Share |

Paimion parantola ansaitsee tulla nähdyksi

Lauantai 24.11.2018 - Sanna

Teimme "kaupunkiloman" Kaarinasta Saloon ja tutustuimme muutamaan kiinnostavaan design-liikkeeseen sekä Nanna Suden hehkuvaan näyttelyyn Veturitallissa. Totesin jälleen kerran, että saariston lisäksi Varsinais-Suomessa on paljon nähtävää ja siten potentiaalia matkailun kasvulle.
 
Lähes kaikki liputtavat tunnin junan puolesta. Samaan aikaan Turussa puuhataan historiamuseota ja Helsingissä arkkitehtuurimuseota. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on hankkiutumassa eroon Alvar Aallon suunnittelemasta legendaarisesta Paimion parantolasta, joka taas on niin arkkitehtuurin kuin designinkin mekka tuhansille alasta kiinnostuneelle ympäri maailman.
 
Mitä, jos parantola otetaan yhdeksi yhteiseksi agendaksemme Varsinais-Suomen matkailussa. Varsinaissuomalaiset vaikuttajat lobbaisivat sen puolesta, että parantolaan saataisiin itseoikeutetusti Suomen arkkitehtuurimuseo. Sinne voitaisiin tilojen niin salliessa tuoda myös historiamuseo synergiaetujen saamiseksi. Parantolasta muutama kerros varattaisiin hotellikäyttöön ja sen toiminta vuokrattaisiin ulos. Omistajana ei luonnollisesti voi jatkossa olla sairaanhoitopiiri vaan tähän tarvitaan oma säätiö. Säätiöön luultavasti löytyisi rahaa suomalaisten lisäksi maailmalta.
 
Matkailu ei katso kuntarajoja, eivätkä matkailijat yleensä tule vain yhden asian takia. Näistä syistä matkailu on asiakkaan näkökulmasta aina joukkuelaji.  Jos jätämme turistin itsekseen etsimään sopivia liikenneyhteyksiä esimerkiksi Salon asemalta Paimion parantolaan, turistivirtoja on turha odotella.
 
Rakentamalla valmiiksi tuotteistettuja päivämatkoja Helsingistä tai suoraan lentokentältä Salon kautta Paimioon, ympärivuotinen matkailu parantolaan olisi luotavissa. Tunnin juna edistäisi näiden tuotteiden kehittämistä entisestään. Helsingistä tulevia päivämatkailijoita ajatellen Varsinais-Suomesta löytyy paljon muutakin nähtävää, esimerkiksi Mathildedal, Fiskars ja Teijon kansallispuisto.
Parantolaretkeen yhdistyy helposti myös vierailu Turkuun ja silti ehtii illaksi takaisin Helsinkiin, jos se on välttämätöntä. Toisaalta, Helsingistä Paimion kautta Turkuun ja sieltä seuraavana päivänä laivalla Tukholmaan, on myös monelle ulkomaiselle matkailijalle kiinnostava tuote.
Paimion parantolaa myytäessä on todellakin nähtävä muitakin arvoja kuin siitä nyt saatava hinta. Tärkein taloudellinen hyöty sairaanhoitopiirille syntyy, kun sairaanhoitopiiri pääsee eroon raskaista ylläpitokustannuksista. Toivonkin, että asian merkitys matkailulle ja Suomen julkikuvalle maailmalla ymmärrettäisiin riittävissä määrin ja parantola saataisiin kulttuurihistoriallisen arvonsa mukaiseen julkiseen käyttöön. Paimion parantola ansaitsee tulla nähdyksi jatkossakin!
 
Olisiko tässä yhteinen varsinaissuomalainen matkailuhanke, jota lähteä laajalla rintamalla viemään eteenpäin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Arkkitehtuuri, Paimion parantola, Varsinais-Suomi

Hinnalla millä hyvänsä

Maanantai 18.9.2017 - Sanna

Vuonna 1987 tein ensimmäisen matkani Lappiin. Tunturit tekivät 10-vuotiaaseen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen ja siitä saakka olen käynyt pohjoisessa lähes joka vuosi, vaikka matkaa Varsinais-Suomesta kertyy yli 1000 kilometriä. 

