Orjattareksi

Maanantai 20.8.2018 klo 15.12

Yle Femmalla ja Areenassa on kesän aikana ollut nähtävissä televisiosarja The Handmaid’s Tale eli Orjattaresi -sarja, joka perustuu kanadalaisen kirjailijan Margaret Atwoodin samannimiseen kirjaan. Kirja on kirjoitettu vuonna 1985.

Kirja ja sarja ovat liikuttaneet mieltäni useampaan otteeseen. Olen pohtinut paljon orjattaren tarinaa ja jostain syystä toista maailmansotaa rinnakkain. Ovatko aikanaan saksalaiset, itävaltalaiset tai puolalaiset huomanneet heikot signaalit ilmassa ja tajunneet etukäteen, mitä kohti yhteiskunnassa mentiin? Missä kohdin heikko signaali on muuttunut vallitsevaksi todellisuudeksi? Missä kohdin ihmiset alkoivat hyväksyä tapahtumat välttämättömyyksinä vääryyksien sijaan?

Ja mikä tärkeintä, mitä heikkoja signaaleita meidän pitäisi nähdä omassa ajassamme? Mitä kohti me olemme matkalla? Onko Atwoodin tarina oikeasti dystopiaa, vai tarina, joka voi tapahtua jossain muodossa jossain päin maailmaa, piankin? Ja mitä pitäisi tehdä, jotta heikosta signaalista ei koskaan tulisi vallitseva todellisuus?

Suomen ulkoministeri on osallistunut tilaisuuksiin ja ottanut kantaa aborttia vastaan. Ulkoministeri on saanut jatkaa tehtävässään. Pääministerin mukaan ”jokaisella on oikeus omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä”.

Mihin mielipiteisiin meillä siis on oikeus ja mihin ei? Milloin omien mielipiteiden tuominen esiin on sallittua, milloin ei? Mikä tekee esimerkiksi taannoisen ulkoministeri Ilkka Kanervan henkilökohtaisista tekstiviesteistä ulkoministerille epäsopivia, mutta Soinin henkilökohtaisista mielipiteistä, jotka ovat myös Suomen lain kanssa ristiriidassa, hyväksyttäviä? Miten arvotamme Soinin mielipiteet suhteessa Halla-ahoon, jonka mielipiteet taas eivät sopineet hallitukseen?

Kesän aikana mieliä on pahoitettu myös (nais)ministerin lapsen vuoksi, koska lapsi kävi muutaman minuutin ajan tervehtimässä äitiään tilaisuudessa, jossa ei ollut muita lapsia. Ilmeisen pätevä, ellei pätevin, päätoimittaja jäi valitsematta, koska hänen lapsensa ei ollut oikean ikäinen äidin hakemaan tehtävään. Virallinen selitys oli, että henkilö ei ollut edes ”finalistien joukossa”. Avoimeksi jää kysymys, kenellä toimitusjohtajalla tuon kokoisessa organisaatiossa on aikaa tehdä niin sanottuja alkuhaastatteluita?

En osaa määritellä, milloin asiat ovat kääntyneet tähän suuntaan, mutta yhtä kaikki, tuntuu kuin heikko signaali olisi muuttumassa vahvaksi. Näennäiseen tasa-arvon uskomukseen kääriytynyt Suomi satuilee tasa-arvon tärkeydestä ja samaan aikaan sopii yhä asiat ”saunan lauteilla”. Tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia voidaan loukata monin eri tavoin ja se on lähinnä mielipidekysymys.

Heikoista signaaleista tulee valtavirtaa, jos ne painetaan villaisella - vai pitäisikö sanoa pellavaisella saunapefletillä. Kuinka pitkä on matka näistä muutamista esimerkeistä, jotka luultavasti ovat vain jäävuoren huippu, Atwoodin maailmaan? 

Yhteinen ateriamme

Tiistai 15.5.2018 klo 12.35

Vuonna 2012, kun pyrin ensi kertaa Kaarinan valtuuston, tärkeimmät arvoni olivat lapset ja leipä. Leivällä tarkoitin symbolisesti työtä ja yrittäjyyttä, mutta myös puhdasta kotimaista ruokaa ja yhteisiä aterioita. Nämä arvot ovat edelleen vahvasti läsnä politiikan arjessa. 

Olen usein kirjoittanut peruskoulusta ja ruokailun merkityksestä. Minusta ruokatunti voisi olla yksi oppitunti: niin monia tärkeitä taitoja opitaan juuri yhteisellä aterialla. Usklatanen sanoa, että sivistyksen näkökulmasta jopa tärkeimpiä. Siellä opitaan pöytätapoja, keskustelutaitoja, ruuan alkuperästä ja valmistustavoista sekä mahdollisesti myös muista kulttuureista ja heidän ruokatavoistaan. 

Samaan aikaan olemme Kaarinassa joutuneet evakuoimaan Hovirinnan koulujen pienet oppilaat parakkeihin. Parakeissa syödään luokissa ja käytännön vuoksi ollaan päädytty käyttämään kertakäyttöastioita. 

Pyysin asiasta lisäselvitystä hallitukseen ja toistaiseksi Hovirinnan väistötiloissa jatketaan kertakäyttöastioilla. 

Moni kenties ajattelee, että mitäpä tuosta. Kyse on vain väliaikaisratkaisusta, eikö vaan. 

Tämä väliaikaisratkaisu voi tarkoittaa puolta koko alakouluiästä. Millaiset muistikuvat juuri ruokailusta jää näille oppilaille?

Kysymys ei ole pelkästään muistikuvista ja muistoista. Kertakäyttöastiat ovat ristiriidassa opetussuunnitelman tavoitteiden kanssa. Vai millaisia kulttuurisia tavoitteita me tällä saavutamme: opettamalla lapsia lapioimaan ruokaa kuin ruokaa muovilusikalla suuhunsa, kun muovisella veitsellä ei leikkaaminen onnistu. 

Kysymys on myös ekologisuudesta. Miten me opetamme jätteiden vähentämistä ja kestävää kehitystä syömällä kertakäyttöastioista? Millainen jätemäärä tästä syntyykään. 

Kysymys on myös lasten terveydestä ja turvallisuudesta. Kiihtyvällä tahdilla tiedeyhteisöt puhuvat muovien haitoista ihmisille. Kertakäyttöastiat joko ovat muovisia tai ne on pinnoitettu muovilla. Lämpimän ruuan myötä muovista irtoaa mahdollisesti muun muassa ftalaatteja. Nämä ovat hormonihäirikköjä, jotka voivat suurina määrinä aiheuttaa lapsettomuutta ja monia eri sairauksia. Tätä emme varmuudella tiedä, mutta riski on olemassa. 

Itse en halua olla hyväksymässä tällaista käytäntöä. Se voi kuulostaa pieneltä, mitättömältä asialta, mutta pohjimmiltaan on kysymys sivistyksestä; miten pitkälle me olemmekaan valmiit menemään käytännöllisyyden nimissä. 

Kaarinan ketteryys punnitaan

Keskiviikko 25.4.2018 - Sanna

KAARINAN KETTERYYS PUNNITAAN NYT

Maaliskuun lopulla Kaarinan kaupunginhallitus sai alustavan aikataulun Hovirinnan koulun peruskorjauksesta. Sen mukaan valmista tulisi vasta syksyksi 2020. Aikataulu yllätti ja halusimme selvittää nopeampia, mutta silti turvallisia ja kustannustehokkaita ratkaisumalleja.

Alkuperäinen remonttibudjetti oli kasvanut harjakaton myötä kuudesta lähes kahdeksaan miljoonaan. Aikataulun venyttyä ja kustannusten kasvettua oli mietittävä myös muita ratkaisuja. Aktiiviset vanhemmat esittivät niin sanottuja avaimet käteen -ratkaisuja. Alustavien hinta-arvioiden perusteella vajaan 600 oppilaan alakoulu olisikin mahdollista rakennuttaa suunnilleen peruskorjauksen hinnalla.

Avaimet käteen -rakentamisen ytimessä ovat sisähalleissa rakennettavat moduulit, jossa rakentamisen aikainen kosteus voidaan ennaltaehkäistä. Aikataulu voidaan tehdä pitäväksi, koska ei tarvitse huomioida vuodenaikoja tai sääolosuhteita sisällä. Näiden lisäksi kustannushyötyä saadaan massahankinnoista. Jos ei ole tarvetta määritellä itse jokaista hanaa ja WC-rullan pidikettä, saadaan mittakaavaetuja myös hankinnoissa. Pintamateriaalit ovat valmistajien kertoman mukaan M1-luokkaa. Vastaavia ratkaisuja kuluttajille tarjoavat esimerkiksi Design-talo ja Kannustalo.

Näiden tietojen pohjalta kaupunginhallitus oli yksimielisesti valmis arvioimaan päätöstä uudelleen ja hallitus esitti (9.4.), että uuden koulun mahdollisuus selvitetään, kunhan kustannukset eivät merkittävästi ylitä peruskorjauksen budjettia. Tavoitteena on myös, että uusi koulu voidaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla ja koulusta tulee turvallinen, terveellinen, kestävä sekä muunneltava tulevaisuuden oppimistarpeita ajatellen. Ratkaisuksi tähän on esitetty kokonaisvastuurakentamista eli KVR-urakkaa niin sanotulla avaimet käteen -periaatteella.

Hallitus käsitteli asiaa ylimääräisessä kokouksessaan (23.4.) ja esitti valtuustolle (23.4.) ylimääräisenä käsiteltäväksi hankesuunnitelman tekemistä kesäkuun loppuun mennessä. Sen jälkeen olisi tarkoitus avata urakan kilpailutus ja lopullinen ratkaisu peruskorjauksen ja avaimet käteen -uudiskoulun välillä tehtäisiin jo elokuun valtuustossa.

