Share |

Mikä ihmeen elinvoima

Maanantai 3.4.2017 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu alkuperäisenä Y-lehden blogeissa. 

Tämän kevään kuntavaalien alla otsikoihin on noussut entistä enemmän elinvoima. Aiemmin on puhuttu elinkeinopolitiikasta, yritysvaikutuksista ja yritysmyönteisyydestä. Elinvoima on kuitenkin sanana laajempi ja kiteyttää oivallisesti sen, mitä syntyy lopputuloksena, kun kunnassa yritysasioita, palveluiden kehittämistä, infrastruktuuria, taloutta ja hyvinvointia kehitetään päämäärätietoisesti, osaavalla otteella.

Torikeskusteluissa menevätkin usein käsitteet sekaisin, kun kunnalta toivotaan toimenpiteitä lähikaupan tai postin säilyttämiseksi kylällä. Kunta ei sijaintipaikkapäätöksiä tee yksityisten yritysten puolesta, mutta kunta ja kuntapäättäjät edesauttavat mitä suurimmassa määrin palveluiden säilymistä taajamissa huolehtimalla niiden elinvoimaisuudesta.  

Kaksi tekijää, jotka itse nostin muun muassa Seutusanomien vaalipaneelissa 30.3. elinvoiman tärkeiksi tekijöiksi päätöksenteossa, ovat yhteistyö ja uudistumiskyky.

Yhteistyötä pitäisi kyetä tekemään monella eri tasolla. Yritysten kannattaa verkostoitua keskenään ja esimerkiksi kahvila ja kirjakauppa voivat siirtyä yhteen yhteiseen toimitilaan, jossa kumpikin yrittäjä huolehtii liikkeen ylläpidosta ja laajasta aukioloajasta yhdessä.

Yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän kunnan ja yritysten välillä. Miksi kunnan kirjastossa ei voi olla yksityistä kahvilaa palveluita parantamassa? Yritysten ja kunnan yhteisellä kokeilukulttuurilla löydetään kenties kokonaan uusia tapoja tuottaa palveluita. Kuntien pitäisikin määritellä tietty summa budjetista, joilla vuosittain edistetään kokonaan uudenlaisia kokeiluita. Jos ollaan pelkkien kilpailutusten varassa, kunta tilaa vain sitä, minkä se jo tuntee. Uudet ratkaisut jäävät kokonaan kilpailutusten ulkopuolelle.

Yhteistyötä tulevaisuuden kunnassa tehdään tiiviisti myös kuntalaisten kanssa. Sähköiset kanavat avaavat reaaliaikaisen ja helppokäyttöisen foorumin, jossa mielipiteitä liikennejärjestelyistä tai kuntalaisten havaitsemia ongelmakohtia on helppo ilmoittaa ja kommentoida.

Yhteistyötä pitää mitä suurimmassa määrin tehdä myös muiden kuntien kanssa. Jos Varsinais-Suomessa jatketaan takavuosien muut vastaan Turku -meiningillä, me emme ole osa Suomen kasvukolmiota, vaan katsomme visusti sivusta, kun Helsinki ja Tampere kehittyvät. Nurkkakuntaisuuteen ja omahyväisyyteen ei siis kellään pitäisi nyt olla varaa!

Uudistumiskyvyllä taas tarkoitan herkkyyttä reagoida muutoksiin, heikkoihinkin signaaleihin ja elämistä vahvasti ajassa. Jos esimerkiksi suurin osa uusista yrityksistä on asiantuntijayrityksiä, joiden palvelut sijaitsevat pilvessä, tonttikaavoitus ja halliliiketoiminta eivät ehkä olekaan enää keskeisimpiä työkaluja elinvoiman ylläpitämiseksi. Yrityksen tarvitsevat toisenlaisia alustoja kasvulle ja kehitykselleen.

