17 erinomaista ehdokasta

Tiistai 21.3.2023

Kiitos kysymästä, mutta en ole näissä eduskuntavaaleissa ehdolla. Tuntuu tietysti mukavalta, että niin moni on kysynyt, olenko ehdolla tai harmitellut, että en ole ehdolla. Koen, että Varsinais-Suomen hyvinvointialue on niin vastasyntynyt ja niin kriittisessä vaiheessa, että haluan keskittyä nyt työhöni aluehallituksen puheenjohtajana 120 prosenttisesti. Siksi en ole ehdolla.

Sen sijaan meillä on 17 erinomaista ehdokasta Varsinais-Suomessa. Tällaisesta listasta on helppo löytää juuri itselle tärkeimpien kysymysten avulla sopiva ehdokas. Suosittelen tekemään vaalikoneita sopivan ehdokkaan löytämiseksi, käymään ehdokkaiden nettisivuilla ja mikä parasta, ehdokkaat kiertävät päivittäin ympäri Varsinais-Suomea ja heitä kannattaa käydä tapaamassa henkilökohtaisesti.

Arvostan jokaista meidän 17 ehdokkaasta äärimmäisen paljon! Jokainen heistä pistää itsensä ja oman persoonansa peliin yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tässä näkemyksiäni siitä, millaista erityisosaamista itse ehdokkaissamme tunnistan. Heillä on siis kullakin sata muutakin vahvuutta ja osaamisaleutta, mutta näissä asioissa minä heille pirautan. 

Jos tärkeintä on vankka poliittinen kokemus, näkemys Suomen tulevaisuudesta ja vahva talousosaaminen, oikea valinta on tietysti Petteri Orpo.

Jos arvostat ymmärrystä ja kokemusta yrittäjyydestä, Toni Forsblom ja Anu Aaltonen tuntevat yrittäjän arjen.

Jos mielessä on kestävä talous ja ympäristökysymykset, parhaat asiantuntijamme ovat Saara-Sofia Sirén, Janika Takatalo ja Alvar Euro.

Jos keskeisintä on ulkopolitiikan ymmärrys ja turvallisuus, Anne-Mari Virolainen ja Jukka Savolainen ovat erinomaiset ehdokkaat.

Jos taas mielessä on talousosaaminen yhdistettynä poliittiseen osaamiseen, Petterin lisäksi Ville Valkonen ja Sini Ruohonen ovat mainiot ehdokkaat.

Jos päällimmäinen kysymys vaaleissa on mielestäsi sote-asiat ja ymmärrys hyvinvointialueista, Toni Forsblom, Milla Lahdenperä ja Teija Tiusanen tuntevat sotepe-asiat.

Jos taas keskeisintä on mielestäsi Saaristomeren kohtalo, Saara-Sofia Siren ja Pauli Aalto-Setälä ovat erinomaisia vaihtoehtoja.

Jos yksi vaalien keskeisistä kysymyksistä liittyy mielestäsi maaseudun tulevaisuuteen, erinomaisia vaihtoehtoja Petterin lisäksi ovat Sanna Pitkänen ja Pertti Hemmilä.

Jos taas ajattelet, että lasten ja nuorten hyvinvointia rakennetaan liikunnalla ja harrastuksilla, parhaita asiantuntijoitamme ovat Saara-Sofian ja Tonin lisäksi Sadri Beqiri ja Siiri Turunen.

Ennakkoäänestys alkaa huomenna keskiviikkona 22.3. ja varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 2.4. 2023. Muista äänestää!

Tasa-arvosta - jälkisanat

Perjantai 26.4.2019

Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti.  

Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.

Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.

Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.

Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali. 

Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään ”perheet saavat itse päättää”. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.

Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla. 

SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen. 

Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä ”tulos tai ulos” -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.

Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme. 

