Share |

Matematiikan merkityksestä

Sunnuntai 29.3.2020

Korona-arkea ollaan vähän mittaustavasta riippuen eletty Suomessa kolmisen viikkoa. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali ja me sopeudumme uusiin rajoituksiin ja muuttuneeseen arkeen ihailtavan nopeasti. 

Ehkä hieman yllättäen, meillä kotona puhutaan koronaan liittyen usein matematiikkaa. Seuraamme uutisia tiiviisti ja ne herättävät paljon keskustelua.

Mediat julkaisevat erilaisia tilastoja koronatapauksista ja kuolleista eri puolilla maailmaa. Suomessa testaamista ryhdyttiin rajoittamaan kaksi viikkoa sitten ja siitä lähtien sairastapauksien määrän julkaiseminen on ollut disinformaatiota. Koska vähäoireisia ei enää testata, saamme vain sitä, mitä mittaamme. Hyödyllisempää tietoa olisi suhteuttaa positiiviset tulokset testattujen määrään ja raportoida koronan aiheuttamat sairaalavuorokaudet sekä mahdolliset kuolleet. Nämä kaksi jälkimmäistä tilastoissa usein näkyvätkin. 

Eri maiden lukuja julkaistaessa olennaista tietoa olisi sairastuneiden määrä suhteutettuna väkilukuun. Kaikki ymmärtävät, että 3 000 todettua sairastapausta Norjassa on tyystin eri asia kuin Kiinassa, vaikka absoluuttinen luku olisikin sama.

Koronapandemia onkin kaikessa murheellisuudessaan oivallinen osoitus matematiikan tärkeydestä. Matematiikka on tarkkaa ja absoluuttista, mutta erityisen tärkeä taito on lukujen suhteuttaminen ja niiden tulkinta. Siinä, missä me mittaamme ja julkaisemme sairastuneiden määrää, joka on suoraan verrannollinen tehtyjen testien määriin, pitäisikö meidän julkaista siinä rinnalla myös muita, koronatoimien ihmishenkiin vaikuttavia mittareita.

Näitä mittareita ovat ilmoitetut perheväkivaltatapaukset, lasten huostaanotot, konkurssien määrä ja itsemurhat. Romahtaneelle mielenterveydelle me tarvitsemme kesään mennessä oman mittarinsa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, Hyvinvointi, Terve talous, Matematiikka

Hoitajamitoitus käytännössä

Perjantai 14.2.2020

Kymmenen uutisissa (MTV 13.2.) useat kuntakentän edustajat esittivät huolensa uudesta hoitajamitoituksesta ja sen vaikutuksista kotihoidon resurssitilanteeseen. Arviot liikkuivat jopa viidenneksen siirtymässä kotihoidosta tehostettuun palveluasumiseen. Se tarkoittaisi haastateltujen mukaan ”katastrofaalisia seurauksia” kotihoidolle.

Ministeri Krista Kiuru vastasi ammattilaisten esittämiin huoliin, että ”huoli on turha, mutta kysymys aiheellinen”. Tämä mystinen vastaus herätti kuulijassa huomattavasti enemmän huolta kuin sen myöntäminen, että meillä on edessämme hoitajapula. Tuntuu myös kummalliselta, että vahvasti työntekijän äänellä puhuva SDP:n ministeri ohittaa ammattilaisten näkemyksen olankohautuskella. 

Ei tarvitse olla meedio ymmärtääkseen, että hoitajamitoituksen kategorinen nosto 0,7:ään ei aiheuta katastrofia pelkästään kotihoidossa, vaan se synnyttää katastrofin koko kuntakentän vanhuspalveluihin. Katastrofin seuraukset tulevat eritoten ikääntyneen iholle ja lystin maksavat kaikki veronmaksajat. 

Meillä syntyy tilanne, jossa hoitajiksi haalitaan kirjekurssien avulla ketä tahansa. Koko alan ammattiarvostus ja -ylpeys on vaarassa, jos tietyistä sisäänpääsykriteereistä ei enää kyetä pitämään kiinni. Epäpätevät ohikulkijat, haamuhoitajat ja mitä eriskummallisemmat ratkaisut mitoituksen täyttämiseksi otetaan käyttöön. Vai ryhtyvätkö kenties eniten ikääntyvillä alueilla, esimerkiksi Kainuussa, kaikki työikäiset jatkossa hoitajiksi.

Toinen vääjäämätön seuraus tulee palveluiden saatavuuteen. Ympärivuorokautinen hoito maksaa nykykäytännöllä 3 500-4000 euroa per kuukausi per henkilö. Mitoituksen muutoksen myötä kuukauden hinta palvelutalossa nousee noin 5000 euroon. Pelkästään Turun kaupunki arvioi (TS 7.2.) lisälaskuksi kymmenen miljoonaa vuodessa.

Kaikki tiedämme, että kunnat kyntävät jo nyt jäätävissä talousvaikeuksissa. Mikä lienee yksinkertaisin ratkaisu näiden kustannusten hillitsemiseksi: palveluiden saatavuuden vaikeuttaminen. Kunnat siis muuttavat palveluihin pääsyn kriteereitä entistä tiukemmalle ja entistä harvempi ikääntynyt pääsee ympärivuorokautisen hoidon piiriin. Jos samalla kotihoidon saatavuus pienenee resurssipulan vuoksi, pahimmillaan vanhukset joutuvat heitteille. 

On turha elätellä illuusiota, jossa laki suojelisi vanhusta käytännön laiminlyönneiltä. Laki on kyllä, mutta kunnat itse päättävät varsin itsenäisesti ympärivuorokautisen hoidon myöntämisen kriteereistä ja siinä missä Kauniaisissa hieman höppänä vanhus voi päästä palvelutaloon, toisessa kunnassa hoito on tarjolla lähinnä muutaman viikon tai kuukauden saattohoitona. Alan ihmiset kertovat jo nyt, että vanhusten kunto on muutamassa vuodessa romahtanut merkittävästi, kun he saapuvat hoitokotiin. 

Ilman mitään poliittista värikynää, on hyvä nähdä, että tämä poliittinen vaalitemppu on vailla logiikkaa tai järkeviä perusteluita. Johtopäätöstä, hoitajamitoituksen muuttamsita 0.7:ään ei ole johdettu niin sanotusti tiedolla ja mitoitus on susi jo ennen syntymistään. Minusta huoli ja kaikki aiheeseen liittyvät kysymykset ovat erityisen aiheellisia ja mieluiten kuuntelisin asiantuntijoita asian tiimoilta mielipiteiden sijaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hoitajamitoitus, Kunnat, Ikääntyminen, Terve talous, Hallitus

Viina vie

Sunnuntai 9.2.2020

Tartun aiheeseen, josta puhuminen ja kirjoittaminen herättää paljon tunteita. Helsingin Sanomat tarttui eilen 8.2. tähän erittäin tärkeään ja ajankohtaiseen ongelmaan: suomalaisten ja erityisesti ikääntyneiden runsaaseen alkoholin käyttöön.

Me 70- ja 80-lukujen lapset lienemme viimeisiä sukupolvia, joiden nuoruudessa liiallinen alkoholinkäyttö oli vielä hyväksyttyä ja sopivaa. Nuoremmissa ikäluokissa meno vaikuttaa olevan jo siistimpää. Niin sanottuina kosteina ikäluokkina pidetään 60-luvulla ja sitä ennen syntyneitä. Nyt alle 50-vuotiaiden eli 70-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden alkoholinkäyttö on jatkuvasti vähentynyt.

THL arvioi alkoholin suurkulutuksen suoriksi kustannuksiksi miljardi euroa. Todellinen luku on huomattavasti suurempi, kun laskuihin otetaan alkoholin aiheuttamat välilliset kustannukset. Uskaltanen arvioida, että liiallisen alkoholinkäytön kustannusvaikutukset ovat lähellä koko soteuudistuksen säästötavoitetta: kolmea miljardia.

