Miksi terve talous on niin tärkeä

Torstai 30.12.2021

Kun puhutaan elintärkeistä palveluista, kuka kehtaa samalla puhua taloudesta!?

Tällaista logiikkaa kuulee tasaisin väliajoin päätöksenteossa. Samaa ideologiaa viljelee nykyinen hallituksemme. Kaikkea enemmän, kaikkea lisää, rahalla ei ole mitään väliä. Velkaannumme hurjaa vauhtia ja kun tätä velkarahalla kuplitettua nousukautta seuraa vääjäämättä laskukausi, meillä ei enää ole yhtään pelivaraa elvyttää taloutta.

Talouspuhe kuulostaa jonkun korvaan kylmältä ja sydämettömältä, mutta itse asiassa, se on juuri päinvastoin. Kuvitellaan tilanne, että emme lainkaan laskisi, mikä on menojen ja tulojen välinen suhde. Lopulta veroprosentti nousisi sataan tai edessämme olisi konkurssi, kun lainarahaa ei enää saisi tai korot nousisivat tuntuvasti.

Kuinka moni lopulta on halukas laittamaan veroihin reilusti yli puolet tuloistaan? Kuinka monessa kotitaloudessa elintasoa täydennetään lisäämällä jatkuvasti pikavippejä ja lainaa: siis ruokaa, vessapaperia ja sähköä velaksi? Entä mikä on todellinen veroprosenttimme, kun pelkkä ansiotulovero on tuntuva, kuntaverot, arvonlisävero, muut kulutusverot ja kiinteistöverot tulevat siihen päälle. Itseasiassa valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä maksaa tuloistaan jo nyt yli puolet veroina.

Kun lisäämme uusia palveluita tai teemme uusia kiinteistöjä, samaan aikaan jostain pitäisi myös luopua. On liian helppoa vain aina lisätä kaikkea miettimättä, mikä on jäänyt vanhaksi ja tarpeettomaksi. Budjettiriihessä kaikilla on jokin täysin välttämätön uudistus, joka on tehtävä, mutta yhteisymmärrystä toiseen suuntaan on vaikeampi löytää. 

Ajattelutavasta konkreettisena esimerkkinä on omakotitalon lämmitys. Aiemmin taloa on lämmitetty puupannulla. Omakotitalon asukkaat päättävät tehdä investoinnin vaivattomaan maalämpöön. Investoinnin jälkeen puupannusta voidaan luopua, eikä kenenkään tarvitse joka päivä kantaa sisään korillista puita, sytyttää pannua ja lisätä puita.

Myös julkisella sektorilla tehdään uudistuksia ja kehitystyötä. Sen tuloksena ”puupannusta” voitaisiin luopua, mutta harmillisen usein maalämpöä käytetään vain silloin tällöin ja siinä rinnalla lämmitetään vanha kunnon puupannu. Tai vaikka puupannua ei enää lämmitetä, sen lämmitykseen tarvittu henkilökunta jatkaa ”maalämpökoordinaattoreina”.

Vaikka tämä on toki yksinkertaistettu esimerkki investoinneista, siinä piilee totuuden siemen. Kun aikamme elämme yli varojen, nostamme veroja ja otamme päälle velkaa, jotta uudistusten lisäksi kaikki voisi pysyä ennallaan, meillä ei ole enää mahdollisuutta tehdä uusi investointeja. Meillä ei ole varaa ylläpitää toimivia palveluita, saati panostaa uusiin innovaatioihin ja parhaisiin lääkkeisiin.

Huolehtimalla tulojen ja menojen tasapainosta sekä kohtuullisesta verotasosta, voimme taata toimivat palvelut ja uusien innovaatioiden hyödyntämisen. Terve talous luo turvallisuutta ja mahdollisuuksia tulevaisuuteen: saamme erinomaista palvelua, hoitoa ja apua jatkossakin. Kun lisäämme uusia palveluita tai investoimme parempiin laitteisiin, samalla pitää miettiä, mistä voisimme luopua, mikä on jo aikansa elänyt toimintatapa. 

Tasapainoinen ja terve talous takaa siis toimivat palvelut ja vastuulliset päättäjät ymmärtävät tämän yhtälön.

Avainsanat: Aluevaalit, Sote, Talous, Verotus

Miksi tasapainoinen talous on niin tärkeä

Tiistai 14.3.2017 - Sanna

Tutkimusten mukaan (TS 14.3.) enemmistö kuntavaaleissa äänestävistä pitää talousasioita yhtenä tärkeimmistä kuntavaalikysymyksistä. Tieto ilahduttaa, sillä kokoomus on perinteisesti ollut valtiovarainministeripuolue ja kirstunvartija. Niin myös Kaarinassa. 

Jatkuvat veronkorotukset eivät palvele asukkaita, eivätkä kunnan yrittäjiä. Ihmiset haluavat maksaa toimivista palveluista, mutta eivät pöhöttyneistä tavoista toimia. 