Puhutaan tasa-arvosta

Perjantai 5.4.2019

Viime eduskuntavaaleissa kuumin puheenaihe oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Minulle on näiden vaalien aikana tullut vahvasti olo, että tällä kertaa meidän pitäisi puhua tasa-arvosta.

Oma arkikokemukseni politiikasta ei tue väitettä, että Suomessa tasa-arvon osalta olisi valmista, että kaikki työ olisi jo tehty. Naiskansanedustajia on tällä hetkellä 41,5%, pääministeritentti oli haastattelijoita myöden
"all male panel", yritysten johdossa naiset ovat selkeässä vähemmistössä.

Mihin koira karvoistaan

Lauantai 3.11.2018 - Sanna

Aiemmin syksyllä kirjoitin blogiini, että eduskuntavaalit jäävät ensi keväänä osaltani väliin. Intohimo politiikkaan ei kuitenkaan ole mihinkään sammunut, vaikka tekemistä kyllä piisaa muillakin elämänaloilla. Olinkin todella otettu, kun päätökseni jälkeen minuun otettiin yhteyttä eduskuntavaalikampanjaan liittyen.  

Jos ehdokkaan arvoina ovat työ ja yrittäjyys, koulutus sekä ympäristöasiat, tunnen väistämättä yhteenkuuluvuutta ja jaan nämä arvot. Kun kyseessä on vieläpä henkilö, joka on toiminut jo muutamia vuosia mentorinani politiikassa, työhistoria on yritysmaailmasta ja koulutuskin jossain määrin meitä yhdistää, ei tehtävästä voinut kieltäytyä, olipa kiireitä tai ei.

Niinpä lupauduin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Anne-Mari Virolaisen kampanjapäälliköksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos Anne-Mari kutsusta tehtävään, tästä se vaalipöhinä taas alkaa!

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Perjantai 3.3.2017 - Sanna

Eduskunta sai eilen torstaina eteensä kansalaisaloitteen eutanasiasta. Aloite herätti juuri niin tekopyhää keskustelua kuin kuvitella saattaa, kuten Kari Viholainen omassa puheenvuorossaankin kirjoittaa. Päällimmäisenä oli puhe saattohoidon edistämisestä ja eutanasian vastustaminen vanhuskortilla, jota muun muassa Soini (ps) käytti.

Saattohoito on hyvä saattaa kuntoon, myös lailla. On kuitenkin täysin tarpeetonta vedota saattohoidon parantamiseen ja vastustaa sillä perustein eutanasiaa. Synnytykset ollaan Suomessa keskitetty isoihin sairaaloihin ja silti kivunlievitys epäonnistuu tai jää kokonaan antamatta arkikokemuksen perusteella joka toisessa synnytyksessä. Miten ihmeessä saataisiin saattohoidon kivunlievitys kuntoon kaikissa maamme yksiköissä ja kotisairaaloissa, joissa hoidetaan kuolevia?

Sedaatioon eli tässä loppuelämäksi nukuttamiseen vetoaminen eutanasian vaihtoehtona on myös kaksipiippuinen juttu. Tavallaan se on yksi ilmeisen hyvä ratkaisu kovimpien kipujen keskellä, mutta voidaan kysyä, onko ihminen jotenkin vielä elossa, kun hän on nukutettuna, eikä tarkoituskaan ole enää henkilöä herättää. Hän on siis fyysisesti hengissä, mutta ei enää henkisesti elossa.

Lääkäreiden ristiriitaa on asiassa helppo ymmärtää. Olen monesti kysynyt itseltäni, olisinko valmis suorittamaan eutanasian, jos olisin lääkäri. Olisi kuitenkin parasta tälle käytävälle keskustelulle, että tätä perimmäistä pelkoa ja ongelmaa ei koitettaisi verhota saattohoitokeskusteluun ja muuhun, vaan puhutaan juuri siitä, että kuka eutanasian haluaa ja kykenee suorittamaan sekä millaisia ristiriitoja se lääkäreissä herättää.