Alkoholin suoriin terveysmenoihin ei lasketa usean sairauden synnyttämiä välillisiä terveyskuluja, joiden todennäköisyys kasvaa liiallisen alkoholin käytön seurauksena. Alkoholi lisää paino-ongelmia ja sitä kautta tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia, dementiaa sekä syöpiä, psyykkisiä ja sosiaalisten suhteiden ongelmia unohtamatta. Voi olla, että kolme miljardiakin on alakantissa, jos edelleen otetaan laskuihin mukaan elämänhallinnan, työkyvyn, mielialan ja vastustuskyvyn lasku sekä näiden aiheuttamat sairaspoissaolot työstä.

Yksi käsitteellinen ongelma liittyy suomalaiseen alkoholikulttuuriin ja terveydenhuoltoon. Suurkulutuksen rajana pidetään naisilla 16 ja miehillä 24 annosta viikossa. Toistuvasti käytettynä nämä määrät ovat pikemmin alkoholismin raja. Suurkulutus sanana kuitenkin kuulostaa paljon lievemmältä ja vähemmän vaaralliselta.

Alkoholismi mielletään meillä tilaksi, jossa aamuryyppy maistuu, työ, asunto ja perhe ovat jo lähteneet. Suurkuluttajia eli alkoholia selkeästi liikaa käyttäviä ihmisiä Suomessa on kuitenkin tilastojen mukaan yli puoli miljoonaa. Se on varsin suuri luku: 10% koko väestöstämme. Monesti tässä väestöryhmässä asiat ovat vielä päällisin puolin kunnossa. 

Edelleen on paljon tilanteita, joissa Suomessa joutuu perustelemaan ja pahoittelemaan juomattomuutta. Juomista ei tarvitse perustella. Terveydenhuollossa asioidessa on todennäköisempää saada diagnoosi, resepti ja sairaslomaa, kuin joutua kertaakaan vastaamaan alkoholinkäyttöön liittyviin kysymyksiin. 

Asialle pitäisi todellakin tehdä nopeasti jotakin; ei vain miettiä, miten voisimme parantaa alkoholin saatavuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alkoholi, Sote, Terveys, Kansantalous

Karinakoti myös kaarinalaisille

Lauantai 8.2.2020

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 8.2.2020

Kaarinan kaupunginvaltuusto käsitteli helmikuun alussa loppukesästä 2019 Kokoomusryhmän jättämää valtuustoaloitetta Karinakodin palveluiden ostosta. Koska Karinakodin tulevaisuus oli aloitteen jättämisen aikaan epäselvä, ehdotimme kahden kiintiöpaikan ostamista Kaarinalle Karinakodista, jotta siltä osin toiminnan jatkuvuus voitaisiin turvata.

Aloitteen käsittelyn aikana Turun kaupunki päätti jatkaa Karinakodin toimintaa palliatiivisena yksikkönä ja sen palveluita voivat ostaa kaikki seudun kunnat. Kaarinassa aloitteen käsittelyssä päädyttiin siihen, että tarvetta kahden kiintiöpaikan ostoon ei ole, mutta maksusitoumuksen Karinaan kaarinalaiset saavat halutessaan.

Kaarinassa saattohoitovaihtoehtoja tarjoavat jatkossakin siis kotisairaala, terveyskeskuksen vuodeosasto ja Karinakoti. Toivottavasti Kaarinassa Karinakotia muistetaan myös tarjota aidosti vaihtoehtona.

Olemme tyytyväisiä, että Karinakodin erinomaisen ammattitaitoinen ja inhimillinen saattohoitotoiminta saa jatkua!

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Perjantai 6.12.2019

Melkoisen jännittävä on politiikan viikko ollut niin paikallisesti kuin valtakunnassakin.

Tiistaina varsin erikoisen SDP:n ja Keskustan käymän piiloleikin päätteeksi pääministeri pyysi eroa. Korvaani särähti tiedotustilaisuudessa Rinteen toistuvat sanat: "Minä, minun, minun hallitukseni...". Virheitä tekivät "muut" ja anteeksi ei ollut tarvetta pyytää. Tämä kuvastaa yhden aikakauden tyypillistä retoriikkaa, mutta nähtäväksi jää, onko sellaisen aika viimein takanapäin.

Viikko sitten oma paikallisyhdistykseni esitti minua asettumaan ehdolle Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirin puheenjohtajakilpailuun. Lupauduin ehdolle, sillä koin vahvasti, että meillä tarvitaan monipuolista näkökulmaa politiikan arkeen. Kun esimerkiksi syntyvyys laskee, on entistäkin vahvemmin tuotava esiin lapsiperheiden ääntä ja tarpeita päätöksenteossa. 20 vuotta työelämässä niin yrityspuolella, opetustehtävissä kuin omassa yrityksessäkin ovat antaneet hyvää näkemystä perhe-elämän ja työn yhdistämiseen sekä johtamiseen. En usko, että vankasta politiikan paikallistason kokemuksestakaan haittaa tehtävässä on. Koen, että politiikassa on vähemmän kyse minusta ja minun tekemisestäni, enemmän siitä, mitä me saamme yhdessä aikaan.

Puheenjohtajakisa oli äärimmäisen kovatasoinen, sillä ehdolla olivat viime kevään eduskuntavaaleissa hienosti menestyneet nuoret, mutta politiikassa kokeneet Janika Takatalo ja Ville Valkonen. Janika vielä teki komean eurovaalikampanjankin.

Kun alle viikon kampanjoinnilla ja paljon pienemmällä tunnettuudella lähdimme ehdolle, aavistimme lopputuleman jo ennen vaalipäivää. Siitä huolimatta tai varsinkin juuri sitä taustaa vasten, emme voi kuin olla kiitollisia ja hämmästyneitä siitä tuesta ja kannatuksesta jota saimme: kolmasosa Kokoomuksen piirikokousedustajista uskoi näkökulmiin, joita toimme esiin.

Oli todellakin hauskaa olla mukana hyvähenkisessä kisassa ja toivon paljon menestystä Villelle tehtävässä! Hienon arvopohjan, mitä parhaimman yhdistyskentän ja tulevaisuuspuolueen vahvoilla visioilla tulevaisuus näyttää varsin siniseltä.

Kaikkien näiden jännittävien käänteiden jälkeen tänään on hyvä syy juhlia Itsenäisyyspäivää. Siispä: erinomaisen hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Kommentoi kirjoitusta.

Ehdolla piirin puheenjohtajaksi

Lauantai 30.11.2019

Piikkiön Kokoomus ry päätti esittää minua ehdolle Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirin puheenjohtajaksi.

Puheenjohtajan tärkeimpinä tehtävinä pidän oikeiden kysymysten esittämistä, rakentavaan keskusteluun innostamista koko piirissä ja kaikissa yhdistyksissä, jäsentemme kuuntelua sekä tämän pohjalta yhteisen ymmärryksen ja näkemyksen rakentamista. Emme elä tyhjiössä, joten hyvän työn pitää näkyä myös ulospäin, äänestäjillemme.

42-vuotiaana tunnen itseni juuri sopivan ikäiseksi kyseiseen tehtävään, sillä me tarvitsemme kaiken ikäisiä ihmisiä kokoomustoiminnassa!

Olen ehtinyt tehdä kaksikymmentä vuotta uraa teknologiateollisuudessa, palveluliiketoiminnassa, julkisen sektorin opetustehtävissä ja yrittäjänä, niin esimiehenä kuin asiantuntijanakin. Työuran lisäksi poliittinen kokemukseni yhdistystyöstä piiritasolle on varsin laaja.

Opettavaisimpana tehtävänäni pidä Kaarinan kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajuutta. Ryhmämme on Kaarinan suurin 17 hengellä. Olen uudistanut työskentelytapojamme vahvasti avoimempaan, keskustelevampaan ja osallistavampaan suuntaan. Meillä ei näkemyksiä juntata, vaan ensin niistä keskustellaan. Kun näkemykset ovat pöydässä, linjamme rakennetaan enemmistön kannan mukaan ja sillä menemme linjakkaasti lautakunnista aina valtuustoon saakka.