Jos tyytyväisenä olla öllötetään saavutettujen etujen ja menestyksen keskellä, verorahat valuvat ennen pitkää vanhojen, kallistuvien rakenteiden ylläpitoon ja samalla palvelut heikkenevät, verot nousevat. On selvää, että jatkuvasti nousevat veroäyrit, jäykät palvelurakenteet ja kutistuva palvelutarjonta eivät lisää kunnan elinvoimaa - eikä vetovoimaa.

Elinvoima on käsitteenä innostava ja se voidaan ymmärtää varsin laajasti kuntalaisten, yritysten ja ympäristön elinvoimana. Ei siis mikään vähäpätöinen tehtävä tuleville kuntapäättäjille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Varsinais-Suomi, Elinvoima, Elinkeinopolitiikka, Talous

Matkailijaa eivät kuntarajat kiinnosta

Keskiviikko 25.1.2017 - Sanna

* Kirjoitus on alunperin julkaistu 25.1. Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehden blogissa. 

Kävin viikonloppuna Matkamessuilla Helsingissä. Parhaiten rakennettu osasato tai alue oli ehdottomasti Suomen Saaristo, jossa yhteistyössä palveluitaan esittelivät kunnat ja matkailukohteet Hangosta Poriin. Jäin kaipaamaan vastaavia kokonaisuuksia myös muilta.

Edes suomalainen matkailija ei yleensä ole lähdössä Siilinjärvelle tai Askolaan lomalle, vaan kohteet valitaan akselilla Itä-Suomi, Lappi, Pohjanmaa jne. Yhteinen aluemarkkinointi onkin parasta, mitä matkailijalle voi tarjota. Kenties messualueetkin kannattaisi jatkossa selkeämmin jakaa näiden mukaan ja vielä ulkomaatkin Eurooppaan, Aasiaan jne. Myös muualta tuleva matkailija valitsee ensisijaisesti jonkin alueen kohteekseen suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Italiasta kaikki tuntevat Toscanan tai Piemonten, Saksasta Bayerin tai Reinin laakson, mutta jäsentyvätkö kotimaan kohteet samalla tavalla meille itsellemmekään?

Poikkesin Itä-Suomen alueelta löytyvien kohteiden osastoille. Valitettavan monessa ei osattu kertoa kokonaisuudessaan alueen palveluista, eikä alueen palvelut myöskään löytyneet yhdeltä yhteiseltä sivustolta, vaan majoitusta kehotettiin etsimään kuntien alta. Sellaiseen harva matkailija ryhtyy.

Pidetään siis täällä Varsinais-Suomessakin mielessä, että Turkua ja kenties Naantalia lukuun ottamatta matkailijoille eivät kuntarajat ole olennaisia. Markkinoinnissa ja brändin rakennuksessa meidän tuleekin vahvistaa varsinaissuomalaisuuttamme ja sen erityislatuisuutta kokonaisuutena. Eivät ruokaperinteemme noudata kuntarajoja, saati niiden raaka-aineet tai hienoimmat retkeilyreitistötkään.

Helsingin Sanomissa 22.1. kirjoitettiin Lapin matkailijoista, joille kaivataan kipeästi kielitaitoisia oppaita. Eräs yrittäjä näki kuitenkin ongelmaksi sen, että kaikki tarjoavat yhtä ja samaa husky- tai moottorikelkkasafaria, massahotellia, vaikka ulkomaalaiset hakevat täältä hiljaisuutta ja puhdasta luontoa.

Tarvitaanko välttämättä massiivisia sirkushuveja vai onko viime vuosina vahvistunut trendi pienestä ja aidosta tullut valtavirraksi? Minua ainakin perinteiset hotellikompleksit vuodesta toiseen samanlaisina säilyvine aamiaisineen ovat alkaneet kyllästyttää. Etenkin lasten kanssa matkaillessa, pienestä hotellihuoneesta ei ole kenellekään iloa. Eivätkä ne ikimuistoisimmat lomamuistotkaan aina synny Disneylandissa vaan kenties jostain yllättäen löytyneestä ihanasta kahvilasta, paikallisen mummon vuokraamasta huoneesta oman talonsa alakerrassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Varsinais-Suomi, Yrittäjyys, Kunnat

Onnea Lieto!

