Share |

Viina vie

Sunnuntai 9.2.2020

Tartun aiheeseen, josta puhuminen ja kirjoittaminen herättää paljon tunteita. Helsingin Sanomat tarttui eilen 8.2. tähän erittäin tärkeään ja ajankohtaiseen ongelmaan: suomalaisten ja erityisesti ikääntyneiden runsaaseen alkoholin käyttöön.

Me 70- ja 80-lukujen lapset lienemme viimeisiä sukupolvia, joiden nuoruudessa liiallinen alkoholinkäyttö oli vielä hyväksyttyä ja sopivaa. Nuoremmissa ikäluokissa meno vaikuttaa olevan jo siistimpää. Niin sanottuina kosteina ikäluokkina pidetään 60-luvulla ja sitä ennen syntyneitä. Nyt alle 50-vuotiaiden eli 70-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden alkoholinkäyttö on jatkuvasti vähentynyt.

THL arvioi alkoholin suurkulutuksen suoriksi kustannuksiksi miljardi euroa. Todellinen luku on huomattavasti suurempi, kun laskuihin otetaan alkoholin aiheuttamat välilliset kustannukset. Uskaltanen arvioida, että liiallisen alkoholinkäytön kustannusvaikutukset ovat lähellä koko soteuudistuksen säästötavoitetta: kolmea miljardia.

Alkoholin suoriin terveysmenoihin ei lasketa usean sairauden synnyttämiä välillisiä terveyskuluja, joiden todennäköisyys kasvaa liiallisen alkoholin käytön seurauksena. Alkoholi lisää paino-ongelmia ja sitä kautta tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia, dementiaa sekä syöpiä, psyykkisiä ja sosiaalisten suhteiden ongelmia unohtamatta. Voi olla, että kolme miljardiakin on alakantissa, jos edelleen otetaan laskuihin mukaan elämänhallinnan, työkyvyn, mielialan ja vastustuskyvyn lasku sekä näiden aiheuttamat sairaspoissaolot työstä.

Yksi käsitteellinen ongelma liittyy suomalaiseen alkoholikulttuuriin ja terveydenhuoltoon. Suurkulutuksen rajana pidetään naisilla 16 ja miehillä 24 annosta viikossa. Toistuvasti käytettynä nämä määrät ovat pikemmin alkoholismin raja. Suurkulutus sanana kuitenkin kuulostaa paljon lievemmältä ja vähemmän vaaralliselta.

Alkoholismi mielletään meillä tilaksi, jossa aamuryyppy maistuu, työ, asunto ja perhe ovat jo lähteneet. Suurkuluttajia eli alkoholia selkeästi liikaa käyttäviä ihmisiä Suomessa on kuitenkin tilastojen mukaan yli puoli miljoonaa. Se on varsin suuri luku: 10% koko väestöstämme. Monesti tässä väestöryhmässä asiat ovat vielä päällisin puolin kunnossa. 

Edelleen on paljon tilanteita, joissa Suomessa joutuu perustelemaan ja pahoittelemaan juomattomuutta. Juomista ei tarvitse perustella. Terveydenhuollossa asioidessa on todennäköisempää saada diagnoosi, resepti ja sairaslomaa, kuin joutua kertaakaan vastaamaan alkoholinkäyttöön liittyviin kysymyksiin. 

Asialle pitäisi todellakin tehdä nopeasti jotakin; ei vain miettiä, miten voisimme parantaa alkoholin saatavuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Alkoholi, Sote, Terveys, Kansantalous

Ryhdytään (yhteis)työhön

Tiistai 28.5.2019

Sote- ja kuntauudistusten kariuduttua hallitus toisensa jälkeen on ryhdyttävä ratkomaan tiensä päähän tulleita palvelumuotoja myös omaehtoisesti - odotteluun ei ole enää varaa. Yksi esimerkki 70-luvun jäänteestä ovat terveyskeskusten vuodeosastot, joita ajan henkeen löytyy jokaisesta kunnasta.

