Share |

Saattohoitoa jatkettava Karinakodissa

Maanantai 19.8.2019 - Sanna

Jätimme tänään Kaarinan kaupunginvaltuustossa aloitteen Karinakotiin liittyen. Aloite sai taakseen laajasti valtuutettuja kaikista ryhmistä.

Valtuustoaloitteemme tässä:

Erinomaisesta saattohoidostaan merellisessä ympäristössä tunnettu Karinakoti suljettiin kesäkuussa 2019 kannattamattomana. Kesän aikana on selvitetty erilaisia vaihtoehtoja toiminnan jatkamiseksi joko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tai Turun kaupungin alaisuudessa. Sairaanhoitopiiri ei ole ottamassa toimintaa perustettavan saattohoitokeskuksen alaisuuteen. Turun kaupungin päätöstä ei ole vielä tehty.

Kaarinassa saattohoito hoidetaan kotisairaalan ja terveyskeskussairaalan osastojen toimesta. Myös Karinakodin palveluita on käytetty jonkin verran, mutta aktiivisesti Karinakotia ei kaarinalaisille saattohoitoasiakkaille ole viime vuosina enää tarjottu.

Hyvän saattohoidon tärkeys on keskusteluissa ja henkilökunnan osaamisen kehittämisessä jo tiedostettu. Nyt on aika tehdä myös taloudellisia tekoja hyvän saattohoidon puolesta.

Esitämme, että jatkossa Kaarina sitoutuu ostamaan vähintään kaksi saattohoitopaikkaa vuodessa Karinakodilta, jotta mahdollisimman hyvä saattohoito voidaan kaupunkilaisillemme turvata ja toimintaa voidaan jatkaa Karinakodissa yhdessä Turun, Kaarinan ja muiden Varsinais-Suomen kuntien kanssa.

Kahden saattohoitopaikan myötä Kaarinan terveyskeskuksen yhden hengen huoneita voidaan vapauttaa muille potilaille ja mahdollisesti jopa vähentää vuodepaikkojen kokonaismäärää. Saattohoitopotilaat sitovat usein muita potilaita enemmän henkilökuntaa. Mikäli saattohoito voidaan osittain tehdä Karinakodissa ja henkilökuntaa vapautuu muihin töihin, esitys on kustannusvaikutuksiltaan lähes neutraali.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saattohoito, Hyvä kuolema, Kaarina, Varsinais-Suomi

Ryhdytään (yhteis)työhön

Tiistai 28.5.2019

Sote- ja kuntauudistusten kariuduttua hallitus toisensa jälkeen on ryhdyttävä ratkomaan tiensä päähän tulleita palvelumuotoja myös omaehtoisesti - odotteluun ei ole enää varaa. Yksi esimerkki 70-luvun jäänteestä ovat terveyskeskusten vuodeosastot, joita ajan henkeen löytyy jokaisesta kunnasta.

Kuntakohtaisia vuodeosastoja ylläpidetään isolla rahalla ja samaan aikaan erikoissairaanhoidossa päiväpolikliiniset toimenpiteet yleistyvät. Terveyskeskuksissa paikkoja täytetään sinne kuulumattomilla potilailla, jotta palvelun ylläpito olisi edes jotenkuten perusteltavissa. Vedotaan erikoissairaanhoidon siirtoviivemaksujen ehkäisyyn, kun osastoja ylläpidetään 60-70% käyttöasteella.

Vuodeosastojen toimenkuviin kuuluvat akuuttisairaanhoito, toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ja muistisairaiden säilöminen sekä saattohoito. Yhtälö on osaamisen ja inhimillisyyden kannalta mahdoton.

Akuutti sairaanhoito on varsin erilaista, riippuen onko kyseessä aivoverenkierron ongelmat, leikkauksen jälkihoito jne. Väestöpohja huomioon ottaen akuuttisairaudet voitaisiin keskittää 4-6 alueelliseen yksikköön: Saloon, Loimaalle, Ukiin, Turkuun ja johonkin Turun kehyskunnista ruotsinkielistä palvelua unohtamatta. Kun kyse on muutaman viikon hoitojaksosta, etäisyys kotiin voi hyvin olla yli 10 kilometriä. Myös alueelliset yksiköt voisivat erikoistua hieman.

Ikääntyneiden säilöminen vuodeosastoilla pitää saada loppumaan heti. Vuodeosastohoidon on todettu romahduttavan ikääntyneen toimintakyvyn, kolmen hengen ryhmähuone yhteisine vessoineen ja muine ankeuksineen ei ole laadukasta elämää. Kaksoispaikka vuodeosastolla ja ympärivuorokautisessa hoidossa vasta kallista onkin. Esimerkiksi suurin osa virtsatietulehduksista voitaisiin hoitaa hoitokodissa kotisairaalan tuella. Ongelmana taitavat olla hallinnon eri siilot: terveyspalvelut ja vanhuspalvelut hoidetaan eri organisaatioissa tai kotisairaalan palveluita ei automaattisesti tarjota yksityisiin hoitokoteihin. Kunta maksaa näin sekä vuodeosastohoidosta että hoitokotipaikasta.

Saattohoidon osalta kotiin vietävät palvelut ovat monesti se paras vaihtoehto. Jos ympärivuorokautista hoitoa tarvitaan, on suunnaton menetys, että Karina-koti nyt lopetetaan. Valinnanvapautta ei enää ole ja tarjolla ovat vain vuodeosastot, joissa kovin harva haluaisi viimeisiä aikojaan viettää. Saattohoitoa ei pidä kuntien miettiä vain oman kunnan sisällä vaan ratkaisut kannattaisi laatia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja alueen kuntien kanssa. Palliatiivisen hoito- ja osaamiskeskuksen perustaminen TYKS:n yhteyteen olisi välttämätöntä (TS 16.5.).