Torstai 12.1.2017 - Sanna

*Kirjoitus on alunperin julakistu Varsinais-Suomen Y-lehdessä 12.1.

Varsinais-Suomen yritysmyönteisimmäksi kunnaksi on Kaarinan tilalle kirinyt Lieto. Saavutus on hieno, eikä se suinkaan tule pelkällä onnella tai tuurilla, vaan kovalla työllä.

Yritysmyönteisyys rakentuu varsin monelle seikalle, alkaen kunnan yleisestä ilmapiiristä niin kuntalaisten, virkamiesten kuin kuntapäättäjienkin keskuudessa. Se on kunnan, yrittäjäyhdistysten ja yritysten yhteispeliä. Se on myös alueellisten ja paikallisten toimijoiden yhteistyötä, sillä kaikkea ei voi, eikä kannata tehdä omalla porukalla.

Päivän Turun Sanomat suosittelee aiempaa äänikuningatarta Kaarinaa katsomaan peiliin. Kommentti on kaikessa totuudellisuudessan aiheellinen. Kymmenen vuotta sitten kehitetyt toimintamallit eivät ehkä enää palvele tässä ajassa.

Kaarinan kaupunginhallituksen 13 jäsenestä vain yksi on yrittäjä. Valtuutettujen osuus on suurempi, mutta Kaarina ei harjoita esimerkiksi päätöksenteossa systemaattista yritysvaikutusten arviointia.

Liedossa kuntaliitoksen jälkeenkin on vain yksi vahva yrittäjäyhdistys. Kaarinassa, joka tosin kooltaan on suurempi, on edelleen kaksi yhdistystä.

Kaarinassa kaupunki ja yrittäjät ovat yhdistäneet voimansa yhteiseen elinkeinoyhtiöön, joka tarjoaa monenlaista lähipalvelua paikallisille yrityksille. Kaarinan Kehitys on yksi Kaarinan yritysmyönteisyyden keskeisiä tekijöitä. Silti kentällä kuulee toiveita vielä maanläheisemmästä neuvonnasta tai yhteisprojekteista yritysten ja yhtiön välillä.

Kaupungin hankintapäätösten tekijät ovat avainasemassa. Tehdäänkö tarjouspyyntöjä tai kilpailutuksia, joiden kriteerit mahdollistavat hankinnat mahdollisimman kaukaa vai onko paikallisella pientoimijoilla mahdollisuuksia. Lakiin on turha vedota, sillä se antaa paljon mahdollisuuksia, joita on vaan osattava käyttää, jos paikallisyritysmyönteisyyttä vaan löytyy.

Yhä suurempi osa yrittäjistämme on itsensätyöllistäjiä, yksinyrittäjiä tai mikroyrityksiä, joiden osaaminen ja palvelutkin kulkevat pilvessä. Pilveä varten ei tarvita tonttia, hallia, eikä sorviakaan, vaan yhteisöllisiä muuntautuvia, kasvun mahdollistavia toimisto- ja työskentelytiloja. Lähimmät ratkaisut tällaiselle löytyvät Turusta, jossa taas ongelmaksi voivat muodostua logistiikka ja pysäköinti, kun kauempaa tultaessa tulee käyttäneeksi omaa autoa.

Kuntavaalivuotena toivoisi, että jokaisessa varsinaissuomalaisessa kunnassa olisi riittävästi yrittäjäehdokkaita – ja jatkossa valtuutettuja, myös avainpaikoilla. Ehdokkaiden pitäisi myös muistaa yhteistyön merkitys laajemmin kuin omassa kotikunnassa.