Viime syksynä emme kannattaneet kuntaveron nostoa 0,5 prosentilla. Varsinais-Suomessa kuntaveroa nostivat muun muassa Vehmaa ja Pyhäranta, jotka kärsivät jatkuvasta muuttotappiosta ja pieninä kuntina liian kapeista hartioista tuottaa mm. sotepalveluita. Kaarina ei yli 30 000 asukkaalla luonnollisesti kuulu tähän ryhmään.

Kaiken kukkuraksi kaupunki teki yllättäen lähes 5 miljoonan ylijäämäisen tuloksen vuodelta 2016. Kiky-sopimus tullee pienentämään kaupungin henkilöstömenoja vuodesta 2016 vähintään 2% vaikka budjetissa arvioitiin vaikutus vain 1 prosentiksi. Henkilöstömenot ovat puolet noin 170 miljoonan kokonaisbudjetistamme. 

Monesti kuulee riipaisevia vertauksia, että mikäli veroa ei säännöllisesti korotettaisi, lapset ja vanhukset kärsivät. Tämä on populistinen väittämä vailla todenperää. Keskeinen kysymys on siitä, halutaanko asioita tehdä uusilla tavoilla vai tyydytäänkö tuttuun ja turvalliseen. Tuttu ja turvallinen on helpompaa, sillä mitään ei tarvitse muuttaa, eikä uutta oppia. 

Työikäiset elävät sähköisessä maailmassa ja on enää varsin harvoja ammatteja, joihin tietokoneet eivät liittyisi mitenkään. Työikäisille on turha tarjota hankalia paperisia palveluita, joissa lupahakemuksia lähetellään postissa tai aikoja varataan puhelimella soittamalla. Sähköiset palvelut eivät edellytä läheskään samalla tavalla ihmisen läsnäoloa kuin aiemmat toimintamallit. Se, että esimerkiksi kaikki ikääntyneet tai syrjäytyneet eivät kykene sähköisiin palveluihin, ei voi olla este sille, että 90 prosentille tarjotaan kevyempiä ja ketterämpiä palveluita. Tiettyjä ryhmiä voidaan jakossakin palvella perinteisin tavoin. 

Soteuudistuksen myötä yli puolet Kaarinan budjetista ja henkilöstöstä siirtyy maakunnalle. On selvää, että emme tarvitse enää samaa määrää tukipalveluita ja hallintohenkilöstöä. Muutosta ei kuitenkaan voida tehdä yhdessä yössä ja niinpä esimerkiksi hallintoa kannattaisi keventää hallitusti pidemmällä aikavälillä eläköitymisiä hyödyntämällä ja toimenkuvia yhdistelemällä. Se olisi inhimillisin ratkaisu. 

Panostukset elinvoimaan myös keventävät tarvetta veronkorotuskille. Mitä monipuolisempi ja menestyvämpi pk-yrityssektori kunnasta löytyy, sen paremmin kunta menestyy. Menestys rakentuu yhteisöveroille, mutta myös työntekijöiden palkoista kertyville tuloille. Elinvoimaiset palvelut vetävät edelleen lisää yrityksiä ja asukkaita kuntaan, jolloin positiivinen kierre on valmis. 

Kokoomuksen ehdokkaat ovat yhteisesti asettaneet tärkeimmäksi tavoitteeksemme, että veroja ei seuraavalla valtuustokaudella koroteta. Veronkorotuksista on tullut ikävä automaatti ja päättäjät vuoden korotuksettoman jakson jälkeen itsekin ajattelevat, että jaahas, taas on aika korottaa. 

Näin ei todellakaan ole, mutta korottamatta jättäminen edellyttää innovatiivisia ratkaisuja ja ennen muuta yhteistä tahtotilaa uudistaa palvelutuotantoamme ketterämmäksi ja kevyemmäksi: tehdä asioita toisin.

Lisäksi mittavat investoinnit aina vain uusiin seiniin pitää miettiä tarkkaan. Uusi kirjasto tai koulu ovat Kaarinassa perusteltuja. Mutta miksi kaupunki investoi yli miljoonan Hovirinnan rantasaunaan, kun oivallisen saunan ja kesäkahvilan saisi reippaasti alle puolella miljoonalla? Kyllä minäkin pidän avantouinnista, mutta ei sen näin hulppeaa tarvitse olla. Investointiperiaate voisikin olla, että asiallisen hommat hoidetaan, mutta liioitteluun ei meillä ole varaa. 

Avainsanat: Talous, Terve talous, Tasapainoinen talous, Oikea osaaminen, Verot

Entäs lapset?

Sunnuntai 12.3.2017 - Sanna

Aamun Helsingin Sanomissa (12.3.) on kooste kotitalousvähennyksen historiasta ja nykytilasta. Parhaimmillaan vähennystä sai tehdä 3000 euroon, nyt summa on 2400 euroa, mutta tänä vuonna ennakkoperintärekisteriin merkityltä yritykseltä ostetusta kotityöstä saa vahentää 40 sijaan 50 prosenttia. Kotitalousvähennys on kuitenkin edelleen vahvasti kohdistettu kotiin, ei sen asukkaisiin. 