Me siis toivomme, että uusi koulu avaisi ovensa viimeistään vuonna 2020 ja lapset pääsisivät väliaikaisiksi tarkoitetuista parakeista oikeaan kouluun mahdollisimman pian. Avainasemassa ovat ketterän virkamiesvalmistelun lisäksi lähikuukausina teknisen, sivistyksen ja vapaa-ajan lautakuntien luottamushenkilöt, sillä nämä lautakunnat ryhtyvät käsittelemään hankesuunnitelmaa seuraavaksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä,
Kaarina

Uusi koulu Hovirintaan, mutta miten

Keskiviikko 18.4.2018 - Sanna

Maaliskuun lopulla saimme kaupunginhallituksessa eteemme alustavan aikataulun Hovirinnan koulun peruskorjauksesta. Sen mukaan valmista tulisi vasta syksyksi 2020. 

Oppilaat on sijoitettuna parakkeihin, joiden oli tarkoitus olla varsin väliaikaiset. Saamamme aikataulu kuitenkin osoittaa, että lapset joutuvat odottamaan korjattuja koulutiloja kolme vuotta erittäin vaatimattomissa väistötiloissa pahvilautasilta syöden. Aikuisten näkökulmasta kolme vuotta voi olla vähän, mutta lapsen näkökulmasta se on puolet koko alakouluajasta!

Alkuvuodesta alkuperäinen remonttibudjetti kasvoi harjakaton myötä kuudesta lähes kahdeksaan miljoonaan. Harjakatto on epäilemättä järkevä, jos remonttia tehdään, mutta hintalappu alkaa uhakaavasti lähestyä kymmenen miljoonan rajapyykkiä. Kymmenen miljoonaa on meillä Kokoomuksessa ollut se raja, jonka ylittyessä peruskorjauksen sijaan on harkittava uudiskoulua. 

Aikataulun selviämisen jälkeen aloimme selvittää erilaisia avaimet käteen -ratkaisuja uudiskoulun hankkimiseksi. Alustavien hinta-arvioiden perusteella vajaan 600 oppilaan alakoulu olisi mahdollista rakennuttaa suunnilleen peruskorjauksen hinnalla! 

Avaimet käteen -rakentamisen ytimessä on sisähalleissa rakennettavat moduulit, jossa rakentamisen aikainen kosteus voidaan ennaltaehkäistä. Kustannukset pysyvät hallinnassa, koska vuodenaikoja tai sääolosuhteita ei sisällä tarvitse miettiä. Kun rakentaminen tapahtuu linjastolla, työvaiheet voidaan etukäteen aikatauluttaa ja ne pitävät; työmaa ei seiso esimerkiksi yhden ammattimiehen odottelun vuoksi. Kustannuksia alentavat myös mahdolliset standardiratkaisut: tilaaja ei erikseen määrittele hanoja tai vessapaperipidikkeitä, vaan hankinnoissakin saadaan mittakaavaetuja.

Vastaavia ratkaisuja kuluttajille tarjoavat esimerkiksi Design-talo, Teijo-talot jne. Moduulirakentaminen on suurelle yleisölle vielä vähän tuntematonta, mutta se ei tarkoita huonoa laatua tai suurta halpahallia, jossa henkilöstö ei pääsisi itse vaikuttamaan tilaratkaisuihin. 

Näiden tietojen pohjalta Kokoomus oli valmis arvioimaan päätöstä uudelleen ja niinpä teimme hallituksessa esityksen, että Hovirintaan rakennetaan uusi koulu, kunhan 

a) Kustannukset eivät merkittävästi ylitä peruskorjauksen budjettia.

b) Uusi koulu voidaan toteuttaa mahdollisimman nopealla aikataululla.

c) Koulusta tulee turvallinen, terveellinen, kestävä ja muunneltava tulevaisuuden oppimistarpeita ajatellen. 

Ratkaisuksi tähän olemme esittäneen kokonaisvastuurakentamista eli KVR:ää. Hallitus oli esityksestämme 9.4. yksimielinen ja niinpä sen pohjalta on alettu valmistella uusia suunnitelmia. 

Tänään Kaarinan SDP on kuitenkin avannut keskustelun toiveiden tynnyristä (TS 18.4.). Koulun yhteyteen halutaan päiväkoti ja monenlaisia tilaratkaisuja tarvitaan koulun yhteyteen. Ajatus on ihana ja meistäkin olisi todella mukava tehdä kaikenlaista, jos rahaa olisi käytössä täysin rajattomasti ja koulujen korjaus- tai uudisrakennustarpeita ei olisi muualla kaupungissa lainkaan. Tällainen toiveiden tynnyri -ajattelu olisi mukavaa myös siinä tapauksessa, jos meillä ei olisi mitään väliä aikataulun kanssa. Mutta kuten ylempänä kirjoitan, emme voi nyt jäädä haaveilemaan kaikesta mahdollisesta, vaan päätös olisi tehtävä mahdollisimman nopeasti. 

Kokoomuksessa keskeisiä arvojamme ovat turvallinen arki, tasapainoinen talous ja terve tulevaisuus. Juuri näiden arvojen varassa on vain toivottava ja tehtävä töitä nyt kaikkien hovirintalaisten lasten eteen, että uuden koulun perustukset tehdään vielä tämä vuoden puolella. Tällä voimme turvata turvallisen arjen ja terveen tulevaisuuden. 

Kun veroprosenttimme mahdollisesti vuonna 2020 laskee soten myötä kahdeksaan prosenttiin ja purkutuomion on jo saanut Valkeavuoren yläkoulu, Piikkiön yhtenäiskoulua remontoidaan ja Piispanlähde odottaa vuoroaan, on peräänkuulutettava nyt vastuullisuutta kaikilta puolueiltamme. Tasapainoinen talous rakentuu vastuullisille päätöksille, jossa verovaroja ei käytetä esimerkiksi yksittäisen ryhmän omaan vaalikampanjointiin ja päätöksissä hahmotetaan yhden pykälän ohella myös kokonaisuus. 

Kun kokonaisuutta katsotaan kouluinvestointien valossa, tarvittava rahasumma on huima. Valkeavuoren yhtenäiskoulun ja palloiluhallin toteutukseen on varattu 27 miljoonaa euroa. Yläkoulu on myös siirretty jo väistötiloihin, mutta koulua ei ole purettu. Hallituksessa 16.4. SDP esitti, että Valkeavuoreen hankitaan ledvalot, joiden avulla voitaisiin poistaa mikrobeja koulusta. 

Epäselvää siis on, millaisia ratkaisuja SDP nyt tavoittelee. Päivän lehdessä yksi toimija haluaa koko asian ottamista uudelleen tarkasteluun, jolloin kuluu etenkin aikaa. Uutta koulua ei saada vuonna 2020, jos kaikki osa-alueet on yhtäkkiä auki. Hallituksessa myös SDP oli Kokoomuksen esityksen (9.4.) kannalla. Teknisen lautakunnan SDP:n edustajat taas olivat eilen (17.4.) edelleen peruskorjauksen kannalla. Ja hallituksessa SDP esittää Valkeavuoreen hankittavaksi ledvaloja. 

Myös Kokoomuksessa uudet innovaatiot ja ratkaisut kiinnostavat, mutta tarkoittaako SDP:n esitys nyt sitä, että Valkeavuoren yläkoulua ei purettaisikaan, vaan ongelmia korjataan ledeillä? Meidän lähtökohtamme on, että mikäli KVR-mallista saataisiin positiivisia kokemuksia Hovirinnassa, mallia voitaisiin hyödyntää myös Valkeavuoressa, erityisesti palloiluhallin osalta. Alustavat hinta-arviot liikuntahallille ovat budjetoimamme yli seitsemän miljoonan sijaan vain vähän yli neljä miljoonaa. Valkeavuoren koululla ei ole niin tulipalokiire, koska väistötilat on hankittu pidempiaikaiseen käyttöön kuin Hovirinnassa, mutta meidän mielestämme ratkaisuja uuden yhtenäiskoulun rakentamiseksi on vietävä aktiivisesti eteenpäin myös siellä. 

Palaute, jota olemme Hovirinnan perheiltä saaneet, on ollut varsin rohkaisevaa ja niinpä jatkamme työtä Hovirinnan asian ratkaisemiseksi yllä olevien kriteereiden valossa. Toivomme tietysti, että kaikki olisivat tässä työssä yhtenä rintamana, sillä hyvä Kaarina tehdään yhdessä!

Kuka säätää ja mitä

Lauantai 10.3.2018 - Sanna

Kaarinan sivistyslautakunnan puheenjohtaja (sd.) ruotii aamun Turun Sanomissa Kaarinan kaupunginhallituksen päätöstä käyttää sivistysjohtajan viransijaisuuteen otto-oikeutta ja julistaa viransijaisuus avoimeen hakuun sisäisen täytön sijaan. 

Vastinetta en koe tarpeelliseksi lähettää sanomalehteen, koska asian ruotiminen lehtien palstoilla ei ole erityisen tyylikästä. Täällä omassa blogissani voinen kuitenkin korjata muutaman tekstissä olleen virheellisen seikan meidän "kummallisen ryhmän" kokoomusedustajien puolesta. 

Kaupunginhallituksen käytettyä asiaan otto-oikeutta, asiaa käsiteltiin yhdessä poliittisissa neuvotteluissa. Neuvotteluissa toin esiin usean kokoomuslaisten ajatuksia sivistyspalveluiden organisaation kehittämisestä kohti soteasentoa; sivistyspalveluidemme merkitys kun entisestään kasvaa, mikäli sotepalvelut ja moni muu toiminto siirtyvät maakunnalle. 

