Kuka välittäisi lapsista ja nuorista?

Torstai 19.1.2023

Mitä sitä peittelemään, olen todella pöyristynyt ja erittäin pahoillani Wilma -sotkusta. Jos Wilma on jollekulle tuntematon, kyse ei ole naapurin Wilmasta, jolta unohtuu korjata koiran jätökset puutarhastani, vaan koulujen ja kotien välille luotu yhteydenpitokanava. Wilmassa ilmoitetaan poissaoloista, opettajat antavat palautetta päivästä ja opiskeluhuolto, esimerkiksi terveydenhoitaja viestii terveystarkastuksista. Kesällä 2021 hyväksyttyjen hyvinvointialuelakien perusteella opiskeluhuollon henkilöstö siirrettiin sivistyspalveluista hyvinvointialueille 1.1.2023 alkaen.

Yli vuosi sitten useat asiantuntijatahot, kuten Psykologiliitto otti vahvasti kantaa muutokseen. Heidän huolensa oli, miten yhteistyö kahden erillisen organisaation välillä toimii lasten ja nuorten parhaaksi, kun tietosuoja on tiukka ja sitä tulkitaan Suomessa vielä tiukemmin. Koko kuluneen vuoden Kuntaliitto pyysi opetusministeriöltä kannanottoa, miten Wilman kanssa tulee kunnissa toimia. Vastaus saatiin opetushallitukselta 16.12.2022 eli kaksi viikkoa ennen hyvinvointialueiden aloitusta. Linjaus oli siitä hieno, että siinä sekä kiellettiin että kehotettiin Wilman käytön jatkaminen opiskeluhuollossa. Asia siis jätettiin kylmästi kuntien vastuulle.

Varsinais-Suomessa kuntien kanssa oli vielä kolme viikkoa ennen siirtymää yhteisymmärrys, että Wilman käyttö jatkuu normaalisti siirtymän jälkeen myös hyvinvointialueen opiskeluhuollon työntekijöillä. Opetushallituksen epämääräisen linjauksen jälkeen sivistysjohtajat pyysivät juristilta asiaan lausunnon ja lopputuloksena päivää ennen joulua 23 kuntaa 27:stä kielsi Wilman käytön jatkamisen. Kysymys oli yksinkertaisesti kunnan selustan turvaamisesta, ei suinkaan lasten, nuorten tai perheiden edusta.

Käytännössä esimerkiksi jos haluaisin koulun terveydenhoitajalta rokotuksen lapselleni, minun pitäisi muistaa kahden eri koulun opiskeluhuollon sähköpostiosoitteet ja lähettää asianosaiselle terveydenhoitajalle sähköpostia asiasta. Normaali sähköposti ei ole mitenkään salattu eikä suinkaan tietoturvallinen. Mitään terveystietoja tai henkilötunnuksia ei pidä koskaan lähettää normaalilla sähköpostilla eli miten kunnat tässä toimintamallissa varmistavat viestinnän tietotuvallisuuden. Entä miten erotetaan oppilaat toisistaan, jos koulussa on kaksi Matti Virtasta?

Kuntien tekemä linjaus on erityisen hämmentävä kolmesta syystä. Ensinnäkin, he ovat täysin laittomasti nykyisen tulkinnan valossa antaneet Wilman käyttöoikeuksia ostopalveluna hankitulle opiskeluhuollolle vuosikausia. Toisekseen esimerkiksi pääosa Pirkanmaan kunnista on päätynyt jatkamaan Wilman käyttöä entiseen tapaan, kunnes opetusministeriöltä saadaan asiaan yksiselitteinen ohje. Onko laki siis eri siellä kuin täällä? Kolmanneksi, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä koulutetaan jatkuvasti tietoturvalliseen työskentelyyn. Turun Sanomissa (24.12.) esitetty väite, että opiskeluhuollon työntekijät saisivat suotta 1200 oppilaan tiedot näkyville, kun tarve on esimerkiksi 50:lle, on harhaanjohtava. Näin asia on myös asiakas- ja potilastietojärjestelmissä vaikka sote-keskuksessa: henkilöstöllä on pääsy kaikkien potilaiden tietoihin. Jokainen työntekijämme kuitenkin tietää, että vain omia asiakkaita on lupa katsoa ja käynneistä asiakastiedoissa jää lokitieto. Onko koulujen henkilökunnalle täysin selvää, että esimerkiksi yläkoulun historian opettajalla ei ole mitään asiaa lapsen matematiikan suorituksiin? Entä, kuinka monella rehtorilla on aikaa tulostella oppilaan tietoja opiskeluhuollon tarpeisiin? Onko tämä työajan järkevää käyttöä? Ovatko tulosteet tai muu tiedon toimitustapa miten tietoturvallinen?

Mitä vielä tulee valtiohallinnon toimintaan tässä asiassa, toivon, että en kuule vaalikevään aikana kertaakaan opetuksesta vastaavan ministerin tyhjää puhetta lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamisesta. Wilman käytön jatkumisen turvaaminen olisi ollut yksinkertaisin ja itsestään selvin teko nimenomaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tämä olisi voitu ratkaista vuoden 2022 aikana joko lainsäädäntöä muuttamalla tai antamalla kunnille ajoissa yksiselitteisen ohjeen Wilman käytön jatkumisesta.

Neuvolaa ja perhepalveluita kehitetään VarHassa asiakkaiden ja ammattilaisten yhteistyöllä

Lauantai 15.10.2022

Olen todella ilahtunut, että viikko sitten Turun Sanomissa (8.10) ollut haastatteluni on luettu ja vieläpä herättänyt ihmiset keskustelemaan tulevan hyvinvointialueemme palveluista. 

Olen saanut useilta perheiltä palautetta, että erityisesti neuvolaan liittyvät kokemukseni olivat koettu samankaltaisina ja neuvolapalveluiden kehittäminen edelleen vastaamaan nykyisiä perheitä ja perheiden kokemia haasteita olivat kannatettavia.

Keskusteluun osallistui myös Varsinais-Suomen terveydenhoitajayhdistyksen hallitus (TS 15.10.). Monipuoliset näkökulmat aiheen ympärillä osoittavat, miten tärkeästä ja arvokkaasta palvelusta neuvolassa onkaan kyse.

VarHassa olemme jo strategiatyössä halunneet nostaa asukkaat ja asiakkaat tekemisemme keskiöön. Me olemme olemassa: turvaamassa, parantamassa ja pelastamassa nimenomaan asukkaitamme joka päivä. Jotta voimme arvioida, miten onnistumme tässä työssä, meille on tärkeää kuulla asukkaidemme palaute työstämme. Yksikään palaute, vaikka se tulisi poliitikolta, ei ole meille VarHassa vain subjektiivinen kokemus, vaan arvokas tieto onnistumisestamme ja mahdollisista kehittämistarpeistamme.   

Neuvolapalvelua kehitetään VarHassa kansallisten ohjeiden, hyvinvointialueella sopimiemme palvelukriteereiden ja palvelupolkujen sekä asiakastarpeiden perusteella. Onnistumme parhaiten tekemällä tätä työtä tiiviisti yhdessä niin ammattilaisten, poliitikkojen kuin asukkaidemmekin kanssa.

Toivotan Varsinais-Suomen terveydenhoitajayhdistyksen hallituksen tapaamaan minua syksyn aikana. Voimme siten parhaiten rakentaa ystävällistä ja vaikuttavaa yhteistyötä ja neuvolapalveluita asukkaillemme.

Työkyky keskiöön

Keskiviikko 14.9.2022

Meillä Suomessa on pitkään vallinnut työkulttuuri, missä joko töitä tehdään sata prosenttisesti tai töitä ei tehdä ollenkaan. Perhevapaiden takia osittainen työaika alkaa olla jo arkipäivää, mutta työpanoksen säätely työkykysyistä ei ole kovinkaan yleistä tai edes hyväksyttyä.

Minulla oli tilaisuus kuulla tänään Turun työllisyyspalveluiden ammattilaisia ja omat ajatukseni avartuivat työkyvyn suhteen merkittävästi. Tässä johtopäätöksiä näistä oppimistani asioista.

Kun hyvinvointialueet aloittavat toimintansa, työkyky pitää nostaa sille kuuluvaan asemaan. Työkyky ei ole suinkaan vain työterveystuottajien asia vaan työkyvystä tulee huolehtia laajemmin. Erityisen haavoittuvia ovat työterveyden ulkopuolelle tipahtavat työttömät, pitkäaikaistyöttömistä puhumattakaan.

Työkyvystä huolehtiminen liittyy lähes kaikkeen, missä työikäiset asukkaamme asioivat. Kun esimerkiksi työikäinen loukkaantuu tai tarvitsee tekoniveltä, jokainen päivä pois työstä on sekä työnantajalle että  yhteiskunnallemme hukkaa. Ihmisiä ei pidä säilyttää hoitojonoissa, vaan työkyvystä pitäisi kantaa huolta.