Piirin puheenjohtajakandidaattina ei voi väheksyä myöskään arkikokemusta, jota syntyy kolmen lapsen vanhempana. Yksi suurimmista yhteiskunnallisia haasteistamme on syntyvyyden lasku ja koen, että suunnan kääntämiseen tarvitaan näkemystä myös vanhemmuudesta ja sen tuomista suunnattomista iloista, mutta myös arjen haasteista.

Olen syntynyt Turussa, käynyt kouluni Liedossa ja nykyään asumme Kaarinassa. Kesäisin vietämme aikaa isäni kotitilalla Pöytyällä, äitini sukujuuret ovat Laitilassa. Appivanhemmat ja miehen suku ovat Koskella. Varsinais-Suomi on siis varsin suurella pensselillä kotiseutuani ja erityisen rakasta sellaista. Opiskeltuani Tampereella tuotantotalouden diplomi-insinööriksi, veri veti takaisin Turkuun ja Varsinais-Suomeen.

Meillä on Varsinais-Suomessa ja Kokoomuksessa valtavasti mahdollisuuksia. Siinä tarvitaan näkemystä, yhteisen ymmärryksen rakentamista ja hyvää tekemistä, peräänantamatonta tahtoa uudistaa sekä rohkeutta uudistua.

Eri poliittisissa tehtävissä saamani palautteen mukaan olen erinomainen kuuntelija, oikeudenmukainen ja ahkera tekijä, poikkeuksellisen tarkkasilmäinen talousosaaja. En kuulemma ole mikään perässähiihtäjä. Lue lisää teoistani politiikassa kohasta Tekoja

Löydät lisää tietoa luottamustehtävistäni, työurastani ja ylipäätään minusta kohdasta Sanna. Ajatuksiani olen koonnut tänne blogiini Sannan salonkiin useita vuosia. Maanantaina olen mukana puheenjohtajapaneelissa ja keskiviikkona toivottavasti näemme piirikokouksessa!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kokoomus, Johtaminen

Poliitikot hölmöjä ja laiskoja?

Keskiviikko 13.11.2019

Toisinaan kylillä kuulee, miten hölmöjä poliitikot ovatkaan. Rakastavat omaa ääntään, eivät tiedä ihmisten arjesta mitään, ymmärtävät kunnan tai yhteiskunnan toimintaa heikosti ja ovat myös laiskoja. Tekevät kaiken kukkuraksi vääriä päätöksiä.

Pitäisi kutsua kovimpia kriitikoita kylään tutustumaan paikallispolitiikan arkeen. Budjettivalmistelu käy malliesimerkistä. Ensin hallitus ryhtyy käsittelemään raamia kesän aikana. Ennen raamikokousta vähintään ryhmät kokoontuntuvat asian tiimoilta ja hallituskäsittely kestää helposti yhden illan, jos edes riittää.

Raami jatkaa matkaansa lautakuntiin ja ennen lautakuntakäsittelyä ainakin me Kokoomuksessa istumme alas ja pohdimme raamin vaikutusta eri palvelualueisiin, meille tärkeitä painotuksia ja nostoja. Eri lautakunnat käsittelevät raameja vähintään yhden illan per lautakunta, useimmat kaksi.

Sen jälkeen kaupunginjohtaja tekee oman esityksensä hallitukselle, joka Kaarinassa käsittelee asiaa ensin kaksipäiväisessä seminaarissa. Ennen ja jälkeen seminaarin ensin kokoontuu oma ryhmämme useiksi tunneiksi, sen jälkeen neuvotellaan kaksi tai kolme kertaa muiden puolueiden kanssa.

Varsinaista päätöskokousta varten, neuvotteluiden pohjalta ryhmät ovat jälleen koolla yhden illan ja päätöshallitus kestää poikkeuksetta useita tunteja, Kaarinassa tänä vuonna kuusi. Tämän jälkeen kokoontuu vielä valtuustoryhmämme, tarvittaessa poliittiset neuvottelut ja ennen valtuustoa valtuustoryhmien puheenjohtajat sekä lopulta itse valtuusto päättämään budjetista.

Jokaista ryhmää, neuvottelua ja kokousta ovat edelleen valmistelleet meillä ja muilla useat luottamushenkilöt. Keskimäärin aikaa budjettivalmisteluun kuluu siis 16-20 iltaa.

Minusta tänä syksynä poliittiset ryhmät olivat Kaarinassa tehneet todella hyvää työtä ja muutosesitykset budjettiin olivat huolella mietittyjä. Puolueiden erilaiset arvot ja painotuksetkin näkyvät niissä.

Vaikka vapaa-aikaa on kulunut prosessiin tänäkin syksynä luvattoman paljon, olen todella iloinen keskusteluilmapiiristämme Kaarinassa ja paikallispolitiikan ammattimaistumisesta keskustelun lisäksi esityksien osalta.

Seuraavan kerran, kun joku kehtaa sanoa poliitikkoja tyhjän puhujiksi, haluaisin muistuttaa, että paikallistasolla tehdään ahkerasti töitä hyvien palveluiden ja tasapainoisen talouden eteen.

Meille kokoomuslaisille onnistuneen yhteistyön lisäksi suurta iloa budkettiprosessissa tuo se, että kuntaveroa ei Kaarinassa nosteta ja pysymme samalla tasolla kuin kaupunkiseudun muut kunnat. Vaikka investointiohjelmamme on historiallisen suuri, katsomme innostuneena ja odottavin mielin tammikuussa alkavaa talouden tasapainotushanketta, jolla talous voidaan saada terveelle uralle myös tulevina vuosina ilman verokorotuksia.

Talouden tasapainotuksessa ei ole kyse ensisijaisesti palveluiden leikkaamisesta, vaan ennen muuta siitä, mitä ja miten asioita teemme tulevaisuudessa. Digitalisaatio, teknologia, runsas eläköityminen, lean-ajattelu ja monet muut työkalut auttavat meitä siirtymään ketterästi 2020-luvulle. Se edellyttää vahvaa johtamista ja hyvää yhteistyötä virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johtaminen, Kaarina, Muutojohtaminen, Terve talous

Prosenttitaidetta?

Maanantai 28.10.2019

Monessa kunnassa ja esimerkiksi sairaanhoitopiirissä on käytössä prosenttitaideperiaate. Esimerkiksi T2 sairaalassa ja uudessa Lastensairaalassa se tarkoittaa monenlaista kuvataiteellista tai toiminnallista elämystä sairaalan tiloissa.

Itselleni taide on tärkeä harrastus. En piirrä, en maalaa itse, mutta näyttelyissä ja museoissa käyn vähintään joka kuukausi. Minua taide on myös voimaannuttanut vaikeissa elämäntilanteissa. Ehkä siksi pidän prosenttitaidetta niin tärkeänä. Jos taide-elämyksistä ja hankinnoista luovuttaisiin kokonaan, se on kuin kirjasto ilman kirjoja tai joki ilman vettä.

Kaarinassa periaate kohtaa käytännön ja talouden haasteet ideaalin, kun investoimme yli 70 miljoonaa kouluihin. Hankimmeko me taidetta muutaman lähivuoden aikana 700 000 eurolla vai käytetäänkö rahat johonkin pragmaattisempaan?

Ymmärrän molemmat näkökulmat. En kuitenkaan usko, että julkisella sektorilla koskaan on "tarpeeksi" rahaa taiteeseen, jos hankintoja tehdään vain sillä kriteerillä. Toisaalta, taiteen hankkiminen ajallisesti kovin lyhyessä aikaikkunassa voi olla huono ratkaisu. Entäpä lasten ja nuorten ajatukset: millainen taide heitä kiinnostaa, mistä he saisivat iloa ja voimaa koulupäiväänsä. Taide voi olla myös arvokas sijoitus.