Sivistyspalveluihin koemme tarpeelliseksi tuoda vahvaa kehittämisosaamista jatkossa sivistysjohtajan avuksi. Kehittämisalueita ovat muun muassa oppimisympäristöihin, oppimateriaaleihin, sähköiseen asiointiin koko toimialalla, taloushallintaan, elinkaariajatteluun, aktiiviseen viestintään ja moneen muuhun liittyen. Sivistysjohtajan viransijaisuutta ajattelimme siis isommalla aikaikkunalla kuin vain 10-12 kuukauden sijaisuuden näkökulmasta. 

Tämä esityksemme kehityspäällikön pysyvästä virasta nähtiin neuvotteluissa arvokkaana, mutta aikataulun puitteissa hankalana. Neuvotteluissa ja hallituksessa päätettiin enemmistön voimin hakea tässä kohdin viransijaista, joskin kehittävää työotetta painottaen. 

Hallitushuoneessa päätöksestä käytiin kyllä keskustelua, mutta se ei luonnollisesti ole julkista eikä suinkaan kuulu lehtien palstoille. Yhden työntekijän asioiden ruotiminen julkisesti on myös erittäin arveluttavaa. Näin ollen päätöksen taustalla olevia keskusteluita on tarpeetonta tämän enempää avata. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja ei istu hallituksessa. 

Mitä taas tulee huoleen siitä, että hyvää sijaista ei ole saatavilla tai perehdyttämiseen menee koko aika, voinen sanoa, että kyllä on saatavilla, kiinnostuneitakin on jo useampia, eikä perehtyminen asiaa jo etukäteen tuntevalta tosiaankaan vie vuotta. Työhön todennäköisesti pääsee kiinni muutamassa kuukaudessa. Ja tottakai, valittava henkilö voi hyvinkin tulla kaupungin sisältä, jolloin perehtyminen käy vieläkin nopeammin. 

Liian usein julkisella sektorilla liioitellaan asioiden monimutkaisuutta ja epäillään, että uusien asioiden oppimiseen menee vuosikausia. Tällainen vuoden sykli on yksityisellä puolella aivan arkipäivää yhdessä tehtävässä ja toisaalta, mitää pysyviä virkoja ei ole. Vai kuinka ulkopuolelta tuleva toimitusjohtaja voi saada pyörät pyörimään esimerkiksi pörssiyhtiössä vain muutamassa kuukaudessa oikeaan suuntaan?

Entäpä sitten kirjoituksessa esitetty huoli siitä, että "poliitikot hämmentävät soppaa, johon yksikään heidän lusikoistaan ei kuuluisi" on hurmaava popularisointi, vailla mitään poliittista muistia tai logiikkaa. Kaarinassa "erittäin kummallinen ryhmä" teki viime valtuustokaudella suuren suuria päätöksiä nimenomaan juuri organisaatioon liittyen. Usean vuoden valmistelutyö ASKEL-elinkaarimallin käyttöönottamiseksi organisaatiouudistuksen pohjana vedettiin vessasta alas ja tehtiin kaikkien muiden kuin kokoomuksen tuella nykyinen organisaatiomalli, jonka epäloogisuudet alkavat paljastua myös poliitikoille päätös kerrallaan. Yksi malliesimerkki tästä on liikuntapalveluiden siirto tekniselle toimialalle. 

Kuten sanottua, kokoomus ei tuolloin uutta organisaatiorakennetta tukenut ja siten voinemme myös osallistua keskusteluun palvelualuejohtajien sijaisuuksista: miten ne on mielekästä toteuttaa. 

Millaista työnantajapolitiikkaa siis tämä viime keväänä tehty organisaatiouudistus olikaan, missä usean vuoden, koko henkilöstön huolella tekemään organisaatiouudistukseen vedettiin rastit päälle. Entä, olisiko tämän hetken joukkoirtisanoutumisilla ja tuolla uudistuksella jotain tekemistä keskenään?

Vielä lopuksi on todettava, että Kaarina on saanut paljon negatiivista julkisuutta liittyen nimenomaan kouluasioihinsa. Nyt lautakunnan puheenjohtaja näyttää mallia, miten tätä negatiivista kierrettä halutaan oikein jengata syvemmäksi.

Katsomme, että meillä on pätevät henkilöt hoitamassa omaa nykyistä leiviskäänsä ja tämän lisäksi tiettyjä osa-alueita on hyvä vahvistaa jatkossa. Yksi näistä on viestintä. Ja nimenomaan hyvästä viestinnästä on aiheellista osoittaa kiitokset näin lopuksi niin Piikkiön yhtenäiskoulun kuin Rungon koulun rehtoreille mallikkaasta, informatiivisesta ja proaktiivisesta tiedottamisesta liittyen koulujen tuleviin remontteihin. Kyllä täällä siis on paljon hyvääkin ja muki on pikemmin puoliksi täynnä kuin tyhjillään. 

Hyvän yhteistyön, vahvan sivistyksen ja positiivisten asioiden vahvistamisen puolesta,
Sanna Vauranoja ja Ulla Myntt

Pienten lasten vanhemmat pois politiikasta!

Torstai 8.3.2018 - Sanna

* Kirjoitus on julkaistu Helsingin Saomissa Naistenpäivänä 8.3.2018

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Muutoksen aikaansaaminen on hankalaa, lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei pitäisi toimia luottamustyössä. Jokaisesta valtuuston, hallituksen tai lautakunnan kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään ansiosidonnainen äitiyspäivärahat takaisin. Käytännössä tämä siis useimman kohdalla tarkoittaa, että osallistumisesta päätöksentekoon joutuu maksamaan. Samaan aikaan kokouspalkkioilla ei ole vaikutusta eläkkeeseen eikä pääsääntöisesti esimerkiksi ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan.

Demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja vauva sairaus, vai mikä tässä olisi pätevä syy olla pois kokouksista äitiysloman aikana. Siis kokouksista, joihin henkilö on vaaleilla valittu edustamaan esimerkiksi lapsiperheitä. Vai onko tämä käytäntö sittenkin kannanotto siihen, että pohjimmiltaan äitien paikka on kotona hoitamassa vauvojaan, joita tosin vauvan toinen vanhempi tai muu aikuinen hoitaisi kokousten ajan aivan yhtä hyvin kuin äiti.

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteosta on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella täysin epätasa-arvoisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Naisten päivän kunniaksi voidaan lakiuudistukset aloittaa tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa vähentävästi lakisääteiseen äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan luottamushenkilön veroprosenttiin

Kunta, maakunta, valtakunta

Torstai 1.3.2018 - Sanna

Vuonna 2012 pidettyjen kuntavaalien suurin kysymys oli kuntien tulevaisuus. Matkan varrella oli väläytelty pakkoliitoksia ja erilaisilla hankenimillä kuntia kannustettiin yhdistymään. 

Täällä Varsinais-Suomessa liitoksia syntyi, joista merkittävin Salon seudulla, jossa kymmenen kuntaa yhdistyi yhdeksi Saloksi. Samalla muun muassa Piikkiö liittyi Kaarinaan, Mellilä Loimaaseen, Yläne Pöytyään ja pakotettuna Tarvasjoki myöhemmin Lietoon. 

Edellisten kuntavaalien jakolinjat kulkivat itsenäisyyden ja liitosten välillä. Erityisesti Turussa liitoksille nähtiin vahvat perustelut, kun taas kehyskunnissa mieliala oli aivan toinen.

Koska kuntauudistus kohtasi niin vahvaa vastustusta, sen ajamisesta luovuttiin ja tilalle tulivat sote- ja erityisesti maakuntauudistus. Vanhat kunnon läänit, joita kovalla tohinalla kymmenen vuotta sitten lakkautettiin, kaivetaan nyt naftaliinista. Lääni ei kuitenkaan enää ole lääni, vaan tällä kertaa maakunta. 

Kaikkien näiden erilaisten interventioiden tuloksena jopa kansa on yhtämieltä siitä, että ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelut kaipaavat remonttia. Koko kuntauudistuksen tärkein lähtökohta on siis sisäistetty. 

Samaan aikaan ihmisten vahvat näkemykset itsenäisyydestä tuntuvat laimentuneen. Ne, joiden kunnat on liitetty aikanaan isompaan, ovat selvinneet muutoksesta hengissä. Moni niistä, joka aiemmin vastusti kiihkeästi kuntaliitoksia, suhtautuu asiaan nykyään paljon pragmaattisemmin. Kunhan veroaste ei nouse pilviin, palvelut säilyvät laadukkaina tai jopa paranevat ja oma kylä jatkaa elinvoimaisena, ei kunnalla tunnu enää olevan niin suurta merkitystä, jos kyläparlamentteja on uskominen. 

Nuoret, jotka sitten viimekädessä pisimpään näiden meidän tekemiemme päätösten kanssa elävät, eivät tunnu olevan laisinkaan kiinnostuneita kuntarajoista. He todellakin elävät jo todeksi megatrendejä: kaupungistumista, teknologian nopeaa kehitystä ja ympäristöarvojen nousua. Jos ihminen liikkuu maailmassa tai Euroopassa kuin edelliset sukupolvet aiemmin korkeintaan kotiläänissä, kuntarajat tuskin ovat tärkein elämänlaatua määrittävä elementti. 

Kevään ja kesän aikana eduskunta hyväksyy tai hylkää maakuntaan ja valinnanvapauteen liittyvät uudet lait. Kaikki tämä aika, raha ja vaiva, jotka uudistusten aikaansaamiseksi on nyt käytetty, soisi johtavan uudistusten toteutumiseen. Kuitenkin sillä reunaehdolla, että alkuperäiset tavoitteet: kustannustehokkuus, saatavuus ja vaikuttavuus todella toteutuvat. 