Kun ihminen joutuu pitkälle sairaslomalle, vaarana voi olla työkyvyttömyys. Tai tarkemmin katsottuna työkyky voi alentua esimerkiksi puoleen, mutta työkyky ei todennäköisesti kokonaan katoa. Työkyky ei myöskään ole ajallisesti vakio vaan esimerkiksi uupumuksen tai masennuksen myötä työkyky voi tilapäisesti laskea, mutta palautua oikeanlaisella kuntoutuksella takaisin sataan prosenttiin.

Vaikka työkyky alenisi pysyvästi, työmarkkinoiden pitäisi kyetä ottamaan vastaan myös alentuneen työkyvyn tuottama työpanos etenkin, kun kärsimme varsin mittavasta työvoimapulasta useilla aloilla. Esimerkiksi jos pitkäaikaistyöttömiä on 100 000, joiden keskimääräinen jäljellä oleva työkyky olisi 50 prosenttia, meillä on käyttämättä 50 000 henkilötyövuoden panos.

Erityisen merkityksellistä tämä on sosiaali- ja terveysalalla. On varsin erikoista, että vuonna 2021 pitkäaikaisesti työttömänä oli yli 10 000 sote-alan työntekijää. Jos kyseessä on alentunut työkyky, olisi sote-työnantajien syytä tarkastella omia toimintatapojaan, jotta alentunut työkyky ei estäisi työntekoa. Mikäli keskimääräinen työkyky on tässä joukossa 50%, meillä on käyttämättä 5 000 sote-ammattilaisen laskennallinen työpanos. Vaikka ala kärsii käsinkosketeltavasta työvoimapulasta, järjestelmämme mahdollistaa pitkäaikaistyöttömyyden.

Kun ihminen jää työttömäksi, hän tippuu pois työterveyden piiristä. Erilaisissa hankkeissa on pyritty rakentamaan siltaa työterveyden ja oman terveyskeskuksen välille. Jatkossa hyvinvointialueella kannattaa nostaa työkykyasiat omaksi tiimikseen sote-keskuksissa. Oma tavoitteeni Varsinais-Suomessa on, että sote-keskusten alle perhekeskusten ja toimintakykykeskusten rinnalle saamme moniammatillisen työkykykeskuksen.

Työkykykeskuksen moniammatillinen tiimi voitaisiin rakentaa yhteistyössä ulkoisten toimijoiden kanssa. Esimerkiksi kunnille siirtyvät työllisyyspalvelut, Kela ja järjestöt olisivat keskeisiä kumppaneita omille terveys- ja sosiaalipalveluillemme. Työkykytiimissä työskentelisi mahdollisesti työllisyyskoordinaattori ja työkykyvalmentaja yhteistyössä edellä mainittujen tahojen kanssa.

Työkyky ei tietystikään ole vain julkisen palvelun asia. Tarvitsemme työllistymiseen tiivistä yhteistyötä työnantajien kanssa. Moni työnantaja kehuu pitkäaikaistyöttömiä huippurekrytoinneiksi. Työmoraali ja into tehdä työtä sekä sitoutuminen työnantajaan ovat erinomaisia. Tästä meidän pitäisi puhua enemmän!

Ratkaisu kaikkeen

Perjantai 9.9.2022

Hoitajamitoitus oli kaikkien huulilla eduskuntavaalien alla 2019. Tutkittu tieto ja lukuisat asiantuntijanäkökulmat kaikuivat kuin kuuroille korville. Hoitajamitoitus oli ratkaisu kaikkeen, faktoista viis.

Kaikki mitoitukseen liittyvät riskit ovat käyneet tai käymässä toteen. Koska hallitus todennäköisesti tiesi jo hallituskauden alussa, että ratkaisu on mahdoton, se jätti taktisista syistä mitoituksen voimaantulon aivan hallituskauden loppuun. Nyt sitä ollaan siirtämässä seuraavan hallituksen siivottavaksi. Mitoitusta tuskin tullaan seuraavina vuosikymmeninä toteuttamaan. 

Vanhustenhuollon ja koko sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kriisi on eskaloitunut viimeisten vuosien aikana. Hoiva- ja vuodeosastopaikkoja on jouduttu sulkemaan, koska mitoitusten edellyttämää henkilökuntaa ei ole. Tämä on johtanut leikkausten viivästymiseen sairaaloissa, koska jo leikattuja potilaita ei kyetä siirtämään uusien potilaiden alta sairaalasta terveyskeskuksiin. Samaan aikaan ympärivuorokautisen hoidon kriteerit täyttävät vanhukset jäävät ilman hoivapaikkaa, koska paikkoja joudutaan sulkemaan liian vähäisen henkilöstön vuoksi.

Alan houkuttelevuus on kärsinyt erittäin suuren kolauksen mm. käynnissä olevan työehtosopimusriidan vuoksi. Jos useamman vuoden ajan kaikkialla hoetaan, että hoitajien työ on raskasta, alipalkattua ja kamalaa, kuinka moni alalle enää hakeutuu? Olisitko itse 16-vuotiaana lähtenyt alalle, josta kaikki puhuvat pelkästään pahaa?

Hoitajamitoitus ei todellisuudessa ratkaise juuri mitään havaituista vanhuspalveluiden tai terveydenhuollon ongelmista. Hoitajamitoituksesta puhuminen vertautuu junamatkaan Turusta Helsinkiin. Haluan päästä Turusta Helsinkiin ja tärkeimpänä laatukriteerinä pidettäisiin junassa työvuorossa olevan henkilökunnan määrää. Todellisuudessa asiakkaalle merkitsee junan pysyminen aikataulussa, junalipun hinta, matkustustavan hiilijalanjälki, vessan siisteys ja se, saako junassa lämmintä kahvia tai työskentelyrauhaa.

Hoitajamitoituksen sijaan olisikin huomattavasti olennaisempaa puhua palvelutasosta. Millaista palvelutasoa siisteyden, viihtyisyyden, ravitsemuksen, hygienian, lääkityksen, kulttuuritarjonnan, sosiaalisen kanssakäymisen ja kuntoutuksen osalta me sitoudumme yhteiskuntana järjestämään. Palvelutason määrittäminen takaisi tietyn palvelun laadun vanhukselle, ei suinkaan pelkkä hoitajamitoitus.

On erittäin perusteltua, että kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit tekevät asiasta välikysymyksen: https://www.sttinfo.fi/tiedote/oppositio-jattaa-valikysymyksen-vanhus--ja-terveyspalveluiden-kriisiytymisesta?publisherId=69819275&releaseId=69950586&lang=fi. Hallitus ei voi kaikkea jättää seuraavan hallituksen hoidettavaksi vaan nyt olisi vastuunkannon aika.

Tuhkaa vai tervettä yhteistyötä?

Torstai 8.9.2022

Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa vuoden 2022 alussa. Kuntien toiminnoista ja budjeteista siirtyy noin puolet hyvinvointialueille. Uudistus tulee, haluttiin sitä tai ei.

Kunnille tämä tarkoittaa täysin uutta tilannetta, jonka osa kunnista näkee uhkana ja osa mahdollisuutena. Etenkin pienempien kuntien tilannetta uudistus pääsääntöisesti helpottaa.

Siirtymävaiheessa kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö on kriittistä monella tavalla. Viestinnän rooli korostuu, kun siirtyvien työntekijöiden tiedon tarve tulevasta, mutta samalla epävarmuus lisääntyvät. Tietoa ja tulevaisuuden suuntaa kaipaavat kuntiin jäävät työntekijät. Eikä kuntien johto tai luottamushenkilötkään elä muutoksen keskellä tyhjiössä.

Siirtymävaiheeseen liittyy paljon juridisia ja järjestelmäasioita. Esimerkiksi tietojärjestelmätunnukset ja mahdollisesti uusien järjestelmien käyttö edellyttävät käyttökoulutusta siirtyville työntekijöille. Tuhannet kuntien tekemät sopimukset, sotekiinteistöjen tulevat vuokrasopimukset ja sotehenkilöstön käytössä olevat laitteet vaativat aktiivista tiedon keräämistä, tiedon luovuttamista, neuvotteluita ja tietojen yhteismitallistamista. Hyvinvointialueet voivat käynnistymishetkellä tarvita virka-apua kunnilta, jotta palkat, laskujen maksu, asiakasmaksut ja sosiaalietuisuudet saadaan hoidettua asian mukaisesti.

Siirtymävaiheen realistinen budjetointi kunnissa on, tai olisi ollut, keskeistä hyvinvointialueen rahoitukselle. Alueen kuntien tilinpäätöstiedot vuodelta 2021 ja talousarviot 2022 vaikuttavat suoraan alueelle myönnettävään rahoituspohjaan. Mitä suurempi kunta, sitä suurempi vahinko, jos palvelut ja budjetointi ovat kunnassa alimitoitettuja. Jos siis kunnassa sote on nähty vain säästökohteena ja palvelutarjonta alittaa selkeästi lakisääteisen palvelutarpeen, luvassa on mittavia ongelmia hyvinvointialueella. Tuleva rahoitus voi heittää kymmeniä miljoonia.