Vanhuskortin käyttö on silkkaa populismia, mutta sopii tietysti perussuomalaisten politiikkaan hyvin. Ei kukaan ole lahtaamassa eutanasian hyväksymisen myötä vanhuksia. Vanhuspuolella työskentelevä tuttavani totesi hyvin, että ei eutanasia koske juurikaan vanhustenhoitoa, mikäli kyseessä ei tosiaan ole jokin suuria kipuja aiheuttava vakava sairaus. Pelkkä vanhuus ei tällainen sairaustila tietenkään ole.

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kaiken lisäksi inhottava piirre, jossa aina joku tietää ihmistä itseään paremmin, mikä hänelle olisi parasta. Vasemmisto uskoo, että he tietävät millä terveysasemalla minä haluaisin asioida. Ääriuskonnolliset piirit (ja Trump) taas tietävät, että abortti pitäisi kaikissa olosuhteissa kieltää. Ja eutanasian vastustajat tietävät parhaiten, millainen kuolema ja milloin olisi kullekin ihmiselle paras fyysisistä ja henkisistä kivuista huolimatta.

En edes usko, että suomalaiset sankoin joukoin tarttuvat eutanasian mahdollisuuteen, jos se olisi mahdollista. Ehkä vakavan sairauden tullessa tietoisuus sen mahdollisuudesta olisi huomattavasti tärkeämpää kuin sen valitseminen. Eutanasian mahdollistaminen ei ole pois hyvästä saattohoidosta. Eihän aborttimahdollisuuskaan vaikuta synnytysten kivun lievitykseen.

Sääntöjen noudattamisessa me olemme omaa luokkaamme maailmassa. Eutanasialain väärinkäyttömahdollisuutta pidän yhtä marginaalisena kuin kuolemanpiikkejä jaellutta hoitajaa takavuosina.

Toivon, että eduskunta ja kaikki muut osapuolet kykenevät keskustelemaan asiasta rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Laki on toteutuessaan suuri ja siitä tuleekin puhua ja pohtia sen seurauksia monilta kanteilta. Uskomusten, karkkipaperiin käärittyjen kiertoteiden ja aiheettomien pelkojen viljely ei sen sijaan kuulu asialliseen, vastuulliseen keskusteluun näin suuressa asiassa. 

Jotain uutta, jotain vanhaa

Lauantai 11.4.2015 - Sanna Vauranoja

Nuorin ehdokkaamme Lauri Kattelus 24, kysyy rohkeasti, voivatko samat henkilöt, jotka ovat maamme asiat sotkeneet, korjata ne. Kysymys on karu, mutta myös oikeutettu.

Minusta hedelmällisintä on yhdistellä jotain uutta ja jotain vanhaa. Venäjän tilanne on osoittanut kouriintuntuvalla tavalla, kuinka välttämätöntä on tuntea historiaa ja omata aikaperspektiiviä riittävästi myös taaksepäin.

Me siis tarvitsemme kokemusta, mutta me tarvitsemme myös uutta ajattelua. Ihmiset, joiden arjessa ei enää opiskella tai pyöritetä pikkulapsiarkea, eivät myöskään tunne arjen haasteita näissä elämänvaiheissa. Eduskunnassa kansanedustajat nimensä mukaisesti edustavat kansaa ja edustuksen pitää olla kattava, muuten päätökset alkavat vinoutua tietyn ryhmän yli- tai aliedustuksesta johtuen.

Kansanedustajille ei ole kyetty asettamaan tuloskortteja tai tavoitteiden toteutumisen seurantaa, kuten johdolle yleensä yrityksissä tehdään. Poliittinen muisti on monesti lyhyt, mutta pitäisikö sittenkin kansanedustajillakin harkita ”tulos tai ulos” –mallia. Mallia voitaisiin ainakin ajatella äänestyspäätöksen pohjana. Jos on kaudesta toiseen osannut hienosti esitellä maamme ongelmia, mutta yhtään ratkaisuvaihtoehtoa, saati toteutunutta ratkaisua ei löydy omasta tuloskortista, onko syytä jatkaa?