Kun uutta hallitusta odotellaan, meidän on Varsinais-Suomessa kehitettävä alueellista akuuttisairaanhoitoa erikoissairaanhoidon ja kotisairaaloiden välille, vähennettävä vuodeosastopaikkojen ylläpitoa vain varmuuden vuoksi ja ryhdyttävä ohjaamaan saattohoitoa kokonaisuutena.

Jäljelle jääviin osastohoidon yksiköihin tarvitaan vahvasti kuntouttava lähtökohta työlle. Toimintakyky ei saa hoidon aikana laskea vaan sen paraneminen on tärkeä päämäärä kaikessa muussa kuin saattohoidossa. Kunnissa kannattaisi miettiä vanhus- ja terveyspalveluiden yhdistämistä, jos ei sitä jo ole tehty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Saattohoito, Johtaminen, Terveyskeskus, Terve talous

Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä

Perjantai 3.3.2017 - Sanna

Eduskunta sai eilen torstaina eteensä kansalaisaloitteen eutanasiasta. Aloite herätti juuri niin tekopyhää keskustelua kuin kuvitella saattaa, kuten Kari Viholainen omassa puheenvuorossaankin kirjoittaa. Päällimmäisenä oli puhe saattohoidon edistämisestä ja eutanasian vastustaminen vanhuskortilla, jota muun muassa Soini (ps) käytti.

Saattohoito on hyvä saattaa kuntoon, myös lailla. On kuitenkin täysin tarpeetonta vedota saattohoidon parantamiseen ja vastustaa sillä perustein eutanasiaa. Synnytykset ollaan Suomessa keskitetty isoihin sairaaloihin ja silti kivunlievitys epäonnistuu tai jää kokonaan antamatta arkikokemuksen perusteella joka toisessa synnytyksessä. Miten ihmeessä saataisiin saattohoidon kivunlievitys kuntoon kaikissa maamme yksiköissä ja kotisairaaloissa, joissa hoidetaan kuolevia?

Sedaatioon eli tässä loppuelämäksi nukuttamiseen vetoaminen eutanasian vaihtoehtona on myös kaksipiippuinen juttu. Tavallaan se on yksi ilmeisen hyvä ratkaisu kovimpien kipujen keskellä, mutta voidaan kysyä, onko ihminen jotenkin vielä elossa, kun hän on nukutettuna, eikä tarkoituskaan ole enää henkilöä herättää. Hän on siis fyysisesti hengissä, mutta ei enää henkisesti elossa.

Lääkäreiden ristiriitaa on asiassa helppo ymmärtää. Olen monesti kysynyt itseltäni, olisinko valmis suorittamaan eutanasian, jos olisin lääkäri. Olisi kuitenkin parasta tälle käytävälle keskustelulle, että tätä perimmäistä pelkoa ja ongelmaa ei koitettaisi verhota saattohoitokeskusteluun ja muuhun, vaan puhutaan juuri siitä, että kuka eutanasian haluaa ja kykenee suorittamaan sekä millaisia ristiriitoja se lääkäreissä herättää.

Vanhuskortin käyttö on silkkaa populismia, mutta sopii tietysti perussuomalaisten politiikkaan hyvin. Ei kukaan ole lahtaamassa eutanasian hyväksymisen myötä vanhuksia. Vanhuspuolella työskentelevä tuttavani totesi hyvin, että ei eutanasia koske juurikaan vanhustenhoitoa, mikäli kyseessä ei tosiaan ole jokin suuria kipuja aiheuttava vakava sairaus. Pelkkä vanhuus ei tällainen sairaustila tietenkään ole.

Suomalaista yhteiskuntaa vaivaa kaiken lisäksi inhottava piirre, jossa aina joku tietää ihmistä itseään paremmin, mikä hänelle olisi parasta. Vasemmisto uskoo, että he tietävät millä terveysasemalla minä haluaisin asioida. Ääriuskonnolliset piirit (ja Trump) taas tietävät, että abortti pitäisi kaikissa olosuhteissa kieltää. Ja eutanasian vastustajat tietävät parhaiten, millainen kuolema ja milloin olisi kullekin ihmiselle paras fyysisistä ja henkisistä kivuista huolimatta.

En edes usko, että suomalaiset sankoin joukoin tarttuvat eutanasian mahdollisuuteen, jos se olisi mahdollista. Ehkä vakavan sairauden tullessa tietoisuus sen mahdollisuudesta olisi huomattavasti tärkeämpää kuin sen valitseminen. Eutanasian mahdollistaminen ei ole pois hyvästä saattohoidosta. Eihän aborttimahdollisuuskaan vaikuta synnytysten kivun lievitykseen.

Sääntöjen noudattamisessa me olemme omaa luokkaamme maailmassa. Eutanasialain väärinkäyttömahdollisuutta pidän yhtä marginaalisena kuin kuolemanpiikkejä jaellutta hoitajaa takavuosina.

Toivon, että eduskunta ja kaikki muut osapuolet kykenevät keskustelemaan asiasta rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Laki on toteutuessaan suuri ja siitä tuleekin puhua ja pohtia sen seurauksia monilta kanteilta. Uskomusten, karkkipaperiin käärittyjen kiertoteiden ja aiheettomien pelkojen viljely ei sen sijaan kuulu asialliseen, vastuulliseen keskusteluun näin suuressa asiassa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eutanasia, Kansalaisaloite, Eduskunta, Keksustelukulttuuri, Saattohoito