Meidän varsinaissuomalaisten menestystä ei lopulta ratkaista keskinäisellä kilpailulla vaan meidän on menestyttävä yhdessä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Siksi on kyettävä rakentamaan tulevaisuutta nimenomaan yhdessä, kunta- tai yhdistysrajat välillä unohtaen. Harva yrittäjä hyötyy uudesta komeasta tiestä, jos se päättyy oman kunnan rajalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Varsinais-Suomi

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu

Perjantai 15.4.2016 - Sanna

Kenties helpointa maailmassa on olla tekemättä mitään. Toiseksi helpointa on arvostella muiden tekemistä. Vaikeinta on tehdä kokonaan uusia asioita. 

Jari Lindström esitteli tällä viikolla monenlaisia keinoja työllisyyden ja työllistämisen edistämiseksi. Erityisesti työnäyte on nyt saanut aikaan kollektiivisen pahan mielen ja vasemmistoliitosta on ehditty tämä idea arvioida alatyyliin "aivopieruksi". Lindström itse analysoi tilannetta osuvasti, että ei käy, koska - ei vaan käy.

Ja juuri siitä vasemmistopuolueiden politiikassa on jälleen kyse. Hirveä hätä ja ilmavaivat syntyvät oitis, kun joku ehdottaa yrittämistä tai työn tekemistä. Facebook vinkuu punaisena, että 3-4 kuukauden ilmainen työjakso. Siis anteeksi mikä ilmainen? Ymmärtääkseni yhteiskunta maksaa 60-70 prosentin ansiosidonnaisen. Miten työnäyte tällöin tehdään ilmaiseksi? Siitähän saa huomattavasti parempaa korvausta kuin esimerkiksi harjoittelusta. 

Kyllä on oikeus ja oikeastaan velvollisuus yhteiskunnassa odottaa jotain vastinetta työttömyyskorvaukselle. Ja kyseessä on kaikenkukkuraksi vapaaehtoinen työnäyte. Tosin, en ainakaan itse palkkaisi jatkossa ketään, joka ei olisi ilmaista työnäytettä työttömyysjaksolla tehnyt. Kertoo nimittäin kaiken tarpeellisen asenteesta. Ja lopulta asenne juuri ratkaisee. 

Toivottavasti Lindström ei näiden vasemmiston ilmavaivojen pyörteessä peräänny, vaan jatkaa ansiokkaiden ideoiden kehittämistä eteenpäin. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu, vai miten se meni. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Pientä säätöä

Keskiviikko 13.4.2016 - Sanna

* Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 13.4.2016

Hallitus julkisti eilen työllisyyspakettinsa. Paketti vaikuttaa ihan hyvältä, joskin pientä viilausta sopinee ehdottaa. 

Erityisen tärkeänä ja kiireellisenä näen työttömän yrittäjäksi ryhtymisen mahdollistamisen. Nythän meillä on sosiaalidemokraattisia peruja tukimalleissa eli palkitsemme opiskelijaa, jos hän ei juuri ansaitse ja rankaisemme työtöntä, jos hän jo omistaa tai perustaa yrityksen. 

Työttömyysturvan muuttaminen starttirahaksi kuulostaa äkkiseltään kuitenkin silmänkääntötempulta. Se on jo nyt mahdollinen. Työttömyysturva pitäisi maksaa aloittavalle yrittäjälle tai jo aiemmin sivutoimisena yrittäjänä toimineelle normaalisti ansiosidonnaisen kauden loppuun, mikäli yritys ei ole jo niin vakaavarainen että sieltä saisi ansiosidonnaisen määrään rinnastettavan palkkatulon. 

Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottaminen on myös lämpimästi kannatettava hanke. Sen sijaan uusien tukipakettien virittely on turhaa, kun samalla vaivalla voitaisiin käyttää olemassa olevia mekanismeja esimerkiksi sivukulujen alentamisen muodossa. 

