Matematiikan merkityksestä

Korona-arkea ollaan vähän mittaustavasta riippuen eletty Suomessa kolmisen viikkoa. Poikkeustilasta on tullut uusi normaali ja me sopeudumme uusiin rajoituksiin ja muuttuneeseen arkeen ihailtavan nopeasti. 

Ehkä hieman yllättäen, meillä kotona puhutaan koronaan liittyen usein matematiikkaa. Seuraamme uutisia tiiviisti ja ne herättävät paljon keskustelua.

Mediat julkaisevat erilaisia tilastoja koronatapauksista ja kuolleista eri puolilla maailmaa. Suomessa testaamista ryhdyttiin rajoittamaan kaksi viikkoa sitten ja siitä lähtien sairastapauksien määrän julkaiseminen on ollut disinformaatiota. Koska vähäoireisia ei enää testata, saamme vain sitä, mitä mittaamme. Hyödyllisempää tietoa olisi suhteuttaa positiiviset tulokset testattujen määrään ja raportoida koronan aiheuttamat sairaalavuorokaudet sekä mahdolliset kuolleet. Nämä kaksi jälkimmäistä tilastoissa usein näkyvätkin. 

Eri maiden lukuja julkaistaessa olennaista tietoa olisi sairastuneiden määrä suhteutettuna väkilukuun. Kaikki ymmärtävät, että 3 000 todettua sairastapausta Norjassa on tyystin eri asia kuin Kiinassa, vaikka absoluuttinen luku olisikin sama.

Koronapandemia onkin kaikessa murheellisuudessaan oivallinen osoitus matematiikan tärkeydestä. Matematiikka on tarkkaa ja absoluuttista, mutta erityisen tärkeä taito on lukujen suhteuttaminen ja niiden tulkinta. Siinä, missä me mittaamme ja julkaisemme sairastuneiden määrää, joka on suoraan verrannollinen tehtyjen testien määriin, pitäisikö meidän julkaista siinä rinnalla myös muita, koronatoimien ihmishenkiin vaikuttavia mittareita.

Näitä mittareita ovat ilmoitetut perheväkivaltatapaukset, lasten huostaanotot, konkurssien määrä ja itsemurhat. Romahtaneelle mielenterveydelle me tarvitsemme kesään mennessä oman mittarinsa.