Ylläksen kupeeseen suunnitellaan jälleen uutta kaivosta. Kaivoshanketta vastustavat erityisesti alueen matkailijat ja matkailuyrittäjät, mutta kunnanjohtaja ja ilmeisesti merkittävä osa kuntapäättäjistä on hankkeen kannalla. Vaikka sen nettovaikutukset työpaikkoihin ovat tutkimusten mukaan negatiiviset, palkkatulot ja kunnan verotulot seudulla kasvaisivat. 

Jo Talvivaarassa koetun esimerkin mukaisesti kaivostoimintaa käynnistävän yrityksen suhtautuminen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa olevan melko ylimielistä ja ylimalkaista. Ympäristölupaprosesseja erilaisissa organisaatioissa hyvin läheltä tarkastelleena, yrityksillä ei välttämättä ole mitään ymmärrystä omista ympäristövaikutuksistaan. Osaaminen ostetaan raporttien muodossa muualta.

Ympäristölupaprosessin toinen pää, viranomaiset, eivät hekään täyttä luottamusta ansaitse. Kaivoshanke on aina niin valtava kokonaisuus, ettei edes aiemman kokemuksen nojalla sen todellisia vaikutuksia osaa välttämättä arvioida kukaan. Saati simuloida tilannetta, jossa jokin osa-alue pettää. 

Helsingin Sanomien (18.9.) artikkelin mukaan matkailuyrittäjät, kunnan ja alueen edustajat sekä kaivosyhtiö eivät mahdu enää samaan pöytään. Suomessa on varsin huonot perinteet käydä kansalaiskeskustelua aktiivisesti, saati hyödyntää aktiivisten toimijoiden osaamista ja heidän hankkimaansa tietoa. 

Riippumatta siitä, mitkä ovat kaivoksen todelliset ympäristövaikutukset tai oletetut taloudelliset seuraukset, on muistettava ainutlaatuisen ja toisaalta huikeaa potentiaalia sisältävään luontokohteeseen liittyvät mielikuvat. 

Matkailija ei suinkaan perehdy ympäristölupa-asiakirjoihin. Matkailija ei tee matkustuspäätöstään sen perusteella, jäävätkö ympröivään luontoon lasketut päästöt alle sallittujen raja-arvojen. Matkailija perustaa päätöksensä ainoastaan ja vain mielikuviin. Ja kun mielikuva muuttuu negatiiviseksi, matkaa ei kyseiseen kohteeseen enää tehdä. Tämän riskin vallitessa ei myöskään matkailupalveluihin investoijat halua rahojaan kyseiseen kohteeseen käyttää.

Suomi kuitenkin uskoo vielä kirkkoakin lujemmin teollisuuteen. Ja mitä peremmällä ollaan jalostusprosessin alkupäässä, sitä vankempaa on usko sen erinomaisuuteen, välttämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että maailman koulutetuimman kansan pitäisi ensisijaisesti panostaa osaamistaan jalostusasteeltaan alkutuontantoa huomattavasti korkeampiin tuotteisiin ja palveluihin. 

Matkailu on vielä monen mielissä "toisten paitojen pesemistä", joka ei Kekkosen aikaisten uskomustemme mukaan tätä kansakuntaa pelasta. Samaan aikaan sentään teollisuutemme on ottanut aimoaskeleita palveluiden kehittämiseksi, mutta kaiken ytimessä pitäisi lopulta kuitenkin olla tuote. Ja mitä suuremmassa yksikössä tuotteita tehdään, sen parempi meille. Pk-yrityksillä on sija Suomen majatalossa vain laman synkimpinä hetkinä. Nyt emme enää elä lamassa ja niinpä pienyrittäjät saavat sinnitellä oman onnensa nojassa, kunnes maailmatalous taas heilahtaa uuteen asentoon. 

Ylläs-Pallaksen kansallispuiston matkailupotentiaali on käsittämättömän suuri. Maailmanpolitiikan epävakaus, massakohteiden turvattomuus, ilmansaasteet, ihmismassat ja melu ovat niin monen arkipäivää, että hiljaisuudesta, puhtaudesta ja kauneudesta ollaan valmiita maksamaan aina vaan suurempia summia. Ilmastonmuutos taas tahollaan vähentää etenkin talvimatkailuun soveltuvien kohteiden määrää, mikä ollaan esimerkiksi useissa Alppikohteissa saatu jo karvaasti kokea. 