Keskustelu käy kuumana perhevapaiden uudistamisesta ja työn sekä perheen joustavasta yhdistämisestä. Yksi työkalu tämän tavoitteen toteuttamisessa voisi olla kotitalousvähennyksen laajentaminen lasten ja miksei myös vanhusten hoitoon. 20% vähennysoikeus työntekijän palkasta pitäisi kuitenkin korottaa. 

Jo nykyisellä vähennykseen oikeuttavalla 2400 eurolla per puoliso saisi ostettua mukavasti lastenhoitopalvelua kuukautta kohden. Todennäköistä on kuitenkin se, että lastenhoitajat mieluummin toimisivat työntekijöinä kuin yrittäjinä. Tutun ja turvallisen lastenhoitajan sitouttaminen olisi helpompaa, jos tarjolla olisi tietty säännöllinen tulo ja kuukausittainen tuntimäärä. Kotitalousvähennyksen laajentaminen edesauttaisi näitä seikkoja huomattavasti. Summan korottaminen taas lisäisi työtä, verotuloja ja vähentäisi pimeää työtä. 

Toivottavasti tämä kotitalousvähennys voidaan ottaa perhevapaiden uudistuksen yhteyteen agendalle hallituksessa. Vai onko sekin kenties perussuomalaisten ideologiaa vastaan, kuten kotihoidontuen uudistaminen?

Avainsanat: Kotitalousvähennys, Työ, Yrittäminen, Verotus, Lapset

Nouseeko arvonlisävero?

Maanantai 8.2.2016

Hallitus on istunut lähestulkoon vuoden ja kuluneen vuoden aikana on yritetty saada aikaan monenlaisia uudistuksia. Yhteiskuntasopimusta veivataan jälleen ja soteuudistuksen askelmerkit pitäisi saada eteenpäin tämän kevään aikana. 

Vastarintaan ja muutosten hitauteen turhautuneena, ministerit ovat heitelleet ilmoille myös arvonlisäveron nostoa. Niin houkuttelevan nopea ja helppo tie kuin se olisikin valtion kassan kunnostamiseen, sen vaikutukset erityisesti kuluttajatuotteita ja -palveluita tuottaville pienyrityksille ovat lyhytnäköisyydessään hyytäviä.

Pelottavan usein arvonlisäveroa pidetään merkityksettömänä yritysten kannalta ja sen nähdään vaikuttavan vain kuluttajiin ja kuluttajiinkin vain marginaalisesti. Arvonlisäveron nosto tarkoittaa hintojen nousua ja hintojen nousu johtaa helposti pienenevään myyntiin. Jos taas hintoja ei nosta, se tarkoittaa katteen pienenemistä. Arvonlisäverolla voi olla jopa niin suuri merkitys, että yrityksen ei kannata tuoda tuotetta markkinoille, koska arvonlisäverollinen hinta on niin korkea.

Yrittäjien asiat olivat ennen vaaleja tärkeitä kaikille ehdokkaille puolueeseen katsomatta. Alkaneen vuoden aikana punnitaan, saadaanko yrittäjien toimintaedellytyksiin todella parannuksia vai tartutaanko matallalla roikkuviin hedelmiin. 

Itse pidän arvonlisäveron nostoa nyt kaikkein huonoimpana ratkaisuna niin pienituloisille suomalaisille kuin pienyrittäjille. Se osoittaisi, että hallitus ei onnistunut uudistamaan rakenteita, ainoastaan nostamaan veroja. 

Avainsanat: Valtiontalous, Verot, ALV, Yrittäminen

Hyvää arkea ja lisää työtä kotitalousvähennyksellä

Torstai 12.3.2015 - Sanna Vauranoja

***********

Kirjoitus on julkaistu 12.3. Turun Sanomien Lukijoilta -osiossa. 

Meiltä puuttuu Suomesta laskentatavasta riippuen yli 200 000 työpaikkaa. Vanhusten toivotaan asuvan mahdollisimman pitkään kotona. Ne, joilla on työtä, sitä on usein liiaksi asti. Millä yhtälö ratkaistaan?

Yksi erittäin helppo ratkaisuvaihtoehto on kotitalousvähennyksen nostaminen merkittävästi. Mikäli kotitalousvähennyksen piiriin sisällytettäisiin lähes kaikki kotiin liittyvät työt ja kotona tuotetut palvelut, monen arki helpottuisi merkittävästi.

Etu hyödyttäisi niin ruuhkavuosiaan elävää lapsiperhettä, uraan keskittyviä pariskuntia, yksineläviä nuoria tai vanhoja kuin kotona asuvia vanhuksiakin.

Nykyään kotitalousvähennys suosii kahden aikuisen talouksia. Esimerkiksi keittiöremontista voivat molemmat kotitalouteen kuuluvat tehdä vähennyksiä enimmäismäärään saakka, kun taas yksinasuvalla saman hintaisesta keittiöremontista vähennysoikeus on vain yhdellä henkilöllä eli puolet vähemmän.

