien kuntien ehdokkaat eivät mene läpi ja varmuudella läpi menee enemmistö suurimpien kaupunkien ehdokkaista. Aluevaltuustoon valikoituu siis pääasiassa ”kaupunkilaisjärkeä”.

Jos kaikki valitsevat pelkästään sotealan työntekijöitä, sekä valmistelijoina että päättäjinä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät. Siis sotealan hallinnosta, palveluista ja palkoista päättävät ihmiset, jotka itse työskentelevät samassa organisaatiossa.

Oma filosofiani on, että aluevaltuustossa tärkein arvo on ”kaupunkilais- tai maalaisjärjen” sijaan yhteistyö. Yhteistyön avulla me kykenemme katsomaan koko alueen parasta, ei vain oman kunnan tilannetta. Jos jokainen valtuutettu näkee vain oman kunnan rajoille saakka, olemme koonneet yhteiseen aluevaltuustoon kunnanvaltuustot pienoiskoossa. Jos ajatuksena on säilyttää kaikki ennallaan, miksi edes teemme alueuudistusta?

Alueuudistuksen valmistelusta vastaavat sote ja pelastusalan ammattilaiset. Alueen ylintä päätäntävaltaa tulevat käyttämään aluevaltuusto ja hallitus. Luottamustyössä yksi tärkeimmistä tehtävistä on hahmottaa kokonaisuus ja huolehtia koko alueen ja kaikkien eri ammattiryhmien tasapuolisesta kohtelusta. 

Yhteistyötä tarvitaan siis luottamushenkilöiden kesken toimivien palveluiden rakentamiseksi kaikille varsinaissuomalaisille, mutta yhteistyötä tarvitaan myös viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden, eri ammattiryhmien ja eri palvelutuottajien suuntaan. Yhteistyötä on rakennettava myös eri alueiden kesken: uutta pyörää ei kannata keksiä kaikkialle.  

Vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun välille emme tarvitse vaan me rakennamme toimivat palvelut koko alueelle, sen kaikille asukkaille, työntekijöille ja palvelutuottajille yhteistyöllä - ja vain yhteistyöllä.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelut, Yhteistyö

Oikeat palvelut oikeaan aikaan

Perjantai 31.12.2021 klo 10:59

Kuinka helppoa onkaan sanoa, että tarvitsemme palvelut oikeaan aikaan, mutta miten se tehdään käytännössä.

Olen opiskellut tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Meille puhuttiin opintojen aikana paljon tuotannosta, jossa eri osat ja itse valmis tuote valmistui juuri oikeaan aikaan. Tällöin sitä ei ole tarvetta varastoida tai siirrellä suotta paikasta toiseen.

Uskon, että sama periaate pätee myös sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluihin. Kukaan ei halua, että palava talo sammutetaan vasta ensi viikolla tai reistaileva sydän tutkittaisiin kuukauden kuluttua. Palvelut on kyettävä tuottamaan oikeaan aikaan.

Koska palveluiden tarve ei ole jatkuvasti vakio, palveluverkko on rakennettava joustavaksi. Ratkaisu ei suinkaan ole, että mitoitamme palvelut suurimman kysynnän mukaan. Tämä tarkoittaisi, että pitäisimme esimerkiksi tehohoidon laite-, tila- ja henkilöstömäärän pahimman koronapandemian vaatimalla tasolla.

Joustava palvelutaso kyetään rakentamaan ainoastaan ja vain julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Kun tarvitsemme kaiken liikenevän kapasiteetin tehohoitoon julkisella puolella, henkilöstö voidaan siirtää muista yksiköistä tehohoitoon. Siellä syntyvä vajaus paikataan hankkimalla vähemmän vaativat palvelut yksityiseltä sektorilta. Pelkkään yksityiseen sektorille painotettuun palvelutuotantoideologiaan meillä ei todellakaan ole varaa.

Oikeaan aikaan tuotetut palvelut edellyttävät myös toimivia tietojärjestelmiä. Meidän ei pidä ottaa samoja magneettikuvia ensin työterveyshuollossa ja seuraavaksi julkisessa sairaalassa vaan esteetön tiedon liikkuminen eri järjestelmien välillä on turvatta toimivalla suunnittelulla. On olennainen kysymys, tarvitaanko viiden miljoonan asukkaan Suomessa ylipäätään niin monta eri järjestelmää.  

Hallituksen kaavailema viikossa lääkäriin on mielenkiintoinen esimerkki populistisesta lähestymistavasta, etenkin kun siihen liittyy vahva yritysvastainen ideologia. Viikon takuu on sinänsä kannatettava, mutta siihen me emme pääse ilman joustavia ja älykkäitä palveluseteleitä, yksityistä sektoria ja omahoitajajärjestelmää. Tästä hyvä esimerkki löytyy Itä-Suomesta.

Mikäli oma sotekeskus ei pysty tarjoamaan vastaanottoaikaa mieluiten alle viikossa, henkilö ohjataan yksityiselle. Mikäli pelkkä käynti ei riitä vaan tarvitaan lisätutkimuksia, palvelusetelin on sovituin kriteerein taivuttava myös siihen. Kukaan ei hyödy siitä, että kuulee ihomuutoksen vaativan näytteenottoa, mutta tiedon saatuaan palaa julkisen sektorin jonoon odottamaan useaksi viikoksi näytepalan ottoa.

Mitä paremmin kykenemme jo alussa seulomaan puhelimessa tai kuvapuhelussa asukkaan tarvitseman oikean palvelun, sitä varmemmin kykenemme tarjoamaan palvelun myös oikeaan aikaan. Jos oikeasti tarve olisi käynnille sairaanhoitajan vastaanotolla tai sosiaaliohjaajalla, on täysin turhaa ruuhkauttaa lääkärivastaanotto odottamalla lääkärin toteavan henkilön tarvitsevan haavahoitajaa, ei lääkäriä.

Siksi pidän tärkeänä, että tuotamme oikeat palvelut, oikeaan aikaan.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Palvelut

Oikeat palvelut - mistä on kyse?

Tiistai 28.12.2021

Aluevaaleissa yksi tärkeimmistä teemoistani on oikeat palvelut. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut, jatkossa sotepe -palvelut pitävät sisällään aivan valtavan määrän erilaisia palveluita sammutusyksiköistä neuvoloihin, vanhusten kotihoidosta syöpähoitoihin. Voidaan ajatella, että alueuudistukseen liittyvät palvelut koskettavat jokaista meistä väistämättä elämän aikana, suurinta osaa ihmisistä keskimäärin ainakin kerran vuodessa, kun käymme lääkärintarkastuksessa, hammaslääkärillä, neuvolassa tai rokotuksella.