Budjettia käsitellään tiiviisti Kaarinassa seuraavat kolme viikkoa. Myös taidehankinnoista keskustellaan ja sopii toivoa, että olisimme tässäkin asiassa viisaita niin, että se näyttäytyisi viisautena myös 50 vuoden päästä. #tervetalous #kulttuurihyvinvointi #uusitapa #sivistys #Kaarina

20190829_092231.jpg

Kuvassa Helsingin Uuden Lastensairaalan virtuaaliakvaario, johon asiakkaat taiteilevat oman kalansa uiskentelemaan akvaariossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Taide, Rakentaminen, Budjetti, Talous, Kaarina

Aidosti kuulolla

Perjantai 18.10.2019

Meillä politiikan parissa olevillä ihmisillä on usein selkäytimessä näkemyksen muodostaminen esillä olevaan asiaan ja oman näkemyksen perustelu ja "myyminen" muille.

Osallistuin eilen kokoukseen, jossa päätin etukäteen keskittyä vain kuunteluun; en lainkaan puhumiseen, en omien näkemysteni kertomiseen. Ryhmäpuheenjohtajana joudun jo "viran" puolesta usein ääneen.

Täytyy sanoa, että kokemus oli huikea. Kun yksikään muiden puheevuoro ei mennyt ohi siksi, että olisin valmistautunut omaan puheenvuorooni tai muodostanut mielipidettä muiden ajatuksiin, oli yhtäkkiä ihan eri tavalla läsnä ja kuulolla. Keskittymällä vain kuuntelemaan toista, voi kuulla ja nähdä paljon enemmän.

Keskustelua ei luonnollisesti synny, jos kaikki vain istuvat hiljaa kuuntelemassa. Dialogi on sitä, että kuulee toista ja tulee kuulluksi, keskustelijat puhuvat samaa kieltä. Hyvässä dialogissa me tuotamme korkoa korolle eli ideat ja ajatukset paranevat, kun jokainen tuo siihen omaa osaamistaan ja soveltaa toisen ajatusta omaansa.

Ajattelen, että tällainen kuunteluharjoitus voisi olla tarpeellinen ihan kaikille. Välillä voi vaan kuunnella, arvottamatta tai argumentoimatta toisten ajatuksia. Saisimmeko sillä yhteisiä asioitamme paremmin eteenpäin niin valtakunnassa, kunnissa kuin työpaikoillakin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuuntelu

Puhutaanko johtamisesta

Lauantai 12.10.2019

Juuri nyt ei ole montaa kuntaa Suomessa, jossa viranhaltijat ja luottamushenkilöt eivät miettisi, miten talous saadaan tasapainoon palveluita heikentämättä. Jokaisen kunnan budjetista keskimäärin 50 prosenttia menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. En viitsi enää näiden vuosien jälkeen ryhtyä jauhamaan soteuudistuksesta, vaan puhutaan konkreettisemmasta näkökulmasta tässä yhtälössä: johtamisesta.

Kuntalehti (10/19) kirjoittaa kahdesta läheisestä, jotka ovat joutuneet toimimaan palveluiden valvojina ympärivuorokautisessa hoidossa. Palvelu ei todellakaan ole ollut sitä, mitä sen pitäisi, eikä palveluntuottajalla ole ollut mitään kykyä tai halua kuulla omaisten tai asiakkaan palautetta.

Päivän (12.10.) Helsingin Sanomissa Elina Lepomäki sanoo, että meillä on todella kiire pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme ja harmittelee yleistä haluttomuutta uudistaa ja uudistua yhteiskunnassamme.

Nordic Business Forumissa (2019) Carla Harris sanoi, että johtaminen on murroksessa. Siinä, missä vielä 70-luvun lapsia voi johtaa ”my way or highway” -tyylillä, milleniaalit vaativat paljon parempaa: työllä on oltava merkitys ja johtamisen on oltava hyvää.

Mutta miten nämä kolme ilmiötä liittyvät kuntien talouteen ja sotepalveluihin?

Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä niin yksityisten kuin julkisten sotepalveluiden kanssa. Olen nähnyt aivan huikeita yksityisiä hoivakoteja, joissa henkilökunta kokee käyvänsä auttamassa ikääntyneitä heidän kodissaan. Olen nähnyt kunnan vuodeosastoja, jotka eivät toimi enää minkään eettisen sopimuksen sisällä, vaan jatkuvien laiminlyöntien seurauksena synnyttävät toistuvia, jopa kuolemaan johtavia hoitovirheitä. Ja päinvastoin: kunnallisen yksikön toimintakulttuurin, josta kaikilla olisi opittavaa, yksityisen, jossa vanhukset jätetään ulosteissaan lojumaan television ääreen.

Kysymys ei ole yksityisen ja julkisen toimintatavan erosta. Kysymys ei ole voiton tavoittelusta tai tavoittelemattomuudesta. Kysymys ei ole edes hoitajamitoituksesta. Kysymys on johtamisesta ja sen luomasta toimintakulttuurista.

Uskallan väittää, että viime vaalikaudella tavoiteltu kolmen miljardin kulujen kasvun pysäyttäminen, olisi ollut tehtävissä jo pelkästään keskittymällä johtamiseen. Aika hullu väite, vai mitä?

Hyvä johtaminen rakentuu muun muassa oikealle koulutukselle, kokemuksen myötä syntyvälle osaamiselle, mutta myös persoonallisuuden piirteille ja elämänkokemukselle. En kykene ymmärtämään, miksi mieluummin katsomme sivuun kuin puhumme johtamisesta. Sen sijaan, että kykenisimme paremmin nimeämään yhteiskunnallisessa keskustelussa hyvän ja huonon johtamisen eroja, me sätimme johtajien korkeita palkkoja, laadimme yhteiskunnan kantokyvylle mahdottomia hoitajamitoituksia ja pöyristelemme eriarvoisuuden kasvua, joka pääosin näyttäisi olevan juuri johtajiemme syytä.

Johtamistaitoa ei voi hankkia yhdellä kirjekurssilla, kuten ei mitään muutakaan ammattitaitoa. Meillä on useita eri korkeakouluja, joissa me koulutamme johtamisen perustaitoja: talousosaamista, prosessien johtamista, IT-ymmärrystä, vuorovaikutustaitoja, vastuullista liiketoimintaa ja ihmisten johtamista. Sekään ei vielä riitä. Johtajan on oltava halukas ja riittävän nöyrä oppimaan päivittäin uutta, on kyettävä kohtamaan ihmiset, mutta myös omat heikkoudet ja on hyväksyttävä tosiasia, että vain muutos on pysyvää.

Hyvällä johtamisella rakennetaan tervettä organisaatiokulttuuria. Organisaatiokulttuuri taas on sitä, miten merkitykselliseksi yksittäinen työntekijä tuntee oman työnsä osana kokonaisuutta, miten yksittäinen ikäihminen tulee kohdatuksi palvelutalossa, miten omaisten huolet ja tarpeet kuullaan, miten oireisiin reagoidaan terveyspalveluissa, miten turvalliseksi ihmiset tuntevat olonsa muutosten keskellä tai miten hyvinvointivaltio voidaan pelasta. Kaikesta tästä on kyse johtamisessa. Ja jokainen meistä ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään otona (oman työn ohella) hoidettava homma, jonka ytimen voi oppia keskimäärin ihan vahingossa.

Johtaminen on toimimista oppaana, tulevaisuuden viitottajana, ihmisten innostajana ja sitouttajana, mutta myös valvojana ja vaatijana, kun yhteisössä ei toimita toivotulla tavalla. Ennen kuin olemme ehtineet kouluttaa 1 000 lääkäriä ja 4 500 hoitajaa lisää näiden kustannusten kattamiseen tarvittavista verotulojen hankkimisesta puhumattakaan, esitän mielestäni tärkeän toiveen: puhutaanko edes vähän hyvästä johtamisesta.

 

4 kommenttia . Avainsanat: Johtaminen, Talous, Kunnat, Hallitus, Sote

Lapsi pesuveden mukana

Lauantai 28.9.2019

Syntyvyys tai pikemminkin syntymättömyys on viime aikoina ollut suomalaisessa mediassa näkyvästi esillä. Kun lähimenneisyyden huippuvuonna 2011 lapsia synty 60 000, tänä vuonna luku on jäämässä vain noin 45 000. 