Innovaatiotuki kuulostaa innostavalta. Se kannattaisi kuitenkin rajata, millaisilta yrityksiltä innovaatioprojektin voi hankkia. Paikalliset, suomalaiset pienet yritykset hyötyisivät tästä eniten. Sen sijaan suuren monikansalliset konsulttifirmat eivät tällaista tukea tarvitse tarjotakseen konsulttipalvelua. 

Työllisyyspaketin aikataulusta vielä sen verran, että TEM:n sivuilla lukee muun muassa " Tavoitteena on tehdä esimerkiksi sivutoiminen yritystoiminnan aloittaminen työttömänä nykyistä sujuvammaksi." Nyt ei enää voi olla ympäripyöreitä tavoitteita vaan konkretiaa pöytään ja muutokset voimaan tämän vuoden aikana.

Jos joudumme odottamaan pitkään, kukaan ei palkkaa odotellessa ensimmäistä työntekijäänsä, perusta sivu- tai päätoimista yritystä työttömänä jne. 

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hallitus, Työllisyys, Yrittäjyys, Yrittäminen, Terve talous

Ala äiti yrittää

Tiistai 8.3.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Naisten päivänä Varsinais-Suomen Y-lehden blogissa. 

Naisten päivänä on julkaistu jälleen tutkimuksia, että äitien euro on huomattavasti vähemmän kuin isien euro. Viimeisin selvitys julkaistiin Lännen Medioissa, jonka mukaan äidin euro on vain karvan päälle 60% isän eurosta lapsiperheissä. 

Kun miettii lapsiperheiden arkea ja toisaalta päivähoitomaksuja 2-3 päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa, on helppo ymmärtää yhtälö, jossa äiti jää kotiin. Tilanne muuttuu entistä kiikkerrämmäksi, kun päivähoitomaksuja ylimmässä tuloluokassa nostetaan reippaasti yli 300 euroon. Ylin tuloluokka tarkoittaa perheen yhteisiä bruottotuloja ja raja on hieman yli 6000 euroa. Kaksi keskipalkkaista ylittää tuon rajan Suomessa.

Mikäli toisen ansiot ovat yksinään yli tulorajan, ei tarvita Nobeltasoista matematiikkaa, että monessa perheessä päädytään siihen, että toinen jää lasten kanssa kotiin. On nimittäin tienattava melkoisesti, että yhtälö kannattaa palkkatyötä tekemällä. Kotona hoidetuista alle 3-vuotiaista maksetaan kotihoidon tukea.

Yrittäjyys tarjoaa kuitenkin varsin mielenkiintoisen uravaihtoehdon perheenäideille. Kaikki eivät koe kutsumuksena viettää vuosia kotona lasten kanssa. Tällöin oma yritys voi tarjota joustavan tavan yhdistää pienet lapset ja työ sekä samalla ylläpitää työelämätaitoja. Parhaimmillaan yritystä voi kasvattaa pikkuhiljaa lasten mukana ja jonain päivänä se työllistää 100% ja ylikin. Lapsetkin ovat ehtineet jo siinä välissä isommiksi.

Jos osa-aikatyötä ei ole tai taloudellisesti ei ole mielekästä tehdä perinteistä palkkatyötä, äideille - ja toki isillekin voi lämpimästi suositella yrittäjyyttä. Yrittäjähän voi halutessaan tehdä töitä kellon ympäri tai sitten vähän vähemmän. Omat tavoitteet ja asiakkaiden tarpeet sen lopulta ratkaisevat.

Joustavaa Naisten Päivää - yrittäjänä voit huolehtia siitä, että eurosi on juuri niin suuri kuin itse haluat!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, Yrittäjyys, Naiset, Tasa-arvo

Oletko jo tutustunut Yrityskylään

Perjantai 27.3.2015 - Sanna Vauranoja

Perjantaina 27.3. minulle tarjoutui mahdollisuus vierailla Turun Yrityskylässä. Aamulla kello 9:30 kylässä aloittelivat päiväänsä kaksi kuudetta luokkaa Loukinaisista ja Raumalta. 