Sote- ja pelastustoimea säätelevät ensisijaisesti monet eri lait. Lakisääteiset palvelut on järjestettävä asukkaille, siihen ei liity valinnanvaraa. Asukkailla on esimerkiksi oikeus terveydenhuoltoon. Monella kuntapäättäjällä on vahva uskomus, että lakisääteisten palveluiden tuottamistapaan ei voisi vaikuttaa. Tämä uskomus ei pidä paikkaansa. Myös lakisääteiset palvelut voidaan tuottaa eri tavoin yksityisen, julkisen tai kolmannen sektorin toimesta ja vieläpä eri tasoisina: minimitasolta aina huipputasolle saakka. Lakisääteiset palvelut muodostavat sotepe -palveluiden kovan ytimen, niin sanotut must have -palvelut.
Lakisääteisten palveluiden lisäksi eri kunnat ovat päättäneet erilaisista lisäpalveluista esimerkiksi kotipalveluiden tarjoamisesta lapsiperheille, kuntalisän maksamisesta alle kolme vuotiaiden kotihoitoon jne. Lisäpalvelut luovat mainion maaperän politikoinnille ja vuosittain budjettikäsittelyiden yhteydessä lisäpalveluita esitetään ja myös hyväksytään kunnissa kiihtyvään tahtiin. Nämä lisäpalvelut voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: hyödylliset (should have) ja kivat (nice to have) palvelut.

Hyödylliset palvelut on osoitettu tehokkaiksi vertaisarvioiduissa tieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi säännöllisen liikunnan vaikutus ikääntyneen toimintakykyyn on osoitettu tuhansissa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Liikunnan sisällyttäminen ikääntyneiden arkeen vaikuttaa siis positiivisesti toimintakykyyn, tukee sen myötä ikääntyneen mahdollisuutta asua pidempään kotona ja vähentää sen myötä raskaan ja kalliin ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Ympärivuorokautinen hoito maksaa uusien hoitajamitoitusten myötä kunnalle noin 60 000 euroa vuodessa per henkilö. Käyttämällä ikääntyneen asukkaan liikunnan lisäämiseen vuodessa esimerkiksi 5 000 euroa, säästää silti kustannuksia 55 000 euroa elämänlaadusta puhumattakaan.

Tieteellisesti hyödyllisiksi osoitettujen palveluiden sisällyttäminen palvelutarjontaan on siis perusteltua ja se on tiedolla johtamista ja tiedolla päättämistä. Näiden lisäksi palvelutarjontaan sisältyy mittava määrä ’kivoja’ palveluita, jotka ovat sopineet puolueiden omaan agendaan ja ne on saatu lisättyä budjettiin. Kivat palvelut ovat siis kivoja, mutta eivät perustu mihinkään tutkimuksiin tai ovat jopa todettu tutkimuksissa haitallisiksi. Tällainen palvelu on esimerkiksi lasten kotihoidon kuntalisä. Se vähentää äitien työssäkäyntiä ja siten heikentää tasa-arvoa, tasa-arvoista palkka- ja urakehitystä sekä kunnan verotuloja. Palvelua perustellaan mielellään päivähoidon tarpeen ja kustannusten vähenemisenä, mutta näytöt tästä ovat heikot.

Aluevaltuuston on keskityttävä järjestämään oikeat palvelut, siis lakisääteiset palvelut ja tieteellisesti todistetut hyödylliset palvelut. Sen sijaan kivojen palveluiden kohdalla on käytettävä suurta harkintaa, koska rahaa ei ole käytettävissä rajattomasti. Lakisääteisten ja hyödyllisten palveluiden kohdalla on päätettävä tuottamistavoista ja tavoiteltavasta palvelutasosta: ovatko palvelut minimi- tai maksimitasoa vai jotain siltä väliltä.

Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana esitin palvelutasoraportin laatimista Kaarinaan. Siinä kaikki sotepalvelut ryhmiteltiin kolmeen eri kategoriaan: lakisääteiset, hyödylliset ja kivat palvelut. Lakisääteisten palveluiden osalta arvioitiin myös palvelutasoa: onko se yli maan keskiarvon, keskiarvossa vai sen alle. Palvelutasoraportin päivittäminen vuosittain tarjoaa oivallisen työkalun päättäjille priorisoida palvelutarjontaa kohti lakisääteisiä ja hyödyllisiä palveluita. Aluevaltuustossa haluaisin vastaavan säännöllisesti päivittyvän työkalun päättäjien käyttöön järkevän palvelutarjonnan rakentamiseksi. 

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelutaso, Talous

Miksi äänestäisin aluevaaleissa?

Lauantai 4.12.2021

Olen puhunut kymmenen vuotta politiikassa yhdestä tavoitteesta: hyvästä arjesta. Politiikassa nimittäin päätetään meidän kaikkien arkeen vaikuttavista asioista. Mitä paikallisemmat vaalit, sitä lähempänä ollaan ihmistä.

Aluevaalit ovat uutuus vaalien ketjussa: tammikuun 23. päivä käytävät aluevaalit ovat ensimmäiset ainoastaan sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pelastustoimea koskevat vaalit. Uudistuksen tarpeen tunnistaa jokainen, mutta sen toteutustavasta on väännetty yli kymmenen vuotta. Soteuudistukseen liittyvät lait on hyväksytty eduskunnassa ja sen toteutustavoista päättävät viimekädessä Suomeen valittavien 21 hyvinvointialueen aluevaltuustot. Varsinais-Suomen aluevaltuustoon valitaan 79 varsinaista valtuutettua.

Aluevaalien tuloksen pohjalta valittava valtuusto tulee ratkomaan nimenomaan meidän jokaisen arkeen liittyviä kysymyksiä. Miten pääsen lääkäriin? Missä on lähin neuvola? Isoisä ei pärjää enää yksin kotona, mistä saamme apua? On sattunut onnettomuus, tarvitaan ambulanssi tai paloauto paikalle!

Vaaleissa on siis kyse eloonjäämispalveluista. On varsin perusteltua äänestää näin tärkeistä arkeemme vaikuttavista asioista.

Olen ehdolla aluevaaleissa, koska minua ovat nämä kymmenen vuotta politiikassa kiinnostaneet nimenomaan sosiaali- ja terveyspalvelut: millaisia palveluita me järjestämme, miten me niitä tuotamme ja missä niitä on tarjolla. Olen nähnyt sotepalveluiden järjestämistapoja Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana, kaupunginhallituksen jäsenenä, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä erilaisissa luottamustöissä, liikunta- ja hyvinvointiyrittäjänä vanhuspalveluissa, kolmen lapsen äitinä monissa eri palveluissa, työntekijänä työterveyshuollossa ja potilaana sekä läheisenä terveydenhuollossa.

Sotepalveluiden järjestämistavoilla on vaikutusta arkemme lisäksi yhteiskunnan taloudelliseen kestokykyyn. On helppo lisätä vuosittain niin palveluita kuin budjettiakin, mutta kuka kaiken maksaa? Voimmeko me tehdä asiat fiksummin? Ovatko kaikki palvelut tässä ajassa yhä tarpeellisia? Kuka palvelut tuottaa: julkinen, yksityinen vai kolmas sektori? Missä palveluita tarvitaan? Kuinka usein palveluita tarvitaan?