Äidit pois päätöksenteosta!

Torstai 1.3.2018 - Sanna

Kulunut talvi ollaan puhuttu Suomessa perheiden tasa-arvosta. Lakiuudistusta ei saada tällä hallituskaudella aikaan, enkä oikeastaan yhtään ihmettele.

Lähtien siitä tosiasiasta, että äitiys- ja vanhempainrahakaudella ei ole ilmeisesti tarkoituskaan toimia luottamustyössä. Esimerkiksi eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat voivat kyllä toimia luottamustehtävissä, mutta me pienten lasten äidit ja joissain tapauksissa isät emme kuulu päätöksentekoon.

Jokaisesta käymästäni kokouksesta, mikäli ne eivät osu sunnuntaille, peritään äitiyspäivärahat takaisin aina minimirahaan saakka. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että maksan osallistumisestani päätöksentekoon.

Samaan aikaan demokraattisilla vaaleilla valituista luottamustehtävistä ei voi olla pois ilman pätevää syytä. Onko siis raskaus ja lapsi sairaus vai mikä olisi pätevä syy olla pois kokouksista vauvan johdosta. Siis kokouksista, joihin minut on vaaleilla valittu edustamaan, pitäisi olla hoitamassa vauvaa, jota hänen isänsä hoitaa aivan yhtä hyvin kuin minä.  

Ei ole mikään ihme, että vanhempainvapaa-asiaa ei saada korjattua, jos ruohonjuuritasolta alkaen äitien ja pikkulapsiperheiden diskriminointi päätöksenteossa on näin systemaattista ja laeilla suojeltua. Samaan aikaan koko päätöksenteko vääristyy kauttaaltaan, jos kokonainen ryhmä jätetään tällaisella epäoikeudenmukaisella käytänteellä päätöksenteon ulkopuolelle.

Aloitetaan vaikka tästä, jos isommasta kokonaisuudesta ei päästä yhteisymmärrykseen. Luottamustehtävistä maksettavien palkkioiden ei pidä vaikuttaa äitiys- tai vanhempainpäivärahan määrään, ainoastaan henkilön veroprosenttiin.

Viimeinen auto

Perjantai 16.2.2018

Turun seudulla raitiovaunupäätös herättää runsasta keskustelua. Aihe on tärkeä, sillä tänään tehtävät ratkaisut ulottuvat vuosikymmenten päähän. Ratkaisu vaikuttaa olennaisesti siihen, miten ja missä Turun talousalue kehittyy ja kasvaa. 

Raitiovaunun ja superbussin vertailuun on helppo löytää erilaisia näkökulmia. Superbussi on joustavampi, nopeampi ottaa käyttöön, edullisempi, laaja-alaisempi jne. Raitiovaunu taas on mielikuviltaan tehokkaampi, elinkaareltaan pidempi-ikäinen, mutta vaikeammin muunneltavissa ja investoinniltaan noin kolminkertainen. 

Päätöstä tehtäessä, ensin pitänee pohtia, millaista tulevaisuuden liikkuminen ylipäätään aikoo olla. 

Oma autoni on tulossa elinkaaren loppupuolelle, kun se ihan näinä kuukausina ylittää romutuspalkkion 10 vuoden rajapyykin. Uusi auto on siis hankittava. Mutta jääkö auto viimeiseksi omaksi autokseni ja mitä tulee tilalle?

Nuori suomalainen tutkija Sonja Heikkilä lanseerasi vuonna 2014 termin MaaS eli Mobility as service, liikkuminen palveluna. Tämä yksinkertaistetusti tarkoittaa eri liikkumisvälineiden ketterää yhdistelyä palvelupaketeiksi. Jos minä haluaisin päästä Kaarinasta Raision Myllyyn, matka sinne voisi taittua bussilla ja taksilla tai joukkoliikenteen, taksien ja tulevaisuudessa erilaisten yhteiskäyttöautojen avulla. 

Yhteiskäyttöautot voivat olla arkipäivää etenkin kaupungeissa jo muutamassa vuodessa. OP-ryhmä on jo lähtenyt MaaS-liiketoimintaan mukaan ja monesti he ovat haistaneet tulevaisuuden heikot signaalit oikein.

Yhteiskäyttöautot voisivat toimia aivan yhtä hyvin rivitalo- ja pientaloalueilla, joissa useimmissa perheissä on kaksi autoa, mutta toinen seisoskelee tallissa suurimman osan ajasta esimerkiksi etätyön lisääntyessä.

Miksi siis investoida esimerkiksi 15 000 euroa uudempaan autoon, jonka käyttöaste on hädin tuskin 5% ja ylläpitoon ilman bensoja arvonalenema huomioimalla, menee 150-200 euroa kuukaudessa. 

Rintajouppien autosuku taas arvioi, että sähkö- ja hybridiautojen myynti on yli 50% kaupasta jo vuonna 2022. Se on todella pian. Eli jos nyt ostan uuden bensa-auton, mikä sen jälleenmyyntiarvo on neljän vuoden kuluttua?

Mikäli tulevaisuudessa liikkuminen rakennetaan erilaisista palikoista palveluna, ykistyisautoja omistetaan entistä vähemmän, nuori polvi ei enää aja edes ajokortteja ja ympäristönäkökohtien merkitys kasvaa, voidaan ajatella, että myös kysyntä julksille liikenneratkaisuille kasvaa ja niiden käyttöalue laajenee. 

Vaikka oma mielipiteeni superbussin ja raitiovaunun välillä ei ole vielä selkiytynyt, ratkaisun keskiössä pitäisi olla kysymys siitä, mitä tavoitteita ratkaisulla halutaan saavuttaa. Ovatko tärkeimmät tavoitteet ympäristöystävällisyys, kustannustehokkuus, kasvun mahdollistaminen, julkisen liikenteen profiilin nostaminen vai yksinkertaisesti entistä suurempien massojen siirtely paikasta toiseen entistä tehokkaammin ja taloudellisemmin vai jotain muuta.

Jos nykyiset ratkaisut eivät tunnu kumpikaan sellaisenaan riittävältä ratkaisulta, tässä vielä muutamia näkökulmia muutenkin monimutkaiseen asiaan. 

Ensinnäkin, koen kaarinalaisena, että Kaarinan olisi oltava päätöksessä mukana. Sekä Littoinen että Kaarinan keskusta ovat melko tiiviitä ja julkiset liikenneratkaisut on ulotettava myös tänne. Rakenteeltamme olemme samankaltainen kuin Raisio. Jotta Kaarina säilyttää vetovoimaansa, on joukkoliikenteen toimittava nykyistäkin tehokkaammin. 

Littoisten osalta myös lähijunien hyödynnettävyys pitäisi mietiiä. Paikka lisäraiteelle on saatavissa Helsingin raiteen yhteyteen. Vai muuttuuko raidelinjaus jo Turun päässä tunnin junan yhteydessä, jolloin nykyinen raide jäisi lähiliikenteen ja tavaraliikenteen käyttöön? Voitaisiinko lähijunaa ajatella samalla tavoin myös telakan, Raision ja uudenkaupungin suuntaan, olemassa olevilla raideyhteyksillä.

Entäpä sitten reittivalinnat. Mitä, jos raitiovaunuliikenne kulkisikin kehämäisesti keskusta-yliopisto-TYKS-Kupittaa-Martti-satama-Portsa-matkakeskus-keskusta -linjalla, kuten raitiovaunu liikennöi esimerkiksi Wienin Ringillä. Kehälle tulevat linja-autot kaikista ilmansuunnista, jolloin keskustan linja-autoliikennettä voitaisiin kenties vähentää. Samalla saataisiin ratkottua Kupittaan pysäköinti ja liikkumisongelmia. Lähijunista pääsisi helposti vaihtamaan keskusta-alueen kehäraiteelle. 

Jos taas päädytään superbusseihin, olisi nyt viimeinen hetki viedä linja-autoliikenne torin kannen alle samalla kun Toriparkkia ryhdytään tekemään. Lisäksi olisi mietittävä Aninkaisten mäen siirtämistä tunneliin, jolloin puutorin seutu muuttuisi puistomaisemmaksi, Konserttitalo mahtuisi laajenemaan, eikä uutta taloa tarvittaisi Hämähäkkitontille. 

Hienointa tietysti olisi, jos tunneli alkaisi jo Uudenmaankadun ja Hämeenkadun kulmasta, jotta Suurtori saataisiin rauhoitettua liikenteeltä. Ehkä se on kuitenkin liian kallista ja utopiaa tässä kohdin?

Mitä vielä tulee vaihtoehtojen vertailuun, raitiovaunukiskojen tilantarve on noin 1,5 ajokaistaa, kun superbussit vievät kaksi. Kaupunkien kehityskulku on usein busseista raitiovaunuihin ja raitiovaunuista metroihin, kun miljoonan rajapyykki lähenee. Missä me olemme nyt ja mihin me haluamme tällä seudulla kasvaa?

Ratkaisussa on siis yhtä monta näkökulmaa kuin on tarkastelijaakin. Ainoa käypä ratkaisu lienee löytää yhteisymmärrys tavoitteista: mitä asioita haluamme päätöksellä saavuttaa. Tavoitteisiin peilaamalla valinta on mahdollista tehdä mahdollisimman kestävästi. Vielä ei kai ole liian myöhäistä tehdä uusiakin avauksia?

Ei näin

Torstai 8.2.2018

Kaarinan koulutoimi on rämpinyt kriisistä toiseen viimeisen vuoden. On sisäilmaongelmia, seksuaalista ahdistelua ja nyt vielä tämä lukion musiikkiteatterilinjan lopetusaie.