Siirtymävaiheen jälkeen yhteistyön tarve ei missään tapauksessa lakkaa, vaan sen merkitys entisestään korostuu. Esimerkkinä yhteistyön tarpeesta ovat opiskeluhuollon (koulupsykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat) tiivis yhteistyö kuntien sivistystoimen ja koulujen kanssa tai hyvinvointialueen palveluverkkoon liittyvien kaavoitustarpeiden huomioiminen.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää vähintään 90 prosenttisesti kuntien vastuulle. Hyvinvointialueen käytössä jatkossa oleva terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisdata on kyettävä tarjoamaan analysoituna kuntien käyttöön, jotta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä esimerkiksi liikuntapakkoja lapsille tai harrastusryhmiä senioreille pystytään tarkemmin suunnittelemaan ja kohdentamaan kunnissa.

Meillä Varsinais-Suomessa on pitkä historia yhteistyön tekemättömyyden osalta. Tästä konkreettisina esimerkkeinä on erillisten tietojärjestelmien hurja määrä tai valmistelun pysäyttäminen edellisen hallituskauden jäljiltä.

Tällaiseen nurkkakuntaisuuteen meillä on jatkossa entistäkin vähemmän varaa. Me varsinaissuomalaiset menestymme Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan mittakaavassa vain yhteistyötä tekemällä. Yksikään taho tässä kokonaisuudessa ei ole omnipotentti, vaan luvassa on tiivis symbioosi. Hyvinvointialueet huolehtivat tulevaisuudessa omalta osaltaan kuntien asukkaiden turvasta ja terveydestä, etenkin silloin, kun apua tarvitaan. Kunnat taas tukevat ihmisten hyvinvointia, jotta korjaavia toimenpiteitä hyvinvointialueella ei tarvittaisi.  

Tavoitteenamme on kääntää uusi sivu yhteistyön onnistumiseksi Varsinais-Suomessa. Haluan, että me tiivistämme vuoropuhelua eri tavoin kuntien kanssa ja teemme tätä historian suurinta palvelu-uudistusta nimenomaan yhdessä. Hyvinvointialueella me kykenemme ottamaan vastaan myös kritiikkiä, kun sille on aihetta. Tuhkan sirottelu toistemme päälle ei edistä kenenkään tulevaisuutta.

Poliittista peliä

Lauantai 21.5.2022

Turun Sanomat on kirjoittanut useampaa kertaan kuluneen viikon aikana viikon takaisesta hallituksen kokouksesta, jossa Lieto liitettiin Loimaan ja Akseli -kunnat Uudenkaupungin hallinnolliseen sote-alueeseen. Likapyykkiä ei ole pesty pelkästään lehtien palstoilla vaan keskustelua on riittänyt myös poliittisten toimijoiden kesken.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue on uusi organisaatio, jolle on valittu historian ensimmäiset päättäjät tämän vuoden alussa. Siinä, missä uudella organisaatiolla ei ole vielä johtamisrakenteita, ei poliittisilla päättäjilläkään ole vielä omia toimintatapoja sujuvaan päätöksentekoon. Päättäjien poliittinen kokemus vaihtelee suuresti, eikä meillä ole siirrettävänä edellisen valtuustokauden toimivia käytäntöjä uusille päättäjille.

Sujuva poliittinen päätöksenteko edellyttää riittävää tiedonsaantia, avoimuutta, luottamusta ja neuvottelutaitoja. Käytännössä tämä tarkoittaa riittävää taustatietoa viranhaltijoilta päätöksentekoon tulevista asioista, keskustelua viranhaltijoiden, päättäjien ja sidosryhmien kesken ja kykyä sovittaa erilaisia näkökulmia kompromissiksi. Kaiken näiden perustana ja lopputulemana on luottamus.

Toimivasta kompromissista esimerkkinä toimii huhtikuun valtuustossa hyväksytty toimielinmalli hyvinvointialueelle. Aiemmin päätetty ikäkaarimalli nähtiin hankalana Keskustassa, SDP:ssä, Vasemmistoliitossa ja Kristillisdemokraateissa. Neuvotteluita ja keskusteluita käytiin useampi viikko lopputuloksen rakentamiseksi – ja se löytyi. Mallia on kiitelty kaikista puolueista.

Hallinnolliset sote-alueet tunnistin jo huhtikuussa kysymykseksi, joka varmasti herättää tunteita koko maakunnassa. Kyselin hyvissä ajoin eri raja-kunnista, millaisia ajatuksia heillä on aluejaosta. Kuntakahvilla Aura toivoi kuuluvansa Loimaan seutuun, Akseli -kunnista viesti oli läntisiin kuntiin ja Liedossa kunnanhallituksen yksimielinen linjaus oli itäiset kunnat. Nämä viestit toin hallituksen organisaatiomallia käsittelevään lähetekeskusteluun 3.5. Kuntiin tehtiin aiheesta myös kyselyt ja viranhaltijoiden malli muuttui sen myötä.

Politiikassa on mahdollista - ja oikeuskin tehdä muutosesityksiä kokouksissa. Hyvään poliittiseen päätöksentekoon kuulu se, että muutosesityksistä kerrotaan etukäteen kaikille ryhmille. Tässä aluejakoasiassa näin ei ollut: tieto tuli Kokoomukselle viisi minuuttia ennen hallituksen kokouksen alkua. Muutosesityksen jälkeen hallitus piti lounastauon, jonka aikana kiiruhdimme kysymään muutosesityksen tekijöiltä, voidaanko aluejako vielä miettiä uudelleen, jotta saisimme kompromissin aikaan. Koska jakoa olisi ollut mahdoton kehittää siltä istumalta kokonaan uusiksi, totesimme, että aika ei yksinkertaisesti riittänyt uuden mallin rakentamiseen. Se olisi ollut mahdollista, jos tieto muutosesityksestä olisi tavoittanut aiemmin. Yhdessä olimme sopineet, että organisaatiomallista päätetään 13.5. jotta henkilöstön siirtoon liittyvät työt saadaan alkuun.  

Ymmärrän, että joissakin poliittisissa ryhmissä sisäinen paine on noussut tällaisen viimehetken sähläyksen jälkeen kovaksi. Turun Sanomien artikkelin (TS 21.5.) perusteella syntyy mielikuva, että jossain ryhmässä sotkua on koitettu selittää sillä, että neuvoteltavaa ei olisi ollut. Lähtökohtaisesti aina on neuvoteltavaa ja jos neuvotteluvaraa ei ole, sekin todetaan yhdessä. Kunhan muutosesityksestä tieto tulee osapuolille riittävästi etukäteen.

Poliittiseen peliin on perinteisesti kuulunut monenlaista vehkeilyä, salailua, näpäytyksiä ja manöövereitä. Uuden hyvinvointialueen päätöksenteosta haluan olla rakentamassa ihan muuta. Me rakennamme niin päätöksentekoa, johtamistapaa kuin koko organisaatiokulttuuria avoimuudelle, luottamukselle, ystävällisyydelle ja uusille tavoille tehdä asioita. Tällaiset sotkut eivät vie yhteistä tavoitettamme eteenpäin ja tilanteen muuttamisesta olemme vastuussa me kaikki päätöksentekoon osallistuvat henkilöt.

Tästä lähtien hallituksen kokouksia edeltää ryhmien tapaaminen, jossa muutosesitykset pitää tuoda avoimesti kaikkien tietoon. Jos merkittäviä muutosesityksiä tuodaan vasta kokoukseen, asia pitäisi jättää pöydälle. 

Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle uusi organisaatiomalli

Lauantai 14.5.2022

Aluevaltuuston päätettyä huhtikuussa toimielimistä eli luottamushenkilörakenteesta ja tulosalueista, hallituksen vastuulle jäi organisaatiomallista päättäminen. Tavoiteaikatauluna organisaatiopäätöksille oli 13.5.

Organisaatiomallia ollaan pohdittu useissa lähetekeskusteluissa kevään ajan. Yhdeksi organisaatiomallin kulmakiveksi suunniteltiin hallinnollista sote-aluejakoa Varsinais-Suomeen, missä koko sote-palveluiden ja ikääntyneiden palveluiden henkilöstö jaettaisiin kahdeksaan sote-alueeseen. Sote-alueiden on tarkoitus olla osa turvallista siirtymää, ei niinkään kiveen hakattu vuosikymmenien hallintoratkaisu.