Kuntakohtaisia vuodeosastoja ylläpidetään isolla rahalla ja samaan aikaan erikoissairaanhoidossa päiväpolikliiniset toimenpiteet yleistyvät. Terveyskeskuksissa paikkoja täytetään sinne kuulumattomilla potilailla, jotta palvelun ylläpito olisi edes jotenkuten perusteltavissa. Vedotaan erikoissairaanhoidon siirtoviivemaksujen ehkäisyyn, kun osastoja ylläpidetään 60-70% käyttöasteella.

Vuodeosastojen toimenkuviin kuuluvat akuuttisairaanhoito, toimintakyvyltään heikentyneiden ikääntyneiden ja muistisairaiden säilöminen sekä saattohoito. Yhtälö on osaamisen ja inhimillisyyden kannalta mahdoton.

Akuutti sairaanhoito on varsin erilaista, riippuen onko kyseessä aivoverenkierron ongelmat, leikkauksen jälkihoito jne. Väestöpohja huomioon ottaen akuuttisairaudet voitaisiin keskittää 4-6 alueelliseen yksikköön: Saloon, Loimaalle, Ukiin, Turkuun ja johonkin Turun kehyskunnista ruotsinkielistä palvelua unohtamatta. Kun kyse on muutaman viikon hoitojaksosta, etäisyys kotiin voi hyvin olla yli 10 kilometriä. Myös alueelliset yksiköt voisivat erikoistua hieman.

Ikääntyneiden säilöminen vuodeosastoilla pitää saada loppumaan heti. Vuodeosastohoidon on todettu romahduttavan ikääntyneen toimintakyvyn, kolmen hengen ryhmähuone yhteisine vessoineen ja muine ankeuksineen ei ole laadukasta elämää. Kaksoispaikka vuodeosastolla ja ympärivuorokautisessa hoidossa vasta kallista onkin. Esimerkiksi suurin osa virtsatietulehduksista voitaisiin hoitaa hoitokodissa kotisairaalan tuella. Ongelmana taitavat olla hallinnon eri siilot: terveyspalvelut ja vanhuspalvelut hoidetaan eri organisaatioissa tai kotisairaalan palveluita ei automaattisesti tarjota yksityisiin hoitokoteihin. Kunta maksaa näin sekä vuodeosastohoidosta että hoitokotipaikasta.

Saattohoidon osalta kotiin vietävät palvelut ovat monesti se paras vaihtoehto. Jos ympärivuorokautista hoitoa tarvitaan, on suunnaton menetys, että Karina-koti nyt lopetetaan. Valinnanvapautta ei enää ole ja tarjolla ovat vain vuodeosastot, joissa kovin harva haluaisi viimeisiä aikojaan viettää. Saattohoitoa ei pidä kuntien miettiä vain oman kunnan sisällä vaan ratkaisut kannattaisi laatia yhteistyössä erikoissairaanhoidon ja alueen kuntien kanssa. Palliatiivisen hoito- ja osaamiskeskuksen perustaminen TYKS:n yhteyteen olisi välttämätöntä (TS 16.5.).

Kun uutta hallitusta odotellaan, meidän on Varsinais-Suomessa kehitettävä alueellista akuuttisairaanhoitoa erikoissairaanhoidon ja kotisairaaloiden välille, vähennettävä vuodeosastopaikkojen ylläpitoa vain varmuuden vuoksi ja ryhdyttävä ohjaamaan saattohoitoa kokonaisuutena.