Olen todella pöyristynyt ja pahoillani siitä, että julkisuuteen tullaan ennen lautakuntakäsittelyä kertomaan, että linja lopetetaan. Lautakunnan esittelytekstissä oppilaiden kerrotaan olevan huonompaa ainesta ja koko esittely on kirjoitettu tarkoitushakuisesti. Musiikkiteatterilinjan oppilailta ei ole muistettu tiedustella aiheesta mitään. Ei voi kuin kysyä, mitä tämä tällainen touhu oikein on.

Ensisijaisesti meillä Kaarinassa pitää nyt kiinnittää kahteen asiaan huomiota: johtamiseen ja viestintään. 

Käytännössä se tarkoittaa vähintään seuraavia asioita:
- Julkisuuteen ei tulla kertomaan esimerkiksi linjan lopetuksesta, kun lautakunta ei ole edes käsitellyt vielä asiaa. Imagohaitat, epätietoisuus ja väärinymmärrykset ko. linjalle ja oppilaille ovat mittavat. -> Kuka tiedottaa, mitä, missä ja milloin. 
- Esittelytekstin on oltava asiallinen ja puolueeton, ei tarkoitushakuinen ja loukkaava.
-> Mitä kirjoitetaan. 
- Viestintään on panostettava kokonaisuutena sekä määrän että laadun suhteen. Parempi on kertoa enemmän kuin vähemmän, mutta on pitäydyttävä faktoissa. Mielipiteet eivät ole faktoja. -> Lisää asiallista viestintää. 

Olen siis enemmän kuin pahoillani lukion musiikkiteattterilinjaan kohdistuneista tapahtumista ja epäoikeudenmukaisista toimista. Ensin lähtee opettaja, suurproduktio joudutaan peruuttamaan ja sitten syytetään jo muutenkin pettymyksiä kokeneita nuoria huonoksi oppilasainekseksi. Eihän me oikeasti kohdella nuoriamme näin?!

Vähän vastaavaa henkeä oli alkuvuonna ilmi tulleen seksuaalisen ahdistelun käsittelyssä: mitään ei ollut muka tehtävissä. Emme me voi piiloutua johonkin vanhenemisiin ym. vaan kyllä nimenomaan aikuiset: virkamiehet ja poliitikot täällä voivat asiaan puuttua! Samoin tähän lukion toimintaan on meidän poliitikkojen puututtava, jos sitä eivät viranhaltijat tee.

Toivottavasti saamme alkaneen vuoden aikana paremmalle tolalle nämä asiat! 

Punatiiltä!

Keskiviikko 17.1.2018 - Sanna

Kaarinan kenties tunnetuin nähtävyys on Kuusiston linnanrauniot. Rauniot muodostuvat punatiilestä.

Kaarinan keskustassa 110-tien varressa punatiiltä on käytetty runsaasti. Vaikka se ei ehkä ole muodikkain, se luo omaleimaisen, lämpimän ja ajattomankin kaupunkikuvan Kaarinan keskustaan.

Maan tapa

Lauantai 13.1.2018 - Sanna

Tänään Turun Sanomissa oli laaja ja järkyttävä juttu Luostarivuoren/Kerttulin koulun hyväksikäyttötapaukseen liittyen. Aiheeseen otti kantaa myös Kaarina-lehti kuluvalla viikolla.

Sinänsä olen samaa mieltä, että asioita pitää tarkastella aina myös tapahtumahetken vallitsevaan kulttuuriin suhteutettuna. Mutta ajatus siitä, että humalaiset aikuiset ja oppilaiden epäasiallinen koskettelu, rivot puheet olisivat olleet jollain lailla maan tapa 90-luvun kouluissa, särähtää korvaani.

Sähköä!

Torstai 11.1.2018 - Sanna

Olen kenties kyllästymiseen saakka jankuttanut eri yhteyksissä Sähköisistä palveluista. Kaikille lienee tuttua nettipankin käyttäminen ja verkkokauppoihinkin on suurin osa ennättänyt tutustua. Koululaisten vanhemmat eivät voi välttyä Wilmalta.

Yrittäjänä voin asioida verottajan kanssa sähköisesti ja maksaa palkat näppärästi palkka.fi -sovelluksella.

Asiallista meininkiä

Maanantai 20.11.2017 - Sanna

Lehdet ovat täyttyneet mielipidekirjoituksista liittyen Hovirinnan koulun tilanteeseen Kaarinassa. Virkamiehiä on syytetty epäpäteviksi, päättäjiä tyhmiksi. Sosiaalisen median kommentointia en tohdi tässä edes referoida; sen verran asiatonta kirjoittelu on siellä ollut. 

Hovirinnan koulussa on sisäilmaongelmia. Hovirinnan koulua on korjattu kolmella miljoonalla. Hovirinnassa on siirrytty väistötiloihin, jotka sijaitsevat fyysisesti erillään. Hovirinnan oppilaista osa jatkaa työskentelyään Littoisten monitoimitalolla. Hovirinnan koulu on päätetty peruskorjata. 

Nämä kaikki väitteet pitävät paikkansa. 

Sen sijaan ajatus siitä, että kolmen miljoonan korjauskulut olisivat ongelma, joka edellyttää purkutuomiota, on kummallinen. Jos lähes 40-vuotiaasta kiinteistöstä on pidetty huolta, siihen on myös käytetty korjauseuroja. Se ei todista kiinteistöä purkukuntoiseksi, vaan pikemminkin päinvastoin.

Uudisrakennus on nähty ainoana toimivana ratkaisuna. Samaan aikaan voidaan kysyä, että kuinka moni perhe on puskutraktorilla purkanut oman talonsa, jos siellä on ollut sisäilmaongelmia? Ja niitähän muuten yksityiskodeissakin riittää. 

Asiantuntijat, muun muassa selvityksen tehnyt Vahanen, kertovat tutkimuksiensa pohjalta, että Hovirinnan koulu on korjattavissa. Sen kustannusarviot vaihtelevat 6 ja 9 miljoonan välillä. Uudisrakennuksen kustannukset taas ovat 14-16 miljoonaa euroa. Millä faktaperusteilla päättäjät valitsisivat uudisrakennuksen?

Meillä on yhteensä 13 koulua Kaarinassa. Nyt oirehtivien Hovirinnan ja Valkeavuoren lisäksi ongelmia on ainakin neljässä muussa koulussa todettu matkan varrella ja niitä on korjattu.

Tarkoittaako tämä, että me a) puramme kaikki koulut jatkossa, joissa jotain ongelmia ilmenee ja jätämme korjaukset tekemättä b) jätämme muut koulut hoitamatta ja huolehtimatta c) velkaannutamme Kaarinan siihen pisteeseen, ettei meillä ole enää varaa ylläpitää palveluita, joita näissä rakennuksissa oli tarkoitus tuottaa vai d) laiminlyömmekö me muut palvelun tarvitsijat: vanhukset, sairaat, työttömät, huostaanotettavat lapset jne. Miten siis huolehdimme kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta ja talouden kestokyvystä, jotka on kirjattu myös lakiin?

Kaiken kukkuraksi uudisrakennukset eivät takaa terveellistä sisäilmaa ja etenkin rakennusvaiheen jälkeen ensimmäiset kaksi vuotta VOC-päästöt ovat yleensä mittavat. Sisäilmaongelmista oirehtivat eivät todennäköisesti pysty olemaan uusissa tiloissa. Eikä mikään takaa, että niihin ei tulisi jatkossa ongelmia. 

Väite, että virkamiehet ovat tahallisesti jättäneet väistötiloja tilaamatta, on myös erikoinen. 1200 kouluneliötä on korvattu 1400 parakkineliöllä! Tilat ovat osittain väärän kokoisia, koska tiloiksi on pyydetty pienryhmätiloja. Pienryhmätiloilla tarkoitettiin 16 oppilaan opetustilaa, mutta tätä ei tilaavalle osapuolelle ole tietojeni mukaan selvennetty. Ja siksi on jouduttu käyttämään väistötilana lisäksi myös Littoisten monitoimitaloa.

Tämä oli myös väärin toimittu. Parakit olivat huonoja, kylmiä ja äänekkäitä. Tämä palaute kuultiin ja väistötilaksi valittiin Monitoimitalo. Kun päätös oli tehty, tilalle olisi haluttu parakkeja.

Ja jälleen viimeaikoina on raportoitu parakkien teknisistä ongelmista. On todella vaikea enää pysyä perässä, haluttiinko ensisijaisesti lapset pois ongelmatiloista, lapset parakkeihin, lapset ylipäätään väistötiloihin vai jotain muuta? Mitä?

Valtuusto on nyt enemmistön turvin päättänyt edetä Hovirinnassa hankesuunnitelmavaiheeseen. Remontin yksityiskohdat suunnitellaan tarkemmin, ylä- ja alapohjan kunto tarkistetaan ja lisäksi jo korjattujen osien korjaustarpeet kartoitetaan hankesuunnitelmassa. Tämän pohjalta saadaan tarkka kustannusarvio. 

On selvää, että mikäli tämä summa nousee lähelle uudisrakennuksen kustannuksia, päätöstä on arvioitava uudelleen. Mutta siinä tapauksessa koko kouluverkon kokonaisuutta on tarkasteltava uudelleen ja mietittävä, mitä toimintoja on missäkin yksikössämme.

Muussa tapauksessa hanke käynnistyy suunnitelman pohjalta ja parhaimmillaan lapset pääsevät väistötiloista omaan korjattuun kouluunsa kesällä 2019. 

Pidän erittäin tärkeänä, että kaupunki panostaa tästä lähin aktiiviseen tiedottamiseen. Olen pyytänyt projektiseinän avaamista kaikelle Hovirinnan kouluun liittyvälle dokumentaatiolle ja uutisoinnille sekä sen riittävyyden arviointia säännöllisesti hallituksessa. 

