Elinikäistä oppimista

Tiistai 25.3.2025

Uskon vahvasti elinikäiseen oppimiseen. Olen koko työurani DI-tutkintoni jälkeen opiskellut jotain uutta: laatujohtamista, viestintää, pedagogiikkaa, terveystieteitä, henkilöstöjohtamista, tutkimusmenetelmiä ja viimeisimpänä hallitustyöskentelyä.

Suomessa kipuillaan Pisa-tulosten ja korkeakoulutettujen osuuden laskun kanssa. Tavoitteena on jopa 70% korkeakoulutusaste, joka on mielestäni epärealistinen. Tavoitteen pitää olla yli 50%, mutta 70 %:iin tuskin pääsemme laskematta tutkintojen rimaa liian alas.

Peruskouluun on panostettava kunnissa riittävästi, jotta perustaidot saadaan takaisin oikealle tasolle. Ei peruskoulusta voi lähteä yksikään nuori ilman asianmukaista luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa. Toisen asteen koulutuksessa tavoitteena on ammatti tai yleissivistävä ylioppilastutkinto. Nyt lukiossa paukut menevät kirjoituksiin tähtäämiseen, eikä yleissivistyksestä kanneta riittävästi huolta. Säästöt ovat johtaneet ammattiopetuksen siirtymiseen digiin tai työpaikoille, mikä taas edellyttää suhteettoman paljon työnantajilta eikä välttämättä sovi nuorten kehitysvaiheelle. Sekä yleissivistys että ammattitaidot ovat nykymallissa vaarassa.

Riittävän vahvan peruskoulun kivijalalle pitää rakentaa elinikäisen oppimisen järjestelmä. Eri koulutusasteilta hankittujen tutkintojen lisäksi opiskeltavien lisätutkintojen ei tarvitse olla ilmaisia, mutta opintopolkuja on tarjottava koko työuran ajalle eri tasoilta joustavasti ja tutkintojen on oltava kohtuuhintaisia. Osana tutkintoja aiempien opintojen ja työkokemuksen tunnustaminen on keskeistä. Meillä ei ole varaa mustasukkaisuuteen oppilaitosten ja korkeakoulujen välillä vaan esimerkiksi kandin tutkinnon on oltava kandin tutkinto korkeakoulusta riippumatta. Tutkimustiedon, tieteellisten julkaisujen ja ammatillisten kirjastojen tarjoaminen nykyistä laajemmin väestön käyttöön lisäisi edelleen itseopiskelumahdollisuuksia ja osaamistasoa. Työn ohessa opiskelun on oltava mahdollista niin koulujen kuin työnantajien toimesta esimerkiksi osa-aikatyönä ja opintojen joustavuutena. Tällöin tarvetta aikuisopintotuelle ei samassa määrin synny.

Voisiko jopa olla niin, että jokainen työikäinen olisi aina rekisteröityneenä opiskelijaksi johonkin oppilaitokseen kehittääkseen omaa osaamistaan alallaan tai yleisesti esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisessä, kyberturvallisuudessa, työhyvinvoinnissa jne. Jotta malli ei veisi liiketoimintaa koulutusalan yrityksiltä, oppilaitoksia edellytettäisiin käyttämään X% yrityksiä ja järjestöjä koulutuksen tuottajina.

Uskon, että talouden realiteetit, koulutus- ja osaamistason nosto sekä elinikäinen oppiminen voidaan yhdistää toimivaksi kokonaisuudeksi. Uudenlaisia toimintamalleja ja yhteistyöhalua se kyllä edellyttää.

Avainsanat: Sivistys, Koulutus, Opiskelu, Elinikäinen oppiminen

Välivuosi kunniaan

Keskiviikko 10.8.2016 - Sanna

Opiskelupaikat on jälleen jaettu ja onnekkaimmat pääsevät aloittamaan lähiviikkoina opinnot unelma-alallaan. Toinen osa sitten kärvistelee ilman opiskelupaikkaa ja suunnittelee pääsykoekirjojen lukemisen aloittamista heti syyskuussa. 

Olemme vuosikaudet jankuttaneet nuorille, että välivuosi on pahasta ja mikä tahansa opiskelupaikka pelastaa sinut katuojasta. Välivuosihan on melkein sama kuin kokeilisi heroiinia: todennäköisyys suistua yhteiskunnan rattailta valtaisa. 

Tosiasiassa heroiini on vaarallista, mutta välivuosi hyödyllisimpiä asioita, mitä nuori voi tulevaisuuttaan ajatellen tehdä. 

Moni nuori suuntaa välivuotena ulkomaille töihin. Aivan loistava juttu niin kielitaidon, elämänkokemuksen kuin työkokemuksenkin kannalta. 

Osa nuorista löytää työpaikan Suomesta ja samalla saattaa löytää ihan uusia puolia itsestään. Pitkään haaveiltu ura opettajana, lääkärinä, juristina jne. voi vaikuttaa vielä oikeammalta - tai sitten ihan väärältä. Seuraavana keväänä hankitaan pääsykoekirjat, jotka johtavat nuoren urapolulle, jossa oikeasti viihtyy.

On toki nuoria, jotka jäävät vuodeksi lukemaan pääsykokeisiin tai sitten niitä, jotka jäävät miettimään omaan huoneeseen, mitä tekisi isona. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ehkä ole nuoren itsensä kannalta aivan paras mahdollinen. Toki, jos pääsykokeisiin valmistautuu myös avoimen yliopiston kursseilla tai kotona on töitä tarjolla. 

Mikään ei kuitenkaan ole niin kallista yhteiskunnalle kuin väärä opiskelupaikka, jota ei sitten suoritakaan valmiiksi tutkinnoksi ja rannalle jää joku todella motivoitunut. Tai väärä opiskelupaikka, jossa väkisin sinnitellään tutkintoon saakka ja päädytään lopulta työttömäksi, kun ala oli alunperinkin väärä. 

Välivuosia pitäisi arvostaa enemmän myös opiskeluiden aikana. Portaaton siirtyminen työelämään ja takaisin koulun penkille pitäisi tehdä nykyistä vaivattomammaksi, mutta myös hyväksyttävämmäksi. Työskentelystä opintojen ohessa pitäisi palkita, ei rangaista. Nykymallissahan parasta on, kun töitä ei tee ja elää pelkkien opintotukien varassa.

Kanditutkinnon jälkeen kaikkien kannattaisi tehdä vuosi pari töitä ja 40 vuoden työuraan pitäisi osua useampikin opiskelujakso sen ensimmäisen jälkeen. Muuten puhe elinikäisestä oppimisesta on tyhjää ja turhaa. 

Ehdotankin, että annetaan arvo välivuosille, jotka johdattavat parempiin ja oikeampiin valintoihin, syvempään itsetuntemukseen ja työelämätaitojen kehittymiseen. Välivuosi kannattaa käyttää hyödyksi ja opetella ainakin yksi uusi taito, jota ei ehkä myöhemmin ehtisi opetella, mutta mistä voi olla suurta hyötyä, esimerkiksi uusi kieli, myyntitaidot tai ruuan laitto.  

Avainsanat: Opinnot, Opiskelu, Elinikäinen oppiminen