Share |

Tervetuloa palveluyhteiskunta!

Sunnuntai 16.10.2016 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 16.10. 

Pekka Pihlanto kirjoittaa Turun Sanomissa 8.10., että kaikkien taloudellisten säästöjen myötä palveluyhteiskunta on katoamassa.

Sopii kuitenkin kysyä, onko Suomi koskaan palveluyhteiskunta ollutkaan, vai mitä tuumii italialainen turisti automaattikahvin äärellä, buffetruokaa jonottaessaan.

Huolestuttavaa on Suomessa vallitseva vahva olettamus, että esimerkiksi terveyspalveluita tai vanhusten hoivaa tuotettaessa tarvittava rahasumma toimintatavoista riippumatta olisi jokin vakio. Julkinen sektori tekee palvelun summalla X ja yritykset lisäisivät tähän voittotavoitteensa Y, jolloin yksityisten tuottama palvelu olisi summan Y verran kalliimpaa.

Osallistuin tutkimukseen, jossa yhtenä tutkimusaihiona oli verrata voittoa tavoittelemattoman organisaation toiminnanohjausta yksityiseen. Jo pintapuolisella tutkimisella kävi ilmi, että voittoa tavoittelematon pyrkii käyttämään koko vuodelle budjetoidun summan kokonaisuudessaan, kun voittoa tavoitteleva taas pyrkii saavuttamaan budjetoidulla summalla mahdollisimman hyvän tuoton. Käytännössä tämä johtaa koko toiminnan paradigman erilaisuuteen.

On selvää, että toiminnan kaikilla tasoilla syntyy eroja, jos tarkoitus on käyttää kaikki rahat tai vaihtoehtoisesti tehdä tietyllä summalla työ mahdollisimman tehokkaasti ja hankkia lisää asiakkaita. Jos asiakkaat voivat äänestää jaloillaan, tehokkuus ei voi tarkoittaa laadun laiminlyöntiä.

Mitä tulee palvelutasoon, hallituksen tekemät muutokset henkilöstömitoituksiin esimerkiksi päivähoidossa ja nyt vanhustenhoidossa voidaan nähdä myös askeleina kohti palveluyhteiskuntaa. Laki määrittelee minimipalvelutason ja jää organisaatioiden tehtäväksi erilaistua eri tavoin joko minimitasolla tai sen yli.

Organisaatiot ja kunnat voivat tehdä aitoja arvovalintoja, panostavatko he lapsiperheiden tai ikääntyneiden parempaan palveluun vai mennäänkö minimitasolla. Tämän olettaisi myös herättävän palveluiden käyttäjät kiinnostumaan palvelutasoista: millaista hoitoa minä tai läheiseni saa ja mitä voisin itse tehdä sen parantamiseksi joko rahaa, lisäpalveluita tai aikaani käyttämällä.

Kaikki ei voi olla yhteiskunnan kontolla, ei myöskään palvelukokemuksen arviointi.

Tarvitsemme Suomessa sekä julkistaustaista että yksityistä toimintaa, jotta näiden välillä terve kilvoittelu säilyy. Vastakkainasettelusta, jossa professori toteaa Yle A-studiossa (6.10.) virkamiehen siirtyneen ”vastakkaiselle puolelle” yksityiselle, on päästävä nopeasti eroon.

Meillä on, ja tulee olla, erilaisia toimijoita. Jos yritykset nähdään ”vastakkaisena osapuolena”, tulevaisuutemme näyttää varsin huonolta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Julkinen sekotri, Yksityinen sektori, Toiminnohjaus, Sote, Yrittäminen