Jäljelle jääviin osastohoidon yksiköihin tarvitaan vahvasti kuntouttava lähtökohta työlle. Toimintakyky ei saa hoidon aikana laskea vaan sen paraneminen on tärkeä päämäärä kaikessa muussa kuin saattohoidossa. Kunnissa kannattaisi miettiä vanhus- ja terveyspalveluiden yhdistämistä, jos ei sitä jo ole tehty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Saattohoito, Johtaminen, Terveyskeskus, Terve talous

Virkamies pysyköön lestissään

Perjantai 13.5.2016 - Sanna

Erityisesti vasemmistopoliitikot nostivat älläkän, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty ilmoitti siirtyvänsä Terveystalon palvelukseen. Olen todella hämmästynyt keskustelun sisällöstä, jossa ajatellaan , että virkamies ei voisi siirtyä virasta yksityisen työnantajan palvelukseen, koska hänellä on julkisista palveluista jotain salaista tietoa. ? .

Keskustelun taso kertoo juuri niistä skeemoista ja ajattelumalleista, joita yhteiskunnassamme on ikävä kyllä aivan liikaa. Joitakin niistä mainitakseni, yritykset ovat pääsääntöisesti ylikansallisia Panamayhtiöitä. Yritykset tuottavat vain voittoa omistajilleen ja kaikki yritykset repivät voiton työntekijöisen selkänahasta. Julkinen palvelu on laadukasta, yksityisistä sen sijaan ei koskaan tiedä. Yksityiset palvelut ovat kalliimpia, koska hintojen päälle tulee voiton osuus. 

Minusta olisi aivan välttämätöntä, että virkamiehet työskentelisivät myös yksityisellä ja yksityiseltä sektorilta voisi siirtyä virkamieheksi. Olisi hienoa, jos virkamies ymmärtäisi yritysten realiteetit ja pyrkisi mieluummin tekemään yhteistyötä yritysten kanssa kuin päinvastoin.

Mikäli tehtävän vaihtoon liittyy jotain kilpailukiellon piiriin kuuluvaa, normaali karenssi on yleensä puoli vuotta, ei sen enempää. Kun toimitaan julkisella sekotrilla, toivoisi, että tiedot olisivat muutenkin avoimesti saatavilla, joten viranhaltijalla ei pitäisi olla mitään erityistä tietoa takanaan. On normaalia, että ihmisillä on osaamista, jota he vievät mukanaan työnantajalta toiselle. Näin tapahtuu myös yksityisen sektorin sisällä siirryttäessä. 

Mitä vielä tulee näihin haitallisiin uskomuksiin, Suomessa on paljon myös suomalaisomisteisia perheyhtiöitä. Yritysten yksi tehtävä on tuottaa voittoa riskin vastineeksi omistajilleen, mutta riippuu yrityksen ja sen omistajien arvoista, kuinka suurta voittoa tavoitellaan ja millä keinoin. Monet yritykset menestyvät juuri hyvällä henkilöstöpolitiikallaan.

Molemmat, julkiset ja yksityiset voivat olla aivan yhtä hyvin laadukkaita kuin laaduttomiakin. Palvelun julkinen tuottamispohja ei takaa laatua. Yksityiset onnistuvat usein tekemään prosessinsa kustannustehokkaammin, koska budjettia ei voi kasvattaa veroja nostamalla ja tavoitteena on onnistua myös taloudellisesti. Yleensä se ohjaa koko kejtua toimimaan tehokkaammin, myös kustannustehokkaammin. Voittoineen kaikkineen yksityinen yritys voi siis olla julkista kustannustehokkaampi. 

Kun ryhtyy kommentoimaan tällaisia normaaleita työelämän ilmiöitä, mistä Rädyn tapauksessakin on kyse, kannattaa ensin vähän reflektoida omia ajattelutapojaan. Toki, jos työelämän lainalaisuudet ovat vieraita, voi syntyä epäilyksiä, joilla ei ole totuuspohjaa. Onnea siis Laura Rädylle uuden työn johdosta, toivottavasti vastaavasti julkiselle sektorille saadaan yritysmaailmassa pätevöityneitä johtajia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Laura Räty, Johtaminen, Terveyspalvelut, Uskomukset

Mikä sitten on tärkeintä?

