* Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa ja Loimaan Lehdessä
Sadonkorjuuaika on parhaimmillaan. Viljat on puitu, metsissä ja puutarhoissa loppu sato kypsyy lähiviikkoina, juurekset ovat maukkaimmillaan ja tattivuottakin on kuvattu erinomaiseksi.
Suomalaisilla on edelleen paljon tehtävää kotimaisen ruuan maineen rakentamisessa, eritoten maailmalla. Kaikki alkaa kuitenkin meistä itsestämme. Viime aikoina on kampanjoitu suomalaisen työn ja ruuan puolesta, mutta jokainen meistä tekee lähes päivittäin valintoja kaupan tiskillä; ostammeko kotimaista vai ulkomaista.
Moni ajattelee, että kysymys on hinnasta. Liian usein ulkomaisia elintarvikkeita saa halvemmalla, etenkin talviaikaan, kun lämmitys ja valaistuskustannukset ovat Suomessa korkeita, huolimatta siitä, että pahimmillaan esimerkiksi tomaatteja kuljetetaan tuhansia kilometrejä. Olisi kätevää, jos vaikkapa arvonlisäveroa voitaisiin porrastaa etäisyyden mukaan: lähellä tuotetuilla tuotteilla olisi alhaisempi arvonlisävero kuin kaukaa tuodulla. Vapaakauppasopimukset estänevät kuitenkin tämän.
Päivittäisten valintojen ohella kysymys on arvostuksesta ja tarinoista, joita oman maamme ruuasta eteenpäin kerromme. Tarjoammeko kodeissa ja koulussa nuorille kiireessä ruokaa, jonka alkuperästä ei enää kukaan ole selvillä vai nautimmeko lähellä tuotettuja herkkuja, joiden keräämiseen ja valmistukseen ovat nuoret itsekin saattaneet osallistua. Kerrommeko ylpeinä paikallisista herkuistamme ulkomailla tai ulkomaalaisille vieraillemme? Arvostammeko itse kotimaista ruokaa ja makujamme?
Suomalaisesta teollisuudesta puhuttaessa pitäisi muistaa myös elintarviketeollisuus. Suomessa ja erityisesti Varsinais-Suomessa on vahva alkutuotanto ja menestyviä elintarvikeyrityksiä, jotka yhdessä työllistävät kymmeniä tuhansia suomalaisia. Näinä aikoina omavaraisuudesta on entistä tärkeämpää pitää huolta ja jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon kotimaisen leivän puolesta, valitsemalla ja kehumalla kotimaista.
Sanna Vauranoja (kok.)
Kaarina
