Share |

Kansallinen häpeäriitti saa riittää

Torstai 2.3.2017 - Sanna

Lähes kahdenkymmenen vuoden häpeäpaalussa seisoskelun jälkeen, Suomi rohkaistui eilen juhlimaan kansallista ilonpäivää Niskasen kultamitalin siivittämänä. Niskanen muisti mitalihumussa lapsuuden suurta esikuvaansa Mika Myllylää. Norjalaisten mielestä se oli sopimatonta.

Mietin jo huulirasva-Johaugin käryn aikaan, että kovin on erilaiset kansalliset reagointitavat näihin käryihin. Norskit syyttivät systeemiä ja pitivät omansa puolta. Johaug palaa kilpaladuille pikimmiten huulet rasvattuna kuin mitään ei olisi tapahtunut. Samassa tilanteessa suomalaiset ajoivat yhden historian kovimmista ja ansioituneimmista hiihtäjistään hautaan ja loput kiinnitettiin kansalliseen häpeäpaaluun loppuelämäkseen.

Lienee sanomattakin selvää, että piskuinen Norja ei ole noussut maailman hiihtokärkeen vuosikymmeniksi vain vuorilla ja öljyisillä vuonoillaan vaan siihen on tarvittu kansallista ohjelmaa, joka ei tarkoittane pelkkää kaurapuuroa. Jos valtavan Venäjän hiihtohuippujakin on ollut menneinä ja nykyisinä aikoina rajallinen määrä, vaikka olympialaisissa kuskattiin näytehuoneeseen puhdasta siperialaismummon pissaa, miten Norja olisi yltänyt toistuvasti huipulle usealla kärjellä ihan puhtain paperein?

Mika Myllylä on kaikista tapahtumista huolimatta tähänastisen hiihtohistoriamme kovin nimi ja hänelle voidaan se kunnia myöntää julkisesti, vaikka hän sitä ei enää itse ole kuulemassa ja vaikka norjalaisille tulisi kuinka paha mieli tahansa omasta kaksinaismoralismistaan. Myllylän tuloksiin ei päästä pelkillä aineilla, vaan kyllä siinä on hiihtolenkki jos toinenkin vedetty äärirajoilla. 

On siis hienoa ja rohkeaa, että Iivo Niskanen muisti Myllylää eilen. Tietysti kiitos sekä onnea Iivolle mielettömän hienosta suorituksesta! Ja erityisesti nyt on aika lopettaa itsesyytökset ja häpeäpaalujen ylläpito Suomessa: vedetään rohkeasti kotiinpäin, seistään omiemme takana ja voi kai sitä joskus heittäytyä toisen eteen ladulle, jos ei muuten suksi oikein kulje. Vai mitä norjalaiset?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: MM-kisat, Lahti2017, Hiihto, Urheilu, Suomalaiset

Hiihtoladut kuntoon!

Tiistai 31.1.2017 - Sanna

Vahvaa suomalaista kansanperinnettä, perisuomalaista liikuntamuotoa edustaa maastohiihto. Se on viime vuosina monen iloksi kokenut uuden nousun ja lajin parissa kuntoilee kymmeniä tuhansia eri ikäisiä kautta Suomen.
Täällä Varsinais-Suomessa haasteita asettavat keliolosuhteet, vaikka meillä nykyään on onneksi myös hiihtoputkia. Lumisen jakson sattuessa tarjolla on kuitenkin harmillisen vähän hiihdettävää, etenkin Kaarinassa. Lähin huoltovarma latu löytyy Turun Impivaarasta, mutta se on etenkin lapsiperheille liian ruuhkainen. Paimion Rivonmäki on profiililtaan mainio, mutta varsinaista lumetusta ei siellä tehdä.
Hiihtokausi on joka tapauksessa äärimmäisen lyhyt, mutta osa kuntoilijoista kokee pakottavaa tarvetta kulkea jalan hiihtolenkillä noiden muutamien viikkojenkin aikana. Kaikkein valveutuneimmat vieläpä nastapohjilla, jolloin luistelupohja on takuuvarmasti mennyttä. Ladun reunassa lukee selkeästi, että hiihtokaudella jalankulku kielletty, mutta sielläpä sitä vaan tepastellaan.
Kaarinassa hiihdettävää on Littoisten järvellä ja melko kehnolla ylläpidolla, kapealla väylällä keskusliikuntapuiston ympäristössä. Piikkiön Korvenmäki on niin vaihtelevaa maastoa, että hiihto on pelkkää nousua tai hurjaa laskua.
Suomi viettää 100-vuotisjuhlaansa ja sitä voisimme juhlistaa myös Kaarinassa perinteisen lähiliikunnan mahdollisuuksia lisäämällä. Uusi muutaman kilometrin reitti voitaisiin avata Tuorlan maastoon palvelemaan sekä Kaarinan keskustan Littoisten että Piikkiön asukkaita. Jo nyt metsästä löytyy latupohjalle oiva alusta, jota leventämällä sinne saataisiin luistelu- ja perinteisen hiihdon mahdollistava reitti. Samalla Tuorlan hieno alue tulisi entistäkin paremmin kuntalaisten käyttöön.
Kaarinassa halutaan panostaa liikuntaan ja ympäri kuntaa on avattu muun muassa toinen toistaan hienompia ulkokuntosaleja, miksipä emme voisi panostaa myös  perinteisimpään ulkoilulajiimme, maastohiihtoon. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Hyvinvointi, Terve talous, Terve tulevaisuus, Hiihto, Suomi 100

Puuhapäivä Loimaan Sarkassa

Torstai 5.3.2015 - Sanna Vauranoja

*Kirjoitus julkaistu Loimaan lehdessä 5.3.

Torstaina 19.2. järjestettiin maatalousmuseo Sarkassa perinteinen puuhapäivä lapsille. Vaikka pakkanen oli vaihtunut suojasäähän, sisällä riitti paljon tekemistä eri-ikäisille lapsille.

Lapsien innostaminen historian pariin ei aina museoissa onnistu, mutta Sarkassa oli keksitty museonäyttelyssä ratkaistava tehtävä ja ainakin omien lapsien mielenkiinto riitti museokierrokselle mainiosti. Parasta museossa taisi kuitenkin olla Pellikki-lehmän lypsypuuhat. 

Museokierroksella itselle syntyi ajatus maatalouden ja ruokakulttuurimme yhdistämisestä Sarkassa. Voitaisiinko Sarkassa järjestää varsinaissuomalaisia perinneruokakursseja, joissa lähellä tuotetuista raaka-aineista valmistettaisiin perinteisiä herkkuja sallatista piimäjuustoon, silakkarullista fläsksoosiin. 

Perinneruokakurssit voisivat kiinnostaa ainakin nuorempia, jotka ovat perinneruuista nauttineet lähinnä omien isoäitien valmistamana. Ja ainahan perinneruokia voitaisiin päivittää tämän päivän makuihin sopiviksi. Koska Sarka ei ole pelkästään Varsinais-Suomen maatalousmuseo, vaan edustaa koko Suomea, perinneruokakursseja voisi olla myös eri maakunnista. 

Kiitos mukavasta puuhapäivästä järjestäjille!
Sanna Vauranoja
Kansanedustajaehdokas (kok.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Hiihtoloma