Tiedotus ja vuorovaikutus ei kuitenkaan tarkoita käytöstapojen unohtamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Siellä haukutaan päättäjiä ja virkamiehiä mitä epämielyttävimmillä tavoilla. Valtuutettuja käsketään erota tehtävistään, mikäli korjaus ei onnistu. Päättäjiä haukutaan koulujen sisäisistä operatiivisista ratkaisuista ja mikä minusta on kaikkein pahinta, lapsia vedetään tähän taisteluun välikappaleiksi. Heidät otetaan kesken koulupäivän mielenosoituksiin ja lapsille luodaan pelkotiloja erinäisistä asioista koulussa ja väistötiloissa. 

Jokainen vanhempi tietää, että suurin osa lapsista suhtautuu asioihin ja muutoksiin valosasti, kun heitä siihen valmistellaan ja sparrataan. Aivan yhtälailla lapset saadaan pelkäämään ja suhtautumaan kauhulla uudenlaiseen arkeen, mikäli aikuiset heitä siihen ohjaavat. 

Toivonkin, että jokainen tähän vyyhtiin liittyvä aikuinen suhatutuu asiaan sen edellyttämällä vakavuudella. Se tarkoittaa ensisijaisesti lasten terveydestä huolehtimista muun muassa siirtämällä nopealla aikataululla kaikki pois ongelmatiloista. Se tarkoittaa asiallista vuoropuhelua ihmisten kesken. Se tarkoittaa aktiivista tiedotusta virkamiehiltä. Se tarkoitata huolellista perehtymistä ja ripeää päätöksentekoa luottamushenkilöiltä. Se tarkoittaa joustavuutta ja uusia toimintamalleja koululta. Se tarkoittaa käytöstapojen muistamista kaikissa tilanteissa, kaikilta. 

Olen iloinen siitä vanhempien palauteryöpystä, jota tämän kaiken keskellä olemme saaneet. Äännekkään vähemmistön takana on iso joukko vanhempia, jotka pitävät nopeaa väistöä tärkeimpänä asiana. Iso joukko vanhempia pitää peruskorjausta ihan kelpo ratkaisuna. Monet vanhemmat kantavat suurta huolta lasten pelkojen lietsomisesta. Ja todella iso joukko kuntalaisista on kiittänyt siitä, että Kaarinassa katsotaan yksityiskohtien lisäksi myös kokonaisuutta ja huolehditaan kaikkien kuntalaisten edusta ilman, että äänekkäimmin vaatimalla asiat vain tapahtuisivat - ilman faktaperusteluita. 

Ollaan siis aikuisia, ollaan asiallisia, ollaan kuitenkin aktiivisia, jotta lopputuloksesta tulisi hyvä, tai jopa erinomainen. 

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro 13.11.2017

Maanantai 13.11.2017 - Sanna

Vuosi sitten kokoomus nosti tässä samaisessa budjettikokouksessa esiin, että henkilöstökuluihin on budjetoitu 1-2 prosenttia liikaa. Ei siksi, että kokoomus olisi ollut lomauttamassa tai irtisanomassa henkilöstöä vaan yksinkertaisesti siksi, että kilpailukykysopimuksen vaikutukset arvioitiin yleisesti kuntapuolella laskevan henkilöstösivukuluja 3 prosenttia.

Onneksi ihmisen muisti on valikoiva, enkä enää muista, millaisia puheenvuoroja tästä näkemyksestämme viime vuonna käytettiin. Lopputulema oli kuitenkin se, että Kaarinan veroprosenttia nostettiin 0.5 yksikköä.

Kuluneen vuoden talousraportit osoittavat, että olimme oikeilla jäljillä, joskin arviomme oli maltillinen, sillä henkilöstökulut ovat jääneet lähes kolme prosenttia budjetoidusta.

Tänä vuonna ennen hallituksen käsittelyä tuo sama ilmiö toistui budjetissa. Henkilöstökuluihin olisi esityksen mukaan varattu yli neljä prosenttia lisää tämän vuoden toteutumaan verrattuna, vaikka yleiseksi palkankorotusvaraksi arvioidaan kuntapuolella noin yksi prosentti.

Päätimme, että tänä vuonna puhumme asiasta niin pitkään ja niin hartaasti, että virhe budjetissa oikaistaan. Lopulta siihen esitystemme pohjalta tehtiinkin yli kahden miljoonan korjaus ja budjetti muodostui selvästi ylijäämäiseksi.

Meille kokoomuksessa tasapainoinen talous, mutta myös koulutus ja sivistys ovat keskeisiä arvojamme. Ikään kuin löytöpalkkiona pidimme tärkeänä, että osa tuosta summasta kohdennetaan sivistyspalveluihin. Olemme joutuneet keskittymään kuluvan vuoden pääasiassa seiniin, mutta vähintään yhtä tärkeää kouluillemme on myös se sisältö, mitä kouluissa oppilaille ja oppilaiden kanssa tuotetaan ja opitaan.

Sivistyspuolella halusimme käytännössä kohdentaa lisämäärärahaa budjetissa erityisesti tuntikehykseen, tarkemmin  kieliopintoihin ja niin sanottuihin jakotunteihin. Valitettavasti Kaarina ei toistaiseksi ole kokeilukuntien joukossa, missä ensimmäinen vieras kieli alkaisi jo ensimmäiseltä luokalta. Esittämällämme reilun 200 000 euron lisäyksellä toivomme, että valittavana olevien kielien kirjo monipuolistuu ja pienempikin oppilasmäärä antaisi mahdollisuuden aloittaa kielen opiskelu eri kouluissamme.

Ilahduttavaa budjettikäsittelyssä ylipäätään on ollut vahva yhteinen näkemys, jossa ryhmien hyvällä yhteistyöllä päiväkotien ryhmäkoot voidaan pitää nykyisellään ja oppimateriaaleihin lisätään rahaa.

Käyttötalous on Kaarinassa kokonaisuutena melko vakaalla pohjalla tulevana vuonna. Verotulot kasvavat hyvän taloussuhdanteen ja vahvan yrityskentämme johdosta.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa kasvupaineita on väestön ikääntyessä, mutta Kaarina ottaa käyttöön vuosittain uusia ketteriä toimintamalleja. Tästä yhtenä konkreettisena esimerkkinä perhehoitokylä, jonka yksi hoitovuorokausi maksaa vähemmän kuin yksi tunti kotipalvelua.

Meille kokoomuksessa on tärkeää, että Kaarina panostaa tulevina vuosina vahvasti palveluseteleiden käyttöön. Palveluseteleiden käytön myötä alan paikalliset yritykset vahvistuvat ja soteuudistuksen tullessa meidän ei tarvitse ryhtyä etsimään valinnan vapautta Maskusta tai Raumalta, vaan tuottajat ovat täällä lähellä.

Investoinneista hallituksen puheenjohtaja puhui jo perusteellisesti. Mittavien kouluinvestointien vuoksi pidimme muun muassa tämän virastotalon laajamittaisen peruskorjauksen siirtoa perusteltuna. Kaarinaan rakennettavaan palloiluhalliin toivomme, että sponsoreita todella halliin on löydettävissä, eivätkä suunnitelmat sponsorirahasta jää vain puheen tasolle.

Yksi aiempien vuosien investointipäätös on lähellä valmistumistaan, nimittäin tuo vireinen Kaarina-talo otetaan käyttöön juhlavin menoin itsenäisyyspäivänä. Sata vuotiasta Suomea kelpaa juhlistaa erityisesti uuden kirjaston muodossa. Kirjastoa voitanee pitää suomalaisen lukutaidon ja sivistyksen yhtenä keskeisimmistä kulmakivistä ilmaisen peruskoulun ohella. 

Löydetty kaksi miljoonaa

Tiistai 7.11.2017 - Sanna

Kaarinan kaupunginhallitus on työstänyt budjettia vuodelle 2018 muutaman viikon varsin intensiivisesti. Käyttötaloudelle haasteita ovat lisänneet väistötilojen hankinta sekä Valkeavuoren yläkoululle että Hovirinnan kouluille. Investointipuolella samat haasteet ovat käsillä rakentamis- ja korjaamispäätösten muodossa.

Vuosi sitten Kokoomus esitti, että kilpailukykysopimuksen (kiky) johdosta henkilöstökuluihin voidaan budjetoida jopa 3 prosenttia vähemmän. Kaarinassa kiky huomioitiin vain yhden prosentin edestä – ja nostettiin veroa 0,5 yksikköä. Henkilöstökulujen toteutuma on kuluvana vuonna jäämässä lähes kolme prosenttia alle budjetoidun.

Kyseistä korjausta ei alun perin tehty vuoden 2018 talousarvioon, vaan arvioitu prosentin palkankorotuslisä lisättiin vuoden 2017 budjettiin, jolloin todellinen henkilöstökululisäys olisi ollut lähes 4 prosenttia. Kokoomus oli asiassa tarkkana ja hallituksessa budjettiin tehtiin lähes kahden miljoonan tekninen korjaus alaspäin, sillä henkilöstösivukulut pysyvät vuonna 2018 alhaalla. Tärkeää on huomata, että työntekijöille maksettava palkankorotusvara säilyi kuitenkin budjetissa 1,4 prosentissa, sillä kyse on sivukuluista!

Tämän kahden miljoonan ylijäämän halusimme pääosin kohdentaa eri puolueiden tuella sivistyspalveluihin. Kokoomus esitti kielivalinnaisuuksien ja tuntiresurssin lisäämistä peruskouluun yli 200 000 eurolla, SDP oppimateriaalimäärärahojen lisäystä ja Vihreät varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pitämistä ennallaan.  Näistäkin muutoksista huolimatta talousarvio on tällä hetkellä, ennen valtuustokäsittelyä ylijäämäinen.

