Share |

Ettei jotain hyvääkin

Lauantai 8.4.2017 - Sanna

Olen suurella mielenkiinnolla katsonut lähes kaikki vaalitentit. On ollut hauska huomata, että kuluneen kahden viikon aikana hallituspuolueissa on tapahtunut jotain: kaikki kolme puhaltavat yhteen hiileen ja puhuvat yhdellä suulla. 

Sen sijaan opposition puheet ovat alkaneet kärsiä inflaatiota, kun kaiken alasampumista, ongelmia, huolestuneita ilmeitä, räksytystä ja suoranaista mollausta on jatkunut viikosta toiseen. Kaikki osaavat luvata lisää, mutta erityisen harva osaa kertoa, millä rahalla. Myös sosiaalinen media täyttyi ihmettelevistä viesteistä: kiva kun kaikkea lupaatte, mutta millä se kaikki kustannetaan. Meidän rahoillamme, kuuluisi rehellinen vastaus. 

Poliittiseen retoriikkaan tämä kaikki tietysti kuuluu. Sen sijaan pohdin median roolia esimerkiksi äänestysprosenttiin. Kyllä toimittajat ohjaavat keskustelua kysymyksillään ja kysymyksiä voidaan asetella rakentavasti tai nyt vallitsevan kulttuurin mukaan kriittisesti. Näppärin kysymys ei luotaa tulevaisuutta, vaan kaivelee menneisyyttä.

Tästä yhtenä esimerkkinä on eilisen vaalitentin kansalaispuheenvuorot. Oli petytty kansanedustajien kykyyn ratkoa vakuutuslääkäreiden toimintaa, kotipalvelun väki vaihtui ja niin edespäin. En väheksy, etteivätkö nämä ongelmat olisi olemassa. Mutta millainen keskustelu olisi syntynyt, jos puheenvuoroissa olisi kerrottu onnistuneista päätöksistä: toimivasta päiväkodista, kodinomaisesta hoivakodista tai kivasta koulupäivästä.

Me todellisuudessa piehtaroimme "first world problems" -ilmiön parissa. Hökkelikylän näköisen asuinalueen asukas Nairobissa tai myrkkykaasulta Syyriassa säästynyt perhe ei osaa edes kuvitella, mitä kaikkea meillä täällä onkaan - ja miten hyvin. Me emme sitä enää näe, koska ne ovat saavutettuja etuja, meille arkisia asioita ja meidän ajatteluamme ohjataan päivittäin lukuisiin epäkohtiin. Ja sitä tuppaa tulemaan lisää, mihin keskitymme.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, Positiivisuus, Kulttuuri

Hyvä Kaarina tehdään yhdessä

Keskiviikko 5.4.2017 - Sanna

Kaarinassa kulunut valtuustokausi on ollut täynnä monipolvisia vaiheita. Avainhenkilöt: valtuuston puheenjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja ovat vaihtuneet. Työn alla on ollut jakolinjoja korostavia kaavoitushankkeita ja investoinnitkin ovat kirvoittaneet erilaisia näkemyksiä. Veroprosenttia ehdittiin nostaa peräti kaksi kertaa.

Päivän Kaarina-lehdessä useat eri puolueiden henkilöt peräänkuuluttavat yhteistyötä – ja aivan aiheesta. Yhteistyö edellyttää kahta asiaa, yhteisen ymmärryksen rakentumista ja kykyä tehdä kohtuullisia kompromisseja.

DSC_0198.JPG

Yhteisen ymmärryksen rakentaminen ei ole politiikassa ollut mikään vallitseva käytäntö kuluneina vuosikymmeninä. Jos mietimme vaikka 70-lukua, ei tietääkseni Kekkonen rakentanut laajaa yhteisymmärrystä, vaan asiat sovittiin tietyllä porukalla ja omille ilmoitettiin, että näin toimitaan.

Oma sukupolveni ja minua nuoremmat, eivät enää suostu kabinettipäätöksiin. Asioiden valmistelu halutaan avoimeksi ja näkyväksi mahdollisimman ajoissa ja viestintään sekä vuoropuheluun on panostettava koko prosessin ajan. Yksi esimerkki vuoropuhelusta voisi olla kaarinalaisten olohuone: Hovirinnan ranta. Poliitikot ovat pähkineet ja osin päättäneet, mitä alueelle tarvitaan. Perusteluina ovat esimerkiksi nuorten tarpeet. Ongelma on kuitenkin siinä, että kukaan ei muistanut kysyä nuorilta, mitä he alueelle toivovat ja tarvitsevat. Sähköiset kanavat mahdollistavat mielipiteiden kysymisen varsin vähällä vaivalla kuntalaisilta ja siihen meidän on jatkossa panostettava!