Ilman ainoatakaan teknokraattista, pragmaattista järkiperustetta voidaan todeta, että kaivosta ei pidä missään tapauksessa rakentaa Ylläksen kylkeen. Tärkeimmät asiat nimittäin näkee sydämellään, kuten legendaarinen Pikku Prinssi filosofiassaan toteaa. Mutta vaikka ei uskoisi Pikku Prinssin ajatuksiin, niitä teknokraattisen järkeviäkin perusteluita kaivoksen estämiseksi löytyy lukemattomia. Ja ehkä tärkein niistä on se, että kaivos synnyttänee 300 työpaikkaa, matkailu- ja elämysteollisuuden mahdollisuudet ovat kymmenkertaiset. 

Kysymys kuuluu, kääntyykö Suomi ja sen yksi suurimmista matkailu- ja elämysjalokivistä yhä syvemmälle teollisen aikakauden alkuhämäriin vai aiommeko me siirtyä muun Euroopan mukana palvelutalouden ja elämysteollisuuden aikakaudelle?

Toivon todella, että voin kääntää jatkossakin katseeni Yllästunturilla mihin tahansa ilmansuuntaan ja nähdä ainoastaan upeaa, puhdasta Lapin luontoa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ympäristö, Luonto, Matkailu, Teollisuus

Matkailijaa eivät kuntarajat kiinnosta

Keskiviikko 25.1.2017 - Sanna

* Kirjoitus on alunperin julkaistu 25.1. Varsinais-Suomen Yrittäjä-lehden blogissa. 

Kävin viikonloppuna Matkamessuilla Helsingissä. Parhaiten rakennettu osasato tai alue oli ehdottomasti Suomen Saaristo, jossa yhteistyössä palveluitaan esittelivät kunnat ja matkailukohteet Hangosta Poriin. Jäin kaipaamaan vastaavia kokonaisuuksia myös muilta.

Edes suomalainen matkailija ei yleensä ole lähdössä Siilinjärvelle tai Askolaan lomalle, vaan kohteet valitaan akselilla Itä-Suomi, Lappi, Pohjanmaa jne. Yhteinen aluemarkkinointi onkin parasta, mitä matkailijalle voi tarjota. Kenties messualueetkin kannattaisi jatkossa selkeämmin jakaa näiden mukaan ja vielä ulkomaatkin Eurooppaan, Aasiaan jne. Myös muualta tuleva matkailija valitsee ensisijaisesti jonkin alueen kohteekseen suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Italiasta kaikki tuntevat Toscanan tai Piemonten, Saksasta Bayerin tai Reinin laakson, mutta jäsentyvätkö kotimaan kohteet samalla tavalla meille itsellemmekään?

Poikkesin Itä-Suomen alueelta löytyvien kohteiden osastoille. Valitettavan monessa ei osattu kertoa kokonaisuudessaan alueen palveluista, eikä alueen palvelut myöskään löytyneet yhdeltä yhteiseltä sivustolta, vaan majoitusta kehotettiin etsimään kuntien alta. Sellaiseen harva matkailija ryhtyy.

Pidetään siis täällä Varsinais-Suomessakin mielessä, että Turkua ja kenties Naantalia lukuun ottamatta matkailijoille eivät kuntarajat ole olennaisia. Markkinoinnissa ja brändin rakennuksessa meidän tuleekin vahvistaa varsinaissuomalaisuuttamme ja sen erityislatuisuutta kokonaisuutena. Eivät ruokaperinteemme noudata kuntarajoja, saati niiden raaka-aineet tai hienoimmat retkeilyreitistötkään.

Helsingin Sanomissa 22.1. kirjoitettiin Lapin matkailijoista, joille kaivataan kipeästi kielitaitoisia oppaita. Eräs yrittäjä näki kuitenkin ongelmaksi sen, että kaikki tarjoavat yhtä ja samaa husky- tai moottorikelkkasafaria, massahotellia, vaikka ulkomaalaiset hakevat täältä hiljaisuutta ja puhdasta luontoa.