Suurin huoli tästä syntyy talouden näkökulmasta. Etenkin eläkejärjestelmän romahdusta murehditaan ja vähän muutenkin hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden ylläpitämisen kannalta surraan, mistä verorahat tulevaisuudessa tulevatkaan. 

Kolmen lapsen äitinä en väitä tuntevani kansantaloudellisia muutostrendejä tai vaikuttimia tieteellisen tutkimuksen tarkkuudella. Sen sijaan on helppo aistia, mitä ikäiseni ja minua vähän nuoremmat tällä hetkellä ajattelevat. 

Jokainen lapsi tarkoittaa syntyessään yhä edelleen vuonna 2019 Suomessa äidille vähintään vuoden poissaoloa työelämästä. Keskimäärin se on 1,5-2 vuoden luokkaa per lapsi. Kun lapsi siirtyy päivähoitoon, harva välttyy korvatulehdukselta tai muilta infektioilta. Ne tarkoittavat 2-5 päivän pituisia poissaoloja työstä lapsen sairauden vuoksi jommalle kummalle vanhemmalle. Yhä edelleen huomattavasti useammin kuitenkin äidille. 

Kun lapsi saavuttaa kouluiän, hänen koulupäivänsä kestävät aluksi 3-4 tuntia. Loppupäiväksi pitäisi kehitellä jotain järkevää tekemistä ja syömistä. Pahimmillaan lounas tarjoillaan koulussa aamiaisaikaan kello 10:10. 

Kun 8-10 tuntisia päiviä työssä painavat ahkerat keskiluokkaiset vanhemmat pääsevät iltaruuhkasta kotiin, heillä on puoli tuntia aikaa käydä kaupassa, käynnistää pyykkikone, valmistaa lämmin ateria, tarjoilla se, siivota pöytä, käynnistää tiskikone ja etsiä treenivaatteet lapselle. Muutaman tunnin treenireissulta palatessa onkin aika imuroida, tyhjentää pyykkikone, huolehtia lapsen suihkussa käynnistä ja hamamspesusta, silittää eiliset pyykit, tarjoilla iltapalaa, nukuttaa lapsi ja siivota keittiö. Ennen kuin iltavuoro töiden parissa ehtii alkaa, tiskikone on tyhjennettävä ja huolehdittava seuraavan päivän vaatteet, eväät tai muut tarvikkeet kuntoon. 

Tähän yhtälöön, kun miettii useampia lapsia, työvaiheet voi kertoa kahdella tai kolmella. Useampi lapsi ei nimittäin mene "siinä sivussa" vaikka joku on niin joskus sanonut. 

Mitä tulee verotukseen ja poliittisiin päätöksiin, on suuri kansallinen häpeäpilkku, että vanhempainvapaita ei ole saatu tasattua. Verotuksen kiristäminen nimenomaan keskiluokkaisilta perheiltä valtion verotuksessa ja kuin viimeistä päivää elävien kuntien verotuksessa osuu nimenomaan lapsiperheisiin ja sellaisiksi aikoviin. 

Ehkä jonkun mielestä triviaali, mutta hävyttömyydessään omaa luokkaansa lapsiperheiden näkökulmasta on kotitalousvähennyksen leikkaus. Sitä pitäisi nostaa tai yläraja poistaa kokonaan, sillä juuri kotitalousvähennys lisää työtä, työllisyyttä ja arvonlisäverokertymää. 

Jos arjen haastavuuden ja taloudellisten epävarmuustekijöiden keskellä ei ole riittävästi syntyvyyden esteitä, oma lukunsa on ilmastoahdistus. On myös rehellistä sanoa, että työpaineiden, talous- ja ilamstoahdistuksen ohella kyse on mukavuudenhalusta. 

Syitä on siis yhtä monta kuin on perheitekin. En kuitenkaan tässä kohtaa Suomen historiankirjoitusta kehottaisi eduskuntaa toteuttamaan tyhmimpiä verotukseen liittyviä ideoitaan. En myöskään viivyttelisi perhevapaauudistuksen tekemistä. Kunnissa jättäisin nyt suuruudenhullut lisäneliöinvestoinnit tekemättä ja huolehtisin siitä, että yhdenkään lapsiperheen verotus ei lähivuosina kiristyisi eurollakaan. Työnantajana erottautuisin työmarkkinoilla joustavuudella, olipa työntekijä halukan hoitamaan omia jälkeläisiään tai vanhempiaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Syntyvyys, Politiikka, Ilmastonmuutos

Saattohoitoa jatkettava Karinakodissa

Maanantai 19.8.2019 - Sanna

Jätimme tänään Kaarinan kaupunginvaltuustossa aloitteen Karinakotiin liittyen. Aloite sai taakseen laajasti valtuutettuja kaikista ryhmistä.

Valtuustoaloitteemme tässä:

Erinomaisesta saattohoidostaan merellisessä ympäristössä tunnettu Karinakoti suljettiin kesäkuussa 2019 kannattamattomana. Kesän aikana on selvitetty erilaisia vaihtoehtoja toiminnan jatkamiseksi joko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tai Turun kaupungin alaisuudessa. Sairaanhoitopiiri ei ole ottamassa toimintaa perustettavan saattohoitokeskuksen alaisuuteen. Turun kaupungin päätöstä ei ole vielä tehty.

Kaarinassa saattohoito hoidetaan kotisairaalan ja terveyskeskussairaalan osastojen toimesta. Myös Karinakodin palveluita on käytetty jonkin verran, mutta aktiivisesti Karinakotia ei kaarinalaisille saattohoitoasiakkaille ole viime vuosina enää tarjottu.

Hyvän saattohoidon tärkeys on keskusteluissa ja henkilökunnan osaamisen kehittämisessä jo tiedostettu. Nyt on aika tehdä myös taloudellisia tekoja hyvän saattohoidon puolesta.

Esitämme, että jatkossa Kaarina sitoutuu ostamaan vähintään kaksi saattohoitopaikkaa vuodessa Karinakodilta, jotta mahdollisimman hyvä saattohoito voidaan kaupunkilaisillemme turvata ja toimintaa voidaan jatkaa Karinakodissa yhdessä Turun, Kaarinan ja muiden Varsinais-Suomen kuntien kanssa.

Kahden saattohoitopaikan myötä Kaarinan terveyskeskuksen yhden hengen huoneita voidaan vapauttaa muille potilaille ja mahdollisesti jopa vähentää vuodepaikkojen kokonaismäärää. Saattohoitopotilaat sitovat usein muita potilaita enemmän henkilökuntaa. Mikäli saattohoito voidaan osittain tehdä Karinakodissa ja henkilökuntaa vapautuu muihin töihin, esitys on kustannusvaikutuksiltaan lähes neutraali.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saattohoito, Hyvä kuolema, Kaarina, Varsinais-Suomi

Kohtaamattomuus on kallista

Perjantai 31.5.2019

***Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 31.5.2019

Soteuudistuksen uusin kierros käynnistyy tänä kesänä. Uudistuksille on asetettu tärkeitä tavoitteita vaikuttavuudesta saatavuuden paranemiseen, tasavertaisista palveluista talouden tasapainottamiseen.

Turun Sanomat kirjoitti (26.5.) neuvoloiden toiminnasta, jonka on koettu olevan liikaa lomakkeiden täyttöä, punnituksia ja mittauksia, kun vanhempien henkinen tukeminen, keskustelu ja ylipäätään kohtaaminen jäävät käynneillä väliin tai vähiin.

Kouluihin on lisätty vuosien saatossa merkittävästi kuraattoreiden ja koulupsykologien palveluita sekä pienryhmäopetusta erityistä tukea vaativille oppilaille. Silti, lapsia ja nuoria syrjäytyy kiihtyvällä tahdilla.