Investointien osalta hallitus päätyi Valkeavuoren uudisrakentamiseen kokonaisuudessa, Hovirinnan mittavaan peruskorjaukseen, liikuntatilojen korvaamiseen uudella monitoimihallilla jne. Kokoomuksen esityksestä virastotalon remonttia maltillistetaan ainakin toistaiseksi muun muassa soteuudistuksen yksityiskohtia odotellessa. Hovirinnan rantasauna ja pengerrys toteutetaan, mutta haastavan investointiohjelman keskellä ei aivan kaikkia rantaan esitettyjä toiveita haluttu lähteä lähivuosille budjetoimaan.

Koulujen rakentamisesta ja korjauksesta edellytämme aktiivista viestimistä perheille ja muille sidosryhmille. Yrittäjyyden mahdollisuuksia ja lähipalveluiden saatavuutta haluamme edistää palveluseteleiden hyödyntämistä lisäämällä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Panostukset lapsiperheisiin ja sivistyspuolelle ovat sivistyspuolueelle ilo ja kunnia. Kilpailukykysopimuksesta on todellista hyötyä kuntien kustannusrakenteelle. Noususuhdanne parantaa kaupungin verotuottoja. Ja mikä parasta, yhteistyön henki tuntuisi puhaltavan kaarinalaisessa päätöksenteossa.

Tästä on mukava jatkaa kohti Suomen 100-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi muutama vuosi sitten päättämämme Kaarina-talo kirjastoineen aukeaa kaarinalaisten iloksi.

Kaarinan mallilla maaliin sisäilmaongelmissa

Keskiviikko 20.9.2017 - Sanna

*Kirjoitus on julkaistu Kaarina-lehdessä 20.9.2017

Sisäilmaongelmien puiminen jatkuu kaarinalaisissa päätöksentekoelimissä. Ongelmat eivät kuitenkaan rajoitu kuntarajojemme sisäpuolelle, vaan samoissa teemoissa ollaan myös naapureissa, viimeisimpänä Sauvossa.

Koulujemme vanhempainyhdistykset ovat olleet asiassa varsin aktiivisia, hankkineet hirmuisen määrän tietoa, tilanneet homekoirat ja pyytäneet asiantuntijalausuntoja. He ovat myös pyrkineet keskustelemaan päättäjien ja virkamiesten kanssa useaan eri otteeseen.

Kaarinassa perustettiin koulurakentamisen ohjausryhmä, jossa jokaisella puolueella on edustus. Ohjausryhmän tehtävänä on selvittää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, pallotella niitä poliittisten päättäjien kanssa ja lopulta sitten esittää kaupunginhallitukselle ja valtuustolle ratkaisu tai ratkaisuvaihtoehdot, jotka olisivat poliittisestikin hyväksyttävissä.

Ratkaisuvaihtoehtoja suunniteltaessa kannattaisi nyt kaikki osapuolet saada vielä nykyistäkin tiiviimmin ratkomaan asiaa yhdessä. Mikään ei estä ottamasta vanhempainyhdistysten edustajia työhön mukaan; heille kertynyt tieto ja osaaminen auttaisivat myös virkamiehiä eteenpäin.

Päätöksenteon tueksi ja kiireellisyysjärjestyksen päättämiseksi päättäjät tarvitsevat mahdollisimman selkeitä lähtötietoja esimerkiksi sisäilmailmoitusten lukumäärä viiden vuoden ajalta, sisäilmaongelmiin viittaavien sairastapausten esiintyvyys oppilasmäärään suhteutettuna kouluittain, henkilökunnan sairaspoissaoloprosentit, tehdyt korjaukset jne.

Kaikki haluavat varmistaa terveellisen ja turvallisen koulun lapsillemme, mutta kaikkia verovaroja emme voi suunnata vain yhteen kouluun, yhteen asiaan. Yhteistyössä voitaisiin miettiä luovia ratkaisuja väistötilojen osalta, uudenlaisia tapoja toteuttaa koulupäiviä sekä oppiaineita väistön aikana ja .

Miten laaja-alaisesti esimerkiksi liikuntaa voitaisiin harrastaa ympäri vuoden ulkona? Voitaisiinko opettajille ja koululaisille perheineen tehdä kysely, jossa tiedusteltaisiin halukkuutta ns. iltapäivävuoroon koulussa? Löytyisikö uudesta Kaarina-talosta tilaa joillekin opetusryhmille? Kuinka tiukkaan lapset ovat sidottuina Hovirintaan tai Valkeavuoreen vai voidaanko ryhmiä tilapäisesti myös joltain osin sekoittaa? Olisiko joltain osin kuljetuskustannukset muihin kouluihin pienemmät kuin väistötilat kaikelle opetukselle?

Näihin ja moniin muihin villeihinkin kysymyksiin ei pidä suoralta kädeltä vastata ei, vaan nyt prioriteettimme on terveellinen kouluympäristö. Se ei voi tarkoittaa yksi yhteen väistötiloja tai nykyisten rakenteiden ja toimintamallien säilymistä täysin ennallaan. Mutta se ei myöskään saa tarkoittaa näennäiskorjauksia, jotka osoittautuvat kahden vuoden sisällä turhiksi, toimimattomiksi ja vieläpä kalliiksi tai vakavan sairastumisen odottelua ennen kuin asioihin reagoidaan.

Löytyisikö Kaarinassa halua ja kykyä luoda kokonaan uudenlainen toimintamalli sisäilmaongelmien ilmetessä. Niin, että meidän toimintamalliamme haluttaisiin jatkossa käyttää muuallakin. Ja mikä parasta, lapsillamme olisi nyt ja tulevaisuudessa terveellinen, innovatiivinen ja joustava kouluympäristö. 

Hinnalla millä hyvänsä

Maanantai 18.9.2017 - Sanna

Vuonna 1987 tein ensimmäisen matkani Lappiin. Tunturit tekivät 10-vuotiaaseen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen ja siitä saakka olen käynyt pohjoisessa lähes joka vuosi, vaikka matkaa Varsinais-Suomesta kertyy yli 1000 kilometriä. 

Ylläksen kupeeseen suunnitellaan jälleen uutta kaivosta. Kaivoshanketta vastustavat erityisesti alueen matkailijat ja matkailuyrittäjät, mutta kunnanjohtaja ja ilmeisesti merkittävä osa kuntapäättäjistä on hankkeen kannalla. Vaikka sen nettovaikutukset työpaikkoihin ovat tutkimusten mukaan negatiiviset, palkkatulot ja kunnan verotulot seudulla kasvaisivat. 

Jo Talvivaarassa koetun esimerkin mukaisesti kaivostoimintaa käynnistävän yrityksen suhtautuminen ympäristövaikutuksiin vaikuttaa olevan melko ylimielistä ja ylimalkaista. Ympäristölupaprosesseja erilaisissa organisaatioissa hyvin läheltä tarkastelleena, yrityksillä ei välttämättä ole mitään ymmärrystä omista ympäristövaikutuksistaan. Osaaminen ostetaan raporttien muodossa muualta.

Ympäristölupaprosessin toinen pää, viranomaiset, eivät hekään täyttä luottamusta ansaitse. Kaivoshanke on aina niin valtava kokonaisuus, ettei edes aiemman kokemuksen nojalla sen todellisia vaikutuksia osaa välttämättä arvioida kukaan. Saati simuloida tilannetta, jossa jokin osa-alue pettää. 

Helsingin Sanomien (18.9.) artikkelin mukaan matkailuyrittäjät, kunnan ja alueen edustajat sekä kaivosyhtiö eivät mahdu enää samaan pöytään. Suomessa on varsin huonot perinteet käydä kansalaiskeskustelua aktiivisesti, saati hyödyntää aktiivisten toimijoiden osaamista ja heidän hankkimaansa tietoa. 

Riippumatta siitä, mitkä ovat kaivoksen todelliset ympäristövaikutukset tai oletetut taloudelliset seuraukset, on muistettava ainutlaatuisen ja toisaalta huikeaa potentiaalia sisältävään luontokohteeseen liittyvät mielikuvat. 

Matkailija ei suinkaan perehdy ympäristölupa-asiakirjoihin. Matkailija ei tee matkustuspäätöstään sen perusteella, jäävätkö ympröivään luontoon lasketut päästöt alle sallittujen raja-arvojen. Matkailija perustaa päätöksensä ainoastaan ja vain mielikuviin. Ja kun mielikuva muuttuu negatiiviseksi, matkaa ei kyseiseen kohteeseen enää tehdä. Tämän riskin vallitessa ei myöskään matkailupalveluihin investoijat halua rahojaan kyseiseen kohteeseen käyttää.

Suomi kuitenkin uskoo vielä kirkkoakin lujemmin teollisuuteen. Ja mitä peremmällä ollaan jalostusprosessin alkupäässä, sitä vankempaa on usko sen erinomaisuuteen, välttämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että maailman koulutetuimman kansan pitäisi ensisijaisesti panostaa osaamistaan jalostusasteeltaan alkutuontantoa huomattavasti korkeampiin tuotteisiin ja palveluihin. 

Matkailu on vielä monen mielissä "toisten paitojen pesemistä", joka ei Kekkosen aikaisten uskomustemme mukaan tätä kansakuntaa pelasta. Samaan aikaan sentään teollisuutemme on ottanut aimoaskeleita palveluiden kehittämiseksi, mutta kaiken ytimessä pitäisi lopulta kuitenkin olla tuote. Ja mitä suuremmassa yksikössä tuotteita tehdään, sen parempi meille. Pk-yrityksillä on sija Suomen majatalossa vain laman synkimpinä hetkinä. Nyt emme enää elä lamassa ja niinpä pienyrittäjät saavat sinnitellä oman onnensa nojassa, kunnes maailmatalous taas heilahtaa uuteen asentoon. 

