Vaikuttavuuden mittaamisesta

Maanantai 11.11.2024 klo 16.02

Vaikuttavuus ja sen mittaaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on yksi kuumimmista perunoista hyvinvointialueilla: miten mitata palveluiden vaikuttavuutta. Tai oli ennen kuin taloushaasteet nousivat agendalla ykköseksi.

Mediassa ollaan uutisoitu vertailuja yksityisen ja julkisen sektorin lääkärivastaanottojen määristä. Siinä, missä julkinen ottaa vastaan 6-8 potilasta päivässä, yksityisellä luvut ovat tuplat tai jopa triplat. Yhdeksi selitykseksi tälle on haettu erilaista potilasainesta.

Asiakasmäärien mittaaminen on yksi olennainen mittari, eikä sitä kannata kategorisesti aliarvioida. Erityisen hedelmällistä mittarin seuraaminen on julkisten yksikköjen kesken; eroja nimittäin löytyy valtavasti. Selittäviä tekijöitä ovat erilaisen asiakaskunnan ohella hoidon jatkuvuus tai jatkumattomuus, johtaminen, kokeneempien ammattilaisten tuen saatavuus sekä asiakastyön seuranta ja ohjaus arjessa.

Omatiimimallit ja niiden kattavuus antavat lisäinformaatiota käyntimääriin. Esimerkiksi Varsinais-Suomen hyvinvointialueella 65% väestöstä kuuluu omatiimimallin piiriin. Mallissa on vielä paljon kehitettävää, mutta selkeällä, järkevän kokoisella ja rakenteisella väestövastuulla, omatiimimallilla voidaan saavuttaa monenlaisia hyötyjä hoidon jatkuvuudesta kustannustehokkuuteen, hoidon laatuun, asiakaskokemukseen, työn mielekkyyteen, veto- ja pitovoimaan sekä organisaation oppimiseen eli nimenomaan vaikuttavuuteen. Omatiimi- tai oma työntekijämallia voidaan soveltaa myös muun muassa perhekeskuksissa, aikuissosiaalityössä, ikääntyneiden ja vammaisten palveluissa.

Asiakasmäärien ja omatiimimallien kattavuuden ohella asiakastyötä tekevien kontaktiaikaa asiakkaiden ja potilaiden kanssa pitäisi alkaa systemaattisesti mittaamaan. On aivan keskeistä hyvinvointialueiden onnistumiselle ja palveluiden vaikuttavuudelle mitata kontaktiaikaa kaikissa palveluissa. Tämä tarkoittaa niin ikääntyneiden kotihoitoa, ympärivuorokautista hoivaa, perhekeskusten neuvola- ja oppilashuollon työntekijöitä, lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, suun terveydenhuoltoa, kuin sote-keskusten ja sairaaloiden asiakastyötä.

Kun kontaktiaikaa eri palveluissa on mitattu ensimmäinen jakso, lukuja on ryhdyttävä vertaamaan toiminnoittain alueiden kesken sekä asetettava eri palveluille omat tavoiteajat. On helppo löytää sata argumenttia, miksi määrä ei korvaa laatua, mutta lopulta olennaisintahan on juuri asiakkaiden kanssa käytetty aika asiakastyössä. Kun tätä ryhdytään seuraamaan, se ohjaa ammattilaisia ja ajankäyttöä asiakkaiden pariin. Kotihoidossa tai ympärivuorokautisessa hoidossa ryhdyttänee esimerkiksi kirjauksia tekemään asiakkaan seurassa yhdessä keskustellen, ei erillisessä kirjauskammiossa.

Asiakasmäärät, omatiimi- tai oma yhteyshenkilömallin kattavuus, asiakkaiden kanssa vietetty kontaktiaika sekä palvelutarpeiden muutokset tietyllä aikajänteellä luovat yhdessä moniulotteisen kuvan eri palveluiden vaikuttavuudesta. Lisäämällä tähän asiakastyytyväisyysmittauksen ja kustannustiedot, ollaan jo varsin pitkällä kokonaisvaltaisen vaikuttavuusmittauksen kanssa.