Tarvitaanko välttämättä massiivisia sirkushuveja vai onko viime vuosina vahvistunut trendi pienestä ja aidosta tullut valtavirraksi? Minua ainakin perinteiset hotellikompleksit vuodesta toiseen samanlaisina säilyvine aamiaisineen ovat alkaneet kyllästyttää. Etenkin lasten kanssa matkaillessa, pienestä hotellihuoneesta ei ole kenellekään iloa. Eivätkä ne ikimuistoisimmat lomamuistotkaan aina synny Disneylandissa vaan kenties jostain yllättäen löytyneestä ihanasta kahvilasta, paikallisen mummon vuokraamasta huoneesta oman talonsa alakerrassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Varsinais-Suomi, Yrittäjyys, Kunnat

Kiss My Ahven

Lauantai 14.3.2015 - Sanna Vauranoja

Lauantaina 14.3. Turun Messu- ja Kongressikeskuksessa järjestettiin Kiss My Ahven -paneeli, jossa huippukokki Aki Wahlman, maakuntahallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva, VisitTurun markkinointipäällikkö Satu Hirvenoja ja yrittäjä, paikallisen matkailun puolestapuhuja Sanna Vauranoja kohtasivat Saaristomeren ja hyvän ruuan äärellä. Tapahtuman tavoitteena oli löytää konkreettisia ideoita rakentaa menestystarina Saaristomerestä, matkailusta ja ruuasta. Tilaisuuden luotsina toimi elintarviketeollisuuden edustaja Anna Hakala.

kissmy2.jpg


Keskustelussa nousivat esiin ensinnäkin tarinat. Suomalaiset ovat edelleen asenteella, jossa vaikeneminen on kultaa. Niinpä omista hyvistä jutuista ei ole totuttu puhumaan, vaan odotetaan, että teot puhuvat puolestaan. 

Aki Wahlman peräänkuulutti ylpeyttä omasta ruokakulttuuristamme. Italiassa tytär saa mukaansa perheen ruokakirjan, jonka 10-15 bravuuria tyttären tulee osata valmistaa. Mekin voisimme olla enemmän tietoisia ja ylpeitä omista erikoisuuksistamme, esimerkiksi varhaisperunasta, kalasta, omien viljapeltojemme viljasta leivotusta leivästä, lähiraaka-aineista valmistetusta rosollista, juustoista, lampaasta jne. 

Itse toin esiin ruokakulttuurin juuruttamista kouluun. Muutoksethan alkavat nuorista. Miksi ruokatunti ei voisi olla nimensä mukaisesti oppitunti, jonka aikana rauhoitutaan ruuan äärelle, opetellaan ruoka- ja käytöstapoja sekä perehdytään ruuan alkuperään ja valmistukseen. Tätä kautta ylpeyttä ja oman ruokaperinteen osaamista saataisiin lisää. 

Yleisökysymys kirvoitti keskustelun koulujen loma-ajoista. Käytännössähän Suomen matkailukohteet sulkeutuvat elokuun alussa, kun koulut alkavat. Kotimarkkinoiden puuttuessa eivät yrittäjät tohdi pitää palveluita avoimena muutaman ulkomaisen matkailija vuoksi. Suomi lopettaa lomansa, kun Eurooppa jää lomalle. Samalla myös kesätyöntekijät lähtevät töistä, jolloin sesonkialoilla toimivien yritysten mahdollisuudet pitää palvelut avoimena huononevat. 

Michelintähtien sijaan sekä Wahlman että Hirvenoja pitivät tärkeänä intohimoa ja vahvaa palvelukulttuuria ravintoloissa. Ilkka Kanerva toi esiin myös ympäristönäkökohdat: miten Saaristomerta voidaan ja halutaan hyödyntää sekä verotuksen, joka nyt ajaa asiakkaat hakemaan halpaa juomaa lautoilta paikallisten ravintoloiden ja yritysten kustannuksella.