Alkuperäisessä jaossa Härkätien kunnat olivat osa Loimaan seutua ja Akseli -kunnat taas olivat osa Uudenkaupungin kokonaisuutta. Sain asiasta hyvissä ajoin palautetta ja virkamiesten pohjaesitys muuttui 3.5. pidetyn hallituksen lähetekeskustelussa siten, että Akseli kuuluisi läntisten kuntien kokonaisuuteen, Härkätie itäisiin kuntiin. Tämän myötä alueella olisi kolmen eri kokoisia sote-alueita: noin 30 000 asukkaan, 70 000 asukkaan ja 90 000 asukkaan alueita.

Hallitus pyysi kuntia ottamaan vielä jakoon kantaa ennen päätöksentekoa ja kunnat olivat vahvasti muutetun virkamiesesityksen takana. Härkätie ja Akseli halusivat kuulua kehyskaupunkialueeseen, koska yhteistyö on muutenkin suunnattu Turkuun ja kehyskaupunkeihin, ei sieltä poispäin.

Organisaatiomallista ollaan keskusteltu matkan varrella paljon yhdessä poliittisten puolueiden kanssa. Virkamiesten päivittämästä aluejaosta, joka perustui myös kuntien toiveeseen, ei ollut ennen hallituksen kokousta tiedossa muutosesityksiä. Niinpä Keskustan esittämä ja SDP:n sekä Vasemmistoliiton kannattama muutosesitys tuli niin virkamiehille kuin meille muille puolueille yllätyksenä. Keskustan esityksen mukaan Lieto, Marttila ja Koski ohjataan osaksi Loimaan sote-aluetta ja Akseli -kunnat Masku, Mynämäki ja Nousiainen osaksi Vakka-Suomen sote-aluetta.

Vaikka päätös ei liity palveluverkkoon, se liittyy ammattilaistemme johtamiseen ja palveluiden hallinnointiin sekä työssäkäyntialueisiin. Mikäli Lieto ja Härkätie eivät ole osa itäisiä kuntia, olisi huomattavasti luontevampaa, että pohjoiset kunnat rakennettaisiin Liedon ympärille, missä Loimaa kuuluu Lietoon. Näin siksi, että Lieto on Loimaata suurempi ja Lieto seutuna kasvaa jatkuvasti.

Vasemmiston tekemästä muutosesityksestä jouduttiin äänestämään. Virkamiesten esitystä kannattivat Kokoomuksen lisäksi RKP, Perussuomalaiset ja Vihreät. Äänestyksessä hävisimme 7-8. Hyvin poikkeuksellisena toimenpiteenä jätin aluejaosta eriävän mielipiteen, perustuen kuntien luonnollisiin kasvu- ja kehityssuuntiin, yhteistyöalueisiin, joukkoliikenneyhteyksiin sekä kuntien omiin lausuntoihin. Me emme ole rakentamassa hyvinvointialueita irrallaan kunnista, kuntalaisista emmekä työntekijöistämme, vaan päinvastoin.

Organisaatiomalli pitää sisällään myös paljon hyvää. Kirjoitan niistä lisää myöhemmin. On myös hienoa, että hallitus pystyi pitämään kiinni sovitusta aikataulusta ja päätökset syntyivät ajallaan. Politiikkaan kuuluvat myös välillä äänestykset, niitäkään ei pidä pelätä. Hyvässä ja avoimessa poliittisessa kulttuurissa tiedämme toistemme erilaisista kannoista etenkin suuremmissa asioissa hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa.

Uskon kaikesta huolimatta edelleen siihen, että meidän kaikkien hyvinvointialueen päättäjien tarkoituksena on rakentaa asukkaillemme Varsinais-Suomen hyvinvointialueesta Suomen paras hyvinvointialue. Yhdessä. 

Ennen ei ollut paremmin

Lauantai 7.5.2022

Minulla on ollut mielettömän hieno mahdollisuus seurata erityisen läheltä Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valmistelua kohti Suomen parasta hyvinvointialuetta aluehallituksen puheenjohtajana nyt kaksi kuukautta.

Olen todella vaikuttunut siitä sitoutumisen ja aherruksen määrästä, jota meidän pieni, mutta äärimmäisen osaava ja tehokas valmisteluporukka tekee. Iso kiitos asioiden ripeästä etenemisestä kuuluu heille!

Me tuoreet päättäjät olemme valinneet hyvinvointialueelle johtajan, päättäneet toimielin eli päätöksenteko-organisaation muutoksista ja tulosaluejohtajatasosta (eli organisaation toinen taso) aluevaltuustossa. Seuraavaksi tehtävänämme on ratkaista aluehallituksessa hyvinvointialueen koko henkilöstöorganisaatio 1.1.2023 alkaen. Kysymyksessä on 23 000 ammattilaisen työmaa, joten mistään pienestä päätöksestä ei ole kyse.

Tähän saakka meillä on ollut 31 erillistä sote-organisaatiota Varsinais-Suomessa. Jatkossa meillä on yksi hyvinvointialue, joka palvelut järjestää ja omalta osaltaan myös tuottaa. Jotta 23 000 ihmisen organisaatiota on mahdollista ohjata ja johtaa, meille tulee kuusi tulosaluetta: pelastuspalvelut, ikääntyneiden palvelut, sote-palvelut, TYKS sairaalapalvelut, konsernipalvelut ja järjestämisen palvelut.

Kun siirtymä on hoidettu onnistuneesti, siirrämme katseet pidemmälle tulevaisuuteen. Tavoitteenamme on tarjota toimivat ja vaikuttavat palvelu jokaiselle varsinaissuomalaiselle sekä huolehtia terveestä taloudesta, jotta palvelut toimivat tulevaisuudessakin. Näiden kahden tavoitteen saavuttamisessa riittää varmasti tehtävää vielä vuosiksi eteenpäin.

Kun organisaatiomalli toivottavasti saadaan päätökseen alkavan viikon perjantaina, siirrymme rakentamaan hyvinvointialueelle strategiaa. Strategia ei ole mikään pölyttyvä mappi johdon arkistossa, vaan se on tiekartta meille kaikille hyvinvointialueen parissa toimiville. Se vastaa kysymyksiin miksi olemme olemassa, millainen hyvinvointialue haluamme olla ja miten sellaiseksi tullaan.

Kiitos!

Maanantai 24.1.2022

Edellisen kerran olen ollut ehdolla viisi vuotta sitten kuntavaaleissa ja olin jo unohtanut, miltä se tuntuu, kun olet kuuluttanut ympäri kyliä, että minä haluaisin tuon tehtävän. Siis kymmenet ellei sadat tuhannet ihmiset tietävät haaveestasi julkisesti ja sitten sen toteutuminen punnitaan "suorassa lähetyksessä".

Vaalit menivät yli kaikkien odotusten. Kyllä tavoitteenani oli paikka aluevaltuustossa, mutta näin hienosta tuloksesta en uskaltanut edes haaveilla. Valtavan iso kiitos jokaiselle minuun luottaneelle äänestäjälleni!

On sanomattakin selvää, että yli 1400:ää ihmistä ei tavoiteta edes normaaleina aikoina pelkästään "torilla", mutta etenkin näissä koronavaaleissa tukitiimin ja tukijoiden arvo ja merkitys olivat omaa luokkaansa. Fiksujen äänestäjieni ohella haluankin kiittää jokaista teitä rinnallani, tukenani ja takanani seissyttä rohkeaa ihmistä.

Vähäinen ei ole myöskään perheen ja rakkaiden merkitys. Kotona arjen pitää pyöriä ja ruuan on oltava lämmintä, olinpa kampanjoimassa tai päätöksenteossa. Kiitos maailman parhaille kotijoukoilleni, jotka tämän työn mahdollistatte ennen ja jälkeen vaalien!

Yksityinen vai julkinen sotepalvelu?

Maanantai 17.1.2022

Alueuudistusta johdetaan tiedolla

Sunnuntai 16.1.2022

Meillä on osuva sanonta: saat, mitä mittaat. Mutta miksi mittaaminen on niin tärkeää?

Mittareita ei kannata miettiä irrallisena osana vaan niiden tehtävänä on kuvata, olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Tarvitaan siis suunta.

Tärkeimmät tavoitteet alueuudistuksessa ovat toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja terve talous. Millaiset mittarit näille tavoitteille voitaisiin laatia?

Palveluiden toimivuuden määrittävät ensisijaisesti tietysti palveluita käyttävät asukkaat. Palautekysely pitää ottaa käyttöön kaikissa palveluissa. Yksinkertaisimmillaan asiakkaat saavat puhelimeensa kyselyn palvelua käytettyään: kuinka hyvänä pidit saamaasi palvelua, saitko sitä ajoissa, oliko palvelu helposti saavutettavissa. Kokemus arvioidaan asteikolla 1-5.

Terveen talouden mittari on annetun budjetin pito. Olemmeko onnistuneet tuottamaan suunnitellut palvelut annetun rahamäärän sisällä.