Hyvän arjen lisäksi meidän on asetettava tavoitteeksi terve talous. Veroprosentit eivät voi vuodesta toiseen jatkaa kasvuaan, vaan jossain tulee raja vastaan: yhä pienempi joukko ihmisiä tekee työt ja maksaa verot. Uutta veroporrasta: maakuntaveroa ei pidä ottaa käyttöön. Jos palvelutarjontaa loputtomasti lisätään, mistään ei osata luopua ja ihmisten todellisia vaikuttamismahdollisuuksia omaan arkeensa ja elämäänsä rajataan, pian kenelläkään ei ole vastuuta omasta elämästään.

Miten siis rakennetaan mahdollisimman hyvä arki jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja turvataan samalla terve talous? Julkisen sektorin järjestämän palvelutarjonnan pitää perustua tutkittuun tietoon eli tarvitaan oikeat palvelut. Palveluita ei pidä joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia vaan palvelut on oltava saatavilla oikeaan aikaan. Osaa palveluista me tarvitsemme kenties vain kerran elämässä, osaa taas lähes päivittäin. Jatkuvasti tarvittavat palvelut on tarjottava lähellä ihmistä, harvoin tarvittavien palveluiden pariin voi kerran elämässään myös matkustaa vähän kauemmaksi. Palvelut on tuotettava oikeaan paikkaan.

Blogikuva2.png

Nykyisen hallituksen ideologiasta paistaa syvä yritysvihamielisyys. Karrikoidusti voidaan sanoa, että hallituksen tavoitteena on tuottaa julkisella sektorilla jopa jokainen kotisiivous, joka tällä hetkellä tarjotaan palvelusetelien avulla  yritysten toimesta esimerkiksi ikääntyneelle. Yhtälön mahdottomuuden ymmärtää jokainen, jolla on edes jotain kokemusta käytännön arjesta. Me tarvitsemme palveluiden tuottajiksi, ketterien prosessien kehittäjiksi ja uusien innovaatioiden rakentajiksi yrityksiä ja yhdistyksiä julkisen palvelutuotannon rinnalla. Sotepalvelut rakennetaan Varsinais-Suomeen yhdessä, sillä kaikki viisaus ja osaaminen eivät asu vain julkisella sektorilla.

Oikeat palvelut, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan rakennetaan tiedolla, yhteistyöllä, toimivilla palveluprosesseilla, järkevillä IT-järjestelmillä ja hyvällä johtamisella. Jokapäiväiset kohtaamiset ja vuorovaikutus eri palveluissa tapahtuu sotealan ammattitaitoisen henkilökunnan ja asukkaiden välillä. Siksi hyvä johtaminen ja ihmislähtöisyys on pidettävä tiiviisti mielessä, kun rakennamme uutta sotealan palvelukarttaa kohti tulevaisuuden Varsinais-Suomea.

Muista siis äänestää – fiksusti!

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Pelastustoimi, Palvelut, Talous

Uudistustarve ei katoa

Maanantai 28.9.2020

Lausuntokierroksella kylmää kyytiä kunnissa saanut hallituksen sote-ehdotus etenee eduskunnassa omaa reittiään. Soteuudistusta on tehty kymmenisen vuotta, joten nyt ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Nähtäväksi jää, estävätkö ideologiset syyt hyödyntämästä aiemmilla kierroksilla opittuja ja jo tehtyjä työvaiheita. 

Soteuudistuksen eläessä omaa elämäänsä Arkadialla, kunnat taistelevat yhä pahenevien taloushaasteiden keskellä. Vaikka pääministeri vilauttelee ahkerasti luottokorttia kuin 80-luvun juppi valomerkin alla konsanaan, talousvaikeudet pahenevat. Ainoa oikea ratkaisu on muutokset kuntien johtamisjärjestelmissä, keskittyminen välttämättömiin ja hyödyllisimpiin palveluihin ja digitalisaation hyödyntäminen kaikessa. 

Sotepalveluiden osalta muutoksia on rohkeasti toteutettava, eikä ole syytä vain odottaa soteuudistuksen ratkaisevan kaikkea. Kaarinassa olemme tehneet alotteita ja avauksia monenlasiista soteen liittyvistä uudistuksista. 

Esimerkkejä avauksistamme on yhteistyömallien luominen lääkärin iltavastaanottojen järjestämiseksi yksityisen sektorin kanssa, vakituisen sijaispoolin käyttäminen ikäihmisten palveluissa, palveluiden jaottelu must have/should have/nice to have -kategorioihin, digitaalisuuden hyödyntäminen esimerkiksi kuntoutuksen osalta ja terveyskeskuksen vuodeosaston vuodepaikkojen myyminen lähikuntiin, kun oma kapsiteetti ei ole kokonaan käytössä. Olemme toivoneet kansallisten tavoitteiden toteutumista esimerkiksi ympärivuorokautisen hoidon osuuden osalta yli 75-vuotiailla. 

Avaukset ovat tuttuun tapaan kohdanneet osassa poliittisista ryhmistä intohimoista vastustusta ja uudistusten käyttöönotto on toisinaan pysähtynyt tai edennyt varsin hitaasti. Esteenä on nähty muun muassa helteiset kesät, työehdot tai ihan vaan periaate. 

Tänään Kaarinan budjettiseminaarissa kuulimme, että muun muassa sijaispooli ja terveyskeskuksen vuodepaikkojen myyminen etenevät vihdoin! Iltavastaanottoja on nyt kokeiltu Kaarinassa, tosin omana palveluna. Ja palveluiden priorisointiakin on jo toteutettu, vaikka vähän eri nimellä. 

Sotepalveluiden osalta Kaarina on osoittanut olevansa nimenomaan strategiansa mukaan ketterä ja asukaslähtöinen. On erityisen ilahduttavaa, että meillä palveluita kehitetään, vaikka sotejuna on taas liikkeellä.

Avainsanat: Sote, Kunnat, Muutosjohtaminen, Asukaslähtöisyys, Palvelut

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Avainsanat: Kaarina, Politiikka, Johtaminen, Sivistyspalvelut

Sähköä!

Torstai 11.1.2018 - Sanna

Olen kenties kyllästymiseen saakka jankuttanut eri yhteyksissä Sähköisistä palveluista. Kaikille lienee tuttua nettipankin käyttäminen ja verkkokauppoihinkin on suurin osa ennättänyt tutustua. Koululaisten vanhemmat eivät voi välttyä Wilmalta.

Yrittäjänä voin asioida verottajan kanssa sähköisesti ja maksaa palkat näppärästi palkka.fi -sovelluksella.

Oma yritykseni tarjoilee liikuntaa, virkistettä ja elämyksiä ikäihmisille sähköisenä.

Mutta.

Kun haluan asioida oman kotikuntani kanssa sähköisesti, se onkin jo vähän vaikeampaa. Ryhdyin eilen järjestämään vanhempainiltaa lapseni harrastukseen. Treenin jälkeen olisi ollut tarvetta kokoustilalle ja niinpä pirautin keskukseen. Keskus siirsi minut vahtimestarin pakeille, joka kertoi, että mitään tiloja ko. paikassa ei ole nyt saatavilla. 

Soitto uudelleen keskukseen, joka arveli, että oikea henkilö löytyy nuorisopalveluista. Kukaan ei vastannut, mutta saatiin toinen henkilö kiinni. Asioita hoitavat kuitenkin kuulemma suoraan koulun rehtorit tai koulusihteerit. 

Soitin koulusihteerille, joka ohjasi minut soittamaan vararehtorille, joka lupasi tulla avaamaan jonkun luokan oven kyseisenä iltana. Kaikkineen tähän kierrokseen meni vajaa tunti ja siihen kului yhteensä kuuden henkilön työaikaa 5-60 minuuttia.

Mitä, jos netissä olisikin sähköinen ajanvarauskalenteri, josta tilan saisi varata kaarinalaiset yhdistykset ilmaiseksi. Yrityksille ja yksityishenkilöille tilat olisi saatavilla pientä maksua vastaan. Googlessa tällainen kalenteripalvelu taitaa olla ilmainen ja muutoinkin toteutettuna sen kustannukset jäänevät 1000 euroon.

Tilavarausten ohella kelpo esimerkkejä löytyy rakennusvalvonnan puolelta: ainakaan toissa vuonna ei ollut mahdollista hakea toimenpidelupaa remonttiin sähköisenä, mikäli tulostettava pdf ei edusta sähköistä palvelua.

Onneksi meiltä löytyy kyllä positiivisiakin esimerkkejä!

Terveyspalvelut, jotka monin muodoin kuuluvat kovimpien tietoturvavaatimusten piiriin, tarjoavat sähköistä ajanvarausta ja tänä keväänä jopa chat-asiakaspalveluita. Loistavaa!

Avainsanat: Sähköiset palvelut, Uusitapa, Asiakaspalvelu, Terve talous

Millä eväillä budjettiriihessä

Torstai 1.12.2016 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Turun Sanomissa 30.11. ja Kunnallislehdessä 29.11.

Kokoomuksen budjettiesitykset Kaarinan valtuustossa 14.11. ovat herättäneet kritiikkiä. Emme nähneet riittäviä perusteita korottaa kuntaveroa, etenkään 0,5 prosentilla ja esitimme kompromissiksi 0,25% korotusta, mikä ei muille kelvannut.

Muutosesityksemme jakautuivat neljään osa-alueeseen: lisämäärärahojen ja investointien karsimiseen, prosessien ja johtamisen kehittämiseen, valtuustossa yhdessä sovitun eläköitymisen hyödyntämiseen ja kikyn vaikutuksiin henkilöstökuluihin laskevasti. Esityksemme tosin edellyttävät syvällisempää talouden perusteiden ymmärtämistä kuin se, mitä olisi kiva saada lisää ja tehdä enemmän kuntalaisten rahoilla, mistään karsimatta tai luopumatta.

Lisämäärärahoja olisimme karsineet mm. perusturvan kuntoutustiimin hoitohenkilöstön osalta. Uskomme, että kotisairaalan ja vuodeosaston henkilöstöä hyödyntämällä olisi saatu samat säästöt ympärivuorokautiseen hoitoon, panostamalla vain uusien fysio- ja toimintaterapeuttien palkkaamiseen.

Investoinneissa kiinnitimme huomiota yhdelle toimialalle hankittavaan omaan autoon ja kuljettajaan tai aikaistettavaan julkisivuremonttiin Ristikalliossa. Myös Makarlan kevyenliikenteenväylä hämmästytti, kun samaan aikaan huomattavasti suuremman ryhmän turvallisuutta olisi palvellut keskustan liikenneympyrä.

Sijaismäärärahoja ja määräaikaisia työsuhteita voitaisiin vähentää sähköisiä palveluita hyödyntämällä. Muun muassa neuvolaan lisättiin resurssia, kun jokaisen neuvolahenkilön työpäivästä kuluu tunti pelkkään puhelimitse hoidettavaan ajanvaraukseen. Laskennallisesti tämä tunti vastaa lähes kolmen henkilön vuosityöaikaa. Sähköisellä ajanvarauksella resurssia vapautuisi asiakastyöhön.

Vuosittain eläköityy 20-30 henkilöä. Näiden töiden uudelleenjärjestelyillä olisi helppo vähentää kokonaishenkilöstömäärää noin 15 henkilöllä vuosittain. Tästä on valtuustossa yhdessä sovittu, mutta ei toteutettu. Muun muassa Turku on jo ryhtynyt keventämään organisaatiotaan kohti sotemuutoksia, missä puolet henkilökunnasta siirtyy maakunnalle.

Kilpailukykysopimuksen myötä alennetaan tai työntekijälle siirtyy työttömyysvakuutusmaksua 0,6%, sairausvakuutusmaksua 1,08% ja eläkemaksuja keskimäärin 1%, työaikaa pidennetään 24 tuntia vuodessa, lomarahoja leikataan 30% eikä palkkoja nostetaan. Nämä vaikuttanevat henkilöstömenoihin yhteensä 3%, kun nyt budjetissa on huomioitu vain 1%. Tämä siis vaikuttaa kokonaishenkilöstökuluihin Kaarinassa 2,4 miljoonalla laskevasti eikä sisällä irtisanomisia.

Olemme olleet kirjoittajan (TS 24.11.) kanssa eri kokouksessa, sillä uhkailua ei ainakaan julkisessa kokouksessa kuultu. Tällaiset väitteet pitäisi pystyä myös todentamaan. Nimittelyä ilmeni, ikävä kyllä, puolin ja toisin. Ikävää on myös se, että valtuuston suurimmalla ryhmällä kokoomuksella ei muiden mielestä ollut yhtään hyvää kehitysehdotusta. Tulkinnat budjettiesityksistämme vaikuttavat tahallisilta väärinymmärryksiltä tai sitten taloutta ei yksinkertaisesti ymmärretä.

Kokouksen vertaaminen koulukiusaamiseen on vastenmielistä. Tällaisesta retoriikasta kokoomus sanoutuu jyrkästi irti ja toteaa, että avoimessa demokratiassa jokaisella poliittisella ryhmällä on oikeus esittää muutoksia ja puolustaa omaa näkökulmaansa. Kiusaaminen ja etenkin koulukiusaaminen on kokonaan eri asia. 

Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän psta,
Sanna Vauranoja

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Yhdistynyt vasemmisto, Palvelut

Valta edellyttää vastuuta

Lauantai 19.11.2016 - Sanna

Poliittisilta lähtökohdiltaan ymmärtääkseni varsin erilaiset Vihreät, Keskusta, Vasemmisto, RKP, Perussuomalaiset, SDP ja Kristillisdemokraatit olivat sopineet yhteisen jakopolitiikan budjettiin ja sen mukaan mentiin Kaarinan kaupunginvaltuustossa 14.11.

SDP:n Elo ja Keskustan Alander esittivät joitakin muutoksia yhdistyneen vasemmiston käsikirjoitukseen. Näille esityksille myös kokoomuksesta löytyi tukea.

Sen sijaan jokainen esitys, jonka Kokoomus budjettiin teki, kumottiin selkein äänestysohjein. Mikään, mitä Kokoomus esitti, ei kelvannut. Kaikki viisaus oli tässä hieman keinotekoiselta kuulostavassa koalitiossa, emmekä me saaneet parantaa mitään palveluita kaupungissamme.

Perusteluina käytettiin myös huonoa valmistelua. Siis samat tahot, jotka toivat kokonaan uusitun koulusuunnitelman Valkeavuoreen vain tuntia ennen päättävää kaupunginvaltuustoa, vetosivat nyt huonoon valmisteluun jopa 20 000 euron säästöjen kohdalla. Tulee mieleen, onko meillä sama mittajärjestelmä käytössä vai vaan kerrassaan erilainen suhteellisuudentaju.

Kokoomus esitti budjettiin monia prosessiparannuksia, pelisääntöjen yhtenäistämistä työntekijöiden osalta, sähköisten palveluiden lisäämistä, mutta kaikki olivat yhtä huonoja, mahdottomia tai kenties liian monimutkaisia ehdotuksia. Vähintään vedettiin aina esiin irtisanomiskortti, että säästöillä Kokoomus haluaa irtisanoa. Yhteiset koko valtuuston sopimat tavoitteet eläköitymisen hyödyntämisestä oli sopivasti unohdettu.

Ehkä mielenkiintoisinta oli vastaanotto esitykseemme sähköisestä ajanvarauksesta neuvolaan. Keski-ikäiset miehet puolustivat kiihkeästi puhelinajanvarausta ja teilasivat halumme sähköiseen ajanvaraukseen. Valitettavasti nyt käy usein esimerkiksi niin, että isän aikataulua on käytännössä mahdoton sovittaa annettuun aikaan, kun sitä jonotetaan kello 12-13 linjalla roikkumalla. Harva isä voi tulla siihen viereen odottamaan, josko tänään pääsisimme linjalta läpi.

Onko niin, että puolueiden perhekäsitykset eroavat niin paljon toisistaan, että isän läsnäolo perheen arjessa ei kaikille ole yhtä tärkeää. Samoin ongelmat raskaudessa ilmenevät vain puhelintunnin aikana, ei aamulla tai iltapäivällä ja etenkin nämä keski-ikäiset miehet ovat alan asiantuntijoita palvelutoiveita torppaamaan.

Siinä missä hoitohenkilökunta tai moni muu noudattaa tunnollisesti työnantajan ohjeita taukojen pituuksista tai omien asioiden hoitamatta jättämisestä työajalla, on toimialoja, joissa säännöt eivät ole samat. Yhtenäisten sääntöjen nostaminen keskusteluun oli väärin, joidenkin syrjimistä, koska osalla nyt vaan pitää säilyttää tällaiset etuudet, olkoot toiset sitten tunnollisia, jos tahtovat.

Kaarina-lehti nosti asiallisesti valtuuston kokouksen todelliset kasvot esiin kertomalla sulle-mulle -politiikasta esimerkiksi investoinneissa. Näyttää tosiaan siltä, että politiikka on Kaarinassa pahasti rikki. Äänestäjien suurin enemmistö ei suinkaan tule kuulluksi ja vallan sokaisemana on tasapuolisuus tai vastuu helppo unohtaa.

Samat teot ja toimet, joita yhdistyneen vasemmiston edustajat ovat valtuustossa harjoittaneet, ovat ehdottomasti kokoomukselta kiellettyjä. Hassu ja epälooginen organisaatiouudistus maksatetaan kuntalaisilla veronkorotuksella, massiivisia lautakuntia ei saa pienentää, koska kaikkien ryhmien on saatava edustaja kaikkialle ja omia etuja ajetaan kokonaisuus unohtaen. Sosiaalisessa mediassa esitetään laskelmia, mitä kahdeksan tunnin valtuusto maksoi, mutta samalla unohtui kertoa, että yhdistyneen vasemmiston kanta pitää lautakunnan suurempina, yhteensä yli kymmenen henkilöä, maksaa jokaisena kokouskuukautena vähintään 1760€ enemmän kuin Kokoomuksen tavoittelemat pienemmät lautakunnat ja hallitus. 

Kokoomusta syytettiin alunperin siitä, että ryhmämme oli hajanainen, eikä äänestyskäyttäytymistä voinut ennustaa. Kritiikki oli varmasti paikallaan, mutta ongelman tausta voi olla varsin yllättäväkin. Kokoomus vaikuttaa löytäneen jälleen yhteisen äänen ja yhtenäisen linjan. Valtuustonkokouksen äänestykset osoittavat sen ilahduttavalla tavalla. Yksikin voi saada paljon toraa aikaiseksi ja kun riidankylvämistä ei ryhmässä enää ole, kenties on helpompi toimia yhdessä.

Kokoomus kantaa vastuuta jatkossakin terveestä taloudesta, kunnan kehittämisestä kohti 2020-lukua, ei takaisin 80-luvulle. Kaikkia ongelmia ei voi ratkaista veroja korottamalla. Meille valta tarkoittaa myös vastuuta, eikä neuvottelut voi olla sanelua. Rakentavaa yhteistyötä vihdoin toivoen, mieluiten ennen vaaleja - tai viimeistään niiden jälkeen.  

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Yhdistynyt vasemmisto, Palvelut

Raju veronkorotus ei juurikaan paranna palveluita

Torstai 17.11.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 16.11. ja Seutusanomissa 17.11.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 4.11. kirjoitetaan otsikolla "Kisa asukkaista voi kiristyä kunnissa" ja nostaa aiheeseen kaksi näkökulmaa: veroprosentin ja koulutuksen merkityksen asuinpaikkaa valittaessa. Kun yli 12% kuntaverosta siirretään maakunnalle, jäljelle jäävät prosenttierot alkavat näyttää isoilta.

Miltä Kaarina haluaa näyttää tässä kilpailussa, kun valtuusto päätti 14.11. nostaa veroprosenttia 0,5 prosentilla. Tällä päätöksellä nousemme Turun seutukunnassa veropörssin kärkeen poikkeuksellisen korkealla kuntaverolla.

Kun vuonna 2019 yli puolet niin työstä kuin henkilöstöstäkin siirtyy maakuntaan, se vähentää luonnollisesti hallinnon tarvetta ja muun muassa kankeudestaan syytetty Turku on jo ryhtynyt keventämään hallintoa.

