Puhutaan tasa-arvostaPerjantai 5.4.2019 Viime eduskuntavaaleissa kuumin puheenaihe oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Minulle on näiden vaalien aikana tullut vahvasti olo, että tällä kertaa meidän pitäisi puhua tasa-arvosta. Oma arkikokemukseni politiikasta ei tue väitettä, että Suomessa tasa-arvon osalta olisi valmista, että kaikki työ olisi jo tehty. Naiskansanedustajia on tällä hetkellä 41,5%, pääministeritentti oli haastattelijoita myöden Itse asiassa Minna Canthin ajatukset naisten asemasta 1800-luvun lopulta eivät ole vanhentuneita, vaan edelleen yllättävänkin ajankohtaisia. Konkreettinen esimerkki tasa-arvosta tai sen puutteesta on perhevapaauudistus, Todellisuudessa tasa-arvon puute on syvällä rakenteissa ja asenteissa. Se ei ole helposti nähtävissä eikä huomattavissa; me olemme oppineet esittämään tasa-arvoa. Se on ohikiitävä hetki kokouksessa, jossa nainen esittää hyvän ajatuksen. Kukaan ei reagoi. Vähän myöhemmin saman ajatuksen esittää mies. Ihmiset innostuvat ja kehuvat, miten hyvä idea se onkaan. Tai äiti, joka tekee uraa; kuinka monta kertaa hän joutuukaan vakuuttelemaan ihmisiä, että minun lapseni ovat hyvässä hoidossa, vaikka minä olen töissä. Tai nainen, joka kertoo, mitä hän tavoittelee. Sellainen nainen on edelleen röyhkeä, ajaa omaa etuaan, kun samaan aikaan vastaavasti toimiva mies on kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä. Minun ehdokkaani on tietysti nainen, mutta ei suinkaan pelkän sukupuolensa perusteella. Minun ehdokkaani on koulutettu ja kokenut sekä yritysmaailmassa että politiikassa. Minun ehdokkaani on äärimmäisen osaava poliitikko Jos itse pidät suuressa arvossa äitiäsi, siskoasi, tytärtäsi, isoäitejäsi, anoppiasi, ystävättäriäsi tai naispuolisia kollegoitasi, miksi et antaisi myös ääntäsi naiselle? Toivon, että tulevassa eduskunnassa luvut ovat 50-50: päteviä, osaavia ja tekeviä ihmisiä, miehiä ja naisia yhtä paljon. |
|
Avainsanat: Eduskuntavaalit, Tasa-arvo |