Omassa puheenvuorossani puhuin myös siitä, että matkailijalle eivät kuntarajat ole merkityksellisiä, vaan kiinnostavampaa on kohde ja sen palvelut. Matkoja ei siis voida niinkään myydä Paraisille, Rymättylään tai Somerolle vaan pikemmin saaristoon tai maaseudulle. kissmy3.jpg

Matkat myös pitää konseptoida eri kohdeyleisölle eri tavoin, esimerkiksi lapsiperheet, yritykset, aktiivilomailijat, hyvinvointimatkailijat, kulttuurilomat jne. Nyt matkailutarjonta on enemmän tuottajalähtöistä eli erikseen on mainittuna konsertit, saaristo, urheilu. Itse en todennäköisesti lähtisi urheilulomalle, mutta sen sijaan liikunta- tai hyvinvointilomalle mielelläni. Asiakaslähtöisellä konseptoinnilla ja vahvoilla tarinoilla luotaisiin vielä selkeämpiä tuotteita kuluttajille tai yrityksille, mitä ikinä he kaipaavatkaan vahvaa myyntityötä unohtamatta. 

Loistava paneelikeskustelu kaikenkaikkiaan, josta juttua olisi riittänyt vielä toiseksi tunniksikin. Oli mukavaa olla mukana. Kiss My Ahven!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruoka, Matkailu, Saaristomeri, Ympäristö

Kesäretkiä lähelle ja kauas

Keskiviikko 13.8.2014 - Sanna

Kesä alkoi perinteisillä Piikkiö Päivillä 24.5. varsin helteisessä säässä.

wp_20140524_12_28_13_pro.jpg                                                                                                                               

wp_20140614_11_19_38_pro.jpgKesäkuun puolivälissä oli luvassa odotettu kohokohta, Lahden puoluekokous, jossa saimme uuden puheenjohtajan ja pääministerin Alexander Stubbin.

Kesäloman varsinaisesti alettua, retkeilimme Ähtärin hienossa eläinpuistossa ja poikkesimme melkoiseen kyläkauppaan Tuurissa. Kesäretkiä tehtiin myös Porvooseen, Loviisaan, Salmelan taidekeskukseen ja Vierumäelle.

wp_20140618_18_29_25_pro.jpg                                                                                                                           Karhujoogaa.                                          wp_20140619_13_33_27_pro.jpg

                                                                                                                                            wp_20140714_11_21_41_pro.jpg

Kauniita Salmelan maisemia.

Lähimatkat suuntautuivat muun muassa saaristoon, In The Park - Robinin kesäkonserttiin Kaarinassa, Krekilänmyllyn kesäteatteriin, Laitilan Untamalaan ja saaristoon.

wp_20140608_15_16_19_pro.jpg

wp_20140727_14_43_39_pro.jpg

wp_20140624_18_36_02_pro.jpg

     

wp_20140708_15_29_38_pro.jpg        

Ehdittiin kesällä tehdä myös politiikkaa Okrassa, Kosken Kohauksessa ja Sauvon Elopäivillä.

wp_20140703_13_56_48_pro.jpg

wp_20140726_12_23_56_pro.jpg

wp_20140802_11_03_33_pro.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kesä, matkailu

Matkailu- ja kulttuurikaupunki Kaarina

Keskiviikko 23.7.2014 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä ja Kaarina-Lehdessä 07/2014

Viime vuonna päättyi Kaarinan kaupungin matkailuhanke, jossa saatiin konkreettisia tuloksia aikaan. Muun muassa omat nettisivut: visitkaarina.fi ja Kurkista Kaarinaan tapahtuma. Toivottavasti myös mukana olleille yrityksille projektista oli hyötyä!

Kävimme kesälomalla Mäntyharjulla Taidekeskus Salmelassa ja Laitilassa Kulttuurikeskus Untamalassa. Käynnit synnyttivät ideoita siitä, miten Kaarinan pitäisi ryhtyä entistä päämäärätietoisemmin hyödyntämään kulttuuripuolen vahvuuksiamme osana matkailutoimintaa.

Museoviraston luovuttua kartanoidemme ylläpidosta Kuusiston kartanoon on saatu uutta elämää kesätaidenäyttelyiden merkeissä. Toimintaa voisi laajentaa myös nyt tyhjillään olevaan Rauhalinnan kartanoon. Turussa sijaitsee kuvataidekoulu ja sieltä valmistuu vuosittain monipuolinen joukko nuoria taiteilijoita. Varsinais-Suomessa asuu monia lahjakkaita nuoria taiteilijoita, jotka ansaitsisivat Salmelan kaltaista huomiota osakseen. Salmelassa yli 70% töistä oli heinäkuun puolivälissä myyty ja kävijöitä riitti myös helteisenä tiistaiaamuna parkkipaikan täydeltä. Ja onhan maailmankuulu Tom of Finland Kaarinasta kotoisin.