Toivottavasti saamme tulevaan eduskuntaan meitä asiaosaajia, joilla on vahvaa talousosaamista, iso kuva ja näkemystä viedä Suomea oikeaan suuntaan, arkijärkeä ja vankkaa kokemusta ihan todellisesta arjesta, työelämästä ja yrittäjyydestä sekä kykyä uudistaa ja uudistua. Ilman hyvää yhteistyökykyä yli puoluerajojen ei millään näistä ominaisuuksista kuitenkaan tee yhtään mitään. 

Kolme syytä

Sunnuntai 22.3.2015 - Sanna Vauranoja

Tänään Turun messu- ja kongressikeskuksessa muutama ohikulkija sanoi minulle, että aina olen kokoomusta äänestänyt, mutta enää en äänestä. Kun kysyn, mitä puoluetta aiot nyt äänestää, tulee hiljaista. 

Niin, mikä on aito vaihtoehto, jos on aina ennen äänestänyt kokoomusta? Vasemmalle on vaikea mennä. Perussuomalaiset eivät vakuuta. Keskusta? Mitä seuraa, jos äänestää keskustaa? Todennäköisesti Suomeen tulee punamultahallitus. 

Syyt, miksi ihmiset ovat ärsyyntyneitä kokoomukseen, liittyvät jatkuviin veronkorotuksiin, velkaantumiseen, päätösten tekemättä jättämiseen ja yrittäjien asioiden unohtamiseen. Nämä ovat monelta osin seurausta liian laajasta hallituspohjasta ja yhteisen tilannekuvan puuttumisesta jo heti hallituskauden aluksi. Jos tilannekuva on väärä, tuskin myöskään toimenpiteet voivat olla oikeita. 

Mitä sitten seuraa punamultahallituksesta? Onko SDP perinteisesti veronkorotusten vai kohtuullisemman verotuksen kannalla? Miten vasemmistopuolueet suhtautuvat elvytykseen ja sitä seuraavaan velkaantumisen kasvuun? Entä, onko SDP perinteisesti ollut yrittäjän asialla? Onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne profiloitunut kevään aikana näkemys- vai etupoliitikkona? Millaisia vahvoja ministerikandidaatteja punamultahallitukseen löytyy? Onnistuisiko Juha Sipilä muuttamaan SDP:n linjauksia hallituksessa nykymenoon verrattuna?

Minusta Suomen etua ajaisi parhaiten nimenomaan porvarihallitus, ei punamultahallitus ja siksi kannattaa äänestää kokoomusta, vaikka kulunut hallituskausi ei miellyttäisikään. 

Tosiasiassa kokoomus ei ole katoamassa maailmankartalta, vaikka äänestäisi miten. Siksi kannattaakin huolehtia siitä, että kokoomuksen kansanedustajina istuu niitä vahvoja päättäjiä, jotka ymmärtävät työn, talouden, yrittämisen ja ihmisten arjen päälle. Se edellyttää myös uusien kansanedustajien valitsemista eduskuntaan. Sisältäpäin voi linjan valintaan vaikuttaa kaikkein eniten. 

Onnea vaaleihin, Sanna!

Tiistai 10.2.2015 - Kari Kantalainen

Vieraskynässä Kari Kantalaisen evästyksiä kansanedustajatyöhön.

100 päivää

Perjantai 9.1.2015 - Sanna Vauranoja

Huomenna lauantaina eduskuntavaaleihin on tasan 100 päivää ja siitä alkaa minun vaalikampanjani kohti eduskuntaa 2015. Vaalikampanjani käynnistyy arkisissa merkeissä: aamukaffeella Turun torilla ja 'Hikeä & Hyvää Mieltä' - koko perheen liikuntatapahtumalla Kaarinassa. Luvassa ei siis ole pönötystä eikä pitkiä puheita, vaan tekemisen meininkiä ja arkisia kohtaamisia. 