Tavat hoitaa asioita ja tehdä politiikkaa ovat siis murroksessa monella rintamalla. Murros vaikuttaa eri puolueiden sisäiseen dynamiikkaan, puolueiden väliseen yhteistyöhön, mutta myös virkamiesten ja poliitikkojen yhteistyöhön, kuntalaisten ja päätöksenteon yhteistyöstä puhumattakaan. Verrattuna viime vaalin vahvaan itsenäisyysteemaan, näissä vaaleissa moni ehdokas korostaa yhteistyön tärkeyttä myös kuntarajojemme yli - onneksi.

Hyvän esimerkin yhteisymmärryksen merkityksestä ja yhteisestä tahtotilasta antaa maan hallitus. Tällä viikolla ovat kolmen hallituspuolueen edustajat löytäneet yhteisen sävelen ja tehdyistä päätöksistä puhutaan yhdellä suulla. Eilinen MTV3:n tentti teki opposition hyökkäykset melko tyhjiksi, kun hallituksella oli yhteishenkeä ja yhteinen tahtotila esimerkiksi soteen liittyen. 

Kokoomusbussi.jpgValtuustoryhmämme puheenjohtajana kuluneen vuoden toimiessani, olen panostanut juuri yhteisen ymmärryksen rakentamiseen omassa ryhmässämme. Se ei onnistu tuntia ennen valtuustonkokouksen alkua, vaan asioista on keskusteltava jo paljon aiemmin. Tärkeimmät asiat nostetaan esiin koko valtuustoryhmälle jo lautakuntakäsittelyn aikana lautakuntavastaavan toimesta ja näin saadaan kerättyä monipuolisesti kaikkien asiantuntemusta aiheeseen pitkin matkaa. Se ei tapahdu sanelemalla, vaan kuuntelemalla ja keskustelemalla. 

Tavoitteena on, että päätettävät asiat olisivat valtuustoon mennessä jo kaikille valtuutetuille tuttuja ja kanta olisi ehtinyt hioutua päätöksenteon edetessä. Ryhmältä saamani palautteen mukaan työ on tuottanut tulosta ja kuluneen vuoden aikana myös kokoomusryhmän äänestyskäyttäytyminen valtuustossa on ollut varsin yksimielistä. Henkilökohtaisesti en voi vastata esimerkiksi hallituksen neuvottelukulttuurin puutteesta, koska en ole hallituksen jäsen. Työtä kuitenkin riittää jatkossa yhteisen ymmärryksen rakentamiseksi puolueidemme välillä, mutta työn on jatkuttava myös omassa ryhmässä.  

Mitä tulee kykyyn tehdä kompromisseja, on selvää, että sitä politiikassa on oltava. On kuitenkin muistettava, että kaikki ei voi olla kaupan. Puolueilla on ja tuleekin olla eroja. On äänestäjien kunnioittamista, osata pitää kiinni niistä kaikkein tärkeimmistä periaatteista tappion uhallakin.

Parhaimmillaan Kaarina tunnetaan seuraavan valtuustokauden päättyessä erikoisen hyvähenkisestä ja innovatiivisesta päätöksentekokulttuuristaan. Me opimme hyödyntämään eri puolueiden vahvuuksia ja erityisosaamista, esimerkiksi vasemmiston ajatuksia työllisyyden parantamisesta, vihreiden näkemyksiä kestävästä kehityksestä ja kokoomuksen talousosaamista.

Parasta olisi, jos enemmistöpäätökset eivät syntyisi etukäteen tunnetuin jakolinjoin, vaan oikeasti asiat ratkaisisivat. Tällöin kaikkien puolueiden parhaat ideat etenisivät enemmistöpäätöksiksi. Äänestämistä ei kuitenkaan tarvitse pelätä – ei vaaliuurnilla, eikä kokouksissa! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yhteisymmärrys, Kabinettipolitiikka, Kulttuuri, Kaarina

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Perjantai 3.3.2017 - Sanna

Eduskunta sai eilen torstaina eteensä kansalaisaloitteen eutanasiasta. Aloite herätti juuri niin tekopyhää keskustelua kuin kuvitella saattaa, kuten Kari Viholainen omassa puheenvuorossaankin kirjoittaa. Päällimmäisenä oli puhe saattohoidon edistämisestä ja eutanasian vastustaminen vanhuskortilla, jota muun muassa Soini (ps) käytti.

Saattohoito on hyvä saattaa kuntoon, myös lailla. On kuitenkin täysin tarpeetonta vedota saattohoidon parantamiseen ja vastustaa sillä perustein eutanasiaa. Synnytykset ollaan Suomessa keskitetty isoihin sairaaloihin ja silti kivunlievitys epäonnistuu tai jää kokonaan antamatta arkikokemuksen perusteella joka toisessa synnytyksessä. Miten ihmeessä saataisiin saattohoidon kivunlievitys kuntoon kaikissa maamme yksiköissä ja kotisairaaloissa, joissa hoidetaan kuolevia?