Kaarinassa valtuusto linjasi talousarvioissa 2015 ja 2016, että henkilöstökuluista on leikattava yhdellä prosentilla eläköitymisten ja toimenkuvien läpikäynnin avulla eli lähes miljoonalla eurolla. Valitettavasti mitään ei ole tapahtunut, vaan henkilöstön nettolisäys on vuosittain ollut 20-30 henkilöä vuodessa, vaikka muun muassa sähköiset palvelut ja teknologia tuovat helpotuksia työvaiheisiin.

Budjettiin kyllä kirjattiin, että henkilöstömenot alenevat kuluvaan vuoteen verrattuna yhdellä prosentilla, johtuen kilpailukykysopimuksen yksityiskohdista. Asiantuntija-arvioiden mukaan työvoimakustannusten pitäisi kuitenkin laskea peräti 3 prosenttia työnantajan maksamien työeläkemaksujen, työttömyysvakuutuksen, sosiaaliturvamaksujen pienennyksestä, työajan pidennyksestä ja nollakorotuksista johtuen. Kolmessa prosentissa ei ole vielä mukana julkisen sektorin lomarahojen leikkausta.

Kolmen prosentin asiantuntija-arviot ja Kaarinan budjetti ovat siis ristiriidassa tai Kaarinan kokonaishenkilökuntaa ollaan kasvattamassa 32 henkilöllä. Vastausta nettolisäykseen emme valtuustossa saaneet. Lisäksi kokoomuksessa emme usko budjettikirjauksen mukaiseen verotulojen pienenemiseen kilpailukykysopimukseen vedoten peräti kolmella miljoonalla. Vaikutukset jäänevät maltillisemmiksi ja 0,5% verokorotustarvetta ei olisi ollut.
Kokoomus ehdotti kompromissiksi 0,25% korotusta. Yhdistyneeltä vasemmistolta (SDP, Vihr., PS, Vas., Keskusta, RKP, KD ja Hollmén) ei kompromissihaluja löytynyt, vaan kuntalaisten kukkarolle oli päästävä rajulla nostolla. Nyt jaetaan ilmeisesti vaalirahaa oikein olan takaa.

Romuttaako siis Kaarina vajaassa valtuustokaudessa sen, mistä meidät tunnetaan? Turun kaupunkiseudulla Kaarinan vetovoima ei ainakaan nyt lisäänny, sillä huima veronkorotus kuluu uuteen epäkäytännölliseen ja kalliiseen organisaatioon, raskaaseen hallintoon, suuriin lautakuntiin, ei palveluiden parantamiseen.

Meille kokoomuksessa terve talous on aina ollut päätöksenteon lähtökohta. Meillä on suuri huoli, että nyt sellaista ei ole näköpiirissä.

Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän puolesta
Sanna Vauranoja

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Talous, Yhdistynyt vasemmisto, Palvelut

Käytännön säästöjä Kaarinaan

Keskiviikko 2.11.2016 - Sanna

Tässä muutamia konkreettisia ratkaisuehdotuksia palvelun parantamiseksi ja säästöjen synnyttämiseksi Kaarinassa. 

Esimerkki 1: Sähköinen ajanvaraus neuvolaan

Hyvänä esimerkkinä toimii neuvolapalvelut, jossa mitään portinvartijaa palvelulle ei tarvita. Henkilö joko on raskaana tai ei, hänellä on alle kouluikäinen lapsi tai ei ole. Keskimäärin alle 40-vuotiaat ovat varsin tottuneita sähköisiin palveluihin. Tällä hetkellä ajanvaraukset kuitenkin hoidetaan kello 12-13 puhelintunnilla lukuunottamatta 5-6 vuotiaita.

Avokonttorissa istuva juuri raskaustestin tehnyt ensikertalainen hiipii siivouskomeroon ja koittaa päästä varatun linjan läpi lähes tunnin. Tänään ei onnistunut, mutta huomenna uusi yritys. Asia olisi toki hoitunut vaikka illalla kotoa sähköisellä varauksella ja samalla olisi voinut sovittaa ajan myös miehen kalenteriin.

Puhelinvaraukseen menee esimerkiksi 20 neuvolahenkilöltä tunti jokaisena arkipäivänä eli yhteensä 100 tuntia viikossa (20 henkeä x 1 h x 5 päivää). Tämä on 2,5 henkilön viikkotyöaika.

Vapauttamalla neuvolan puhelinajoista, yksi henkilö voisi olla tavoitettavissa puhelimella ja chatillä aamusta iltaan, sillä raskausmyrkytyksen oireet eivät iske kello 11:45 ja silti 1,5 henkilön aika vapautuisi kokonaan muihin töihin. 1,5 henkilön työpanos on 75 000 euron arvoinen vuodessa. Sama koskee osittain hoitaja- ja lääkärivastaanottojen varaamista sekä ajanvarauksen etäneuvontaa. Nyt neuvolaan ollaan palkkaamassa 0,5 henkilö lisää. 

Esimerkki 2: Palvelukeskukset

Kaarina on päättänyt yhdistää laskentapalvelunsa Liedon, Paimion ja Sauvon kanssa. Vuodessa säästöä on odotettavissa hyvinkin 50 000 euroa ja lisääkin, mikäli eläköitymiset hyödynnetään täysimääräisinä ja lisää seiniä ei yksikön ympärille hankita. Laskentaosastoon kannattaisi yhdistää myös laskutuspalvelut. Toimialoilla ei tarvita useita henkilöitä erikseen laskuttamassa palveluista, vaan nekin pitäisi hoitaa yhdellä järjestelmällä, yhtenäisellä prosessilla, mahdollisimman sähköisesti muutaman hengen voimin. Säästöä yhteensä 100 000 euroa. Budjetissa ei ole huomioitu laskentapalveluilla saatavaa säästöä, koska asiaa ei oltu valtuustossa käsitelty ennen budjettia. 

Mikäli palvelukeskus aikanaan yhtiöitetään, sillä on mahdollisuus myydä palveluita myös muille kunnille. Pienet varsinaissuomalaiset kunnat ovat jo nyt osoittaneet kiinnostusta palveluiden ostoon.

Kuljetukset maksavat Kaarinalle reippaasti yli miljoonan vuodessa. Kuljetuksia hoidetaan toimialoilla erikseen ja kriteeritkin ovat siten erilaiset. Keksittämällä kaikki kuljetukset koulukuljetuksista vammaiskuljetuksiin, saataisiin parempaa palvelua kuntalaisille, optimoidut kuljetukset yli toimialojen ja kustannustehokkaampi ratkaisu. Kuljetuskeskuksella säästöä saadaan ensi vuonna 50 000 euroa, jatkossa huomattavasti enemmän.