Vaikka kotitalousvähennystä nostettaisiin lähes rajattomasti se synnyttäisi menetettyjen tuloverojen tilalle työtä ja verotuloja, muun muassa arvolisäveroa, ansiotuloveroa ja yhteisöveroa. Mikä parasta, kotitalousvähennysmalli lisäisi oletettavasti kotimaista työn ja palveluiden kysyntää merkittävästi. Lisääntyvä kysyntä lisäisi vääjäämättä työtä ja työpaikkoja. Myös harmaa talous tutkitusti vähenisi.

Vanhuksiin liittyen meillä on tavoitteena, että mahdollisimman moni voisi asua mahdollisimman pitkään kotona. Julkisen kotipalvelun resurssit eivät kuitenkaan riitä kaikkeen. Kotitalousvähennysoikeutta laajentamalla ja summaa kasvattamalla monella vanhuksella olisi mahdollisuus ostaa palveluita kotiin ruokapalveluista siivoukseen, liikunnasta hierontaan.

Miksi kotitalousvähennystä pienennettiin, vaikka sen positiiviset vaikutukset ja ikääntyvän väestön tarpeet olivat kaikkien tiedossa?

Vanhanaikaisesta ”piika-vero”-asenteesta on nyt päästettävä irti. Kotimainen kysyntä, työ ja palvelukulttuuri voivat ainoastaan lisääntyä ja kehittyä kotitalousvähennystä parantamalla.

Sanna Vauranoja, Kaarina (kok)

Avainsanat: Työ, Yrittäminen, Hyvä arki, Verot

Keneltä kotitalousvähennyksen nosto olisi pois?

Perjantai 16.1.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julkaistu 16.1. Kunnallislehdessä

Seppo Villa nosti Kunnallislehdessä 13.1. esiin erittäin tärkeän ja samalla yksinkertaisen tavan lisätä työllisyyttä Suomessa: kotitalousvähennyksen noston. 

Kotitalousvähennyksen ylärajan pitäminen keinotekoisesti alhaalla vähentää palveluiden käyttöä ja sitä kautta palveluyritysten toimintamahdollisuuksia Suomessa. Lisäksi se lisää harmaata taloutta, ruuhkavuosiaan elävien lapsiperheiden kiirettä, vanhusten laitoshoidon tarvetta jne. 

Jos kotitalousvähennyksen ylärajaa nostettaisiin merkittävästi, suomalaiset yksityistaloudet voisivat käyttää merkittäviäkin summia palveluiden ostoon. Huolestuneet kyseenalaistavat mallin, koska näiden osalta tuloverokertymä toki pienenisi. Samasta työstä kuitenkin maksettaisiin pääosin 24 % arvonlisävero ja edelleen työllistynyt yrittäjä maksaisi veroja yrityksestään tai palkastaan sekä työntekijät edelleen palkastaan veroa. Parasta mallissa olisi nuorten ja työttömien työllistyminen. 

Suomessa itse tekemisestä on tehty loputon hyve. Vaikka työelämä vaatii monelta entistäkin enemmän tunteja ja tekemistä, silti pitäisi kaikista muistakin velvoitteista suoriutua itse. Me korkeakoulutamme nuoriamme ja samalla luomme odotusarvon, että koti ja auto pitäisi siivota ja korjata ihan itse.

Ainakin minä ilmoittaudun kotitalousvähennyksen noston puolestapuhujaksi. Sillä lisäämme kotimaista kysyntää, parannamme työllisyyttä, parannamme verokertymää, vähennämme harmaata taloutta, voimme keskittyä omiin osaamisalueisiimme ja todennäköisesti pidennämme myös monen ikääntyvän mahdollisuuksia asua pidempään kotona. On kovin hankala nähdä, keneltä kotitalousvähennysoikeuden kasvattaminen olisi pois?

Avainsanat: Verot, Kottalousvähennys, Oikea osaaminen, Työ

Ratkaisuja n:o 2 - Passiivisesta omistajuudesta aktiiviseen

Torstai 15.1.2015 - Sanna Vauranoja

Lue kirjoitukseni suoraan Uuden Suomen Puheenvuorossa

Avainsanat: Metsäteollisuus, Omistajuus, Verotus

Ratkaisuja n:o 1 - Työllisyys lisää kilpailukykyä

Sunnuntai 11.1.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus on julakistu Helsingin Sanomissa 10.1.2015

ETLA esitteli 8.1. omat lääkkeensä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Esitettyjä ratkaisuja olivat mm. palkan sivukulujen alentaminen, jonka HS (9.1.) arvioi lämmittävän vain hetken, ja työajan pidennys 37,5:stä 40 tuntiin.

Palkan sivukulujen alentaminen todellakin syö eläkevarantoja. Mikäli tällä toimenpiteellä haluttaisiin kilpailukyvyn ohella parantaa työllisyyttä, huojennukset voitaisiin kohdentaa ensimmäisiin työntekijöihin. 