Kaarinassa on myös jo nyt paikkansa vakiinnuttanut Saaristo Open, mainetta niittäneet teatterit ja Runo-Kaarinakin tunnetaan koko Suomessa. Runojen ympärille ei ole kuitenkaan muodostunut toistaiseksi Eino Leinon päivää mittavampia tapahtumapäiviä, joilla runot, runoilijat ja Kaarina pääsisivät esiin. Voittajakin julkistetaan Turun Messukeskuksessa kirjamessujen yhteydessä.

Kaarinassa suunnitellaan uutta kirjastoa ja keskustan kehittämistä laajemminkin. Kulttuuri voitaisiin nostaa suunnittelun keskiöön ja samalla Kaarinan päättäjät, virkamiehet, kulttuurin tekijät ja yritykset voisimme yhdessä ryhtyä miettimään Kaarinalle omaa kulttuuristrategiaa Tom of Finlandin, Runo-Kaarinan, kuvataiteen, teatterin ja musiikin ympärille.

Yhdistämällä edellä mainitut kulttuurisisällöt, merellisen sijaintimme saariston porttina, näyttävät puutarhat, Kuusiston linnanrauniot ja monta muuta mielenkiintoista kohdetta, Kaarinan matkailu voitaisiin virittää nykyistä vielä huomattavasti isommalle vaihteelle. Ja olisipa meillä nyt riittävästi tonttimaatakin vaikka asuntomessujen järjestämiselle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Kulttuuri, Ideat

Lähimatkalla Laitilassa

Keskiviikko 16.7.2014 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Laitilan Sanomissa 07/2014

Päätimme tehdä tiistaina 8.7. pienen kesäretken Laitilaan kolmen sukupolven voimin, nuorimman ollessa 3 ja vanhimman 69.

Päiväämme kuului kahvit Tiihosella, lounas Poukanvillessä, vierailu kulttuurikeskus Untamalassa ja virkistävät limpparit Untamalan kylän kesäkahvila Rullakartiinassa. Päivä oli mitä mainioin.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan vaan mainioita päivämatkakohteita löytyy läheltäkin. Erityisesti minua ilahduttaa työ, jota Muuvilat tekevät kulttuurikeskus Untamalassa. Näinä kahtena vuotena, jona olemme taidenäyttelyissä vierailleet, esillä on ollut monipuolisesti erilaisia taidesuuntauksia perinteisestä abstratktiin. Varsinais-Suomen ja Satakunnan taiteilijat ovat hyvin edustettuina ja kulttuurikeskuksessa on paljon muutakin kulttuuritoimintaa. Pihapiiri ja ympäröivät viljavainiot ovat kaunista katseltavaa muillekin kuin kulttuurin nälkäisille. Kulttuurikeskuksen näkyvyys Laitilan kaupungin sivuille on melko huono. Paikka kaipaisi lisää näkyvyyttä, jotta ihmiset löytäisivät tiensä sinne. Varsinais-Suomessa ei ole ylitarjontaa taidenäyttelyistä kesäaikaan.

Untamalan kesäkahvilasta muodostui jo viime kesänä suuri intohimomme. Nuoret iloiset ihmiset, jotka pyörittävät kahvilaa, kaunis kirkko ja sen ympäristö, vanha perinteinen kylätalo ja hauskat puuhat puujaloista keinumiseen ilahduttavat myös lapsia.

Laitilassa on mainiota myös kylänraitti. Tallella on kauniita 50-luvun kivirakennuksia, eikä kaikkea ole ”pilattu” 70-luvun elementtikiinteistöillä, kuten melkoisen monessa pikkukaupungissa Suomessa. Yksi suosikkikohteemme on myös Kauppilan umpi-piha lampaineen ja rakennuksineen.

Tulemme taas viimeistään ensi kesänä. Myös kaikkia Rauman pitsiviikoille tai Pori Jazzeille suuntaavia kehotan lämpimästi poikkeamaan Laitilan keskustassa tai Untamalan kylillä. Hyvästä kesäpäivästä iloiten,

Sanna Vauranoja
Kaarina

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Kulttuuri, Ideat