Nyt budjetissa on uuden auton investointi 70 000 euroa ja kuljettajan palkat 20 000 pelkästään vanhuspalveluiden käyttöön. Käyttöastetta tuskin saadaan riittävän korkealle yhden toimialan käytössä. 

Esimerkki 3: Etäyhteyksillä lisää toimintakykyä

Vanhuspuolella teknologia ja sähköiset ratkaisut tarjoavat palveluihin paljon lisäominaisuuksia ja myös kustannussäästöjä, ilman että palvelu heikkenee, vaan päinvastoin.

Valtakunnallisestikin on määritelty, että tavoitteena on asua mahdollisimman pitkään kotona. Kotona asumista määrittää henkilön toimintakyky. Mikäli toimintakykyä pystytään ylläpitämään tai parantamaan, esimerkiksi kolme kuukautta pidempään kotona säästää 10 000 euroa ympärivuorokautiseen hoivaan nähden.

Toimintakykyä voidaan ylläpitää säännöllisellä päivittäisellä liikunnalla. Kotihoitohenkilöstö on tässä avainasemassa, sillä fysioterapeutit eivät ehdi rullata 300 kotipalveluasukkaan luona päivittäin. Kotipalveluhenkilökunta voi hyödyntää etäyhteyttä, kun tarvitaan fysio- tai toimintaterapeutin neuvoja. Liikkumiseen kodista toiseen ei kulu aikaa ja henkilö voi palvella huomattavasti isompaa joukkoa. Lisäksi liikuntatuokioita voidaan katsoa etäyhteyksien tai videopalveluiden kautta ja tehdä harjoitus kotona. 

Avainsanat: Sähköiset palvelut, Digitaalisuus, Kustannustehokkuus, Palvelut, Kaarina

Virkamies pysyköön lestissään

Perjantai 13.5.2016 - Sanna

Erityisesti vasemmistopoliitikot nostivat älläkän, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ilmoitti siirtyvänsä Terveystalon palvelukseen. Olen todella hämmästynyt keskustelun sisällöstä, jossa ajatellaan , että virkamies ei voisi siirtyä virasta yksityisen työnantajan palvelukseen, koska hänellä on julkisista palveluista jotain salaista tietoa. ? .

Keskustelun taso kertoo juuri niistä skeemoista ja ajattelumalleista, joita yhteiskunnassamme on ikävä kyllä aivan liikaa. Joitakin niistä mainitakseni, yritykset ovat pääsääntöisesti ylikansallisia Panamayhtiöitä. Yritykset tuottavat vain voittoa omistajilleen ja kaikki yritykset repivät voiton työntekijöisen selkänahasta. Julkinen palvelu on laadukasta, yksityisistä sen sijaan ei koskaan tiedä. Yksityiset palvelut ovat kalliimpia, koska hintojen päälle tulee voiton osuus. 

Minusta olisi aivan välttämätöntä, että virkamiehet työskentelisivät myös yksityisellä ja yksityiseltä sektorilta voisi siirtyä virkamieheksi. Olisi hienoa, jos virkamies ymmärtäisi yritysten realiteetit ja pyrkisi mieluummin tekemään yhteistyötä yritysten kanssa kuin päinvastoin.

Mikäli tehtävän vaihtoon liittyy jotain kilpailukiellon piiriin kuuluvaa, normaali karenssi on yleensä puoli vuotta, ei sen enempää. Kun toimitaan julkisella sekotrilla, toivoisi, että tiedot olisivat muutenkin avoimesti saatavilla, joten viranhaltijalla ei pitäisi olla mitään erityistä tietoa takanaan. On normaalia, että ihmisillä on osaamista, jota he vievät mukanaan työnantajalta toiselle. Näin tapahtuu myös yksityisen sektorin sisällä siirryttäessä. 

Mitä vielä tulee näihin haitallisiin uskomuksiin, Suomessa on paljon myös suomalaisomisteisia perheyhtiöitä. Yritysten yksi tehtävä on tuottaa voittoa riskin vastineeksi omistajilleen, mutta riippuu yrityksen ja sen omistajien arvoista, kuinka suurta voittoa tavoitellaan ja millä keinoin. Monet yritykset menestyvät juuri hyvällä henkilöstöpolitiikallaan.

Molemmat, julkiset ja yksityiset voivat olla aivan yhtä hyvin laadukkaita kuin laaduttomiakin. Palvelun julkinen tuottamispohja ei takaa laatua. Yksityiset onnistuvat usein tekemään prosessinsa kustannustehokkaammin, koska budjettia ei voi kasvattaa veroja nostamalla ja tavoitteena on onnistua myös taloudellisesti. Yleensä se ohjaa koko kejtua toimimaan tehokkaammin, myös kustannustehokkaammin. Voittoineen kaikkineen yksityinen yritys voi siis olla julkista kustannustehokkaampi. 

Kun ryhtyy kommentoimaan tällaisia normaaleita työelämän ilmiöitä, mistä Rädyn tapauksessakin on kyse, kannattaa ensin vähän reflektoida omia ajattelutapojaan. Toki, jos työelämän lainalaisuudet ovat vieraita, voi syntyä epäilyksiä, joilla ei ole totuuspohjaa. Onnea siis Laura Rädylle uuden työn johdosta, toivottavasti vastaavasti julkiselle sektorille saadaan yritysmaailmassa pätevöityneitä johtajia. 

Avainsanat: Laura Räty, Johtaminen, Terveyspalvelut, Uskomukset

Yhden prosentin Suomi

Maanantai 9.2.2015 - Sanna Vauranoja

Suomessa suurin osa kaikista julkisista palveluista on mitoitettu yhden prosentin mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että tarjoamme lukuisia palveluita käytännössä ilmaiseksi niiden käyttäjille, koska käyttäjistä noin 1 prosentti on niin pienituloisia, etteivät he kykenisi niistä maksamaan. 

Aloitetaan terveyskeskusmaksuista. Missä päin Suomea on terveyskeskus, johon pääsee jonottamatta tai melko lyhyellä veroitusajalla? Ei missään. Mistä se johtuu? Lääkäreitä ei ole tarpeeksi tai kunnalla ei ole varaa palkata riittävän monta lääkäriä, jotta aikoja olisi tarpeeksi suhteessa kysyntään. Mutta miksi kysyntä on niin korkeaa? Koska lääkäriin pääsee käytännössä ilmaiseksi. Parturikäynnistä maksamme huomattavasti enemmän kuin reilun kympin hintaisesta lääkärikäynnistä terveyskeskuksessa. Naurettavan pieniä terveyskeskusmaksuja säädellään lailla. 

Jatketaan kouluihin. Meillä on Suomessa nelisenkymmentä vuotta valinnut ihanne ilmaisesta peruskoulusta. Samaan aikaan naisille eli tässä tapauksessa äideille hoetaan, että työmarkkinoille pitäisi palata nykyistä nopeammin lapsen syntymän jälkeen. Ja sitten me laskutamme perheiltä melkein 300 euroa kuukaudessa päivähoidosta. Siis miksi päivähoito voi maksaa tuhansia euroja vuodessa, mutta terveyskeskus, kirjasto, kouluruokailu, julkiset liikuntapalvelut, neuvolat ym. eivät maksa juuri mitään? 