Intohimonani on rakentaa sellainen Suomi, joka menestyy maailmassa tänään ja tulevaisuudessa. Siis sellainen Suomi, jossa meidän on hyvä elää arkeamme ja yritykset voivat menestyä. Politiikka on minulle työkalu, jolla sellaista Suomea rakennetaan. Siksi minä haluan eduskuntaan 2015 ja kampanjani ydin on hyvän arjen ratkaisuissa.

Hyvä arki tarkoittaa monelle meistä terveyttä, työtä, läheisiä ihmisiä ja kotia, toivoa tulevaisuudesta sekä vapaa-ajan harrastuksia. Yhteiskunnan näkökulmasta nämä samat toiveet ja perusasiat tarkoittavat turvallisuutta, työtä ja yrittämistä, tervettä taloutta, toimivaa terveydenhuoltoa ja oikeaa osaamista.

Hyvä arki siis rakennetaan terveelle taloudelle, jossa menot ja tulot ovat tasapainossa. Terve talous taas perustuu työlle ja yrittämiselle. Yrittäminen on yrittäjyyden ohella asennetta, jossa jokainen ihminen voi omassa arjessaan yrittää parhaansa työntekijänä, työnantajana, eläkeläisenä, poliitikkona, vanhempana tai työttömänä. 

Tulevaisuudessa menestyvät parhaiten ne, joilla on oikeaa osaamista. Oikea osaaminen rakentuu sopivan koulutuksen lisäksi työ- ja elämänkokemukselle sekä tuolle yrittämisen asenteelle eli tekemisen meiningille. Terveen talouden keskeinen kysymys on tällä hetkellä miten me asioita teemme, ei pelkästään se, mitä me teemme. Siksi meidän on löydettävä uusia ratkaisuja ja uutta ajattelua hyvän arjen turvaamiseksi. 

Minun eduskuntavaalikampanjani keskeiset kulmakivet ovat siis

1)      Terve talous

2)      Työ ja yrittäminen

3)      Oikea osaaminen

4)      Uusi ajattelu

Minulle politiikka ei ole pelkkiä sanoja ja suunnitelmia vaan tekoja hyvän arjen puolesta. Tulevien 100 päivän aikana kerron lisää konkreettisia ratkaisuja hyvän arjen rakentamiseksi näille neljälle kulmakivelle Vaalit 2015 -sivulla, Facebookissa ja Twitterissä. Tervetuloa mukaan matkalle, joka alkaa siis huomenna 10.1.2015! 

Kohti eduskuntavaaleja

Perjantai 8.8.2014 - Sanna

Vaaleihin on vajaa kahdeksan kuukautta. Kesä on kulunut perheen kanssa lomailun ohella kesäisissä tapahtumissa, muun muassa Okrassa, Kosken Kohauksessa ja Sauvon Elopäivillä. Syyskesän tapahtumille asetin tavoitteeksi saada omat sivut auki ja tässä ne nyt ovat. 

Pysyvämpi "fact file" ehdokkaasta on tärkeä, vaikka ajankohtaisia ajatuksia päivitänkin lähes päivittäin Twitterissä, Facebookissa, Instagramissa ja muissa medioissa.

Näiltä sivuilta löydät tärkeimmät yhteystietomme, tapahtuma- ja tapaamiskalenterin, lomakkeen, jolla voit ilmoittautua mukaan tiimiimme sekä curriculum vitean - mitä on tähän mennessä tullut puuhattua.

Helteistä nauttien seuraavaksi ohjelmassa on Laurinmarkkinat Mynämäellä lauantaina 9.8. Toivottavasti tavataan siellä ja monissa muissa tapahtumissa!

Sanna