Yhteiskuntasopimuksesta

Juha Sipilä avasi keskustelun yhteiskuntasopimuksen pohjaksi työajan pidentämisestä 100 tunnilla. Yhteiskuntasopimuksen idea on mielestäni hyvä. Konkreettiset avaukset, joita yhteiskuntasopimukseen sisällytetään, lienevät todella tarkkaan harkittuja, jotta keskustelu ei kuole heti alkuun savuunsa. 

100 tuntia vuodessa lisää tarkoittaa reilua kahdeksaa tuntia kuukaudessa. Tämä vastaa lähestulkoon pekkaspäiviä. Ajatus on siis toteutettavissa, jos luovutaan pekkaspäivistä. Sen vastapainoksi sopimuksessa tarjotaan työsuhdeturvan parantamista. 

Työsuhdeturvan parantamisen sijaan Suomessa voitaisiin harkita Tanskan malliin siirtymistä. Siellä ihmiset liikkuvat työllisyyden ja työttömyyden välillä paljon jouhevammin. Irtisanomissuoja on Suomea heikompi, mutta työttömyyden alussa työttömyysturva taas korkeampi. Ansiosidonnaisen aikajänne on lyhyempi, noin vuoden ansiosidonnainen, kun Suomessa jakso on peräti kaksi vuotta. Koska irtisanominen on helppoa, myös palkkaamisen kynnys huomattavasti matalampi. Irtisanomissuojan kiristäminen vain hidastaisi työllisyyden paranemista ja se se vasta myrkkyä olisi taloustilanteellemme. Yrittäjänä en siis kannata työsuhdeturvan parantamista. 

Kolmas yhteiskuntasopimukseen sisällytettävä asia voisi olla lomaltapaluurahakäytännöstä luopuminen. Jos ensin maksetaan täysi palkka loma-ajalta ja vielä sitten bonusta, että palataan töihin, onhan systeemissä jotain pahasti nyrjähtänyttä, vaikka jokainen tuon rahasumman ottaa ilolla vastaan. Lomaltapaluurahaa alettiin maksaa 70-luvulla, kun ihmiset lähtivät Ruotsiin loman aikana töihin, eivätkä enää palanneet. Työlainsäädännössämme ja työehtosopimuksissa on juuri tällaisia vanhentuneita etuisuuksia aivan liikaa. 

Sopimukseen tietysti kuuluu, että molemmille osapuolille sopimuksesta on jotain iloa. Tuntuu tosi kurjalta todeta, mutta on erittäin vaikea keksiä, millaisia parannuksia työntekijäpuolelle sopimukseen voitaisiin sisällyttää. Viimeiset vuosikymmenet on menty työntekijäliittojen vaatimusten mukaan, olisivatko seuraavat vuosikymmenet tai edes vuodet enemmän työn tarjonnan ja yhteiskunnan kokonaisedun vuosikymmeniä?

Siksi yhteiskuntasopimukseen voitaisiin sisällyttää pekkaspäivistä ja lomaltapaluurahakäytännöstä luopuminen, irtisanomisturvan ja ansiosidonnaisen muuttaminen Tanskan mallin mukaiseksi, arkipyhien (loppiainen ja helatorstai) siirtäminen vuosilomapäivien piiriin ja liittojen jäsenmaksun verovähennysoikeudesta luopuminen. 

Todella karun kuuloista - minustakin. Saavutetuista kohtuuttomista eduista on nyt kuitenkin rohkeasti luovuttava, jotta toverillekin saataisiin töitä, omista lapsista sitten puhumattakaan. Ryhdytään taas sitten jakamaan kakkua, kun jotain jaettavaa on ensin leivottu.