Kun päätöksenteossa esittää, että voisimmeko me asettaa palvelulle sen käytöstä koituvan (omakustannus)hinnan, luvassa on valitettavasti aina sama liikuttava hokema: "miten heikoimmassa asemassa olevien sitten käy tai miten pienituloiset ja köyhät sitten voivat maksaa nämä palvelunsa ". No vaikka pienituloisille ja varattomille myönnettävillä palveluseteleillä. Minkä ihmeen takia me mitoitamme kaikki palvelut ilmaisiksi vain yhden prosentin vuoksi? Miksi emme keksi ratkaisuja yhden prosentin tilanteen helpottamiseksi ja aseta palveluille normaalit käyttömaksut niille, joilla on mahdollisuus niistä maksaa. 

Esimerkiksi terveyskeskuskäynnistä voitaisiin periä helposti 30-40 euroa per käynti. Se olisi edelleen alle puolet yksityisen perimästä maksusta ja kyseinen hinta parantaisi terveyskeskuspalveluiden arvostusta. Tuolla rahalla kyettäisiin palkkaamaan 10-20% lisää työvoimaa ja siten voitaisiin vähentää jonoja ja parantaa terveydentilaa ja työkykyä nykyistä paremmin. Maksu estäisi myös "turhia" käyntejä, koska hieman pitäisi miettiä, tarvitsenko nyt ihan oikeasti lääkäriä vai en. Terveyskeskus voitaisiin rakentaa vielä nykyistä kaksiportaisemmaksi. Ilmaiseksi pääsisi terveyden- tai sairaanhoitajan arvioon ja vasta lääkärikäynti sitten maksaisi. 

Mitä, jos ryhdyttäisiin mitoittamaan palveluita ja niiden hintoja enemmistön mukaan. Niinkuin demokratiassa on tapana. 

Avainsanat: Julkiset palvelut

Mummostrategian uudistus

Perjantai 14.11.2014 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuoroissa

Tässä ollaan nyt muutama vuosikymmen ihmetelty mummoutuvaa väestöämme ja todettu, että tilanteesta syntyy kestämätön kestävyysvaje. Samaan aikaan ollaan vierestä katseltu, kun mummot ensin heikkenevät kodeissaan, lopulta kaatuvat, loukkaavat ja pötköttelevät loppuelämänsä ympärivuorokautisessa hoidossa, joka onkin sitten kaikkein kalleinta. 

Hoivakodit kuntoon –televisiosarja on tuonut suuren yleisön tietoisuuteen, millä tolalla vanhushuoltomme paikoitellen on. Me hoidamme vanhuutta kuin sairautta, läträämme käsidesiä, kosketamme kumihanskoilla, makuutamme vanhukset haavoille, luovumme sosiaalisesta toiminnasta, liikunnasta ja omien perustarpeiden huolehtimisen avustamisesta. Mummomme todellakin laitostuvat nopeasti, kun hoivakodin ovi takana sulkeutuu. 

Muutos mummostrategiaamme on tehtävä nopeasti; ei ainoastaan terveen talouden, vaan mummojemme itsensä vuoksi. Ihmisen perustarpeita eivät ole makaaminen, syötetyksi tuleminen, ylilääkitseminen eikä kakkiminen vaippoihin. 

Hallitus on linjannut hoivapaikkoihin supistuksia. Vaikka ympärivuorokautisesta turvasta emme voi vanhuksillamme luopua, huonokuntoinenkin vanhus kykenee osallistumaan arjen pieniin asioihin: seurusteluun, syömiseen, pieneen liikkeeseen. Ja tosiasiassa ne arkiset asiat myös ylläpitävät toimintakykyä, vaikka sitten päivän hoitorutiineihin se aiheuttaakin hitautta ja viiveitä. Haasteena on, miten pidämme noita arkisia asioita yllä, jos vanhukset asuvat yksin, ilman läheistensä huolenpitoa. 

Samaan aikaan kun vanhustenhuolto on nykymuotoisena todettu liian kalliiksi, on yhteiskunta rakennettu hyvinvoinnin sijaan ylenpalttisuusyhteiskunnaksi. Kenenkään ei tarvitse auttaa naapurin Mairea, saati huolehtia omista vanhemmistaan kuin korkeintaan joulutervehdyksen verran. Me olemme aivan liian tottuneita siihen, että yhteiskunta hoitaa kaiken sen, mikä ei sille edes kuuluisi. Tätä päätä kuin jatkamme, kuntien velvoitteisiin kuuluu jatkossa myös lampun ja talvirenkaiden vaihto, kellojen siirto ja roskien uloskuljetus. 

Mitä asioille sitten pitäisi tehdä? Ensin voisimme aloittaa kampanjan, jossa jokaista suomalaista toivotaan huolehtimaan yhdestä yli 75-vuotiaasta. Verovähennysoikeuden hyödyntäminen kannustimena yli 75-vuotiaan kotona asumisen avustamiseen voitaisiin selvittää. Varsinainen omaishoidontuki pitäisi hoitaa Kelan kautta keskitetysti ja lisäksi kunnilla olisi mahdollisuus tarjota erilaisia tukipalveluita ja porkkanoita omaishoitajilleen. 

Kunnan palveluiden piiriin siirtyville vanhuksille pitäisi tehdä suunnitelma, jossa sovitaan selkeästi tarvittavan perushoivan ohella myös läheisten vastuusta esimerkiksi ulkoilutuksessa, liikunnassa tai seurustelussa. Jos läheiset asuvat kauempana, teknologia tarjoaa kyllä ratkaisuja helppoon yhteydenpitoon ja vanhusten päivittäiseen virkistämiseen. 

Hoivaa on perinteisesti pidetty naisten valtakuntana ja samalla hoivateknologia on edelleen lastenkengissä. Sähköiset palvelut pitää hyödyntää täysimääräisenä myös hoiva-alalla, jotta itse hoivaan ja vanhusten kohtaamiseen säästyisi aikaa toimistotyöltä ja muilta rutiineilta. Kotisairaalan hyödyntäminen niin hoivakodeissa kuin kodeissakin vähentää osastohoidon tarvetta ja sitä kautta ylläpitää vanhuksen toimintakykyä verrattuna vuodehoitoon, joka romahduttaa vanhuksen kunnon jopa viikossa.

Kaikkein tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että lakkaamme käsittelemästä vanhuutta sairautena ja kiinnostumme vanhuksistamme ihmisinä, olivatpa he hoivakodissa tai omassa kodissaan. Siitä voi itse kukin aloittaa, vaikka vielä tänään. 

Avainsanat: Vanhuspalvelut, Kestävyysvaje, Uusi ajattelu