Oikeat palvelut oikeaan aikaan oikeaan paikkaan

Perjantai 19.1.2024

Julkaistu Helsingin Sanomissa 19.1.2024

Aleksi Raudasoja nostaa esiin tärkeän näkökulman (HS 2.1.) hyvinvointialueiden talouden tasapainotukseen: vaikuttaviin hoitoihin keskittymisen. Juustohöylällä voidaan tehostaa toimintaa muutamilla prosenteilla, mutta sillä ei saavuteta kaikkia tarvittavia säästöjä. Höylä voi johtaa lopulta kalliimpiin tai vaikuttamattomampiin hoitoihin. Alueilla ja valtakunnallisesti lainsäädännöllä on tähdättävä siihen, että järjestämme oikeat palvelut, oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan.

Vaikuttavuus on keskeisessä roolissa hyvinvointialeuiden strategioissa. Vaikuttavuuden hyödyntämisessä on kuitenkin vielä valtavasti tehtävää. Lisää lihaa luiden ympärille kaivataan muun muassa sosiaalipalveluissa: mistä todella on hyöytä esimerkiksi huostaanottojen ehkäisemiseksi. On uskaltauduttava keskustelemaan kansallisesti vaikuttamattomimpien hoitojen ja palveluiden karsimisesta; ratkaisuja ei pidä jättää tehtäväksi vain hyvinvointialueilla, saati yksittäisissä asiakaskohtaamisissa.

Alalla puhutaan häiriökysynnästä (failure demand). Termin tausta ja suomennos on perusteltu, mutta siihen kätkeytyy myös yksi sote-palveluidemme ydinongelmista: organisaatiolähtöisyys asiakaslähtöisyyden sijaan. Kysehän on myös häiriötarjonnasta: asiakas ohjataan väärän tai vaikuttamattoman palvelun pariin. Jos asiakasohjaus olisi kunnossa, toistuvasti esimerkiksi päivystykseen ilman todellista terveysongelmaa hakeutuva asiakas tunnistettaisiin sosiaalista kanssakäyntiä tarvitsevaksi, ei akuuttiterveydenhuoltoa kaipaavaksi potilaaksi. Tarkemman palvelutarpeen arvioinnin kautta hänet voitaisiin ohjata kolmannen sektorin tarjoaman ryhmätoiminnan pariin.

Oikeat palvelut oikeaan paikkaan on yksi hyvinvointialueiden keskeisistä talouden tasapainotuskeinoista. Ivalon terveyskeskuksen arkea (2.1.) kuvaava artikkeli havainnollisti hyvin etävastaanottojen mahdollisuuksia. Tiheämmin asutuilla alueilla voitaisiin aivan yhtä hyvin hyödyntää chatiä, puheluita ja kuvapuheluita suurelle osalle väestöä palvelu- ja hoidontarpeen arvioinnissa. Palveluverkkoa suunniteltaessa myös erilaiset sotepisteet, joissa kokenut sairaanhoitaja ottaa asiakkaat vastaan ja konsultoi lääkäriä digitaalisesti käynnin aikana, tullevat olemaan arkipäivää.

Digitaalisuus ei tarkoita vain etävastaanottoja, se tarkoittaa myös prosessien digitalisointia. Yksinkertaisimmillaan paperiset lomakkeet korvataan digitaalisina, terveystiedot myös kuvantamisen osalta tarjotaan reaaliajassa OmaKannan kautta päällekkäisten tutkimusten välttämiseksi, saneluissa hyödynnetään teknologiaa, jättimäisten ’ratkaisu kaikkeen’ apt-järjestelmien sijaan niiden päälle mahdollistetaan erilaisten sairaus- ja tarvekohtaisten sovellusten rakentaminen, asiakasohjausta kehitetään asiakkuudenhallintaohjelmilla ja tekoälyä ryhdytään hyödyntämään kansallisilla, ei pelkästään hyvinvointialuekohtaisilla investoinneilla.

Rakenteellinen uudistus on nyt toteutettu, seuraavaksi alueilla alkaa työ toimintamallien, teknologioiden, sisältöjen ja johtamisen kehittämiseksi. Tässä tarvitaan kaikkia sotepe-palveluihin liittyviä tahoja kouluista ministeriöihin, yrityksistä yhteisöihin, asukkaista ammattilaisiin mukaan yhteiseen työhön.

Sanna Vauranoja
Aluehallituksen pj, Varha

Helinä Perttu
Aluehallituksen pj, Keusote