Kevään aikana käytiin kiihkeää keskustelua vanhustenhoidon laadusta. Sen sijaan, että olisimme todella puhuneet laadusta: mitä on vanhusten hyvä hoito ja mikä kuuluu yhteiskunnan vastuulle, keskustelu typistyi määrään. Laatua keskustelussa määritti yksinkertaistetusti vain se, paljonko hoitajia tarvitaan per hoidettava.

Arkikokemukset eri palveluissa ja niissä ilmenevissä ongelmissa tiivistyy yhteen sanaan: kohtaamattomuus. Me selvitämme, tutkimme, diagnosoimme, mitoitamme ja koordinoimme, mutta aito kohtaaminen jää siinä hötäkässä prosessien, standardien, suositusten ja byrokratian jalkoihin.

Samaan aikaan tutkittu tosiasia on, että lapsella tai nuorella jo yksi turvallinen aikuinen auttaa tasapainoisen mielen rakentumiseen. Mielenterveyden suojatekijät ehkäisevät mielenterveyden ongelmia, sen kautta esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöä ja lopulta myös syrjäytymistä.

Patenttiratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin esitetään resurssien lisäämistä. Uskallan kuitenkin väittää, että resurssien lisääminen kategorisesti kaikkialle ei ole ratkaisu nyt esillä olevaan ongelmaan. Ratkaisu on ihmisten nostaminen palveluiden keskipisteeksi kohtaamalla. Kohtaaminen taas edellyttää työyhteisöiltä uudenlaista kulttuuria ja uudenlainen kulttuuri muutosjohtajuutta.

Pelkästään tällä kulttuurin muutoksella on mahdollista saavuttaa viime hallituskaudella asetetut tavoitteet saatavuuden parantamisesta kustannusten kasvun pysäyttämiseen sotepalveluissa. Kysymys kuuluu, uskallammeko me kohdata vai laadimmeko jälleen uuden hallintorakenteen kohtaamisen välttämiseksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Vanhukset, Neuvolat, Inhimillisyys, Laatu

Ryhdytään (yhteis)työhön

Tiistai 28.5.2019

Sote- ja kuntauudistusten kariuduttua hallitus toisensa jälkeen on ryhdyttävä ratkomaan tiensä päähän tulleita palvelumuotoja myös omaehtoisesti - odotteluun ei ole enää varaa. Yksi esimerkki 70-luvun jäänteestä ovat terveyskeskusten vuodeosastot, joita ajan henkeen löytyy jokaisesta kunnasta.

Kuntakohtaisia vuodeosastoja ylläpidetään isolla rahalla ja samaan aikaan erikoissairaanhoidossa päiväpolikliiniset toimenpiteet yleistyvät. Terveyskeskuksissa paikkoja täytetään sinne kuulumattomilla potilailla, jotta palvelun ylläpito olisi edes jotenkuten perusteltavissa. Vedotaan erikoissairaanhoidon siirtoviivemaksujen ehkäisyyn, kun osastoja ylläpidetään 60-70% käyttöasteella.

Vuodeosastojen toimenkuviin kuuluvat akuuttisairaanhoito, toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ja muistisairaiden säilöminen sekä saattohoito. Yhtälö on osaamisen ja inhimillisyyden kannalta mahdoton.

Akuutti sairaanhoito on varsin erilaista, riippuen onko kyseessä aivoverenkierron ongelmat, leikkauksen jälkihoito jne. Väestöpohja huomioon ottaen akuuttisairaudet voitaisiin keskittää 4-6 alueelliseen yksikköön: Saloon, Loimaalle, Ukiin, Turkuun ja johonkin Turun kehyskunnista ruotsinkielistä palvelua unohtamatta. Kun kyse on muutaman viikon hoitojaksosta, etäisyys kotiin voi hyvin olla yli 10 kilometriä. Myös alueelliset yksiköt voisivat erikoistua hieman.

Ikääntyneiden säilöminen vuodeosastoilla pitää saada loppumaan heti. Vuodeosastohoidon on todettu romahduttavan ikääntyneen toimintakyvyn, kolmen hengen ryhmähuone yhteisine vessoineen ja muine ankeuksineen ei ole laadukasta elämää. Kaksoispaikka vuodeosastolla ja ympärivuorokautisessa hoidossa vasta kallista onkin. Esimerkiksi suurin osa virtsatietulehduksista voitaisiin hoitaa hoitokodissa kotisairaalan tuella. Ongelmana taitavat olla hallinnon eri siilot: terveyspalvelut ja vanhuspalvelut hoidetaan eri organisaatioissa tai kotisairaalan palveluita ei automaattisesti tarjota yksityisiin hoitokoteihin. Kunta maksaa näin sekä vuodeosastohoidosta että hoitokotipaikasta.

Saattohoidon osalta kotiin vietävät palvelut ovat monesti se paras vaihtoehto. Jos ympärivuorokautista hoitoa tarvitaan, on suunnaton menetys, että Karina-koti nyt lopetetaan. Valinnanvapautta ei enää ole ja tarjolla ovat vain vuodeosastot, joissa kovin harva haluaisi viimeisiä aikojaan viettää. Saattohoitoa ei pidä kuntien miettiä vain oman kunnan sisällä vaan ratkaisut kannattaisi laatia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja alueen kuntien kanssa. Palliatiivisen hoito- ja osaamiskeskuksen perustaminen TYKS:n yhteyteen olisi välttämätöntä (TS 16.5.).

Kun uutta hallitusta odotellaan, meidän on Varsinais-Suomessa kehitettävä alueellista akuuttisairaanhoitoa erikoissairaanhoidon ja kotisairaaloiden välille, vähennettävä vuodeosastopaikkojen ylläpitoa vain varmuuden vuoksi ja ryhdyttävä ohjaamaan saattohoitoa kokonaisuutena.

Jäljelle jääviin osastohoidon yksiköihin tarvitaan vahvasti kuntouttava lähtökohta työlle. Toimintakyky ei saa hoidon aikana laskea vaan sen paraneminen on tärkeä päämäärä kaikessa muussa kuin saattohoidossa. Kunnissa kannattaisi miettiä vanhus- ja terveyspalveluiden yhdistämistä, jos ei sitä jo ole tehty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Saattohoito, Johtaminen, Terveyskeskus, Terve talous

Toimintakyky keskiöön

Lauantai 4.5.2019

Kirjoitus on alunperin julkaistu Turun Sanomissa 4.5.2019

Soteuudistuksen siirryttyä uuden hallituksen pöydälle, kunnat jatkavat tuttuun tapaan vuosibudjettiensa laatimista. Samaan aikaan hallitusohjelmaa rakennetaan ja muun muassa hoitajamitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on ollut kevään kuumia puheenaiheita.

Keskusteluissa ja miksei myös budjeteissa liian vähälle huomiolle jäävät liikunnan ja toimintakyvyn kiistaton yhteys. Ikääntyvän väestömme kohtalonkysymys on toimintakyky ja sen ylläpitäminen. Toimintakyvyn tärkeys korostuu ikääntyessä, mutta näyttelee keskeistä roolia ihan kaikissa elämänvaiheissa, myös lapsuudessa ja työiässä.

Turun Sanomat 2.5. vertaili saman geeniperimän saaneita kaksosia, joiden elintavat olivat hyvin erilaiset. Vähäisen liikunnan ja huonojen ruokailutottumusten vaikutukset henkilön elämänkaareen ja elämänlaatuun mutta myös kansantalouteen olivat dramaattiset.

Ikääntyneiden päivittäisen liikunnan, kuntoutusteknologian ja digitaalisten palveluiden puolestapuhujana toivon koko sydämestäni että uusi hallitus nostaa toimintakyvyn ylläpitämisen keskeiseen rooliin ohjelmissaan. On turha tavoitella ikääntyneiden pidempää asumista kotona, jos emme varmista mahdollisuuksia päivittäiseen toimintakykyä ylläpitävään liikuntaan.

Liikuntasuositukset ikääntyneille koskevat myös ympärivuorokautista hoitoa. Toimintakyvyn ylläpitäminen vaikuttaa merkittävästi hoitoisuuteen, mutta myös koettuun elämänlaatuun; kukapa meistä ei haluaisi pukeutua, syödä tai käydä vessassa itsenäisesti.