Sivukulujen huojennus voitaisiin tehdä määräaikaiseksi ensimmäistä 1-5 työntekijää kohden tai se voitaisiin porrastaa ensimmäisen työntekijän osalta esimerkiksi 20% nykyisestä, toisen 40% jne. Määräaikainen huojennus voisi nousta portaittain täyteen arvoon muutaman vuoden kuluessa, jolloin siitä ei syntyisi työsuhteen jatkumisen estettä eikä  huojennusoikeus syntyisi juuri taannehtivasti.

Suomessa on 160 000 yksinyrittäjää. Jos näistä neljänneskin palkkaisi 1-5 uutta työntekijää, voitaisiin synnyttää keskimäärin jopa 80 000 uutta työpaikkaa. Tarve olisi arvioiden mukaan 200 000 uudelle työpaikalle. 

Sivukulujen huojennuksen kohdentaminen mikroyrityksiin ei ensitöikseen parantaisi vientiteollisuuden kilpailukykyä, mutta auttaisi pienet yritykset kasvu-uralle. Kun yksinyrittäjä voisi palkata itselleen apua, yrityksellä olisi suurempi mahdollisuus kasvaa, kun kaikista rutiineista ei tarvitsisi yksin huolehtia ja myyntityölle jäisi enemmän aikaa.  Työllisyyden ja kasvun parantuessa se parantaisi välillisesti kilpailukykyämme. 

Vajaaksi jäävät eläkevarat voitaisiin rahoittaa työttömyyskorvausten käytön vähenemisellä ja työttömyyskorvausta paremmalla palkkatulojen verokertymällä. Voitaisiinpa jopa Keskustan maalaileman kasvurahaston hyödyntämistä tässä selvittää. Kyseessähän on nimenomaan kasvuun tähtäävä toimenpide. 

Mutta ratkaiseeko kilpailukykyämme työtuntien pidennys, kun toimialamme muuttuvat yhä enemmän tietointensiivisiksi toimistotöiksi. Mitataanko tuottavuutta tulevaisuudessa työtunteina vai jonain muuna. Palkkojen jäädyttäminen määräajaksi ja palkkojen paikallisesti sovittava alennus tuntuisivat äkkiseltään tehokkaammilta keinoilta parantaa kilpailukykyämme.

Avainsanat: Yrittäminen, Yrittäjyys, Verotus, Kilpailukyky

Kaarinan veroprosentista

Keskiviikko 19.11.2014 - Sanna Vauranoja

Kirjoitukseni Kaarina-lehdessä 19.11.2014

Kaarinan kaupunginvaltuusto päätyi nostamaan kokouksessaan 17.11. veroprosentin 19:stä 19.25:een. Veroprosentti jäädytettiin kuitenkin kahdeksi vuodeksi, valtuustokauden loppuun. Vaikka päätös oli ryhmien kesken luotu kompromissi, osalle valtuutetuista se oli vaikea päätös tehtäväksi. Erityisen raskaalta veroprosentin nosto tuntuu yrittäjävaltuutetuista, koska jokainen yrittäjänä toimiva tietää, miten kovan työn takana on yhteiskunnan palveluiden ylläpito yritysten maksamista maksuista ja synnyttämistä verotuloista. 

Harmillista päätöksessä on ajattelumalli, jossa veroprosentin ajatellaan säännönmukaisesti nousevan vähintään joka toinen vuosi. Samaan aikaan maan hallitus pyrkii vähentämään kuntien velvoitteita. On kuitenkin totta, että valtionosuudet ovat laskussa, jolloin talous joutuu kunnissa koetukselle.

Taloudellinen paine kohdistuu sosiaali- ja terveyspuolelle. Kaarinassa on kuitenkin 80 miljoonaa eli 50% muita palveluita kuin perusturvapalvelut ja 160 miljoonaa eli 99% muita kulueriä kuin omaishoidontuki. Miksi kaikki säästöpaineet aina kohdistetaan heikoimpiin ja toisaalta kunnan kannalta edullisimpiin palveluihin. Jotta tästä ikiaikaisesta poliittisesta lyömäaseesta vihdoin päästään, omaishoidontuki on aika siirtää Kelan hoidettavaksi. 

Kokoomusryhmä on vuosi sitten laatinut omat säästöehdotuksensa Kaarinalle. Harmillista kyllä, yhtään näistä säästöideoista, kuten etätyön lisääminen, avokonttoreihin siirtyminen ja henkilöstön vähentäminen eläköitymisen ja sitä seuraavan toimenkuvien joustavoittamisen myötä, ei ole toteutunut. Palveluita on uskallettava tehdä uusilla innovatiivisilla tavoilla ja myös kuntapuolella on hyväksyttävä talouden realiteetit. Jos kunnan asukkaiden ja yritysten taloustilanne heikkenee, ei kunta mitenkään voi jatkaa entiseen malliin. 