Jotta ylipäätään voimme rakentaa toimivat palvelut ja terveen talouden, siihen tarvitaan osaava ja innostunut henkilöstö. Tärkeä mittari olisi siis henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja tyytyväisyys.

Toimivat palvelut rakennetaan yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin tiiviillä yhteistyöllä. Kiinnostavaa tietoa palvelutuottajien osalta on käytettyjen palveluseteleiden määrä ja kokonaisarvo, ostopalveluiden kokonaisarvo sekä ostettujen palveluiden arvo varsinaissuomalaisilta yrityksiltä. Järjestöpuolella mittarit voisivat olla asiakaskontaktien kokonaismäärä ja hankittujen palveluiden kokonaisarvo. Yritysten ja järjestöjen pitää myös pystyä mittaamaan asiakastyytyväisyyttä.

Päättäjänä nämä mittarit tarvitaan reaaliajassa päättäjien työpöydälle. Ei todellakaan riitä, että mittarit saadaan kasaan kerran vuodessa, kun asioihin ei voi enää vaikuttaa. Mittaaminen on myös jatkuvaa kehittämistä, mittareiden ja tavoitearvojen säätämistä. Alueuudistusta johdetaan ennen muuta tiedolla. 

Järkevät järjestelmät

Torstai 13.1.2022

Tietojärjestelmien merkityksestä on osattu puhua vajaat kymmenen vuotta julkisuudessa. Erikoissairaanhoidossa ollaan rakennettu uusia potilastietojärjestelmiä, kuten Apotti HUS:ssa. Myös Varsinais-Suomessa on ollut oma UNA-hanke käynnissä potilastietojärjestelmän uusimiseksi.

Ohjelmistokehitys on monimutkaista, riskialtista ja kallista puuhaa. Ensimmäinen olennainen kysymys järjestelmien osalta liittyy siihen, kuinka järkevää meidän on rakentaa reilun viiden miljoonan väestölle useita erillisiä järjestelmiä.

Kun siirrytään Varsinais-Suomeen, sotepalveluistamme löytyy 42 eri järjestelmää. Määrä kertoo siitä, että hankinnan yksi keskeisimpiä kriteereitä on ollut ottaa eri järjestelmä kuin naapurilla.

Kun mietitään järjestelmiä asukkaiden kannalta, ikävintä on, jos tieto ei siirry järjestelmien välillä. Käyt esimerkiksi labrassa ja röntgenissä yksityisellä ja sinut lähetetään erikoissairaanhoitoon. Siellä joudutaankin ottamaan uudet säteilyrasitusta aiheuttavat kuvat, koska aiemmat kuvat eivät ole TYKS:n lääkärin luettavissa. Tai lääkäri ei näe kaikkia käytössäsi olevia lääkkeitä ja sinulle määrätään lääke, joka ei sovi yhteen aiemman lääkkeen kanssa.

Järjestelmien vaikutukset näkyvät myös päivittäisessä työssä. Kuulemani palautteen mukaan terveyskeskuslääkärin vastaanottoaikaan voi sisältyä kolmen erillisen järjestelmän päivittämistä. Niistä kaksi jumiutuu jatkuvasti ja vastaanotosta leijonan osa kuluukin järjestelmäpäivityksiin itse potilaan kohtaamisen sijaan. Pahimmillaan tietoa ei voida tallentaa ja jonkun pitää ne kirjata jälkikäteen.

Tilastotiedon mukaan Varsinais-Suomessa on keskimäärin 1 500 000 terveyskeskuslääkärikäyntiä vuodessa. Jos jokaisella vastaanotolla yksi minuutti kuluu järjestelmien kanssa tarpeettomaan taisteluun, se tarkoittaa yhteensä 25 000 tuntia vuodessa eli lähes 20 lääkärin koko vuosityöaika kuluu järjestelmien parissa kliinisen työn sijaan. Tämä aika on potilastyöstä pois.

On selvää, että järjestelmiä meillä tulee olemaan jatkossakin, mutta tärkeä kysymys on kuinka monta ja millaista työpanosta ne edellyttävät.

Lienee realistista hyväksyä, että kokonaan uutta kaiken kattavaa tietojärjestelmää meillä ei ole käytössä vuoden 2023 alussa. Sen sijaan tarvitaan vaiheittainen suunnitelma kohti yhtä järjestelmää. Siirtymäajalla kuntien mahdollisuuksia tehdä uusia järjestelmäpäätöksiä pitää rajoittaa. Ensimmäisessä vaiheessa siirrytään esimerkiksi 42 järjestelmästä alle kymmeneen ja toisessa vaiheessa yhteen järjestelmään.

Palvelutuottajien pitää pystyä rakentamaan oma integraationsa tulevaan järjestelmään kuitenkin niin, että myös pienet yritykset pystyvät tarjoamaan palveluitaan. Siirtymävaiheessa voidaan esimerkiksi rakentaa yksi yhteinen ylläpitonäkymä kaikille ja sieltä tiedot siirretään tarvittaviin järjestelmiin rajapintojen avulla.

Yksi merkittävä haaste järjestelmien osalta on niiden rahoitus. Kahden miljardin vuosibudjettia ei voida käyttää vain järjestelmiin. Esimerkiksi EU:lta on mahdollista saada rahoitusta hankkeelle.

Tietojärjestelmien osalta päämääränä on yksi yhteinen järjestelmä, joka on mieluiten sama kuin muilla alueilla ja varmuudella keskustelee Omakannan suuntaan reaaliajassa. Ihminen voi sairastua myös muualla kuin kotikulmillaan. Tavoitteena järjestelmälle on käytettävyys, joustavuus ja kustannustehokkuus.

Ilo irti digistä

Keskiviikko 12.1.2022

Digitalisaatio ja teknologia vilahtelee usein puheissa, kun puhutaan tulevaisuuden sotepalveluista ja siitä, miten palveluiden ja talouden tasapaino rakennetaan. Ja kyllä, digitaalisista palveluista on apua moneen asiaan.

Perustimme oman digitaalisia liikunta- ja elämyspalveluita ikäihmisille tuottavan yrityksen vuonna 2013. Voin kertoa monta tarinaa muutosvastarinnasta. Eräänkin kerran minut naurettiin ulos asiakkaan luota saatesanoilla: ei meidän mummot mitään joogaa.

No, eipä palvelussa mitään astangajoogaa hoivakodeille ole vaan fysioterapeuttien ja kokeneiden vanhusliikunnan ohjaajien ohjaamia liikuntaharjoitteita tuolilla, tuolin kanssa tai vuoteessa.

Sittemmin moni asia on muuttunut ja viimeistään koronapandemian iskettyä hyökyaallon lailla etenkin vanhusten hoivakoteihin, digitalisaatio on tullut ihan luontevaksi osaksi arkea ’vauvasta vaariin’. Monessa tilanteessa digi on tarjonnut ainoan turvallisen ikkunan läheisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan. 

Digipalvelut ovat kohdanneet vahvaa vastustusta myös kuntapäättäjän roolissa. Yli viisi vuotta sitten ryhdyin puhumaan kotikunnassani sähköisestä ajanvarauksesta neuvolaan ja etävastaanotosta terveyskeskukseen. Ei minua ulos naurettu, mutta sähköisen ajanvarauksen saaminen neuvolaan kesti 3-4 vuotta, etävastaanottojen saaminen vielä pidempään. 

Koen, että yrittäjyyteni kautta minulla on varsin realistinen käsitys siitä, mitä digitalisaatiolla voidaan ja mitä sillä ei voida tehdä. Työni kautta on syntynyt tuntumaa siihen, millaisia vaiheita ja tekemistä onnistunut  muutos edellyttää. Olen myös nähnyt, miten pandemian keskellä koville joutunut henkilökunta haluaa tehdä parhaansa perushoivan äärellä, eikä jatkuvasti perehtyä uusiin teknologioihin tai toimintatapoihin. Ja olen saanut nähdä huikeita innostumisia, kun yli 90-vuotiaat ottavat teknologiaa haltuun. 

Koronapandemia sai kaltaiseni digifriikin näkemään digitalisaation toisen puolen. Me emme suinkaan voi korvata kaikkea teknologialla. Yksinäisyydestä kärsivälle ikääntyneelle ei riitä kuvapuhelin, jonka avulla pari kertaa päivässä huhuillaan, oletko hengissä. Digitalisaation tarkoitus ei saa olla kaikkien ihmiskontaktien korvaaminen, vaan asioinnin helpottaminen. Jos kotihoidon käynneistä kaksi voidaan korvata etäyhteyksin, se kolmas saisi olla pidempi rauhassa tehty käynti, koska aikaa ei enää kulu niin paljon pelkkiin matkoihin.

Toimintakykyä voidaan pitää yllä ravitsemuksella, riittävällä levolla, oikealla lääkityksellä ja puhtaudella, mutta rinnalle tarvitaan säännöllistä kuntouttavaa liikuntaa ja sosiaalisia suhteita. Niitäkin voidaan tarjota etäyhteyksin. 

Mitä nuoremmista asukkaista on kyse, sitä mielekkäämpänä digipalvelut koetaan. Nuorten mielenterveyspalveluissa digi tarjoaa matalan kynnyksen ratkaisuja, joiden pariin nuori hakeutuu helpommin kuin fyysiseen palveluun. 

Kun teemme digistrategiaa alueen palveluihin, meidän on huolehdittava muutosviestinnästä niin asukkaille kuin henkilökunnallekin sekä palveluiden saavutettavuudesta. Saavutettavuus tarkoittaa, että asukkailla on tarvittavat laitteet, verkkoyhteydet ja osaaminen. Näiden lisäksi moneen palveluun tarvitaan pankkitunnukset.

Näistä kaikista meidän pitää huolehtia samalla kun otamme seuraavia digiaskeleita. Tässäkin on edettävä rohkeasti kokeillen, aktiivisesti viestien ja kokemuksia herkästi kuunnellen. Digitalisaatiosta on apua todella moneen, mutta se ei ole ratkaisu kaikkeen.

Äänestä yhteistyön puolesta

Maanantai 10.1.2022

Vaalien alla moni pohtii, voinko äänestää muun kuin oman kunnan ehdokasta tai pitäisikö äänestää sotealan työntekijää. Kysymykset ovat tärkeitä ja ensin pitää pysähtyä vaalimatematiikan äärelle.

Jos kaikki varsinaissuomalaiset äänestävät oman kunnan ehdokasta, lopputuloksena suurimman kaupungin ehdokkaat hyötyvät. Käytännössä siis pienempien kuntien ehdokkaat eivät mene läpi ja varmuudella läpi menee enemmistö suurimpien kaupunkien ehdokkaista. Aluevaltuustoon valikoituu siis pääasiassa ”kaupunkilaisjärkeä”.

Jos kaikki valitsevat pelkästään sotealan työntekijöitä, sekä valmistelijoina että päättäjinä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät. Siis sotealan hallinnosta, palveluista ja palkoista päättävät ihmiset, jotka itse työskentelevät samassa organisaatiossa.

Oma filosofiani on, että aluevaltuustossa tärkein arvo on ”kaupunkilais- tai maalaisjärjen” sijaan yhteistyö. Yhteistyön avulla me kykenemme katsomaan koko alueen parasta, ei vain oman kunnan tilannetta. Jos jokainen valtuutettu näkee vain oman kunnan rajoille saakka, olemme koonneet yhteiseen aluevaltuustoon kunnanvaltuustot pienoiskoossa. Jos ajatuksena on säilyttää kaikki ennallaan, miksi edes teemme alueuudistusta?

Alueuudistuksen valmistelusta vastaavat sote ja pelastusalan ammattilaiset. Alueen ylintä päätäntävaltaa tulevat käyttämään aluevaltuusto ja hallitus. Luottamustyössä yksi tärkeimmistä tehtävistä on hahmottaa kokonaisuus ja huolehtia koko alueen ja kaikkien eri ammattiryhmien tasapuolisesta kohtelusta. 

Yhteistyötä tarvitaan siis luottamushenkilöiden kesken toimivien palveluiden rakentamiseksi kaikille varsinaissuomalaisille, mutta yhteistyötä tarvitaan myös viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden, eri ammattiryhmien ja eri palvelutuottajien suuntaan. Yhteistyötä on rakennettava myös eri alueiden kesken: uutta pyörää ei kannata keksiä kaikkialle.  

Vastakkainasettelua kaupungin ja maaseudun välille emme tarvitse vaan me rakennamme toimivat palvelut koko alueelle, sen kaikille asukkaille, työntekijöille ja palvelutuottajille yhteistyöllä - ja vain yhteistyöllä.

Ihminen edellä

Sunnuntai 9.1.2022

Mitä tarkoittaa, kun puhun mielelläni siitä, että alueuudistus tehdään ihminen edellä?

Alueuudistusta ollaan puuhattu yli kymmenen vuotta. Samaan aikaan kunnissa on kirjattu useita strategiapapereita asiakas- ja asukaslähtöisyydestä.

Alueuudistuksessa palveluketjut rakennetaan ihminen edellä. Se tarkoittaa ensimmäisen yhteydenoton helppoutta: tiedän minne olen yhteydessä, miten ja mihin aikaan.

Se tarkoittaa asian etenemistä ripeästi ja niin, että ihminen tietää koko ajan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kenenkään ei kuulu jäädä viikoiksi odottamaan epätietoisena, mitä syöpädiagnoosilel seuraavaksi tapahtuu. Parhaimmillaan näemme OmaKannasta tai muusta asiakastietojärjestelmästä asian etenemisen. Lähetteet ja sanelut eivät jää makaamaan jonoihin, vaan ne etenevät palvelussa ilman viiveitä. 

Se tarkoittaa myös sitä, että asia hoituu yhdeltä luukulta: ihmistä ei pompotella eri organisaatioiden välillä hämmentyneenä.

Kun rakennamme ihminen edellä palveluita, kokonaisvaltainen hyvinvointi on tavoitteena. Se tarkoittaa esimerkiksi ikäihmisen kaatuessa lonkan leikkaushoidon lisäksi kodin esteettömyyden varmistamista ja mahdollisen kotiavun hankkimista ilman, että ikäihminen itse soittelee asiasta ympäriinsä. Se tarkoittaa syöpädiagnoosin ja hoitojen rinnalla toimeentulon, mielenterveyden ja perheen tukemista. Se tarkoittaa pikkulapsiperheissä koko perheen voinnin tarkkailua ja tukea neuvolassa pelkän riisitaudin ehkäisyn sijaan.

Ihminen edellä tarkoittaa asukaslähtöisyyden lisäksi ihmisten tasapuolista kohtelua koko Varsinais-Suomessa. Me emme kehitä palveluita ”kaupunkilais- tai maalaisjärjellä” vaan me rakennamme toimivat palvelut koko Varsinais-Suomeen kaikille varsinaissuomalaisille. Ihmisellä on oikeus hyvään elämään ja tarvittaviin palveluihin, asuipa hän ruutukaava-alueella tai 30 kilometrin päässä siitä.

Ihminen edellä tarkoittaa myös eri ammattiryhmien tasapuolista kohtelua ja henkilöstön sitouttamista palveluiden ja työn kehittämiseen. Se tarkoittaa hyvää johtamista ja tervettä organisaatiokulttuuria siilojen ja jäykkien hierarkioiden sijaan. Se tarkoittaa sitä, että oma työ on suunniteltu järkevästi, eikä aika kulu "vääriin asioihin" esimerkiksi kolmen eri järjestelmän ylläpitoon lääkärivastaanotolla. 

Ihminen edellä tarkoittaa palveluiden rakentamista järkevyysperiaatteella ei ideologiasta käsin. Jos me kykenemme rakentamaan toimivimman palvelun järkevään hintaan yksityisen tai järjestön toimesta, me emme roiku julkisessa palvelutarjonnassa vain ideologisista syistä. 

Tätä kaikkea tarkoittaa ihminen edellä: asukaslähtöisiä palveluita, alueen asukkaiden,  ammattiryhmien ja palvelutuottajien tasapuolista kohtelua. 

Vaalien yleisimmät kysymykset

Lauantai 8.1.2022

Aluevaalit järjestetään sunnuntaina 23.1. Ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona 12.1. ja päättyy tiistaina 18.1. Aluevaalit järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Varsinais-Suomen alueeseen kuuluu koko maakunta saaristosta Pyhärantaan, Loimaalle ja Saloon. 

Tässä tärkeimpiä kysymyksiä vaaleihin liittyen. 

Mistä aluevaaleissa on kyse?

Kyseessä ovat sosiaalipalvelut eli esimerkiksi lastensuojelu tai vanhuspalvelut, terveyspalvelut eli lääkärivastaanotto, rokotukset tai sairaalahoito sekä pelastustoimi eli esimerkiksi ambulanssit ja palokunta. Tiivistetysti on siis kyse elintärkeistä, jopa eloonjäämispalveluista.

Voinko äänestää muun kuin oman kotikuntani ehdokasta?

Vaalialueena Varsinais-Suomessa on koko maakunta Pyhärannasta Paraisille, Ukista Saloon ja Loimaalta Turkuun. Äänestää voit ketä tahansa Varsinais-Suomessa ehdolla olevaa reilusti yli 700 ehdokasta.

Jos äänestämme vain oman kunnan edustajia, valtuustoon valitaan pääasiassa suurimman kaupungin ehdokkaat. Oma ehdokas kannattaa siis valita osaamisen, kokemuksen ja näkemyksen pohjalta, ei vain omaa asuinkuntaa tuijottamalla. 

Lämpimästi suosittelen kokoomuslaista ehdokasta, erityisesti numeroa 731.

Jos uudistus ylipäätään tuntuu typerältä, jätänkö kokonaan äänestämättä?

Uudistukseen liittyvät lait on hyväksytty eduskunnassa. Jos uudistuksen raamit tuntuvat olevan pielessä, siihen voi vaikuttaa vasta seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sen sijaan näissä aluevaaleissa voidaan uudistuksesta tehdä niin hyvä kuin se tällä lainsäädännöllä ylipäätään on mahdollista. Siksi kannattaa ja suorastaan pitää äänestää näissä aluevaaleissa vaikka uudistus tuntuisikin typerältä. 

Miksi olen ehdolla aluevaaleissa?

Soteasiat ovat olleet intohimon kohteena nämä 10 vuotta politiikassa. Olen toiminut Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana, sairaanhoitopiirissä useissa eri luottamustehtävissä ja kaupunginhallituksessa olin ryhmämme 'sotevastaava'. Yritykseni tuottaa liikuntaa ja elämyksiä ikääntyneille digitaalisesti Ilopiste.fi -elämyspalvelussa. Toimin tällä hetkellä myös Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksen puheenjohtajana. 

Koen, että aluevaltuustossa tarvitaan laaja-alaista soteosaamista, poliittista kokemusta ja näkemystä siitä, mihin olemme menossa. Tarvitaan ihmisiä, jotka kohtelevat tasapuolisesti alueen asukkaita, eri ammattiryhmiä ja palveluntuottajia. En ole ehdolla joka paikkaan vaan aidosti sinne, mihin minulla on annettavaa.

Miten aikani riittää alueen asioihin?

En ollut ehdolla kuntavaaleissa, koska soteasiat ovat oma intohimoni ja ne siirtyvät 1.1.2023 pois kuntien vastuulta. En ole ehdolla joka paikkaan vaan aidosti sinne, mihin minulla on intohimoa ja annettavaa.

Millaista poliittista kokemusta minulla on?

Olen toiminut Kaarinan sotelautakunnan puheenjohtajana, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä useissa eri luottamustehtävissä valtuustosta tarkastuslautakuntaan,  Kaarinan kaupunginhallituksessa ja Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana.

Olen Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen. Toimin Peimarin koulutuskuntayhtymä Livian hallituksen puheenjohtajana ja järjestöpuolella Lounais-Suomen lihastautiyhdistyksen puheenjohtajana. 

Tunnen poliittisia toimijoita eri puolueista koko Varsinais-Suomen alueella ja sen ulkopuolellakin. Politiikka onkin mitä suurimassa määrin joukkuepeliä ja yhteistyötä!

Mikä on uudistuksen tavoite?

Uudistusta ei kannata tehdä ajatuksella: kunhan kaikki säilyy ennallaan. Silloin me vain lisäämme yhden hallintoportaan, mutta mikään ei muutu. Tavoitteena pitää olla toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle. Toimivat palvelut syntyvät, kun rakennamme

1) Oikeat palvelut

2) Oikeaan aikaan

3) Oikeaan paikkaan

4) Ihminen edellä

Kun puhumme oikeista palveluista, valinta pitää tehdä tiedolla ja tutkimustuloksilla ei niinkään mielipiteillä. Palvelut pitää tuottaa silloin, kun tarve on eli lääkäriin pääsee ajoissa ja paloauto saapuu nopeasti, kun palaa. Palvelut on tuotettava oikeaan paikkaan eli usein tarvittavat palvelut lähelle ihmistä ja esimerkiksi kerran elämässä tarvittavat palvelut voivat sijaita kauempanakin. Tärkeintä on muistaa, että palvelut ovat ihmisiä eli asukkaita varten!

Tärkeää on pitää kirkkaana mielessä, että kyse on sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Siksi itse käytän mieluiten termiä sotepe-palvelut, sotepe-uudistus. 

Mitkä ovat tärkeimmät teemani?

Politiikka ei ole mitään arkielämästä irrallaan olevaa ketkuilua tai kähmintää, vaan politiikassa päätetään meidän jokaisen arkeen vaikuttavista asioista. Aluevaltuustossa päättäjien keskeinen tehtävä on rakentaa toimivat palvelut jokaiselle varsinaissuomalaiselle ja huolehtia terveestä taloudesta. Näiden avulla syntyy hyvä arki. 

Toimivat palvelut syntyvät, kun valitsemme oikeat palvelut, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan ihminen edellä. Toimivat palvelut syntyvät, kun valitsemme palvelut tiedolla ja teemme ratkaisut yhteistyöllä. 

Julkinen vai yksityinen?

Uudistus pitää rakentaa koko alueen ja eri palvelutuottajien yhteistyöllä. Sotealue järjestää palvelut ja määrittää palvelutason kriteerit, mutta tuottajiksi me tarvitsemme yksityistä sektoria, järjestöjä ja toki julkista. Toimivia palveluita ei voida rakentaa vain julkisen sektorin voimin!

Millaista osaamista aluevaltuustossa tarvitaan?

Kun valitaan valtuutettuja aluevaltuustoon, tarvitaan ihmisiä, joilla on laaja-alainen osaaminen sotepalveluista, kokemusta poliittisesta päätöksenteosta ja sen reunaehdoista sekä näkemystä siitä, mihin olemme matkalla. Osaaminen, taloustuntemus, kokemus ja näkemys on uskallettava rohkeasti myös käyttää.

Millaista osaamista minulta löytyy?

Aluevaltuutetun on kyettävä hahmottamaan kokonaisuus ja kohdeltava tasapuolisesti niin alueen asukkaita, alueella työskenteleviä ammattiryhmiä kuin palvelun tuottajiakin. En edusta yhtä ammattikuntaa, vaan pikemmin niistä jokaista. Ymmärrän keskuskaupungin, kehyskuntien ja maaseudun tarpeet.

Toimin yrittäjänä, viranhaltijana korkeakoulussa ja päättäjänä kolmannella sektorilla. En ole politiikassa untuvikko, mutta en myöskään ehdolla joka paikkaan. Olen ehdolla, koska minulla on vahva intohimo soteasioiden kehittämiseen, osaamista, kokemusta, näkemystä - ja rohkeutta. 

Liike on lääke

Perjantai 7.1.2022

Perheet keskiöön

Torstai 6.1.2022

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä ollaan puhuttu aivan ansaitusti enenevissä määrin viimeisen vuoden aikana. Koronapandemian aiheuttamat koulusulut ja niiden vaikutukset ovat olleet pysäyttävä esimerkki siitä, miten perheissä voidaan.

Joka syksy kuntien budjettityössä pähkitään, miten voimme vastata alati kasvavaan tuen tarpeeseen kouluissa. Omien kouluvuosieni jälkeen kouluihin on saatu koulunkäynnin avustajat, koulukuraattorit ja koulupsykologit. Osassa kouluista tai kunnista on myös sairaanhoitajia hoitamassa oireilevia oppilaita. 

Perheiden merkitystä ei voi olla korostamatta liikaa, sillä perheet jäävät nyky-yhteiskunnassamme yllättävän yksin. Ensin neuvolahenkilö on tähän saakka vaihtunut heti syntymän jälkeen. Neuvolassa käydään ensimmäisen vuoden jälkeen kerran vuodessa, jonka jälkeen lapsi siirtyy kouluterveydenhuoltoon. Siellä vanhemmat pyydetään mukaan vain harvakseltaan. Mihin vanhempi siis ottaa yhteyttä kasvatushuolineen?

Moni perhe jää yksin huolineen myös tukiverkkojen näkökulmasta. Isovanhemmat saattavat asua kaukana ja omat ystäväperheet elävät aivan yhtä ruuhkaisia vuosia. Kuka siis voisi helpottaa perheen taakkaa kaikkein hektisimpinä vuosina?

Kaarinassa ollaan jo pitkään kehitetty perhekeskuksia tukemaan lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään. Painotus on oikea, sillä lapsi tai nuori ei yleensä ole saari avomerellä, jonka ongelmia voitaisiin ratkoa irrallaan muusta perheestä ja kasvuympäristöstä.

Oppilashuollon, erityisesti kuraattorien ja psykologien resurssin ollessa rajallinen, on usein järkevintä panostaa heidän työaikaansa kouluissa yksilötyöskentelyn sijaan koko työyhteisön tukemiseen. Miten opettaja voisi tukea luokassa oppilaitaan? Miten erottaa selkeästi oirehtiva lapsi tavallisesta murrosiän käytöksestä? Millaisia keinoja opettajalla on haastavien tilanteiden käsittelyyn luokassa?

Kun lapsi tai nuori tarvitsee henkilökohtaisempaa apua, on järkevää siirtyä perhekeskuksen moniammatillisten palveluiden piiriin. Ja tällöin keskiöön nostetaan koko perheen tukeminen ei vain lapsen tilanteen kartoittaminen.

Perhekeskusten toiminta on sotealueellakin pidettävä matalan kynnyksen toimintana, mihin kuka tahansa lapsi, nuori tai vanhempi voi soittaa neuvoa huoliinsa. Tilanteen mukaan suunnitellaan perhekeskuksessa sopiva toimintamalli ja apu. Psykiatrinen erikoissairaanhoito on raskain hoitomuoto, eikä hoitoketjun pitäisi pääsääntöisesti mennä koulusta suoraan erikoissairaanhoidon jonoon. On paljon hyödyllisempää tukea siis

1)      Koko perhettä matalan kynnyksen periaatteella

2)      Kouluyhteisöä

3)      Vakavissa tilanteissa lähettää lapsi tai nuori erikoissairaanhoitoon

Pidetään siis hyvä huoli lapsista ja nuoristamme auttamalla ja tukemalla perheitä. Kun perheissä voidaan hyvin, myös lapsella on hyvä olla. Ja sitä kautta psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja toisaalta lastensuojelun tarve ei jatkuvasti kasva.

Me tarvitsemme yrityksiä!

Keskiviikko 5.1.2022

Kuntien budjeteista keskimäärin puolet ovat palveluostoja yrityksiltä. Yritysten ja julkisen sektorin yhteistyö on tiivistä ja merkittävää niin sotepalveluissa, teknisellä puolella kuin esimerkiksi lasten päivähoidossakin.

Valtaosan näistä ostopalveluista tuottavat suomalaiset pien- ja perheyritykset. Ajatellaan vaikka kotipalvelua, jota ikääntyneet voivat hankkia palveluseteleiden turvin. Näitä kotihoidon, ulkoilun, siivouksen ja kotisairaanhoidon mikro- ja yksinyrittäjiä on Suomessa tuhansia. Palkkataso, eläkekertymä tai yrityksen maksamat osingot tuskin ovat aihe kenellekään suureen kateuteen. Työ on raskasta ja vaativaa, työpäivät venyvät varmasti yli virka-ajan.

Tiistaina 4.1. Ylen aluevaalikeskustelussa vasemmistoliiton edustaja tuomitsi "yksityistämisen" ja syytti yrityksiä 10 prosentin välistävedosta. Tässä kommentissa tiivistyy yksi tärkeimmistä seikoista, miksi aluevaaleissa äänestäjien pitää olla hereillä.

Sotelait on valmisteltu vihervasemmistolaisen ideologian pohjalta, jossa yritykset ovat kaiken pahan alku ja juuri. Edes ministerinä työskennelleet päättäjät eivät ymmärrä yritystoiminnan ja julkisen sektorin toimintalogiikan eroa. On täysin eri asia suunnitella ja pyörittää toimintaa ajatuksella, että koko tämän vuoden budjetti on saatava kulumaan kuin se, että yritystoiminta on kyettävä pitämään kannattavana, jotta voimme jatkaa toimintaa myös ensi vuonna ja mahdollisesti palkata uuden työntekijän.

Olen osallistunut kolmen vuoden tutkimushankkeeseen, jonka osana tutkin tätä organisaatioiden toiminta-ajatusta ja sen vaikutusta tehokkuuteen. On siis suorastaan kommunistinen ajatus kuvitella, että on olemassa yksi absoluuttinen tuotantokustannus kaikille organisaatioille, mistä sitten yritykset nipistävät voiton verran itselleen. Tuotantokustannukset syntyvät henkilöstökuluista, tietojärjestelmistä, prosesseista ja mikä tärkeintä, johtamisesta ja organisaatiokulttuurista. Yksi voi siis tuottaa halutun palvelun 100 eurolla, kun toisella siihen kuluu 120 euroa. 

Mikäli päättäjillä on päivänkään kokemus arkielämästä, ymmärretään kyllä, että me tarvitsemme jatkossakin tuhansia yrittäjiämme tuottamaan sosiaali- ja terveyspalveluita sopimustuottajina,  ostopalveluna ja palveluseteleillä. Me onnistumme toteuttamaan hoitotakuun ja muut palveluiden parantamisen tavoitteet ainoastaan ja vain tiiviillä yhteistyöllä yritysten ja järjestöjen kanssa. Vai kuvitteleeko joku aidosti, että esimerkiksi tuhannet kotisiivoajat siirtyvät jatkossa alueille virkamiehiksi?

Jatkossa päättäjien tulee ymmärtää, että palveluiden järjestäminen ja niiden tuottaminen on eri asia. Sotealueet järjestävät palvelut ja asettavat palvelutasokriteerit, kustannushaarukan ja valvonnan. Tuottajat, siis yritykset, järjestöt ja julkisen sektorin yksiköt tuottavat palvelut sotealueen antamien kriteereiden mukaisesti. Kaikkia palvelutuottajia on kyettävä valvomaan; myös julkisen sektorin tuottajia. 

Tuntuu aidosti loukkaavalta, kun entinen ministeri syyttää julkisesti meitä yrittäjiä "välistä vetäjiksi". Itse ajattelen, että me tuotamme hyviä ja laadukkaita palveluita asiakkaillemme, kehitämme uusia innovaatioita yhteiskuntaan. Aina joukkoon mahtuu myös niitä, joita säännöt eivät koske. Mutta niinhän se taitaa olla missä tahansa organisaatiossa, myös julkisella puolella. 

Toivon, että Varsinais-Suomessa yhteistyön merkitys ymmärretään ja kykenemme rakentamaan toimivat palvelut ihminen, ei ideologia, edellä. Annetaan arvo kaikkien meidän työlle, olipa se yrityksissä, järjestöissä tai julkisella sektorilla!

Uudistaminen ei pääty uudistukseen

Tiistai 4.1.2022

Alueuudistukseen ei kannata suhtautua niin, että nyt tehdään hampaat irvessä tämä uudistus ja sen jälkeen ollaan kuin ellun kanat kymmeniä vuosia. Edellisestä, terveyskeskuksiin liittyvästä uudistuksesta, on kulunut jo 50 vuotta.

Omassa ajatusmaailmassani alueella pitää ottaa käyttöön heti aluksi kokeilukulttuuri ja jatkuvan uudistamisen periaate. Nyt aloitamme yhdellä tavalla ja sitä toimintamallia lähdetään kehittämään vuosi vuodelta paremmaksi. Uudistus ei siis näytä 2023 samalta kuin se on vuonna 2029, saati 2034. Tyypillistä varsinaissuomalaista helmasyntiä: me osaamme kaiken paremmin, ei kannata tässä uudistuksessa jumittaa, vaan opitaan myös muilta.

Kokeilukulttuuri liittyy organisaatiokulttuurin ja arvojen lisäksi kiinteästi yhteistyöhön ja kilpailutuksiin. Uusia innovaatioita tarjoavat yritykset törmäävät liian usein siihen, että kyseistä ratkaisua ei osata edes kysyä, joten sille ei järjestetä kilpailutustakaan. Kun taas ratkaisua ehdottaa suoraan, pitää se ensin kilpailuttaa, jotta palvelu voidaan valita. Kilpailutus on hyvä asia, mutta mikäli kilpailutukseen sisällytetään uuden innovaation yksityiskohtia kilpailijoiden nähtäville, se ei palvele kenenkään etua pitkällä aikavälillä.

Alueella pitäisi varata hankintalain sallimissa rajoissa kokeilubudjetti uusille innovaatioille. Jos siis joku tarjoaa uutta ratkaisua, jota ei vielä markkinoilla laajemmin ole, se voidaan pilotoida ilman kilpailutusta. Mikäli pilotissa on saatu hyviä tuloksia vaikuttavuudesta, ratkaisu kilpailutetaan pysyväksi toimintamalliksi.

Niin paljon huippuosaamista kuin julkisella sektorilla onkin, kaikki uudet ideat ja innovaatiot eivät asu vain viranhaltijoissa. Me tarvitsemme tiivistä yhteistyötä ja toistemme kiritystä yritysten ja järjestöjen kanssa, jotta toiminta pysyy ajan hermolla. Me tarvitsemme jatkuvaa vaikuttavuuden arviointia, tutkimustulosten seuraamista ja vuoropuhelua muiden alueiden kanssa, jotta voimme uudistaa ja parantaa joka päivä. Yhteistyö Varsinais-Suomen oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa on oltava jatkuvaa muutenkin kuin yliopistollisessa keskussairaalassa. Virheistä on voitava oppia ilman, että niistä kertomiseen liittyy pelkoja. Onnistumiset pitää voida jakaa, ilman että se synnyttää kateutta. 

Kokeilukulttuuri on pohjimmiltaan sitä, että uskalletaan kokeilla, vaikka lopputuloksesta ei ole täyttä varmuutta. Itse asiassa, niin lapsetkin oppivat kaikki tärkeimmät taitonsa: kokeilemalla kunnes onnistuu.