Ylläs-Pallaksen kansallispuiston matkailupotentiaali on käsittämättömän suuri. Maailmanpolitiikan epävakaus, massakohteiden turvattomuus, ilmansaasteet, ihmismassat ja melu ovat niin monen arkipäivää, että hiljaisuudesta, puhtaudesta ja kauneudesta ollaan valmiita maksamaan aina vaan suurempia summia. Ilmastonmuutos taas tahollaan vähentää etenkin talvimatkailuun soveltuvien kohteiden määrää, mikä ollaan esimerkiksi useissa Alppikohteissa saatu jo karvaasti kokea. 

Ilman ainoatakaan teknokraattista, pragmaattista järkiperustetta voidaan todeta, että kaivosta ei pidä missään tapauksessa rakentaa Ylläksen kylkeen. Tärkeimmät asiat nimittäin näkee sydämellään, kuten legendaarinen Pikku Prinssi filosofiassaan toteaa. Mutta vaikka ei uskoisi Pikku Prinssin ajatuksiin, niitä teknokraattisen järkeviäkin perusteluita kaivoksen estämiseksi löytyy lukemattomia. Ja ehkä tärkein niistä on se, että kaivos synnyttänee 300 työpaikkaa, matkailu- ja elämysteollisuuden mahdollisuudet ovat kymmenkertaiset. 

Kysymys kuuluu, kääntyykö Suomi ja sen yksi suurimmista matkailu- ja elämysjalokivistä yhä syvemmälle teollisen aikakauden alkuhämäriin vai aiommeko me siirtyä muun Euroopan mukana palvelutalouden ja elämysteollisuuden aikakaudelle?

Toivon todella, että voin kääntää jatkossakin katseeni Yllästunturilla mihin tahansa ilmansuuntaan ja nähdä ainoastaan upeaa, puhdasta Lapin luontoa. 

Kaarinalainen koulu vetovoimatekijäksi

Perjantai 18.8.2017 - Sanna

Kaarinassa on pohdittu päät puhki, miten selvitä monimutkaisista sisäilmaongelmista eri kouluissamme. Samaan aikaan vähemmälle huomiolle on keskusteluissa jäänyt se, mitä seinien sisäpuolella tapahtuu.

Tärkeä kehityskohde kouluissamme on viestintä, jota pitäisi kehittää yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen tahdissa; muutama Wilma-viesti vuodessa ei riitä. Koulun arjesta pitäisi viestiä aktiivisesti tai mieluiten proaktiivisesti.

Konkreettisena esimerkkinä ovat lukujärjestykset. Koululaiset Turussa saivat lukujärjestyksen ennen juhannusta, täällä Kaarinassa viikkoa ennen koulun alkua tai peräti koulun alkaessa. Perheiden arjen suunnittelu olisi helpompaa, kun edes päivien kesto olisi mahdollisimman ajoissa selvillä.

Kouluruokailusta puhutaan meillä liian vähän. Esimerkiksi Sodankylässä koulut päättivät hankkia kaiken mahdollisen lähituottajilta. Täällä ei ole tietoa, syökö lapseni brasilialaista lihaa, hollantilaisia kananmunia tai ulkomaisia kasviksia suomalaisten kasvisten, marjojen ja juuresten sesonkiaikaan.

Ruokailuun varataan kouluissa 15-20 minuuttia. Ruokatunti voisi olla nimensä mukaisesti yksi oppitunti, jonka aikana keskusteltaisiin ruuan alkuperästä, valmistuksesta, kulttuureista ja samalla opittaisiin keskustelu- ja pöytätapoja. Pöytätavat eivät kehity, jos ruoka pitää ahmia kiireellä hiljaa istuen.  

Liikunta on monelle ryhmälle keskitetty yhteen päivään viikossa, vaikka koululiikuntaa saisi olla tunti päivässä. Koulupäivä voisi päättyä liikuntaan, jolloin aikaa ei tarvitsisi aina varata suihkuun ym. Liikuntaa voisi sisällyttää myös muihin oppiaineisiin, lähtemällä säännöllisesti ilman sisäilmaongelmiakin lähimetsiin ja luontoon oppimaan eri aineita. Talvella taas luistinradan jäädytystä pakkasella ei pidä odottaa useita päiviä, vaan jää pitäisi saada käyttöön vuorokaudessa.

Kielten opiskelun aloitus mahdollisimman varhain edistää kielen oppimista. Kaarina ei ole mukana kokeilussa, jossa vieraan kielen opetus alkaa jo ensimmäiseltä luokalta. Tähän kannattaisi panostaa lukuvuotta 2018-2019 ajatellen ja lisäksi alakoulussa valittavia kieliä saisi olla muitakin kuin englanti ja ruotsi. Toki pienet yksiköt ovat monesti este valinnaisuudelle, kun halukkaita ei tule tarpeeksi. Voisivatko sähköiset kanavat olla tässä avuksi?

Koulujen fyysinen ympäristö on saatava kuntoon ja kaikille koululaisillemme turvallinen koulu, mutta samalla on ylläpidettävä keskustelua siitä, millaista haluamme kaarinalaisen perusopetuksen ja lapsiperheiden arjen olevan. Mukavaa, jos Suomessa olisi useampikin Kaarinan malli käytössä ja lapsiperheiden hyvä arki tunnettaisiin laajalti vetovoimatekijänä. 

Uutta kohti

Tiistai 6.6.2017 - Sanna

Vanha valtuusto päätti toukokuussa työnsä ja eilen maanantaina uusi valtuusto järjestäytyi.

Moni uusi ja uusivanha valtuutettu varmasti jakaa toiveeni, että tämä valtuustokausi sujuisi paremmissa merkeissä kuin edellinen ja asioita päästäisiin valmistelemaan yhdessä, mieluiten kaikkien osapuolien kanssa.

Oma roolini jatkossa on toimia hallituksen jäsenenä ja oman kokoomusryhmämme puheenjohtajana. Molemmat tehtävät ovat minulle varsin mieluisia ja varsin ilahtunut olen ryhmältäni saamasta luottamuksesta jatkaa ryhmäpuheenjohtajan tehtävissä.

Viime kaudella toimin valtuuston ohella perusturvalautakunnan jäsenenä ja 2015 kesästä alkaen puheenjohtajana. Puheenjohtajan rooli on varsin kiinnostava ja vaikuttava. Omassa lautakunnassa onnistuimme saadun palautteen perusteella ylläpitämään moniäänistä ja kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja päätöksentekokykymme säilyi ympäröivistä myrskyistä huolimatta varsin hyvänä.

Reilut neljä vuotta soteasioiden parissa olivat varsin antoisat ja maakunnalliset tehtävät sairaanhoitopiirin luottamustehtävissä antoivat vielä oman lisänsä tähän. Koen, että soteasiat ovatkin sivistyspuolen ohella hyvin hallussa, kun hallitustyöskentely osaltani alkaa.

Ryhmäpuheenjohtajan pestin sain vain reilu vuosi sitten keväällä. Siksi tehtävässä jatkaminen tuntuu erityisen hyvältä, sillä vuodessa ei vielä paljoa ehdi ja toisaalta, nyt vasta toimintatavat ja ihmiset alkavat olla minulle tuttuja. On myös mielekästä yhdistää hallitushuone ryhmäpuheenjohtajan rooliin, jotta asioista on aina viimeisin tieto itselläkin.

Valtuustossa olin laatimassa yhdeksän valtuustoaloitetta, liittyen muun muassa neuvolan sähköisen ajanvarauksen lisäämiseen, iltalääkärivastaanottojen lisäämiseen, Wallas Marinen pienryhmäopetustilojen ulkoilualueisiin sekä moniin johtamista kehittäviin toimenpiteisiin. Useat näistä aloitteista ovat joko toteutuneet tai toteutumassa.

Tulevalta kaudelta toivon yhteistyön ohella entistäkin ketterämpää ja innovatiivisempaa Kaarinaa. Sote- ja maakuntauudistus tulevat muuttamaan tekemistä ja asioiden painoarvoa paikallisesti. Olisi mukavaa, että erinäisten tulipalojen sammuttamisen sijaan pääsisimme rakentamaan toimintamalleja, jotka tunnettaisiin valtakunnallisestikin Kaarinan malleina.

Toimintamallit voisivat liittyä sähköisiin palvelukanaviin, kuntalaisten kanssa käytävään vuoropuheluun, ympäristöasioiden ja energiatehokkuuden parantamiseen, elinvoiman ja yrittäjyyden edistämiseen sekä viihtyisän ja uudenlaisten asumisympäristöjen syntymiseen.

Konkreettisina asioina tavoitteena on turvallinen koulutie niin terveellisen oppimisympäristön, kiusaamattomuuden, liikunnallisuuden kuin oppimisrauhankin osalta lapsillemme. Viime kaudella tekemämme aloite maisemareitistä toivottavasti myös etenee valtuustossa, sähköiset palvelut entisestään lisääntyvät ja asiakas- sekä yrityslähtöisyys kaikessa kaupungin toiminnassa lisääntyy.

Kiitän kuluneesta kaudesta kaikkia valtuusto- ja lautakuntakollegoita sekä virkamiehiä. Odotan innolla nyt alkavaa kautta, johon sain suuren mandaatin ihanilta äänestäjiltäni! Mutta ennen kuin varsinainen luottamustyö pääsee osaltani täysillä alkamaan, on mielessä vielä politiikkaakin suuremmat ja tärkeämmät asiat: tuleva perheenlisäys.

Hyvää kesää!

Sanna