Olin kerrassaan vaikuttunut Yrityskylän toiminnasta. Kolmen vuoden rahoitus on hankittu mukana olevilta yrityksiltä, alueen kunnilta ja valtion avustuksella. Jokainen alueen kuudesluokkalainen osallistuu Yrityskyläpäivään lukuvuoden aikana.

Ennen kylään tuloa oppilaat ovat saaneet hakea haluamiaan tehtäviä ja opettaja suorittaa haastattelut sekä valitsee oppilaat eri tehtäviin. Kun päivä starttaa, kaikilla on oma paikka valmiiksi tiedossa.

Päivän aikana tehdään tietysti töitä esimerkiksi Elomaticilla, Neste Oililla, Osuuspankissa, kaupungilla tai Lindorffilla. Työstä jokainen saa palkkaa omalle yrityskyläkortilleen, jolla voi ostaa ISS Ruokapalveluista tai K-marketista syötävää itselleen. Palkasta maksetaan myös veroja. Yrityksillä on omat toimitusjohtajat, jotka työtä ohjaavat ja kaupungilla on muun muassa äänestyspiste, jossa äänestetään jostakin ajankohtaisesta asiasta.  

Yrityskylästä ollaan suunniteltu myös vientituotetta ja ensimmäisenä Yrityskyläkonseptia viedään Ruotsiin. Jatkokehityksessä on lisäksi Yrityskyläpäivä yläkouluikäisille. Päivään voisi sisältyä tuossa vaiheessa enemmän myynti- ja asiakaspalveluharjoittelua. Päivä voisi olla pelihenkinen, jossa tavoitellaan hyvää tulosta myynnin kautta omalle yritykselle. Pelillisyys voisi tuoda oppilaille ymmärrystä siitä, että yritysmaailmassa onnistumisia voi rakentaa omalla työllä ja yrittämisellä. 

Tämä Yrityskylätoiminta on yrittäjyyskasvatusta parhaimmillaan, kun pääsee itse kokeilemaan tekemisen kautta asioita. Hieno homma! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, Nuoret, Yrittäjyyskasvatus

Ratkaisuja n:o 1 - Työllisyys lisää kilpailukykyä

Sunnuntai 11.1.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julakistu Helsingin Sanomissa 10.1.2015

ETLA esitteli 8.1. omat lääkkeensä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Esitettyjä ratkaisuja olivat mm. palkan sivukulujen alentaminen, jonka HS (9.1.) arvioi lämmittävän vain hetken, ja työajan pidennys 37,5:stä 40 tuntiin.

Palkan sivukulujen alentaminen todellakin syö eläkevarantoja. Mikäli tällä toimenpiteellä haluttaisiin kilpailukyvyn ohella parantaa työllisyyttä, huojennukset voitaisiin kohdentaa ensimmäisiin työntekijöihin. 

Sivukulujen huojennus voitaisiin tehdä määräaikaiseksi ensimmäistä 1-5 työntekijää kohden tai se voitaisiin porrastaa ensimmäisen työntekijän osalta esimerkiksi 20% nykyisestä, toisen 40% jne. Määräaikainen huojennus voisi nousta portaittain täyteen arvoon muutaman vuoden kuluessa, jolloin siitä ei syntyisi työsuhteen jatkumisen estettä eikä  huojennusoikeus syntyisi juuri taannehtivasti.

Suomessa on 160 000 yksinyrittäjää. Jos näistä neljänneskin palkkaisi 1-5 uutta työntekijää, voitaisiin synnyttää keskimäärin jopa 80 000 uutta työpaikkaa. Tarve olisi arvioiden mukaan 200 000 uudelle työpaikalle. 

