*Kirjoitus on julkaistu Kunnallislehdessä 26.9.2014
Moni yrittäjä, joka toimii myös kuntien luottamustehtävissä, on jatkuvasti tarkan suurennuslasin alla. Oman työn myötä syntyvä toimialan tuntemus halutaan jopa tulkita luottamusaseman väärinkäytöksi tai vähintään kotiinpäin vetämiseksi. Jos luottamushenkilön yritys ja kunta tekevät yhteistyötä, halutaan se nähdä junailuna tai kähmintänä.
Puurot ja vellit on jokaisen luottamushenkilön pidettävä erillään, eikä luottamusasemaansa saa kukaan käyttää henkilökohtaisen edun ajamiseen. Mutta miksi yrittäjien on oltava luottamustehtävissä täysin hajuttomia ja mauttomia oman yritystoimintansa suhteen? On varsin todennäköistä, että luottamustehtävissä toimiessaan syntyy uusia innovaatioita julkisen sektorin toiminnan kehittämiseksi tai yrittäjä näkee kunnallisen päätöksenteon seuraukset omalla toimialallaan.
Lähes puolet kaikista valtuutetuista useissa Suomen kunnissa on kuntien omia työntekijöitä. Miksi virkamiehelle on soveliasta päättää oman työpaikkansa asioista luottamustehtävissä, mutta yrittäjillä liikkumatila on huomattavasti kapeampi? Virkamiesten luottamustehtävissä toimiminen on yleisesti hyväksyttyä ja vain hyvin harvoin toiminnassa nähdään epäterveitä piirteitä. Aivan liian monen mielestä yrittäjät sen sijaan ovat omaa etuaan ajavia ketkuja, joiden tarkoitusperiä on syytä järjestelmällisesti epäillä.
Luottamushenkilöyrittäjien ja kunnan yhteistyöstä huonoimpina esimerkkeinä ovat tilanteet, joissa oman kunnan yritykseltä ei voida hankkia tuotetta tai palvelua, jotta yhteistö ei näyttäisi epäilyttävältä puolin tai toisin. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, etteivät yrittäjät edes hakeudu kunnallisiin luottamustehtäviin, jotta oma liiketoiminta ei vaarantuisi. Toimiva kunnallinen päätöksenteko kuitenkin edellyttää monipuolisesti kuntalaisten edustusta luottamustehtävissä – siis niin virkamiehiä kuin yrittäjiäkin.
Kohdellaanko yrittäjiä ja virkamiehiä luottamustehtävien hoitoa ja luotettavuutta arvioitaessa tasapuolisesti?