Kokoomusta ei perinteisesti nähdä heikoimpien puolustajana, mutta juuri tässä taloustilanteessa tuo 0.25% verokorotuskin tuntuu nimenomaan pienituloisimpien kukkarossa. Nyt kuitenkin alkaa virkamiesten ja luottamushenkilöiden työskentely varsinaisen budjetin sopimiseksi ja yhdessä aikaan saatu kompromissi kahdelle vuodelle sidotusta veroprosentista antaa selkeän raamin palveluiden ja investointien mitoittamiseen. Edessä on edelleen arvovalintoja. 


Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Verot

Ja niin joulu joutui jo taas Kaarinaan

Keskiviikko 19.11.2014 - Sanna Vauranoja

Vastineeni Kunnallislehdessä ja Kaarina-lehdessä olleeseen Pekka Kuosmasen (vas.) mielipidekirjoituksiin. 

Kaarinan kaupunginvaltuusto päätyi nostamaan kokouksessaan 17.11. veroprosentin 19:stä 19.25:een. Veroprosentti jäädytettiin kuitenkin kahdeksi vuodeksi, valtuustokauden loppuun. Vaikka päätös oli ryhmien kesken luotu kompromissi, osalle valtuutetuista se oli vaikea päätös tehtäväksi. Erityisen raskaalta veroprosentin nosto tuntuu yrittäjävaltuutetuista, koska jokainen yrittäjänä toimiva tietää, miten kovan työn takana on yhteiskunnan palveluiden ylläpito yritysten maksamista maksuista ja synnyttämistä verotuloista. 

Harmillisinta päätöksessä on ajattelumalli, jossa veroprosentin ajatellaan säännönmukaisesti nousevan vähintään joka toinen vuosi. Samaan aikaan maan hallitus pyrkii vähentämään kuntien velvoitteita. On kuitenkin totta, että valtionosuudet ovat laskussa, jolloin talous joutuu kunnissa koetukselle.

Taloudellinen paine kohdistuu sosiaali- ja terveyspuolelle, kuten valtuutettu Pekka Kuosmanenkin vastineessaan 18.11. kirjoittaa. Kaarinassa on kuitenkin yli 80 miljoonaa eli 50% muita palveluita kuin perusturvapalvelut ja 160 miljoonaa eli 99% muita kulueriä kuin omaishoidontuki. Miksi kaikki säästöpaineet aina kohdistetaan heikoimpiin ja toisaalta kunnan kannalta edullisimpiin palveluihin. Jotta tästä ikiaikaisesta poliittisesta lyömäaseesta vihdoin päästään, omaishoidontuki on aika siirtää Kelan hoidettavaksi. 

Kokoomusryhmä on vuosi sitten laatinut omat säästöehdotuksensa Kaarinalle. Harmillista kyllä, yhtään näistä säästöideoista, kuten etätyön lisääminen, avokonttoreihin siirtyminen ja henkilöstön vähentäminen eläköitymisen ja sitä seuraavan toimenkuvien joustavoittamisen myötä, ei ole toteutunut. 

Palveluita on uskallettava tehdä uusilla innovatiivisilla tavoilla ja myös kuntapuolella on hyväksyttävä talouden realiteetit. Jos kunnan asukkaiden ja yritysten taloustilanne heikkenee, ei kunta mitenkään voi jatkaa entiseen malliin. Siitä on kohtuullisuudessa kysymys. 

Pekka Kuosmanen kirjoittaa (KL 18.11. ja KaLe 19.11.) pikemmin henkilökohtaisuuksiin meneviä arvioita valtuusto- ja lautakuntatyöskentelystäni kuin esittää uusia ratkaisuja palveluiden ja investointien rahoittamiseksi. Nyt olisi uusien ideoiden ja kohtuullisemman taloudenpidon aika, mutta tätä ei vain haluta nähdä. Tämä sama linja on tullut kuluneen kolmen vuoden, kuuden puolueen hallitustaipaleen aikana Suomen valtiolle kalliiksi. Kokoomusta ei perinteisesti nähdä heikoimpien puolustajana, mutta juuri tässä taloustilanteessa tuo 0.25% verokorotuskin tuntuu nimenomaan pienituloisimpien kukkarossa. 

Uusien ideoiden, uudenlaisen ajattelun, terveen talouden ja hyvän yhteistyön puolesta,
Sanna Vauranoja 
Kaupunginvaltuutettu (kok.)

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Verot

Kaarinataloa rakentamaan

Keskiviikko 12.11.2014 - Sanna Vauranoja

Kirjoitus on julkaistu 12.11. Kaarina-lehdessä.

Kaarinan keskustan kirjasto toimii ala-arvoisissa tiloissa kosteusvaurioista kärsivässä rakennuksessa. Uuden kirjastotilan tarve on siis ilmeinen. 

Vaikka tilanne on ollut tiedossa jo vuosia, valtuusto joutuu päättämään kovalla kiireellä investointibudjetin yhteydessä Kaarinatalon rakennusinvestoinnista, jonka yksityiskohdista ja vaihtoehdoista ei ole tarpeeksi tietoa

Kirjaston aineistot muuttuvat hurjaa vauhtia sähköisiksi ja Vaski-kirjastojen yhteistyössä yksittäisen kirjaston omien aineistojen määrä pienenee, kun jokaisen kirjastopisteen ei tarvitse hankkia useita kappaleita samaa kirjaa. Silti nyt esillä olevassa hankesuunnitelmassa esitetään, että kirjaston nykyiset neliöt tuplaantuisivat 900 yli 2000 neliöön.