Sivukulujen huojennuksen kohdentaminen mikroyrityksiin ei ensitöikseen parantaisi vientiteollisuuden kilpailukykyä, mutta auttaisi pienet yritykset kasvu-uralle. Kun yksinyrittäjä voisi palkata itselleen apua, yrityksellä olisi suurempi mahdollisuus kasvaa, kun kaikista rutiineista ei tarvitsisi yksin huolehtia ja myyntityölle jäisi enemmän aikaa.  Työllisyyden ja kasvun parantuessa se parantaisi välillisesti kilpailukykyämme. 

Vajaaksi jäävät eläkevarat voitaisiin rahoittaa työttömyyskorvausten käytön vähenemisellä ja työttömyyskorvausta paremmalla palkkatulojen verokertymällä. Voitaisiinpa jopa Keskustan maalaileman kasvurahaston hyödyntämistä tässä selvittää. Kyseessähän on nimenomaan kasvuun tähtäävä toimenpide. 

Mutta ratkaiseeko kilpailukykyämme työtuntien pidennys, kun toimialamme muuttuvat yhä enemmän tietointensiivisiksi toimistotöiksi. Mitataanko tuottavuutta tulevaisuudessa työtunteina vai jonain muuna. Palkkojen jäädyttäminen määräajaksi ja palkkojen paikallisesti sovittava alennus tuntuisivat äkkiseltään tehokkaammilta keinoilta parantaa kilpailukykyämme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäminen, Yrittäjyys, Verotus, Kilpailukyky

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työ, Yrittäjyys, Osaaminen

Yrittäjän Päivänä

Perjantai 5.9.2014 - Sanna

*Kirjoitus julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuorossa 5.9.2014

Voi sitä riemun määrää muiden puolueiden, mutta mitä ilmeisimmin myös median keskuudessa, kun pitkään niin gallupeja kuin maata johtanut Kokoomus on peräjälkeen tehnyt useampia harha-askeleita. 

Kokoomusaisena ei ole syytä painaa päätä pensaaseen ja väittää, että mitään hassua ei ole tullut sanottua tai tehtyä. Sanoja on asetettu väärin, myös tietämättömyyttä ja arvostelukyvyn puutetta on ilmennyt. Silti. Tämä asioiden saama mittakaava kertoo kyllä enemmän muista intresseistä kuin pelkästään vääristä sanoista tai teoista. Erityisen kiinnostavia ovatkin ilmiöt näiden esiin nousseiden ja ahkerasti esillä pidettyjen tapahtumien taustalla.

Joskus taannoin muistelen, että kaikki poliitikot eivät olleet tienneet maitolitran hintatasoa ruokakaupassa. Se oli järkyttävää ja siitä saakka jokainen poliitikko on visusti painanut mieleensä maitolitran hinnan kaupassa käydessään. Tosin tämä kohu oli aikana ennen Lidliä, joten nykyään hintakeskusteluun liittyisi myös paljon kertova kysymys siitä, mistä kukin poliitikko maitonsa hankkii.

Mitä tulee "tuolileikkiin", on todettava, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin maan tapa, jota myös muut puolueet ovat olleet vuosikymmeniä luomassa ja pönkittämässä. Yhtään sen puolustettavampaa se ei silti ole. On todellakin aika luoda uusi toimintakulttuuri ja luopua maan tavasta, kuten Stubbkin on puheenvuoroissaan tällä viikolla todennut. Tämä tietysti koskee jatkossa myös muita puolueita.

Palkkakohun taustalla oli lapsilisäuudistus, josta olen Ben Zyscowiczin (YLE Kyselytunti 4.9.) kanssa täysin samoilla linjoilla. Olisiko yksinkertaisempaa peruuttaa ainakin osa suunnitellusta lapsilisäleikkauksesta. Nyt tekeillä oleva veromalli lisää verottajan työtä ja byrokratiaa, jolloin kokonaiskustannus lienee alkuperäisellä leikkauksella säästettyä summaa huomattavasti suurempi.