Keskiviikko 15.4.2015 - Sanna Vauranoja

Vaalikampanjaa on nyt tehty lähes sata päivää. Ehdokkaaksi lähtemisestä on 10 kuukautta. Tätä työtä on tehty vuodesta 2010. Tämä työ on ollut haaveena vuodesta 1997. 

Vaalikampanjan tekeminen on ollut paljon hauskempaa, mitä osasin odottaa. Se on raakaa työtä: suunnittelua, budjetointia, ajettuja kilometrejä, tuhansia ja taas tuhansia kohtaamisia, vesisadetta ja väliin jääneitä lounaita. Se on suuria elämäntarinoita, uusia paikkoja, tiimityötä, ihania ihmisiä, inhimillisyyttä, uutta oppia - ja suurta riemua. Olen jo nyt suunnattoman kiitollinen tästä ajasta. 

Elämässä on tärkeitä asioita, kuten työ ja ystävät. Elämässä on tärkeimpiä asioita, kuten perhe ja terveys. Politiikka on pitkäjänteistä työtä, jota ei voi tehdä vain vaaleja varten. Sitä tehdään intohimosta, sitä tehdään nimenomaan arjessa, vaalien välissä, sitä tehdään tulevaisuutta varten. 

Vaaleissa voi voittaa monella tavalla. Politiikkaa voi tehdä monella tavalla. Hyvä on, jos osaa miettiä, mikä on kaikkein tärkeintä - elämässä ja politiikassa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lapset, Perhe, Terveys Työ

Lääkärin kolme lakisääteistä kysymystä

Perjantai 10.4.2015 - Sanna Vauranoja

Suomessa on nyt neljä pitkää vuotta piehtaroitu Sote-uudistuksen parissa. On suunniteltu monenlaisia uusia hallintorakennelmia ja puhuttu tasa-arvoisesta terveydenhuollosta kaikille suomalaisille. 

Koko uudistuksen lähtökohdaksi pitäisi tämän tasa-arvokeskustelun sijaan ottaa kolme kriteeriä: 1) palveluiden saatavuus mahdollisimman nopeasti 2) Palveluiden vaikuttavuus 3 ) Palveluiden tuottaminen kustannustehokkaasti. Näillä kolmella kriteerillä uudistusta on huomattavasti selkeämpi viedä eteenpäin - ja myös saavuttaa merkityksellisiä tuloksia nimenomaan suomalaisten terveyden ja sosiaaliturvan näkökulmasta. Itse asiassa, palvelut eivät voi koskaan olla tasa-arvoisia, jos ajattelemme vaikkapa Ivaloa ja Helsinkiä. Ivaloon ei koskaan tule yliopistosairaalaa. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella pyritään siis turvaamaan suomalaisten terveys ja riittävän hyvä arki. Kolme seikkaa, jotka kaikkien tutkimusten valossa eniten vaarantavat suomalsiten terveyttä, mutta myös sosiaalista elämää, ovat tupakointi, liikkumattomuus ja yksinäisyys. Toki listaan kuuluvat myös liiallinen alkoholi ja huono uni, mutta nekin ovat monesti seurausta näistä edellisestä kolmesta. 

Siksi ehdotankin, että kolme lakisääteistä kysymystä olisivat kaikissa asiakas- ja potilastilanteissa niin sosiaali- kuin terveydenhuollossa 1) Tupakoitko? 2) Paljonko liikut? 3) Tunnetko itsesi yksinäiseksi?. Ei sillä, että pelkkä kysyminen ketään auttaisi, mutta näiden kysymysten kautta saattaa päästä paljon pidemmälle oireiden ja ongelmien taakse kuin pelkää ongelmaa tai oiretta tutkimalla. 

4 kommenttia . Avainsanat: Terveys, SoTe, Kansanterveys

Kummallista hölmöilyä terveydellä

Lauantai 25.10.2014 klo 8:43

Lue alkuperäinen kirjoitukseni Uuden Suomen Puheenvuorossa tästä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terveys, Ebola, WHO