Yksityisellä puolella ollaan jo ajat sitten siirrytty avokonttoreihin ja etätyöhön. Niin soisi tapahtuvan myös julkisella sektorilla. Luopumalla kiinteistä työpisteistä ja tekemällä osan viikosta etätyönä, toimistotilan tarve vähenee helposti 20%. Soteuudistus muuttaa myös töiden organisointia ja mahdollisesti myös henkilöstön sijaintipaikkoja. Kaarinataloon ollaan suunniteltu reilut 1300 neliötä toimistotiloja.

Kymmenen miljoonan vero- ja velkavaroilla rakennettavaa investointia päätettäessä pitäisi nähdä tämän budjettikauden sijaan kymmenien vuosien päähän. Asianmukainen kirjasto ja asiakaspalvelupisteitä tarvitaan Kaarinassa varmasti. Kaarinassa joudutaan kuitenkin karsimaan palveluita ja muun muassa omaishoidontuki on ollut myrskyn silmässä. Kun peruspalveluita yhtäällä karsitaan ja toisaalla rakennetaan hulppeita toimitiloja, herää kysymys, missä menee kohtuullisen ja kohtuuttoman investoinnin raja.

Tämän rahoittamiseksi kaupunginjohtaja esittää veronkorotusta, vaikka moni kaarinalainen jo nyt kamppailee toimeentulonsa kanssa asumisen ja liikkumisen kallistuessa sekä taloustilanteen kiristyessä. Kokoomusryhmässä veronkorotusta ei nähdä ratkaisuna, vaan Kaarinan pitää pystyä jatkamaan 19 kuntaverolla.

Nyt ei ole aika rakentaa pilvilinnoja, eikä hetki kalastella poliittisia irtopisteitä. Nyt on ratkaistava välttämättömät rakennustarpeet, mutta kerskailuun ei edes vauraalla Kaarinalla pitäisi olla varaa.

Kohtuullisuuden puolesta,
Sanna Vauranoja (kok.)

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Verot

Lisäarvoa arvonlisäverolle

Keskiviikko 10.9.2014 - Sanna Vauranoja

Lähes kaikenlaista tilpehööriä, vaatetta ja jopa elintarvikkeita kannattaa tuoda toiselta puolelta maapalloa Suomeen ja vieläpä niin, ettei kuljetus vaikuta juuri mitenkään tuotteen loppuhintaan. Kuljetus on huomattavasti halvempaa yli valtamerten kuin monen tuotteen valmistaminen lähempänä. Erikoisimpana esimerkkinä norjalainen lohi, joka pakastetaan,  käy leikeltävänä Thaimassa ja palaa pakattavaksi Eurooppaan, josta se jatkaa myyntiin tai viedään Pohjois-Amerikkaan.

Näkyykö tuotteiden hinnassa se, ettei toisella puolella maapalloa tuotetun tuotteen valmistuksessa ole noudatettu sen enempää eurooppalaisia ympäristösäädöksiä kuin käyttäjän turvallisuusnäkökulmia esimerkiksi kemikaalien osalta, työvoiman työoloista tai palkasta nyt puhumattakaan? Entä siirtyvätkö kuljetusten aiheuttama kokonaisympäristökuormitus kuljetuskustannuksiin ja edelleen tuotteiden hintoihin? Miten tilanne vääristää EU:n omia sisämarkkinoita ja tulevaisuutta eri hyödykkeiden tuottajana?

Globaalia hiilijalanjälkeen perustuvaa veroa lienee vaikea saada aikaan. Vaarana on synnyttää vain uusi Kioton sopimus, joka vaikutuksiltaan jää torsoksi tai tulee lopulta kalliiksi toteuttaa ja ylläpitää. Emme myöskään halua lakata säätelemästä terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita, vaikka vääjäämättä olemme säätelemässä itsemme pois markkinoilta.

Mutta voisiko arvonlisäveroa hyödyntää läheisyysperiaatteen ja ympäristönäkökohtien huomioimisessa? Jos tuote tai palvelu tuotetaan esimerkiksi 90 prosenttisesti Euroopan Unionissa, arvonlisävero olisi matalampi kuin tuotteiden tai palveluiden, jotka tuotetaan EU:n ulkopuolella. Suomen sisämarkkinoiden kannalta mukavinta olisi tietysti se, että vero voitaisiin porrastaa vielä kotimaisuudenkin mukaan, mutta epäilen, ettei se olisi mitenkään mahdollista EU:ssa. Lisäksi tuotantoa on siirtynyt niin paljon rajojemme ulkopuolelle, että lopulta tämä voisi tulla entistä kalliimmaksi suomalaisille kuluttajille.