Lastenvaunut herättänevät tunteita puolesta ja vastaan. Olipa kyse maahanmuuttajista tai sosiaalituista yleisemminkin, välillä on uskallettava puhua ääneen siitä, onko oikein, että tuilla on varaa hankkia iPadeja, iPhoneja, Gessleinin kärryjä tai merkkivaatteita, jos niihin ei työtä tekevällä kansalla ole varaa. Meillä on todellakin paikoitellen liian löysät ja toisaalta liian mittavat sosiaaliedut, eikä se suinkaan lisää oikeudenmukaisuuden tunnetta yhteiskunnassamme. Mutta saavatko asiasta puhua muut kuin perussuomalaiset leimautumatta rasisteiksi?

Kohun seassa on ollut myös palkkatulojen muuttaminen pääomatuloksi. Järjestely on ollut Suomen lakien mukaan laillinen, joten sinänsä asiassa ei mitään laitonta ole tapahtunut. Täysin nuhteetonta kansalaista Suomesta on vaikea löytää, jolloin poliitikkojenkin taustalta voitaneen lähes 100% varmuudella löytää jotain, mikä näyttää jälkikäteen arvioituna tarpeettomalta tai jopa kyseenalaiselta.

Sen sijaan verokysymykset laajemmin ovat äärimmäisen tärkeitä juuri tänään, Yrittäjän Päivänä 5.9. Todellista liiketoimintariskiä yritystoiminnassaan kantavat yrittäjät varmasti toivovat, että verohelpotukset kohdennetaan sinne, missä voidaan aikaansaada innovaatioita, investointeja, työllisyyttä ja kasvua, ei ainoastaan parannusta omaan ansiotasoon. Moni yrittäjä myös toivoo, että veropolitiikka ei olisi vuosittain tempoilevaa hötkyilyä, vaan pidemmällä aikavälillä ennustettavissa oleva osa liiketoiminnan reunaehtoja.

Tänään Turun Sanomien mielipidepalstalla RKP-Nuorten puheenjohtaja Ida Schauman peräänkuuluttaa arvonlisäverovapaan eurorajan nostoa 8 500 eurosta 50 000:een. Avaus on todella tärkeä, vaikka hyppäys ei olisi edes aivan niin suuri. Arvonlisävero on raskas vero etenkin aloittavalle yrittäjälle, josta ei juuri puhuta. Toinen työllistämiseen vaikuttava tekijä olisi yrityksen maksamien sivukulujen poisto ensimmäisen työntekijän osalta.

Tehtävien vaihdon yhteydessä pääministeri Stubb totesi, että "Me tarvitaan kansanedustajia, joilla on kokemusta aivan oikeista töistä." (IL 3.9.). Monen yrittäjän ja palkansaajan näkökulmasta toive on olennainen. Päätöksentekijöillämme tulee olla laaja kosketuspinta yritys- ja työelämään, eritoten ihan tavalliseen arkielämään. Vain sitä kautta päätöksistä syntyy realistisia ja arjessa toimivia. Juuri siksi myös päättäjien pitää tietää paljonko maksaa maitolitra ja montako litraa sitä kunkin palkalla on mahdollista ylipäänsä ostaa. Kokemusperäinen tieto on usein osaamista parhaimmillaan.

Isoja asioita tapahtuu maailmalla ja tänään vietämme päivää niiden kunniaksi, joiden varassa merkittävä osa Suomen tulevaisuuden menestyksestä makaa. Yrittäjän Päivän teemaan sopinee ajatus, että tärkeintä ei ole vältellä virheitä, etsiä virheitä, löytää syyllisiä tai jäädä virheisiin kiinni päivästä ja viikosta toiseen. Tärkeämpää on tehdä ja yrittää, välillä epäonnistua, oppia virheistään ja taas jatkaa yrittämistä täydellä teholla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, Kokoomus, Asenne