Ilman hallitusohjelmaa ja kärkihankkeitakin kunnat voivat panostaa liikunnan lisäämiseen palveluissaan esimerkiksi päivätoiminnassa, ympärivuorokautisessa hoidossa, terveyspalveluissa ja erityisesti kotipalvelun piiriin kuuluvien ikääntyneiden arjessa. Mahdollisuudet siihen ovat rajattomat eikä edes kustannukset ole tälle esteenä, kun hyödynnetään uusia ketteriä tapoja, digitalisaatiota ja teknologiaa liikunnan avustajana ja mahdollistajana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Liikunta, Digitalisaatio, Toimintakyky

Tasa-arvosta - jälkisanat

Perjantai 26.4.2019

Vaalien alla kävin mielenkiintoisen keskustelun omalla Facebook -seinälläni. Suosittelin ihmisiä äänestämään eduskuntaan erinomaisia naisia, jotta tasa-arvo eduskunnassakin toteutuisi. Naisia on Suomessa jopa hieman enemmän kuin miehiä, joten suhdeluvun pitäisi olla lähellä 50-50, kun muun sukupuolisia ei tilastoissa ilmoiteta. Avaukseni luonnollisesti ihastutti ja vihastutti.  

Tämä keskustelu erityisesti, kuten keskustelut yleensäkin, avasi silmiäni tasa-arvon osalta. Olen edelleen tasa-arvon vahva kannattaja, mutta keskustelun tuoksinassa havahduin, että tasa-arvoa ei edistetä, saati toteuteta vain sukupuolten prosenttiosuuksia laskemalla. Olennaisempaa on linja, mitä kukakin henkilö päätöksenteossa edistää.

Suomen laki edellyttää tasa-arvoa naisille ja miehille. Jos tässä unohdetaan lakipykälät ja pohditaan käsitettä käytännön tasolla, se mielestäni tiivistyy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja tasa-arvoiseen palkitsemiseen. Mahdollisuuksien tasa-arvolla tarkoitan, että voivatko naiset ryhtyä esimerkiksi rekkakuskeiksi tai pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajiksi tai miehet lastenhoitajiksi, vanhustenhoitajiksi tai koti-isiksi. Voimmeko me siis toteuttaa itseämme ja osaamistamme vahvuuksistamme vai yhteiskunnan rooliodotuksista käsin? Tässä suhteessa Suomi ei ole vielä aidon tasa-arvoinen, vaikkakin olemme kulkeneet pitkälle tuolla tiellä.

Tasa-arvoinen palkitseminen taas määräytyy kahdella eri tavalla. Maksammeko naisvaltaisina aloina tunnetuista töistä samaa palkkaa kuin miesvaltaisista töistä, esimerkiksi teknisen alan ja sosiaalialan työt kunnassa. Toinen lähestymistapa on sama palkka samasta työstä. Molemmissa meillä riittää yhä tekemistä.

Yhtenä keskeisenä tasa-arvoa hidastavana tai edistävänä konkreettisena kysymyksenä lienee perhevapaiden jakautuminen vanhempien kesken. Se selittänee ainakin palkkaeroja samasta työstä, miehen euron ollessa naisen 80 senttiä. Siksi perhevapaauudistus on saatava eteenpäin tällä vaalikaudella. Oma toiveeni on 5+5+5 -malli, jossa sama vanhempi ei voi käyttää kaikkia kolmea perhevapaajaksoista. Täysipäiväisestä hoitovapaamallista voitanee tässä yhteydessä kokonaan luopua ja se säilyisi ainoastaan osittaisen hoitovapaan mallilla nykyisen kaltaisena. Oletan, vaikka en sitä ole laskenut, että muutos olisi vähintäänkin kustannusneutraali. 

Mikä siis saa meidät olettamaan, että eduskunnan uudet 94 naiskansanedustajaa ajavat kaikki tasa-arvoa edistävää perhevapaauudistusta? Itseasiassa, me tiedämme esimerkiksi keskustan ja kristillisdemokraattien edustajista, että heidän mielestään ”perheet saavat itse päättää”. Argumentti on omaa luokkaansa tasa-arvon edistämättömyyden kannalta, sillä perheet saavat nytkin päättää ja tietysti myös jatkossa, mallista riippumatta. Eri asia on, millaisia toimintamalleja tuetaan yhteiskunnan varoilla.

Tasa-arvosta olemme nähneet vaalivuoden aikana varsin mielenkiintoisia käytännön esimerkkejä. Vihreissä vaalit vedettiin kokeneen miespoliitikon johdolla, vaikka päteviä naisiakin olisi ollut saatavilla. 

SDP:ssä varapuheenjohtaja tuurasi puheenjohtajaa alkuvuonna. Marin oppi tehtäväänsä vaikuttavan nopeasti. Jos SDP olisi elänyt kuten itse opettaa, Rinne olisi huilinut rauhassa itsensä hyvään kuntoon ja antanut Marinin hoitaa vaalit. Vaalitulos olisi voinut tällä ratkaisulla olla merkittävästikin erilainen. 

Harmillisin tasa-arvon näkökulmasta oli viimeisin tapahtumasarja, jossa erinomaisesti pääministerin pestin hoitanut Juha Sipilä ilmoitti luopuvansa keskustan puheenjohtajuudesta jo tänä vuonna. Sinänsä päätös on suoraselkäinen ja ymmärrettävä ”tulos tai ulos” -puheiden jälkeen, mutta jos hän olisi malttanut mielensä ja hoitanut hommaa seuraavaan normaaliin puoluekokoukseen saakka, Saarikko olisi tuolloin mitä luultavimmin asettunut kisaan mukaan. Ratkaisu olisi ollut tasa-arvon näkökulmasta reilu. Nyt Saarikon tekemä päätös oli varsin ymmärrettävä ja kunnioitettavakin.

Tasa-arvon ja tasapuolisuuden nimissä on rohkeasti todettava, että malka on aina mukavinta löytää toisen silmästä. Onhan meillä edelleen puolueita, joita ei nainen ole koskaan johtanut.

Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kuinka tasa-arvoa edistävä hallitusohjelma Suomeen saadaan ja miten 200 kansanedustajaamme sukupuolesta riippumatta onnistuvat edistämään tasa-arvoa yhteiskunnassamme. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tasa-arvo, Eduskunta

Kansa on puhunut

Tiistai 16.4.2019

Eduskuntavaalit ovat tällä erää takana. Onnittelut 17 varsinaissuomalaiselle kansanedustajalle, niin uusille kuin kokeneillekin tekijöille!

Samalla on aihetta onnitella kaikkia ehdokkaita tiimeineen, jotka vaaleissa asettuivat ehdolle. On todellakin melkoinen panostus niin ajallisesti, taloudellisesti kuin henkisestikin lähteä ehdolle omilla kasvoillaan, omalla persoonallaan. Tosissaan tehty vaalikampanja vie kuukausien ajallisen panostuksen ja monella myös tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Vaalien aikaan tuntuu suorastaan kummalliselta, että ehdokkaisiin osa ihmisistä ja myös medioista suhtautuu vihamielisesti tai ainakin skeptisesti. Jos yleinen ilmapiiri esimerkiksi televisiossa on aina haastava ja huonoihin seikkoihin keskittyvä, se luonnollisesti tarttuu. Mietin monta kertaa tenttejä katsoessani, että miten ihmeessä saamme nuoret äänestämään, saati ehdolle, jos keskusteluissa keskitytään virheiden etsimiseen, vastakkainasettelun rakentamiseen ja toisten näpäyttelyyn. Sosiaalinen media tarjoaa vielä villimmän kanavan huonoon käytökseen.