Perusteluna tälle kaksiportaiselle arvonlisäveromallille olisi se, että keveämmin verotetaan Euroopan unionissa tuotettuja hyödykkeitä, sillä EU noudattaa monessa asiassa yhtenäisiä säädöksiä. Yhtenäiset säädökset takaavat, että haittaverot ja muut välilliset verot ovat jo kertaalleen maksettuna ja  lyhyehköjen kuljetusten ohella tuotannon ympäristövaikutukset, kemikaaliturvallisuus sekä työlainsäädäntö ovat säätelemällämme tasolla.

En ole verolainsäädännön erityisasiantuntija, joten tälle voi löytyä monta pätevää estettä.  Mutta millaisia ne ovat?

Idean synnyttämä keskustelu Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Avainsanat: Verot, Ympäristö, Talous

Ei veronkorotuksia vaan rohkeita ratkaisuja

Perjantai 29.8.2014 - Sanna

*Julkaistu Kunnallislehdessä 29.8.2014

Kaarinan kaupunginhallitus on ensimmäisen kerran käsitellyt tulevan vuoden budjettiraamia 18.8. Tuolloin hallitus äänesti kaupunginjohtajan esityksen kunnallisveron nostosta 19:stä 19.5:een nurin. Päätös tarkoittaa, että Kaarinan on löydettävä jostain puuttuvat kolme miljoonaa euroa.
 
Veronkorotus on julkisella sektorilla varsin helppo tapa säädellä taloustilannetta. Samaan aikaan kuitenkin valtio kiristää eritoten pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden elämää, lisäämällä asumisen ja liikenteen kustannuksia sekä leikkaamalla lapsilisiä. Kuntien valtionosuudet pienenevät, mutta kuntien velvoitteita ei ole kyetty juuri karsimaan. 

Tilanne on kunnille haastava. Mikäli kunnallisveroa ei nosteta, eikä syömävelkaa haluta lisätä, jostain on karsittava. Naapurikaupunki Turku on haastavan tilanteen ratkaisemiseksi pohtinut muun muassa alakoulujen sulkemisia ja opetusryhmäkokojen suurentamista ja Kaarina on tiukentanut vuosi sitten omaishoidon tuen kriteereitä. 

En ymmärrä, miksi me aikuiset aina ryhdymme leikkaamaan niiltä, jotka eivät vielä tai enää päätöksenteon rattaissa voi itseään juurikaan puolustaa. Eikö kunnilla todellakaan ole muita budjettieriä kuin opetustoimi tai omaishoidon tuki?

Erikoissairaanhoidon kulujen kasvaessa lähes hallitsemattomasti ja ikääntyvän väestön hoitotarpeen lisääntyessä on selvää, ettei säästöjä myöskään löydetä sosiaali- ja terveyspuolelta. Mutta yksikään kunta ei esitä, että karsitaan koulujen sijaan hallinnon käytössä olevia toimistotiloja, siirrytään avokonttoreihin, etätyöhön ja jopa kahteen vuoroon tilankäytön tehostamiseksi. Kuntien virastojen aukioloja voitaisiin samalla muokata paremmin työssäkäyvien ihmisten päivärytmiin sopivammaksi. 

Kirjastojen ei tarvitse tulevaisuudessa olla kirja-arkistoja, vaan mm. kirjastojen ja kansalaisopistojen tehtäviä voitaisiin yhdistää. Entä pitääkö jokaisen kunnan itse tarjota koko kurssirepertuaari vai voisivatko pääosin aikuiset opiskelijat osallistua myös verkkokursseille, joita tarjottaisiin yhteistyössä eri kuntien kesken. Sama koskee esimerkiksi koulujen valinnaisia kielikursseja. 

Moni asia hoituisi huomattavasti nopeammin sähköisten palveluiden avulla. Vaikka ihmiskontakti on monelle vanhukselle tai syrjäytyneelle tärkeä, on paljon palveluita liikunnasta äänestämiseen, joita voitaisiin tukea verkon välityksellä. 

Kuntien palveluiden uudelleenjärjestely, hallinnon madaltaminen ja sähköisten palveluiden käyttöönotto tarkoittaa vääjäämättä myös pienempää henkilöstötarvetta. Työvoimapulaa on povattu vuosikaudet ja iso osa kuntien henkilöstöstä eläköityykin kuluvien vuosien aikana. Eläköitymisten ja hallitun henkilöstöpolitiikan avulla kuntien henkilöstömäärää voidaan pienentää merkittävästi ilman dramaattisia massairtisanomisia. Se kuitenkin edellyttää joustavuutta myös työntekijöiltä ja laajempia toimenkuvia sekä osittain uudelleenkouluttautumista uusien laajempien toimenkuvien mukaan. 

Suhtaudun erittäin kriittisesti sekä veronkorotuksiin että velan lisäämiseen. Tällä kertaa tarvittava rahasumma on löydyttävä muutoin kuin lapsilta tai lapsiperheiltä leikkaamalla.

Avainsanat: Kaarina, Budjetti, Verot