Sedaatioon eli tässä loppuelämäksi nukuttamiseen vetoaminen eutanasian vaihtoehtona on myös kaksipiippuinen juttu. Tavallaan se on yksi ilmeisen hyvä ratkaisu kovimpien kipujen keskellä, mutta voidaan kysyä, onko ihminen jotenkin vielä elossa, kun hän on nukutettuna, eikä tarkoituskaan ole enää henkilöä herättää. Hän on siis fyysisesti hengissä, mutta ei enää henkisesti elossa.

Lääkäreiden ristiriitaa on asiassa helppo ymmärtää. Olen monesti kysynyt itseltäni, olisinko valmis suorittamaan eutanasian, jos olisin lääkäri. Olisi kuitenkin parasta tälle käytävälle keskustelulle, että tätä perimmäistä pelkoa ja ongelmaa ei koitettaisi verhota saattohoitokeskusteluun ja muuhun, vaan puhutaan juuri siitä, että kuka eutanasian haluaa ja kykenee suorittamaan sekä millaisia ristiriitoja se lääkäreissä herättää.

Vanhuskortin käyttö on silkkaa populismia, mutta sopii tietysti perussuomalaisten politiikkaan hyvin. Ei kukaan ole lahtaamassa eutanasian hyväksymisen myötä vanhuksia. Vanhuspuolella työskentelevä tuttavani totesi hyvin, että ei eutanasia koske juurikaan vanhustenhoitoa, mikäli kyseessä ei tosiaan ole jokin suuria kipuja aiheuttava vakava sairaus. Pelkkä vanhuus ei tällainen sairaustila tietenkään ole.

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kaiken lisäksi inhottava piirre, jossa aina joku tietää ihmistä itseään paremmin, mikä hänelle olisi parasta. Vasemmisto uskoo, että he tietävät millä terveysasemalla minä haluaisin asioida. Ääriuskonnolliset piirit (ja Trump) taas tietävät, että abortti pitäisi kaikissa olosuhteissa kieltää. Ja eutanasian vastustajat tietävät parhaiten, millainen kuolema ja milloin olisi kullekin ihmiselle paras fyysisistä ja henkisistä kivuista huolimatta.

En edes usko, että suomalaiset sankoin joukoin tarttuvat eutanasian mahdollisuuteen, jos se olisi mahdollista. Ehkä vakavan sairauden tullessa tietoisuus sen mahdollisuudesta olisi huomattavasti tärkeämpää kuin sen valitseminen. Eutanasian mahdollistaminen ei ole pois hyvästä saattohoidosta. Eihän aborttimahdollisuuskaan vaikuta synnytysten kivun lievitykseen.

Sääntöjen noudattamisessa me olemme omaa luokkaamme maailmassa. Eutanasialain väärinkäyttömahdollisuutta pidän yhtä marginaalisena kuin kuolemanpiikkejä jaellutta hoitajaa takavuosina.

Toivon, että eduskunta ja kaikki muut osapuolet kykenevät keskustelemaan asiasta rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Laki on toteutuessaan suuri ja siitä tuleekin puhua ja pohtia sen seurauksia monilta kanteilta. Uskomusten, karkkipaperiin käärittyjen kiertoteiden ja aiheettomien pelkojen viljely ei sen sijaan kuulu asialliseen, vastuulliseen keskusteluun näin suuressa asiassa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eutanasia, Kansalaisaloite, Eduskunta, Keksustelukulttuuri, Saattohoito

Matkailu- ja kulttuurikaupunki Kaarina

Keskiviikko 23.7.2014 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä ja Kaarina-Lehdessä 07/2014

Viime vuonna päättyi Kaarinan kaupungin matkailuhanke, jossa saatiin konkreettisia tuloksia aikaan. Muun muassa omat nettisivut: visitkaarina.fi ja Kurkista Kaarinaan tapahtuma. Toivottavasti myös mukana olleille yrityksille projektista oli hyötyä!

Kävimme kesälomalla Mäntyharjulla Taidekeskus Salmelassa ja Laitilassa Kulttuurikeskus Untamalassa. Käynnit synnyttivät ideoita siitä, miten Kaarinan pitäisi ryhtyä entistä päämäärätietoisemmin hyödyntämään kulttuuripuolen vahvuuksiamme osana matkailutoimintaa.

Museoviraston luovuttua kartanoidemme ylläpidosta Kuusiston kartanoon on saatu uutta elämää kesätaidenäyttelyiden merkeissä. Toimintaa voisi laajentaa myös nyt tyhjillään olevaan Rauhalinnan kartanoon. Turussa sijaitsee kuvataidekoulu ja sieltä valmistuu vuosittain monipuolinen joukko nuoria taiteilijoita. Varsinais-Suomessa asuu monia lahjakkaita nuoria taiteilijoita, jotka ansaitsisivat Salmelan kaltaista huomiota osakseen. Salmelassa yli 70% töistä oli heinäkuun puolivälissä myyty ja kävijöitä riitti myös helteisenä tiistaiaamuna parkkipaikan täydeltä. Ja onhan maailmankuulu Tom of Finland Kaarinasta kotoisin.

Kaarinassa on myös jo nyt paikkansa vakiinnuttanut Saaristo Open, mainetta niittäneet teatterit ja Runo-Kaarinakin tunnetaan koko Suomessa. Runojen ympärille ei ole kuitenkaan muodostunut toistaiseksi Eino Leinon päivää mittavampia tapahtumapäiviä, joilla runot, runoilijat ja Kaarina pääsisivät esiin. Voittajakin julkistetaan Turun Messukeskuksessa kirjamessujen yhteydessä.

Kaarinassa suunnitellaan uutta kirjastoa ja keskustan kehittämistä laajemminkin. Kulttuuri voitaisiin nostaa suunnittelun keskiöön ja samalla Kaarinan päättäjät, virkamiehet, kulttuurin tekijät ja yritykset voisimme yhdessä ryhtyä miettimään Kaarinalle omaa kulttuuristrategiaa Tom of Finlandin, Runo-Kaarinan, kuvataiteen, teatterin ja musiikin ympärille.

Yhdistämällä edellä mainitut kulttuurisisällöt, merellisen sijaintimme saariston porttina, näyttävät puutarhat, Kuusiston linnanrauniot ja monta muuta mielenkiintoista kohdetta, Kaarinan matkailu voitaisiin virittää nykyistä vielä huomattavasti isommalle vaihteelle. Ja olisipa meillä nyt riittävästi tonttimaatakin vaikka asuntomessujen järjestämiselle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Kulttuuri, Ideat

Lähimatkalla Laitilassa

Keskiviikko 16.7.2014 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Laitilan Sanomissa 07/2014

Päätimme tehdä tiistaina 8.7. pienen kesäretken Laitilaan kolmen sukupolven voimin, nuorimman ollessa 3 ja vanhimman 69.

Päiväämme kuului kahvit Tiihosella, lounas Poukanvillessä, vierailu kulttuurikeskus Untamalassa ja virkistävät limpparit Untamalan kylän kesäkahvila Rullakartiinassa. Päivä oli mitä mainioin.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan vaan mainioita päivämatkakohteita löytyy läheltäkin. Erityisesti minua ilahduttaa työ, jota Muuvilat tekevät kulttuurikeskus Untamalassa. Näinä kahtena vuotena, jona olemme taidenäyttelyissä vierailleet, esillä on ollut monipuolisesti erilaisia taidesuuntauksia perinteisestä abstratktiin. Varsinais-Suomen ja Satakunnan taiteilijat ovat hyvin edustettuina ja kulttuurikeskuksessa on paljon muutakin kulttuuritoimintaa. Pihapiiri ja ympäröivät viljavainiot ovat kaunista katseltavaa muillekin kuin kulttuurin nälkäisille. Kulttuurikeskuksen näkyvyys Laitilan kaupungin sivuille on melko huono. Paikka kaipaisi lisää näkyvyyttä, jotta ihmiset löytäisivät tiensä sinne. Varsinais-Suomessa ei ole ylitarjontaa taidenäyttelyistä kesäaikaan.

Untamalan kesäkahvilasta muodostui jo viime kesänä suuri intohimomme. Nuoret iloiset ihmiset, jotka pyörittävät kahvilaa, kaunis kirkko ja sen ympäristö, vanha perinteinen kylätalo ja hauskat puuhat puujaloista keinumiseen ilahduttavat myös lapsia.

Laitilassa on mainiota myös kylänraitti. Tallella on kauniita 50-luvun kivirakennuksia, eikä kaikkea ole ”pilattu” 70-luvun elementtikiinteistöillä, kuten melkoisen monessa pikkukaupungissa Suomessa. Yksi suosikkikohteemme on myös Kauppilan umpi-piha lampaineen ja rakennuksineen.

Tulemme taas viimeistään ensi kesänä. Myös kaikkia Rauman pitsiviikoille tai Pori Jazzeille suuntaavia kehotan lämpimästi poikkeamaan Laitilan keskustassa tai Untamalan kylillä. Hyvästä kesäpäivästä iloiten,

Sanna Vauranoja
Kaarina

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Matkailu, Kulttuuri, Ideat