Toivottavasti jatkossa otamme opiksemme ja alamme etsimään ainaisen alasampumisen sijaan myös onnistumisia ja keskustelemaan tekijöistä, joilla niihin päästiin. Toivottavasti sen myötä yleinen ilmapiiri muuttuisi ja poliitikon ammatista, siihen pyrkimisestä tulisi pikemminkin hyve kuin pahe. Tuhansien ilmaisten tuntien tekeminen yhteiskunnan eteen on kovin harvoin oman edun tavoittelua tai pelkkää vallanhimoa. Siihen tarvitaan myös kiinnostusta, innostusta ja intohimoa yhteisiin asioihimme.

Suuri kiitos siis kaikille ehdolle lähteneille, heidän ahkerille tiimeilleen ja taustajoukoilleen sekä tietysti äänestäjille; kaikkia näitä tarvitaan toimivaan demokratiaan rakentavaa mediaa unohtamatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vaalit

Puhutaan tasa-arvosta

Perjantai 5.4.2019

Viime eduskuntavaaleissa kuumin puheenaihe oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Minulle on näiden vaalien aikana tullut vahvasti olo, että tällä kertaa meidän pitäisi puhua tasa-arvosta.

Oma arkikokemukseni politiikasta ei tue väitettä, että Suomessa tasa-arvon osalta olisi valmista, että kaikki työ olisi jo tehty. Naiskansanedustajia on tällä hetkellä 41,5%, pääministeritentti oli haastattelijoita myöden
"all male panel", yritysten johdossa naiset ovat selkeässä vähemmistössä.

Itse asiassa Minna Canthin ajatukset naisten asemasta 1800-luvun lopulta eivät ole vanhentuneita, vaan edelleen yllättävänkin ajankohtaisia. Konkreettinen esimerkki tasa-arvosta tai sen puutteesta on perhevapaauudistus,
jota ei ole saatu maaliin, vaikka muun muassa Kokoomus on sitä vienyt vahvasti eteenpäin.

Todellisuudessa tasa-arvon puute on syvällä rakenteissa ja asenteissa. Se ei ole helposti nähtävissä eikä huomattavissa; me olemme oppineet esittämään tasa-arvoa. Se on ohikiitävä hetki kokouksessa, jossa nainen esittää hyvän ajatuksen. Kukaan ei reagoi. Vähän myöhemmin saman ajatuksen esittää mies. Ihmiset innostuvat ja kehuvat, miten hyvä idea se onkaan. Tai äiti, joka tekee uraa; kuinka monta kertaa hän joutuukaan vakuuttelemaan ihmisiä, että minun lapseni ovat hyvässä hoidossa, vaikka minä olen töissä. Tai nainen, joka kertoo, mitä hän tavoittelee. Sellainen nainen on edelleen röyhkeä, ajaa omaa etuaan, kun samaan aikaan vastaavasti toimiva mies on kunnianhimoinen ja eteenpäinpyrkivä.

Minun ehdokkaani on tietysti nainen, mutta ei suinkaan pelkän sukupuolensa perusteella. Minun ehdokkaani on koulutettu ja kokenut sekä yritysmaailmassa että politiikassa. Minun ehdokkaani on äärimmäisen osaava poliitikko
ja taitava ihmisten kanssa. Hän on järkevä, asiantunteva ja edustava. Hän on myös äiti.

Jos itse pidät suuressa arvossa äitiäsi, siskoasi, tytärtäsi, isoäitejäsi, anoppiasi, ystävättäriäsi tai naispuolisia kollegoitasi, miksi et antaisi myös ääntäsi naiselle? Toivon, että tulevassa eduskunnassa luvut ovat 50-50: päteviä, osaavia ja tekeviä ihmisiä, miehiä ja naisia yhtä paljon. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eduskuntavaalit, Tasa-arvo

Katse tulevaisuudessa

Perjantai 22.3.2019

Juuri nyt tuntuu erityisen mukavalta olla kaarinalainen. Olemme vuoden sisällä päättäneet Hovirinnan ja Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmista. Näiden lisäksi luvassa on myös Piispanlähteen koulun laajennus sekä muiden koulujemme perusparannuksia uutta liikuntahallia unohtamatta. Harvassa kunnassa päästään lähivuosina nauttimaan näin perusteellisista uudistuksista – ja uusista tiloista.

Julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa huomio on aivan liian usein kiinnittynyt uhkiin ja ongelmiin. Päätöksiä on toki punnittava monelta eri kantilta ja eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet ovat osa tuota pohdintaa. Nyt, kun päätökset on tehty, on aika kääntää uusi sivu kouluihimme liittyvässä keskustelussa.

Me olemme panostaneet laadukkaan pedagogisen ympäristön suunnitteluun palkkaamalla hankkeisiimme erillisen oppimisympäristöasiantuntijan. Koulut ovat tiiviisti mukana uuden suunnittelussa ja lopputuloksesta tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä niin oppilaiden, henkilökunnan kuin iltakäyttäjienkin mielestä toimiva, turvallinen ja innostava.

Seuraavaksi panostamme onnistuneeseen rakentamiseen laadun, kustannusten ja aikataulun osalta palkkaamalla kaupunkiin erillisen hankejohtajan huolehtimaan vain näistä rakennushankkeista. Huolehtimalla kaikista kolmesta tavoitteesta, varmistamme turvallisen ja terveellisen oppimisympäristön kotikunnassa, jonka talous on tasapainossa. Tasapainoisen talouden avulla meillä on jatkossakin mahdollisuus panostaa erinomaiseen opetukseen, uusiin investointeihin ja palvella kaikkia kuntalaisiamme eri elämän vaiheissa parhaalla mahdollisella tavalla.

Iloitaan siis näistä huikeista suunnitelmista ja mahdollisuuksista, jotka pian alkavat muuttua todellisuudeksi ja arkipäiväksi lapsillemme ja nuorillemme.

Sanna Vauranoja
Ryhmäpuheenjohtaja, kaupunginhallitus (kok.)

Timo Virkkula
Ryhmäpuheenjohtaja, sivistyslautakunnan pj (SDP)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kaarina, Koulutus, Tulevaisuus

Lehdistötiedote Valkeavuoren koulun hankesuunnitelmasta

Maanantai 11.3.2019

Kokoomuksen lehdistötiedote Valkeavuoren kouluhankkeen käsittelystä valtuustossa 11.3.19:
Useita vuosia päätöksenteossa ja virkamiesvalmistelussa kiertänyt Valkeavuoren lasten- ja nuortentalon hankesuunnitelma saatiin vihdoin hyväksyttyä Kaarinan kaupunginvaltuustossa kokoomuksen ja SDP:n yhteisellä näkemyksellä.
Luottamushenkilöt oli kutsuttu perjantaina 8.3. koulurakentamisen seminaariin ja se vahvisti hallituksessa 4.3. tehtyä päätöstä tavoitella 31 miljoonan rakennusinvestointia.
- Kuulimme Varsinais-Suomessa tehdyistä kouluhankkeista muun muassa Yli-Maariaan vuoden vaihteessa valmistuneesta Ypsilonista, jossa 720 oppilaan koulu liikuntasaleineen, kalusteineen ja pihatöineen maksoi 23 miljoonaa euroa. 980 oppilaan koulu 31 miljoonalla suhteutuu tuohon suuruusluokkaan, kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Sanna Vauranoja sanoo.
Kokoomus esitti kaupunginvaltuustossa, että 31 miljoonaa olisi kattohinnan sijaan tavoitehinta, jotta hankesuunnitelman kriteereistä voidaan pitää kiinni eikä prosessi enää hidastuisi. SDP kannatti kokoomuksen esitystä. Lisäksi päätökseen lisättiin toimenpidealoite rakentamisen hankejohtajan palkkaamisesta Kaarinaan, mistä valtuusto oli yksimielinen.
- Tärkeintä on nyt saada kaikki hankkeet rivakasti eteenpäin niin Hovirinnassa, Valkeavuoressa kuin liikuntahallinkin osalta. Meillä on henkilöstövajausta nimenomaan projektijohdossa, kun tilakeskuksen päällikkökin puuttuu. Tarvitsemme rakennusprojektien vankan ammattilaisen, jolla pysyy hanskassa niin aikataulu, kustannukset kuin laatukin, Vauranoja painottaa.

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »