Share |

Muun maan mustikka

Share |

Tiistai 12.4.2016 - Sanna


* Kirjoitus on alunperin julkaistu Uuden Suomen Vapaavuoron poiminnoissa 12.4.2016

Siitä huolimatta, että ruokaa yleensä syödään yhdessä, ruokavalio on jokaisen yksityisasia. Siksi on kyseenalaista pohtia ruokavalintoja julkisessa blogissa. Pahoittelen jo etukäteen, jos jollakulla menee gojimarja väärään kurkkuun. Tarkoitukseni on kyseenalaistaa, ei tuomita.

Ruuan terveysvaikutuksista tai -haitoista on Suomessa isossa mittakaavassa puhuttu ainakin Pohjois-Karjala projektista saakka. Projektin myötä sydän- ja verisuonitautikuolleisuus saatiin laskuun ja elinikä Itä-Suomessa pitenemään. Mitkään pitkän aikavälin pitkittäistutkimukset eivät kuitenkaan vakuuta kaikkia, vaan THL:llä uskotaan olevan piiloagendoja ja moni ammentaakin oppinsa Suomi24 -palstoilta tai kotikutsuilta. Tieteellinen tieto on huuhaata, uskomustieto totta.

Mutta kuten jo alussa kirjoitin, jokainen saa toki itse valita, ja varsinkin Suomessa todellakin valita, mitä suuhunsa laittaa. Ilman ruokaa jääminen ei onneksi täällä ole monenkaan kohtalona. Yhteisöllinen kysymys ruokavaliosta tulee, kun vanhemmat vaativat lapsilleen näiden erikoisruokavalioiden mukaista ruokaa koulussa, ilman minkään sortin lääketieteellistä perustelua.

Minua on kuitenkin alkanut suunnattomasti vaivata vaihtoehtoruokavalioiden propaganda siitä, että käytännössä kaikki kotimaassa tuotettu on lähes talidomidiin verrattavissa olevaa myrkkyä ihmisille. Milloin on GI:t pielessä, milloin taas pH-arvot mättävät. Yhtä kaikki, mustalle listalle ovat päätyneet niin kotimainen vilja, sen mukana ruisleipä ja kaurapuuro, maito ja maitotaloustuotteet sekä peruna.

Mustikat ja karpalot korvataan mahtavilla myrkkypalleroisilla eli toiselta puolelta maapalloa säilötyillä, kemikalisoiduilla ja ekologisesti kuljetetuilla gojimarjoilla. ”Vaarallinen” maito on korvattu soijamaidolla, manteli- tai kauramaidoilla. Kukaan ei muistanut mainita, että viime aikoina myrskyn silmään päätynyttä glyfosfaattia saa olla soijassa 200-kertainen määrä kotimaiseen viljaan nähden. En laittaisi suuhuni kuin korkeintaan sushin kyytipoikana.

Aikamme ravintotietäjät kehottavat korvaamaan kaurapuuron smoothiella tai tattarilla. Ihanaa, kaukana tuotettua ja ekologisesti kuljetettua viljaa aamupalapöytään. Puuron päälle voi sujauttaa Lähi-Idästä tuotua taatelia ja kourallisen aflatoksiinipähkinöitä kotimaisten siemenien sijaan. Jos vielä tattaripuuroon kaipaa hyvää rasvaa, kovia rasvoja sisältävä kookosrasva käynnistää päivän kaikkein "terveellisimmin". Pannulle ei todellakaan kannata laittaa täällä tuotettua rypsiöljyä, vaan siinäkin kunnon kolesterolikookos on paikallaan.

Mielensäpahoittaja sanoisi, että kyllä en nyt ymmärrä. Miten on Suomessa eletty ja pysytty hengissä syömällä ruisleipää, perunaa, mustikoita, kaurapuuroa, maitoa, rypsiöljyä ja vähän lihaakin siinä sivussa?

Mitä, jos ruisleipä, mustikka ja kaurapuuro eivät olekaan suomalaisten ruokatuottajien viranomaislobbausta, vaan gojimarjat, kookos, pähkinät ja tattarit ovat vielä suurempien kansainvälisten elintarvikejättien ja lisäravinneyritysten lobbaus. Kannattaa miettiä, onko meidän geeniperustamme sopeutunut täällä kasvavaan ja täällä tuotettuun ruokaan vai säilöntäaineilla kyllästettyyn tuontitavaraan? Ja että onko tattarit ja gojit ekologisesti ajateltuna paras vaihtoehto.

Muutaman muutoksen olen kyllä itse valmis ruokavaliooni tekemään. Tehotuotettua lihaa ja lihaa ylipäätään kannattaa ruokavaliossa epäilemättä vähentää, joskin se on virallinenkin ravintosuositus, karppaajien kauhistus. Margariinien terveellisyydestä en tiedä.

Kahvi, avokadot, oliiviöljy, parmesan ja italialainen viini ovat arjen eliksiiriä, vaikka niistä hiilijalanjälkiä jäisikin. 

Avainsanat: Ruoka, Lähiruoka, Ravintosuositus, Lobbaus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini